Tero Pitkämäki tutustui keihäänheittoon 10-vuotiaana. Ensimmäisissä yleisurheilukisoissaan hän osallistui kaikkiin lajeihin.
Tero Pitkämäki tutustui keihäänheittoon 10-vuotiaana. Ensimmäisissä yleisurheilukisoissaan hän osallistui kaikkiin lajeihin.
Keihäänheiton Pitkämäki otti omakseen vasta 15-vuotiaana, kun hän päätti lopettaa siihen asti parhaana lajinaan pitämänsä hiihdon.
Keihäänheiton Pitkämäki otti omakseen vasta 15-vuotiaana, kun hän päätti lopettaa siihen asti parhaana lajinaan pitämänsä hiihdon.

Lapsena pohjustetaan kaikki ne liikunnalliset perustaidot ja fyysiset kyvyt, joille olympiavoittajan erikoisosaaminen rakentuu. Tämä ei tarkoita, että lapsen pitäisi harjoitella kuin huippu-urheilija. Juuri niin hänen ei pidä tehdä. Mestarit erikoistuvat vasta 16-vuotiaana.

Pikkulapsi ryömii, taapertaa ja viipertää. Hän keikahtaa ja kellahtaa. Vähän ajan päästä hän jo viilettää, kieppuu ja kiipeää. Joskus törmää, putoaa ja parkuu, mutta jatkaa sitten taas matkaa.

Lapsella on sisäsyntyinen tarve liikkua. Liikunta on koko lapsen kehityksen edellytys. Hermoston muovautuminen ja lihasten normaali kasvu vaativat lihasten käyttämistä. Nykytiedon mukaan alle kouluikäinen lapsi tarvitsee jo terveytensä turvaamiseksi kaksi tuntia reipasta liikuntaa päivässä.

Paljon liikkumalla lapsi harjaantuu taitavaksi. Kierre ruokkii itse√§√§n, sill√§ taitavat lapset liikkuvat paljon. 3‚Äď6 vuoden i√§ss√§ mitatut motoriset taidot ennustavat suomalaisten lasten fyysist√§ aktiivisuutta viel√§ 13 vuoden i√§ss√§, sanoo pienten lasten liikuntapedagogiikan tutkija Arja S√§√§kslahti Jyv√§skyl√§n yliopistosta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vie lapsi ulos

Pitääkö jo vauvat ja taaperot viedä jumppaan? Ei tarvitse, mutta pieniä lapsia kannattaa rohkaista liikkumaan. Säntäilyä ja sohvalla pomppimista voi seurata hyvillä mielin, ja aivan erityisesti kannattaa laittaa lapset ulos leikkimään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

S√§√§kslahden tutkimuksen mukaan 3‚Äď4-vuotiaiden motoriset taidot ovat erityisesti yhteydess√§ siihen, kuinka paljon aikaa he viett√§v√§t ulkona. Ne lapset, jotka ulkoilevat runsaasti, juoksevat nopeimmin ja hypp√§√§v√§t pisimm√§lle.

Selitys on ilmeinen. Sisällä ei mahdu temmeltämään miten vain, ja vanhempien on usein pakko rajoittaa riehumista ja törmäilyä. Ulkona lapsilla on tilaa melskata miten mielivät.

Virikkeet vahvistavat

Viisivuotiaat hyötyvät jo ohjatuista liikuntatuokioista. Jos lapset saavat päiväkodissa tai kerhossa silloin tällöin mielenkiintoisia ja sopivan haastavia liikuntatehtäviä, heidän motoriset perustaitonsa kehittyvät verrokkeja paremmiksi.

Normaali lapsi kuitenkin oppii kouluikään mennessä juoksemaan ja kiipeämään, heittämään ja potkimaan ilman kummempaa opettamista, kunhan hän saa harjoittaa taitojaan erilaisissa ympäristöissä monenlaisilla välineillä. Peli ja leikki maassa ja puussa, kallioilla ja lumihangessa, hietikossa ja jäällä antaa herkullista virikettä lapsen motoriselle kehitykselle.

Kun liikkumisen perusvalmiudet ovat hallussa, voi alkaa pikkuhiljaa opetella kiinnostavaa urheilulajia. Tutkimusten mukaan jonkin erityistaidon harjoittelu kouluajan ulkopuolella alkaa parantaa 7‚Äď8-vuotiaan yleist√§ taitotasoa.

Erikoistuminen on pahasta

Mistä tietää, mikä urheilulaji on alakoululaiselle se oikea? Sitä ei tarvitsekaan tietää. Tässä iässä ei ole kiire valita, mistä lajista haluaa voittaa olympiamitaleja. Sen sijaan kannattaa kokeilla monenlaista urheilua. Lapsen on parasta harrastaa lajeja, joista hän saa iloa ja joiden harjoituksissa hän viihtyy.

