Jotkin ruoat voivat auttaa sopivaan tunnelmaan, mutta todellisia seksivaikutuksia lienee vasta tulevaisuuden funktionaalisilla elintarvikkeilla.


seksivaikutuksia lienee vasta tulevaisuuden funktionaalisilla elintarvikkeilla.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006



Kama Sutra, maailmankuulu intialainen rakkaudentaidon opas tarjoaa myös lemmennostatusaineiden reseptejä: "Hunajalla makeutettu maito, jossa on keitetty pässin tai pukin kiveksiä, tekee miehen, joka sitä juo, vahvaksi kuin sonni."

Seksin historiassa riittää samanlaisia ohjeita ruoista, juomista ja uutteista, jotka nostavat mieskuntoa tai lisäävät halua tai mielihyvää. Tehosteita ovat testanneet sankarit pyöreän pöydän ritareista Homer Simpsoniin.

Lemmenruokia kutsutaan afrodisiakumeiksi kreikkalaisen rakkaudenjumalattaren Afroditen mukaan. Hän astui maailmaan meren kuohuista simpukankuorella seisoen, ja simpukoihin kuuluva osteri mainitaankin yleensä ensimmäisten joukossa, kun listataan maailmankuuluja afrodisiakumeja. Sen nimeen ovat vannoneet Casanova ja monet muut suuret rakastajat.


Jokaisella kansalla omat tehotippansa

Meikäläinen poronsarviuute noudattaa maailmanlaajuista perinnettä, jonka mukaan lemmenherkun raaka-aineen on hyvä muistuttaa joko miehen tai naisen sukupuolielintä. Esimerkiksi osterit, aprikoosit, viikunat ja mantelit tuovat mieleen naisen vulvan, kun taas erilaiset sarvet ja juuret sekä parsa ja banaani ovat fallosmaisia. Tähän sarjaan kuuluu myös avokadopuu, jota muinaiset asteekit nimittivät kivespuuksi pareittain riippuvien hedelmien mukaan.

Valitettavasti perinteiset tropit eivät toimi niin kuin toivottaisiin. Arvovaltainen Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkelaitos FDA toteaa selvityksessään, että alan tutkimusten saldo on tyrmäävä: "Ruoan tai luontaistuotteiden lemmennostatusväitteillä ei ole mitään tieteellistä pohjaa, vaan kaikki perustuu kansanperinteeseen."

Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että vaikkei suoria seksivaikutuksia ole, jotkin aineet voivat sopivissa oloissa muuten avittaa lempeä.


Taustalla ravitsevuus tai hiostavuus

Monissa "lemmenruoissa" on paljon tarpeellisia ravintoaineita. Puutteellisen ravitsemuksen aikoina viikunoiden, taateleiden ja hunajan nopeasti imeytyvä sokeri tai manteleiden ja siementen rasva ja proteiini ovat varmasti antaneet virtaa myös seksileikkeihin. Lisäksi ruokien vitamiinit ja hivenaineet ovat hormonien tärkeitä rakennusaineita. Esimerkiksi osterit sisältävät tavallisista ruoka-aineistamme eniten sinkkiä, jota tarvitaan moniin hormoneihin.

Useilla ruoka-aineilla on myös mitattavia fysiologisia vaikutuksia, jotka ovat samankaltaisia kuin kiihottumisen aikana koetut. Tällainen tuntemus on esimerkiksi ruoan vaikutus sydämen sykkeeseen. Näin syöminen voi voimistaa eroottista latausta, joka on jo valmiiksi olemassa.

Klassinen esimerkki on jo tuhansia vuosia käytetty espanjankärpänen, toukohärkiin kuuluvista kovakuoriaisista saatava valmiste. Sen sisältämä kantaridiini on suurina annoksina tappavaa mutta pieninä pitoisuuksina aiheuttaa polttavan tunteen nielussa ja virtsaan erittyessään myös virtsateissä. Polte muistuttaa eroottista kiihottumistilaa.

Tavallisista ruoista chili ja muut tuliset mausteet nostavat sydämen lyöntitiheyttä, nopeuttavat verenkiertoa ja lisäävät hikoilua - melkein kuin rakastellessa.

Toisaalta moni meille mieluinen uskomus on tieteellisen tutkimisen jälkeen passitettu raa’asti kansanperinneosastolle. Esimerkiksi suklaan maine lemmennostattajana on tarkoissa tutkimuksissa romuttunut. Vaikka suklaasta on eristetty muun muassa monia aivojen mielihyväkeskukseen vaikuttavia aineita, niiden pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei tämä kaakaojaloste ehdi toimia eroottisena herkkuna ennen lempimishalut tappavaa suklaaähkyä.


Uutta toivoa aivokemiasta

Aivojen sanotaan olevan tärkein sukupuolielin. Aivoista onkin löydetty halun ja kiihottumisen biokemialliset tapahtumapaikat sekä ahdistuksen ja pelon synkkä maja. Tiedetään, että molempien keskusten toiminta vaikuttaa siihen, millaiseen aistinautintoon kehomme yltää. Myös monet seksuaaliseen kiihottumiseen ja mielihyvän tunteeseen liittyvät fysiologiset mekanismit ja biokemialliset reaktiosarjat on selvitetty.

Ruoassa tiedetään olevan useiden lemmenfysiologian mekanismien välittäjäaineita tai niiden matkijoita, mutta tieteellisesti pitävää näyttöä siitä, että ruoka vaikuttaisi biokemiallisesti haluun ja kiihottumiseen, saataneen vasta kaukana tulevaisuudessa. Vaikutuksesta aivoihin on vasta ylimalkaisia viitteitä.

Esimerkiksi pieni määrä alkoholia rentouttaa ja lievittää ahdistusta, mikä lienee alkoholin mekanismi lemmenliemenä. Sen "terapeuttinen ikkuna" on kuitenkin varsin kapea, sillä paria lasillista suurempi määrä on jo pahaksi.

Tämän asian kuuluisin toteaja taitaa olla Shakespeare Macbeth-näytelmässään:


Macduff: Mihin kolmeen asiaan se viini niin vahvasti vaikuttaa?

Portinvartija: No siihen, armollinen herra, että tulee punaisia neniä, nukuttaa ja kusettaa. Se lietsoo lihanhimon liekkeihin ja sammuttaa sen, ja halun se nostaa mutta kyvyn se kaataa. (Suom. Matti Rossi)


Osterit puolestaan sisältävät yhdisteitä, joiden tiedetään ihmisillä lisäävän estrogeenin ja testosteronin erittymistä. Osterihavainnosta kerrottiin American Chemical Societyn viimevuotisessa kokouksesssa. Tästä on kuitenkin pitkä polku sen tieteelliseen osoittamiseen, että ostereilla olisi lemmennostatusvoimaa.


Kohti funktionaalisia lemmenruokia

Onneksi tutkijoilla riittää intoa. Seksuaalisuuden tutkimus on aktiivista, ja sysäystä lemmennostatukseen etsitään niin lääkeaineiden kuin luonnon omien vaihtoehtojen joukosta.

Elintarvike- ja ravitsemustutkimuksen yhtenä tavoitteena on jo 15 vuotta ollut kehittää funktionaalisia eli terveysvaikutteisia elintarvikkeita, joiden teho pystytään mittaamaan ja osoittamaan tieteellisesti. Yksi tutkimuslinjoista ovat mielialaan vaikuttavat ruoan ainesosat, mood food, ja tässä osa tutkijoista on kiinnostunut eroottisista nautinnoista.

Funktionaalisten ruokien testaus muistuttaa lääketutkimusta. Tieteellisesti pätevä tulos saadaan niin, että osa koehenkilöistä saa tutkittavaa ainetta ja osa tehotonta lumeainetta kaksoissokkotutkimuksena: annokset on koodattu niin, ettei koehenkilö eikä edes annokset jakava tutkija tiedä, kumpaa ainetta kenellekin tulee.

Lemmenvaikutuksen toteaminen on haaste sinänsä. Luotetaanko koehenkilöiden raportoimiin yhdyntöjen tai tyydytysten lukumäärään, vai mitataanko jotakin seksuaalisen reaktiosarjan osatekijää, kuten miehellä veren pakkautumista penikseen? Tehdäänkö testaukset laboratorio-oloissa, ja jos tehdään, ovatko tulokset sovellettavissa tavalliseen elämään?

Tulosten luotettavuuden varmistamiseksi ne pitäisi myös pystyä toistamaan, eli toisen tutkimusryhmän olisi havaittava sama teho toisia koehenkilöitä käyttäessään.

Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittäminen ja niiden tehon tieteellinen todentaminen on siis vaikeaa, hidasta ja kallista. Mylly kuitenkin pyörii koko ajan. Niinpä uuden ruokatyypin - funktionaalisen lemmenruoan - ilmaantuminen saattaa olla vain ajan kysymys.



Anu Hopia on elintarvikekemian dosentti ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5205
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti