Jotkin ruoat voivat auttaa sopivaan tunnelmaan, mutta todellisia seksivaikutuksia lienee vasta tulevaisuuden funktionaalisilla elintarvikkeilla.


seksivaikutuksia lienee vasta tulevaisuuden funktionaalisilla elintarvikkeilla.


Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2006



Kama Sutra, maailmankuulu intialainen rakkaudentaidon opas tarjoaa myös lemmennostatusaineiden reseptejä: "Hunajalla makeutettu maito, jossa on keitetty pässin tai pukin kiveksiä, tekee miehen, joka sitä juo, vahvaksi kuin sonni."

Seksin historiassa riittää samanlaisia ohjeita ruoista, juomista ja uutteista, jotka nostavat mieskuntoa tai lisäävät halua tai mielihyvää. Tehosteita ovat testanneet sankarit pyöreän pöydän ritareista Homer Simpsoniin.

Lemmenruokia kutsutaan afrodisiakumeiksi kreikkalaisen rakkaudenjumalattaren Afroditen mukaan. Hän astui maailmaan meren kuohuista simpukankuorella seisoen, ja simpukoihin kuuluva osteri mainitaankin yleensä ensimmäisten joukossa, kun listataan maailmankuuluja afrodisiakumeja. Sen nimeen ovat vannoneet Casanova ja monet muut suuret rakastajat.


Jokaisella kansalla omat tehotippansa

Meikäläinen poronsarviuute noudattaa maailmanlaajuista perinnettä, jonka mukaan lemmenherkun raaka-aineen on hyvä muistuttaa joko miehen tai naisen sukupuolielintä. Esimerkiksi osterit, aprikoosit, viikunat ja mantelit tuovat mieleen naisen vulvan, kun taas erilaiset sarvet ja juuret sekä parsa ja banaani ovat fallosmaisia. Tähän sarjaan kuuluu myös avokadopuu, jota muinaiset asteekit nimittivät kivespuuksi pareittain riippuvien hedelmien mukaan.

Valitettavasti perinteiset tropit eivät toimi niin kuin toivottaisiin. Arvovaltainen Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkelaitos FDA toteaa selvityksessään, että alan tutkimusten saldo on tyrmäävä: "Ruoan tai luontaistuotteiden lemmennostatusväitteillä ei ole mitään tieteellistä pohjaa, vaan kaikki perustuu kansanperinteeseen."

Tutkimuksissa on kuitenkin selvinnyt, että vaikkei suoria seksivaikutuksia ole, jotkin aineet voivat sopivissa oloissa muuten avittaa lempeä.


Taustalla ravitsevuus tai hiostavuus

Monissa "lemmenruoissa" on paljon tarpeellisia ravintoaineita. Puutteellisen ravitsemuksen aikoina viikunoiden, taateleiden ja hunajan nopeasti imeytyvä sokeri tai manteleiden ja siementen rasva ja proteiini ovat varmasti antaneet virtaa myös seksileikkeihin. Lisäksi ruokien vitamiinit ja hivenaineet ovat hormonien tärkeitä rakennusaineita. Esimerkiksi osterit sisältävät tavallisista ruoka-aineistamme eniten sinkkiä, jota tarvitaan moniin hormoneihin.

Useilla ruoka-aineilla on myös mitattavia fysiologisia vaikutuksia, jotka ovat samankaltaisia kuin kiihottumisen aikana koetut. Tällainen tuntemus on esimerkiksi ruoan vaikutus sydämen sykkeeseen. Näin syöminen voi voimistaa eroottista latausta, joka on jo valmiiksi olemassa.

Klassinen esimerkki on jo tuhansia vuosia käytetty espanjankärpänen, toukohärkiin kuuluvista kovakuoriaisista saatava valmiste. Sen sisältämä kantaridiini on suurina annoksina tappavaa mutta pieninä pitoisuuksina aiheuttaa polttavan tunteen nielussa ja virtsaan erittyessään myös virtsateissä. Polte muistuttaa eroottista kiihottumistilaa.

Tavallisista ruoista chili ja muut tuliset mausteet nostavat sydämen lyöntitiheyttä, nopeuttavat verenkiertoa ja lisäävät hikoilua - melkein kuin rakastellessa.

Toisaalta moni meille mieluinen uskomus on tieteellisen tutkimisen jälkeen passitettu raa’asti kansanperinneosastolle. Esimerkiksi suklaan maine lemmennostattajana on tarkoissa tutkimuksissa romuttunut. Vaikka suklaasta on eristetty muun muassa monia aivojen mielihyväkeskukseen vaikuttavia aineita, niiden pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei tämä kaakaojaloste ehdi toimia eroottisena herkkuna ennen lempimishalut tappavaa suklaaähkyä.


