Hiilineutraloinnin idea on hyvä. Jotkin firmat jopa toteuttavat sen hyvin.




Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2008



Mitä jos hiilidioksidin päästökiintiöt olisivat talouskohtaisia?

Oletetaan, että olisit juuri hankkinut kotiisi tehokkaan lämpöpumpun. Silti perheesi pitää vähentää päästöjä vielä kymmenen prosenttia, koska kotinne on iso.

Sähköllä lämmittävän ahtaasti asuvan naapurisi ei tarvitse vähentää päästöjään. Vaihtamalla suoran sähkölämmityksen lämpöpumppuun naapurisi kuitenkin saavuttaisi sinun vähennystavoitteesi.

Mitä jos maksaisit naapurillesi lämpöpumpun, jotta hän vähentäisi päästöjä sinun perheesi puolesta? Se olisi halvempaa kuin ottaa käyttöön vielä parempaa tekniikkaa omassa talossasi - siellähän on jo moderni lämmitysjärjestelmä.

Oletetaan vielä, että asutte kuvitteellisessa Centralian kunnassa, jossa tällainen kaupankäynti ei ole sallittua. Naapurikunta Marknadsbyssä naapurikauppaa käydään. Kummassa kunnassa haluaisit asua?

Suunnilleen samasta on kyse niin kansainvälisessä kasvihuonekaasujen päästökaupassa kuin esimerkiksi lomalentojen hiilinollauksessakin. Molempia on kritisoitu.


Hiilineutralointia parjataan

Hiilinollauksessa arvioidaan, kuinka paljon yksi lento aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Matkustaja maksaa sitten yritykselle, joka poistaa saman määrän hiiltä ilmakehästä esimerkiksi istuttamalla metsää tai saa aikaan päästövähennyksen vaikka investoimalla tuulivoimaan.

"No jo on kaikkea keksitty, hiilineutralointi lentomatkustajille. Aivan käsittämätöntä soopaa. Rahalla saa hyvän omantunnon", ihmetteli esimerkiksi nimimerkki esko Helsingin Sanomien Pakokaasuja-blogin kommenttipalstalla.

Jos itse vähennän päästöjä maksamalla kalliista tekniikasta, se on moraalista. Jos maksan rahaa jollekin muulle samojen päästöjen vähentämiseksi, se on niin tekopyhää, että sitä verrataan jopa anekauppaan. Miksi?


Onko se kuin anekauppaa?

Anekaupassa kirkko keräsi varoja omaan toimintaansa. Vastineeksi se tarjosi kiirastulessa vietettävän ajan vähentämistä. Hiilineutraloinnin vertaaminen anekauppaan tuo mieleen, ettei synti olekaan hiilipäästöt vaan kulutusyhteiskunnasta nauttiminen ilman katumusharjoituksia.

Esimerkiksi parodiasivusto http://www.cheatneutral.com/ vapauttaa pettäjän syyllisyydestä, jos pettäjä maksaa jollekin toiselle, joka jättää pettämättä puolisoaan.

Analogia ontuu. Puolisoita on syy kohdella yksilöinä, hiilidioksidimolekyylejä ei.

Jos hiilineutralointiin tarkoitetut varat menisivät vain kerääjien omaan toimintaan, olisikin syytä huoleen. Menevätkö rahat oikeasti päästövähennyksiin?

Cheatneutralin surkimuksella Alexilla ei ole toivoa saada edes satunnaista seksiseuraa. Kun hän maksusta "jättää pettämättä", vain raha vaihtaa omistajaa. Miten voidaan olla varmoja, ettei lomalentäjän maksamia päästövähennyksiä  olisi tehty muutenkin?


Muuttiko maksaminen mitään?

Sama epäilys kompensoinnin näennäisyydestä herää Kioton joustomekanismeista, joilla teollisuusvaltiot voivat toteuttaa ilmastopolitiikkaansa vähentämällä päästöjä kehitysmaissa. Esimerkiksi Kiinassa rakennetaan länsimaisella omatuntorahalla vesivoimaa. Ajatuksena on, että ilman tätä panostusta Kiina rakentaisi vastaavan kapasiteetin hiilivoimaa.