Liikuntatieteen professori Jean C√īt√© kanadalaisesta Queensin yliopistosta on tutkinut, miten aikuisena huipputasolle ylt√§neet kanadalaiset, yhdysvaltalaiset ja australialaiset ammattiurheilijat harjoittelivat lapsena. Useimmissa lajeissa huiput kokeilivat ja harrastivat monia lajeja, vuoron per√§√§n ja yht√§ aikaa.

Enemmän kuin ohjattuun harjoitteluun heillä heillä kului aikaa paneutuvaan leikkiin. Sillä tutkija tarkoittaa liikuntaa, joka tuottaa iloa ja tyydytystä ja jota harjoitetaan juuri sen vuoksi.

Valaisevaksi esimerkki on kaikkien aikojen parhaana jääkiekkoilijana pidetyn Wayne Gretzkyn haastattelu. Kiekkolegenda kertoo, miten hän luisteli lapsena kahdeksankin tuntia päivässä. Pikku-Wayne pyöri koulun jälkeen lähijäällä aina siihen saakka, että äiti pakotti hänet sisälle.

Kun Gretzkylle ihmeteltiin , miten h√§n jaksoi harjoitella lapsena niin paljon, h√§n oikaisi: ‚Äď Jos olisin ajatellut, ett√§ harjoittelen, en varmaan olisi tehnyt sit√§. Minusta se ei ollut harjoittelua, vaan hauskinta mit√§ tiesin.

Leikkivä liikunta motivoi

Tällainen paneutuva leikki lisää halua urheilla. Lisäksi se vahvistaa ratkaisevasti lapsen fysiikkaa ja monia taitoja, joita harjoittelussa ja kilpailuissa myöhemmin tarvitaan.

Lapsesta urheilijaa kasvattava aikuinen tuskin voi tehdä suurempaa virhettä kuin karsia lapsen elämästä vapaan, leikkivän liikunnan. Sitä ei korvaa mikään määrä kurinalaista lajiharjoittelua, johon aikuinenkaan ei pysty keskittymään monta tuntia kerrallaan. Omaan peliin ja leikkiin lapset jaksavat uppoutua vaikka koko päiväksi.

Vaikka lapsi puurtaa urheilutreeneissä monta kertaa viikossa, hän voi saada liian vähän fyysistä harjoitusta. Lapsi, joka kulkee autokyydillä kouluun ja harrastuksiin eikä leiki kavereiden kanssa liikuntaleikkejä vapaa-ajalla, saa melko varmasti liian vähän liikuntaa.

C√īt√©n vinkki lasten valmentajille on, ett√§ my√∂s ohjattuihin harjoituksiin kannattaa lis√§t√§ leikillisyytt√§. Silloin aika ei kulu oman vuoron odottamiseen.

‚Äď Ainakin Amerikassa 6‚Äď12-vuotiaita lapsia ylivalmennetaan. He tarvitsevat vapautta.

Ei painoille ja maitohapoille

Leikillinen ja monipuolinen harrastaminen suojaa lapsen henkistä hyvinvointia, mutta se on sopusoinnussa myös fysiologisten tosiasioiden kanssa. Lapsen ei kannata harjoitella samalla tavoin kuin aikuinen.

Esimerkiksi lihasmassan hankkimiseen tähtäävä voimaharjoittelu on ennen murrosikää turhaa, ellei haitallista.

Lihakset eivät kasva, kun ruumis ei vielä tuota riittävästi testosteronia ja kasvuhormoneja. Sen sijaan raskailla painoilla harjoittelu voi vaurioittaa pitkiä luita ja selkänikamien kasvulevyjä, sanoo lääkäri ja urheiluvalmentaja Harri Hakkarainen, joka tätä nykyä toimii Vierumäen urheiluopiston lääkäriaseman johtajana.

Lapset voivat opetella voimaharjoittelussa myöhemmin tarvittavia taitoja omalla painollaan tai vaikka harjanvarrella. Leuanvedot ja vatsaliikkeet ovat turvallisia.

Myös kova, maitohappoa lihaksiin kasauttava kestävyysharjoittelu on tehotonta ennen murrosikää. Siihenkin tarvitaan hormoneja ja entsyymejä, jotka lapsella toimivat puutteellisesti.

‚Äď Yli 30 sekunnin t√§ysivauhtiset juoksuvedot ja muu pitk√§kestoinen maksimaalinen ponnistelu eiv√§t ole lapsille hyv√§ksi, Hakkarainen sanoo.