Uutta toivoa aivokemiasta

Aivojen sanotaan olevan tärkein sukupuolielin. Aivoista onkin löydetty halun ja kiihottumisen biokemialliset tapahtumapaikat sekä ahdistuksen ja pelon synkkä maja. Tiedetään, että molempien keskusten toiminta vaikuttaa siihen, millaiseen aistinautintoon kehomme yltää. Myös monet seksuaaliseen kiihottumiseen ja mielihyvän tunteeseen liittyvät fysiologiset mekanismit ja biokemialliset reaktiosarjat on selvitetty.

Ruoassa tiedetään olevan useiden lemmenfysiologian mekanismien välittäjäaineita tai niiden matkijoita, mutta tieteellisesti pitävää näyttöä siitä, että ruoka vaikuttaisi biokemiallisesti haluun ja kiihottumiseen, saataneen vasta kaukana tulevaisuudessa. Vaikutuksesta aivoihin on vasta ylimalkaisia viitteitä.

Esimerkiksi pieni määrä alkoholia rentouttaa ja lievittää ahdistusta, mikä lienee alkoholin mekanismi lemmenliemenä. Sen "terapeuttinen ikkuna" on kuitenkin varsin kapea, sillä paria lasillista suurempi määrä on jo pahaksi.

Tämän asian kuuluisin toteaja taitaa olla Shakespeare Macbeth-näytelmässään:


Macduff: Mihin kolmeen asiaan se viini niin vahvasti vaikuttaa?

Portinvartija: No siihen, armollinen herra, että tulee punaisia neniä, nukuttaa ja kusettaa. Se lietsoo lihanhimon liekkeihin ja sammuttaa sen, ja halun se nostaa mutta kyvyn se kaataa. (Suom. Matti Rossi)


Osterit puolestaan sisältävät yhdisteitä, joiden tiedetään ihmisillä lisäävän estrogeenin ja testosteronin erittymistä. Osterihavainnosta kerrottiin American Chemical Societyn viimevuotisessa kokouksesssa. Tästä on kuitenkin pitkä polku sen tieteelliseen osoittamiseen, että ostereilla olisi lemmennostatusvoimaa.


Kohti funktionaalisia lemmenruokia

Onneksi tutkijoilla riittää intoa. Seksuaalisuuden tutkimus on aktiivista, ja sysäystä lemmennostatukseen etsitään niin lääkeaineiden kuin luonnon omien vaihtoehtojen joukosta.

Elintarvike- ja ravitsemustutkimuksen yhtenä tavoitteena on jo 15 vuotta ollut kehittää funktionaalisia eli terveysvaikutteisia elintarvikkeita, joiden teho pystytään mittaamaan ja osoittamaan tieteellisesti. Yksi tutkimuslinjoista ovat mielialaan vaikuttavat ruoan ainesosat, mood food, ja tässä osa tutkijoista on kiinnostunut eroottisista nautinnoista.

Funktionaalisten ruokien testaus muistuttaa lääketutkimusta. Tieteellisesti pätevä tulos saadaan niin, että osa koehenkilöistä saa tutkittavaa ainetta ja osa tehotonta lumeainetta kaksoissokkotutkimuksena: annokset on koodattu niin, ettei koehenkilö eikä edes annokset jakava tutkija tiedä, kumpaa ainetta kenellekin tulee.

Lemmenvaikutuksen toteaminen on haaste sinänsä. Luotetaanko koehenkilöiden raportoimiin yhdyntöjen tai tyydytysten lukumäärään, vai mitataanko jotakin seksuaalisen reaktiosarjan osatekijää, kuten miehellä veren pakkautumista penikseen? Tehdäänkö testaukset laboratorio-oloissa, ja jos tehdään, ovatko tulokset sovellettavissa tavalliseen elämään?

Tulosten luotettavuuden varmistamiseksi ne pitäisi myös pystyä toistamaan, eli toisen tutkimusryhmän olisi havaittava sama teho toisia koehenkilöitä käyttäessään.

Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittäminen ja niiden tehon tieteellinen todentaminen on siis vaikeaa, hidasta ja kallista. Mylly kuitenkin pyörii koko ajan. Niinpä uuden ruokatyypin - funktionaalisen lemmenruoan - ilmaantuminen saattaa olla vain ajan kysymys.



Anu Hopia on elintarvikekemian dosentti ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.