Vesivoimaan kriittisesti suhtautuvan ympäristöjärjestön International Riversin mukaan useimmat padot olivat kuitenkin jo valmiita tai rakenteilla, ennen kuin yhtiö sai länsimaista tukea, kertoo tiedelehti New Scientist.

Esimerkiksi Xiaogushanin padon rakennus Gansun maakunnassa alkoi vuonna 2003. Myöhemmin pato hyväksyttiin ohjelmaan, jonka ansiosta jossakin teollisuusmaassa - todennäköisesti Euroopassa - on lupa tupruttaa ilmaan kolme miljoonaa tonnia hiilidioksidia, jota muuten ei olisi saanut päästää.

Entä miten otetaan huomioon se, että päästöt ja niiden ehkäisy tapahtuvat eri aikaan?

Jos lennän tänä kesänä Kreikkaan, lentokoneen moottorista tulee annos hiilidioksidia ilmaan heti. Se alkaa lämmittää ilmastoa välittömästi.

Jos nollaan hiilipäästöni puita istuttavan yrityksen välityksellä, metsityshanke alkaa hitaasti imeä hiiltä ilmakehästä kasvavaan biomassaan. Voi kestää vuosikymmeniä, ennen kuin olen maksanut hiilivelkani.
Velasta pitäisi maksaa korkoa, mutta aina tätä viivettä ei ole otettu huomioon.


Yhtiöitä kannattaa vertailla

Kuluttaja voi onneksi vaikuttaa nollaustulokseen valitsemalla, kenelle maksaa. Hiilineutralointia tarjoavia yrityksiä on paljon. Poistetun hiilitonnin hinta vaihtelee yllättävän paljon, samoin käytetyt menetelmät.




Maksaja, tarkista nämä


Lennon hiilipäästöjen nollauksesta kannattaa maksaa. Uusi hiilikapitalismi on kustannustehokkain tapa saavuttaa tavoitellut päästövähennykset, kunhan nollausta tarjoavat yhtiöt täyttävät seuraavat kriteerit:

- raha käytetään hankkeisiin, jotka muuten jäisivät toteuttamatta

- elinkaarensa aikana hankkeet vähentävät päästöjä aidosti

- on otettu huomioon viive alkuperäisten päästöjen ja päästövähennysten toteutumisen välillä.


Vertailua muun muassa osoitteessa www.ecobusinesslinks.com/
carbon_offset_wind_credits_
carbon_reduction.htm





www.cdmgoldstandard.org/

Suomessa vasta alussa

Meikäläisistä matkatoimistoista Finnmatkat tarjoaa mahdollisuuden osallistua ilmastotalkoisiin vapaaehtoisella yhden euron summalla matkavarausta kohden. Se käytetään Gold Standard -ehdot täyttäviin hankkeisiin.

Vaihtoehtona ovat Atmosfair-organisaation uusiutuvan energian ja energiansäästön projektit tai Climate Care -organisaation avustushankkeet, joihin kuuluu energian lisäksi metsäprojekteja. Atmosfairin tuloista hankkeisiin menee 80 prosenttia, Climate Caren projekteista 60 prosenttia.

Finnair ei tarjoa asiakkailleen päästöjen kompensointia. Blue1 tekee yhteistyötä jo kymmenen vuotta päästökompensoinnissa toimineen Carbon Neutral -yhtiön kanssa. Se käyttää rahat fossiilisen energian korvaamiseen uusiutuvalla energialla, energiatehokkuuden parantamiseen ja metsitykseen.

Maan ystävät kritisoi päästöjen kompensointia. Sen sijaan se tarjoaa mahdollisuutta rahoittaa vapaaehtoisella lentomaksulla (http://www.lentomaksu.fi/) omaa kampanjatoimintaansa.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.