Lyhyitä, alle kymmenen sekunnin pyrähdyksiä lapset sen sijaan jaksavat paljon enemmän ja lyhyemmin palautuksin kuin aikuiset. Lasten oma leikki on usein luonteeltaan juuri loputonta pyrähtelyä.

Juoksentelu kasvaa korkoa

Reippaat pelit ja leikit ovat ylivoimaisesti paras tapa lapsen hapenottokyvyn kehittämiseen. Runsas hengästyttävä liikunta vahvistaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä. Se tihentää lihasten verisuonistoa, lisää entsyymien määrää ja parantaa rasvanpolttokykyä.

Yllättävää kyllä tulokset eivät juuri näy lapsen suorituskyvyssä. Sen sijaan ne näkyvät aikuisena. Jos ei ole saanut aerobista harjoitusta elämän alkutaipaleella, tilannetta on hyvin vaikea parantaa täysikasvuisena. Vaikka ihmisellä olisi kestävyyslajeihin suotuisat geenit, ne eivät tuota optimaalisia ominaisuuksia, jos ne ovat jääneet lapsuudessa aktivoimatta.

‚Äď Lapsuuden liikunta kertyy pankkiin, valmentaja-l√§√§k√§ri Hakkarainen tiivist√§√§.

Runsaalla lapsuuden liikunnalla hankittu aerobinen perusta antaa pohjan myös nopeus- ja voimalajeihin. Sen turvin harjoitusta kestää paremmin, treenistä palautuu nopeammin ja harjoituksen vaikutus on suurempi.

Vakava työ voi odottaa

Jossain vaiheessa huipulle pääsyyn tarvitaan paljon raakaa työtä. Minkään lajin mestariksi ei voi tulla ilman että hioo ja kehittää pitkään ja määrätietoisesti juuri oikeita taitoja ja ominaisuuksia.

Floridan yliopiston psykologian professori Anders Ericsson on tutkinut mestaritason viulistien, shakinpelaajien ja urheilijoiden kehitystä ja saanut tulokseksi, että huippuosaaminen alkaa kypsyä vasta, kun takana on 10 000 tuntia keskittynyttä harjoittelua.

Liikuntatieteen professorin Jean C√īt√©n mielest√§ suurin osa n√§ist√§ tunneista on hedelm√§llisint√§ ker√§t√§ lapsuuden j√§lkeen. Suunnitelmallinen harjoittelu vaatii kovia henkisi√§ ja fyysisi√§ ponnistuksia eik√§ ole aina kovin nautinnollista.

‚Äď Vasta 16-vuotiaalla alkaa olla ne fyysiset, kognitiiviset ja sosiaaliset valmiudet, joita tarvitaan paneutuvaan, tuloksiin t√§ht√§√§v√§√§n harjoitteluun.

C√īt√©n tutkimat amerikkalaiset ja australialaiset huippu-urheilijat olivat alkaneet v√§hent√§√§ leikkej√§√§n ja karsia urheiluharrastuksiaan yhteen tai kahteen lajiin 13-vuotiaana. Todella m√§√§r√§tietoisen harjoittelun he olivat aloittaneet vasta 15. ik√§vuoden j√§lkeen.

Liikuntapedagogi Rolf Carlson Ruotsin urheilu- ja terveystieteiden korkeakoulusta on saanut samanlaisia tuloksia. Seitsemän eri lajin maajoukkueurheilijoista vain uimarit olivat keskittyneet lapsesta asti uimiseen.

Painijat, suunnistajat, hiihtäjät, käsipalloilijat, jalkapalloilijat ja jääkiekkoilijat olivat kokeilleet ja harrastaneet montaa lajia. Päälajiaan he harrastivat varhaisteini-iässä kaksi-kolme kertaa viikossa. Määrä alkoi lisääntyä noin 16-vuotiaana.

Taitolajeissa uhmataan terveyttä

Kaikesta tästä huolimatta on paljon valmentajia ja kokonaisia lajikulttuureja, jotka vaativat kurinalaista harjoittelua jo lapsena. Vaativimmissa taitolajeissa varhainen erikoistuminen on ainoa tie huipulle. Jos on oltava parhaimmillaan jo ennen aikuisikää, leijonanosa harjoittelusta täytyy tehdä lapsena. Näin on erityisesti naisten voimistelussa.

Lapsen hermosto kehittyy vauhdikkaimmin ennen kymmenen vuoden ikää, ja vaativat motoriset taidot on tehokkainta panna taimelle silloin. Liikkeet on myös helpompi hallita, kun keho on vielä kevyt ja vipuvarret lyhyitä. Murrosiässä hermoston kehitys hidastuu, kädet ja jalat pitenevät, ja tytöillä liikkeitä alkaa raskauttaa myös levenevä lantio. Siksi naiset ovat voimistelussa huipulla paljon nuorempina kuin miehet.

‚Äď Terveyden kannalta ei ole hyv√§ aloittaa kovaa harjoittelua pienen√§, mutta jos n√§iss√§ lajeissa kansainv√§list√§ menestyst√§ haluaa, niin on vain aloitettava, Hakkarainen toteaa.

Ankaruus syö iloa

Suurimmassa osassa urheilua lasten varhainen prässääminen on järjetöntä myös lajin ja menestyksen kannalta. Ankara harjoittelu liian nuorella iällä aiheuttaa rasitusvammoja ja loukkaantumisia, syö iloa ja saa suuren osan harrastajista luopumaan urheilusta.

Verratessaan urheilu-uransa lopettaneiden ja sit√§ jatkaneiden nuorten harjoittelua C√īt√© havaitsi, ett√§ urheilun lopettaneet nuoret uimarit ja j√§√§kiekkoilijat olivat aloittaneet oheisharjoittelun ja harjoitusleireill√§ k√§ymisen keskim√§√§rin 11 vuoden i√§ss√§. Urheilua jatkaneilla ensimm√§iset leirit ja oheisharjoitteet olivat tulleet ohjelmaan 13-vuotiaana.

Vanhempia ja valmentajia innostaa lasten tiukkaan harjoittamiseen kilpailumenestyksen tavoittelu. Jos kuitenkin haluamme antaa lapselle mahdollisuuden kehittyä mahdollisimman pitkälle ja menestyä urheilussa aikuisena, hänestä ei kannata puristaa parasta mahdollista tulosta keskenkasvuisena. Tosiasia on, että maailman huiput ovat harvoin olleet menestyksekkäimpiä lapsiurheilijoita.

‚Äď Jos nuoresta yritet√§√§n ottaa aikaisin kaikki irti, motivaatio hiipuu ja mielekkyys h√§vi√§√§. Sit√§ sanotaan ry√∂st√∂viljelyksi. Se ei johda aikuisi√§n menestykseen eik√§ edes liikuntaharrastuksen jatkamiseen, joka olisi kuitenkin tavoitteista kaikkein t√§rkein, Harri Hakkarainen sanoo.

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2008

 

6 keinoa torpata menestys

  • Pid√§ lapsi sis√§ll√§.
  • Kiell√§ riehuminen ja kiipeily.
  • Kuljeta autolla kouluun ja harjoituksiin.
  • Erikoistu p√§√§lajiin aikaisin, lopeta muu liikunta.
  • Harjoita lasta paljon, kovaa ja kurinalaisesti.
  • Vaadi varhain menestyst√§.

Ohjaaja, muista vuosiluokan nuorimmat

Kykyjen seulominen on lasten urheilussa useimmiten töllön työtä. On erittäin vaikea tietää, ketkä menestyvät parhaiten aikuisina.

‚Äď Mik√§√§n laji ei ole onnistunut kehuttavasti tunnistamaan lahjakkuuksia. Ennustaminen ei tahdo onnistua edes 13‚Äď14-vuoden i√§ss√§, sanoo kanadalainen liikuntatieteen professori Jean C√īt√©.

Yksi merkittävä syy on se, että samaan vuosiluokkaan kuuluu eri aikoina syntyneitä ja eri tahtiin kehittyviä lapsia.

Valmentajilla on taipumus pitää lahjakkaina niitä, jotka ovat muita edellä biologisessa kehityksessä. Tähän viittaa esimerkiksi ruotsalaistutkimus, jossa maajoukkuetasolta löytyi huomattava yliedustus tammi-, helmi- ja maaliskuussa syntyneitä nuoria urheilijoita.

Todennäköisesti moni heistä oli lapsena syntymäaikansa ansiosta biologisessa kehityksessä vuosiluokkansa keulilla, sai pärjäämisestä intoa ja valmentajien kannustusta. Näin syntyi itseään vahvistava hyvä kierre.

Psykologisissa tutkimuksissa on näytetty toteen, että valmentajat ja opettajat ohjaavat tiedostamattaan parhaiten niitä lapsia, joiden he uskovat olevan lahjakkaita. Ohjaajien ja valmentajien pitäisikin kiinnittää erityistä huomiota siihen, että he antavat aikaa ja tukea myös jälkijunassa kehittyville lapsille, sanoo urheilupedagogiikan lehtori Timo Jaakkola Jyväskylän yliopistosta.

Jos kaikki parhaat kyvyt halutaan käyttöön, ohjausta ja harjoittelua täytyy eriyttää yksilöllisen kehityksen mukaan.

Silloin voi iloisesti urheilla myös se huomisen mahdollinen maailmanmestari, joka on sattunut syntymään vasta joulukuussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla