Jotkin ruoat voivat auttaa sopivaan tunnelmaan, mutta todellisia seksivaikutuksia lienee vasta tulevaisuuden funktionaalisilla elintarvikkeilla.


seksivaikutuksia lienee vasta tulevaisuuden funktionaalisilla elintarvikkeilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Kama Sutra, maailmankuulu intialainen rakkaudentaidon opas tarjoaa myös lemmennostatusaineiden reseptejä: "Hunajalla makeutettu maito, jossa on keitetty pässin tai pukin kiveksiä, tekee miehen, joka sitä juo, vahvaksi kuin sonni."

Seksin historiassa riittää samanlaisia ohjeita ruoista, juomista ja uutteista, jotka nostavat mieskuntoa tai lisäävät halua tai mielihyvää. Tehosteita ovat testanneet sankarit pyöreän pöydän ritareista Homer Simpsoniin.

Lemmenruokia kutsutaan afrodisiakumeiksi kreikkalaisen rakkaudenjumalattaren Afroditen mukaan. Hän astui maailmaan meren kuohuista simpukankuorella seisoen, ja simpukoihin kuuluva osteri mainitaankin yleensä ensimmäisten joukossa, kun listataan maailmankuuluja afrodisiakumeja. Sen nimeen ovat vannoneet Casanova ja monet muut suuret rakastajat.


Jokaisella kansalla omat tehotippansa

Meikäläinen poronsarviuute noudattaa maailmanlaajuista perinnettä, jonka mukaan lemmenherkun raaka-aineen on hyvä muistuttaa joko miehen tai naisen sukupuolielintä. Esimerkiksi osterit, aprikoosit, viikunat ja mantelit tuovat mieleen naisen vulvan, kun taas erilaiset sarvet ja juuret sekä parsa ja banaani ovat fallosmaisia. Tähän sarjaan kuuluu myös avokadopuu, jota muinaiset asteekit nimittivät kivespuuksi pareittain riippuvien hedelmien mukaan.

Valitettavasti perinteiset tropit eivät toimi niin kuin toivottaisiin. Arvovaltainen Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkelaitos FDA toteaa selvityksessään, että alan tutkimusten saldo on tyrmäävä: "Ruoan tai luontaistuotteiden lemmennostatusväitteillä ei ole mitään tieteellistä pohjaa, vaan kaikki perustuu kansanperinteeseen."

Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että vaikkei suoria seksivaikutuksia ole, jotkin aineet voivat sopivissa oloissa muuten avittaa lempeä.


Taustalla ravitsevuus tai hiostavuus

Monissa "lemmenruoissa" on paljon tarpeellisia ravintoaineita. Puutteellisen ravitsemuksen aikoina viikunoiden, taateleiden ja hunajan nopeasti imeytyvä sokeri tai manteleiden ja siementen rasva ja proteiini ovat varmasti antaneet virtaa myös seksileikkeihin. Lisäksi ruokien vitamiinit ja hivenaineet ovat hormonien tärkeitä rakennusaineita. Esimerkiksi osterit sisältävät tavallisista ruoka-aineistamme eniten sinkkiä, jota tarvitaan moniin hormoneihin.

Useilla ruoka-aineilla on myös mitattavia fysiologisia vaikutuksia, jotka ovat samankaltaisia kuin kiihottumisen aikana koetut. Tällainen tuntemus on esimerkiksi ruoan vaikutus sydämen sykkeeseen. Näin syöminen voi voimistaa eroottista latausta, joka on jo valmiiksi olemassa.

Klassinen esimerkki on jo tuhansia vuosia käytetty espanjankärpänen, toukohärkiin kuuluvista kovakuoriaisista saatava valmiste. Sen sisältämä kantaridiini on suurina annoksina tappavaa mutta pieninä pitoisuuksina aiheuttaa polttavan tunteen nielussa ja virtsaan erittyessään myös virtsateissä. Polte muistuttaa eroottista kiihottumistilaa.

Tavallisista ruoista chili ja muut tuliset mausteet nostavat sydämen lyöntitiheyttä, nopeuttavat verenkiertoa ja lisäävät hikoilua - melkein kuin rakastellessa.

Toisaalta moni meille mieluinen uskomus on tieteellisen tutkimisen jälkeen passitettu raa’asti kansanperinneosastolle. Esimerkiksi suklaan maine lemmennostattajana on tarkoissa tutkimuksissa romuttunut. Vaikka suklaasta on eristetty muun muassa monia aivojen mielihyväkeskukseen vaikuttavia aineita, niiden pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei tämä kaakaojaloste ehdi toimia eroottisena herkkuna ennen lempimishalut tappavaa suklaaähkyä.


Uutta toivoa aivokemiasta

Aivojen sanotaan olevan tärkein sukupuolielin. Aivoista onkin löydetty halun ja kiihottumisen biokemialliset tapahtumapaikat sekä ahdistuksen ja pelon synkkä maja. Tiedetään, että molempien keskusten toiminta vaikuttaa siihen, millaiseen aistinautintoon kehomme yltää. Myös monet seksuaaliseen kiihottumiseen ja mielihyvän tunteeseen liittyvät fysiologiset mekanismit ja biokemialliset reaktiosarjat on selvitetty.

Ruoassa tiedetään olevan useiden lemmenfysiologian mekanismien välittäjäaineita tai niiden matkijoita, mutta tieteellisesti pitävää näyttöä siitä, että ruoka vaikuttaisi biokemiallisesti haluun ja kiihottumiseen, saataneen vasta kaukana tulevaisuudessa. Vaikutuksesta aivoihin on vasta ylimalkaisia viitteitä.

Esimerkiksi pieni määrä alkoholia rentouttaa ja lievittää ahdistusta, mikä lienee alkoholin mekanismi lemmenliemenä. Sen "terapeuttinen ikkuna" on kuitenkin varsin kapea, sillä paria lasillista suurempi määrä on jo pahaksi.

Tämän asian kuuluisin toteaja taitaa olla Shakespeare Macbeth-näytelmässään:


Macduff: Mihin kolmeen asiaan se viini niin vahvasti vaikuttaa?

Portinvartija: No siihen, armollinen herra, että tulee punaisia neniä, nukuttaa ja kusettaa. Se lietsoo lihanhimon liekkeihin ja sammuttaa sen, ja halun se nostaa mutta kyvyn se kaataa. (Suom. Matti Rossi)


Osterit puolestaan sisältävät yhdisteitä, joiden tiedetään ihmisillä lisäävän estrogeenin ja testosteronin erittymistä. Osterihavainnosta kerrottiin American Chemical Societyn viimevuotisessa kokouksesssa. Tästä on kuitenkin pitkä polku sen tieteelliseen osoittamiseen, että ostereilla olisi lemmennostatusvoimaa.


Kohti funktionaalisia lemmenruokia

Onneksi tutkijoilla riittää intoa. Seksuaalisuuden tutkimus on aktiivista, ja sysäystä lemmennostatukseen etsitään niin lääkeaineiden kuin luonnon omien vaihtoehtojen joukosta.

Elintarvike- ja ravitsemustutkimuksen yhtenä tavoitteena on jo 15 vuotta ollut kehittää funktionaalisia eli terveysvaikutteisia elintarvikkeita, joiden teho pystytään mittaamaan ja osoittamaan tieteellisesti. Yksi tutkimuslinjoista ovat mielialaan vaikuttavat ruoan ainesosat, mood food, ja tässä osa tutkijoista on kiinnostunut eroottisista nautinnoista.

Funktionaalisten ruokien testaus muistuttaa lääketutkimusta. Tieteellisesti pätevä tulos saadaan niin, että osa koehenkilöistä saa tutkittavaa ainetta ja osa tehotonta lumeainetta kaksoissokkotutkimuksena: annokset on koodattu niin, ettei koehenkilö eikä edes annokset jakava tutkija tiedä, kumpaa ainetta kenellekin tulee.

Lemmenvaikutuksen toteaminen on haaste sinänsä. Luotetaanko koehenkilöiden raportoimiin yhdyntöjen tai tyydytysten lukumäärään, vai mitataanko jotakin seksuaalisen reaktiosarjan osatekijää, kuten miehellä veren pakkautumista penikseen? Tehdäänkö testaukset laboratorio-oloissa, ja jos tehdään, ovatko tulokset sovellettavissa tavalliseen elämään?

Tulosten luotettavuuden varmistamiseksi ne pitäisi myös pystyä toistamaan, eli toisen tutkimusryhmän olisi havaittava sama teho toisia koehenkilöitä käyttäessään.

Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittäminen ja niiden tehon tieteellinen todentaminen on siis vaikeaa, hidasta ja kallista. Mylly kuitenkin pyörii koko ajan. Niinpä uuden ruokatyypin - funktionaalisen lemmenruoan - ilmaantuminen saattaa olla vain ajan kysymys.



Anu Hopia on elintarvikekemian dosentti ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla