Leonardo da Vinci muistuttaa modernia moniosaajaa hyvässä ja pahassa. Hän omaksui nopeasti tietoja eri aloilta ja pursui ideoita, mutta jätti paljon kesken ja oli valmis suunnittelemaan tappokoneita saadakseen taiteellista vapautta. Hän oli yhtä aikaa levoton opportunisti ja täydellisyyttä tavoitteleva oman tien kulkija. Yhdessä suhteessa hän kuitenkin ylittää kaikki: ansioluettelonsa pituudessa.


Hän omaksui nopeasti tietoja eri aloilta ja pursui ideoita, mutta jätti paljon
kesken ja oli valmis suunnittelemaan tappokoneita saadakseen taiteellista vapautta.
Hän oli yhtä aikaa levoton opportunisti ja täydellisyyttä tavoitteleva oman tien kulkija.
Yhdessä suhteessa hän kuitenkin ylittää kaikki: ansioluettelonsa pituudessa.



Taidemaalari, matemaatikko, insinööri, arkkitehti, anatomi, muusikko, luonnontutkija ja filosofi, jolta on säilynyt muistiinpanoja yli 7 000 sivun verran.

Leonardo da Vincin monitaitoisuus hämmästytti jo renessanssitaiteilijoiden elämäkerturia ja taidehistorian isää Giorgio Vasaria. Hänen mielestään "ihmeellinen ja taivaallinen" Leonardo olisi pystynyt mihin tahansa, "jollei olisi ollut niin häilyväinen ja lyhytjännitteinen".

Renessanssiin erikoistunut taidehistorian professori Altti Kuusamo Turun yliopistosta näkee Leonardon luonteenlaadun myönteisemmin:

- Läpi hänen elämäntyönsä kulkee jännite järjestelmällisen tieteellisen tutkimisen ja äkillisten päähänpistojen välillä. Kummallakin oli tehtävänsä. Leonardon tutkimukset perustuivat ennakkoluulottomiin ideoihin, ja ideat hän todensi havainnoimalla ympäristöä tarkasti kuin luonnontieteilijä.



Leonardo syntyi notaari Piero da Vincin ja tämän rakastajattaren Caterinan aviottomana lapsena 15. huhtikuuta 1452 Vincin kylässä Pohjois-Toscanassa 45 kilometriä Firenzestä luoteeseen.

Leonardon vanhemmat eivät koskaan eläneet yhdessä, mutta hänen isoisänsä Antonio da Vincin tarkat muistiinpanot poikavauvan ensi vaiheista osoittavat, että tämä oli toivottu. Leonardon kastetilaisuus oli suuri kyläjuhla, ja hänelle nimettiin kymmenen kummia, kun tuon ajan vinciläisvauvat yleensä saivat enintään muutaman kummin.

Lapsuus maaseudulla, ensin äidin luona ja sitten isovanhempien maatilalla, herätti Leonardossa elinikäisen kiinnostuksen luontoon ja sen ilmiöihin. Hänestä tuli eläinrakas vegetaristi. Vasari kertoo, että Leonardo herätti myöhemmin Firenzessä huomiota hoitamalla hevosiaan erityisen hellästi ja ostamalla kauppakojuista häkkilintuja päästääkseen ne vapaiksi.

Brittiläisen historia- ja elämäkertakirjailija Charles Nichollin mukaan Leonardo mieltyi oppineen isoisänsä lailla vaatimattomaan maalaiselämään, jossa joutenolo mahdollisti syvällisen sivistyksen.

- Lapsuus muovasi Leonardosta luonnontieteilijän. Hän omaksui varhaisrenessanssin ajatuksen, jonka mukaan maalaustaiteenkin tuli perustua tieteelliseen mitattavuuteen. Leonardon mielestä taidemaalarin tuli hallita eri tieteenalat antiikin Rooman suuren arkkitehti-teknikko Vitruviuksen hengessä, Kuusamo kertoo.




Leonardosta monen mieleen nousee Torinon omakuvan vakava parrakas vanhus, mutta piirros saattaa olla väärennös.

Leonardoa kuvaa paremmin hänen kuuluisa piirroksensa Vitruviuksen mies, jonka mallina todennäköisimmin oli taiteilija itse. Renessanssitaiteilijoiden elämäkerturi Giorgio Vasari puolestaan kuvailee:

"Hänen tavattoman kaunis ja loistava olemuksensa lohdutti synkimmänkin mielen, ja hän osasi puheillaan taivuttaa puolelleen itsepäisenkin epäilijän. Hänen onnistui voimallaan pidätellä väkivaltaiset raivoajat, ja oikealla kädellään hän väänsi ovenkolkuttimen ja hevosenkengän kuin se olisi ollut lyijyä."

Tuskin Leonardolla oli supersankarin lihasvoimia, mutta hänen komeutensa vahvistavat muutkin lähteet. Hän oli pitkä ja urheilullinen, väsymätön kävelijä ja innokas hevosmies.

Ulkonäöstään Leonardo oli tarkka kuin nykyiset metroseksuaalit. Hän kiharsi hiuksensa ja partansa huolellisesti ja sonnustautui ruusunpunaisiin tunikoihin, turkisreunuksisiin takkeihin, jaspissormuksiin ja córdobalaisiin nahkasaappaisiin.

Leonardolta on säilynyt jopa parfyymivinkki: "Ota tuoretta ruusuvettä ja kostuta sillä kätesi. Ota sitten laventelinkukka ja hiero sitä kämmentesi välissä."


Kun Leonardo varttui murrosikäiseksi, Piero vei pojan Firenzeen, jossa hänellä oli asianajotoimisto. Isä näytti Leonardon piirroksia vaikutusvaltaiselle kuvanveistäjä-taidemaalari Andrea del Verrocchiolle. Tämä otti nuorukaisen oitis oppipojakseen bottegaansa eli työpajaansa, jossa valmistettiin varakkaille toimeksiantajille monenlaisia tilaustöitä veistoksista haarniskoihin ja hautakivistä koruihin.

- Useimmat taiteilijat saivat oppinsa jossakin bottegassa. Etenkin kuvanveistoon erikoistuneet työhuoneet olivat meluisia verstaita, joiden lattiat olivat täynnä kivenmuruja. Muistiinpanoissaan Leonardo ilmaisee vastenmielisyytensä työpajoja kohtaan ja nostaa ihanteekseen itsenäisen maalarin, joka "kastaa siveltimensä kauniisiin väreihin ja kuuntelee samalla luutunsoittoa", Kuusamo kertoo.

Vaikka maalaispoika Leonardo hurmasi Firenzen kulttuuripiirit tyylitietoisuudellaan ja hyvätapaisuudellaan, hänen oli vaikea mukautua vallitseviin järjestelmiin. Nykypäivän levottomien moniosaajien tapaan hän tunsi itsensä yliopistoja käymättömäksi outsideriksi ja kaipasi vapautta kehitellä omia ideoita mielensä mukaan.



Oppivuosien jälkeen Leonardo loi itsenäisen uran; Nicholl luonnehtii häntä eräänlaiseksi freelancekonsultiksi, joka neuvoi paavin kuuriaa ja ruhtinaiden hoveja arkkitehtonisissa, teknisissä, taiteellisissa ja filosofisissa kysymyksissä.

Vuonna 1482 Leonardo matkusti Milanoon ja pääsi herttua Ludovico Sforzan palvelukseen. Työhakemuksessaan hän esiintyi siltojen, sotakoneiden ja linnoitusten suunnittelijana, vaikka hänen siihenastinen työkokemuksensa arkkitehtina ja insinöörinä oli vähäinen.

- Leonardo ratkaisi nopeasti käytännön ongelmia. Laatimalla mahtimiehille hallinnollisia rakennelmia ja sotalaitteita hän sai liikkumavaraa taiteilijana ja vapautui inhoamastaan kilpailusta muiden taiteilijoiden kanssa, Kuusamo kertoo.

Leonardon valmius suunnitella tappokoneita kuvastaa hänen kylmää realismiaan. Silti hänen töissään voi nähdä myös pilkahduksen sodanvastaisuutta: hän esimerkiksi suunnitteli kartionmuotoisen panssariajoneuvon, jota oli ilmiselvästi mahdotonta ohjata.

Leonardo sopeutui renessanssiajan italialaiskaupunkien poliittisiin käänteisiin kuin 2000-luvun itseoppinut it-guru kvartaalikapitalismin ailahteluihin. Kun ranskalaiset valtasivat Milanon elokuussa 1499, Leonardo hylkäsi oitis pitkäaikaisen suojelijansa ja solmi kontakteja Ranskan kuninkaan suosikkeihin. Kun Ludovico Sforza palasi valtaan vuoden lopussa, Leonardolle ei tuottanut tunnontuskia siirtyä häikäilemättömyydestään kuulun sotapäällikön Cesare Borgian palvelukseen.







- Asuu ja käy koulua idyllisessä maalaiskylässä. Piirtää taidokkaita maisemakuvia ja suunnittelee Toscanan maakunnan läpi virtaavaan Arnojokeen kanavaa sekä myllyjä ja muita vesivoimalla toimivia laitteita.


- Työskentelee oppipoikana ja avustajana kuvanveistäjä-taidemaalari Andrea del Verrocchion työpajassa vuoteen 1472 saakka. Perustaa oman ateljeen Firenzeen 1477 ja ratkoo arkkitehtonisia, teknisiä, taiteellisia ja filosofisia ongelmia vaikutusvaltaisille toimeksiantajille.
- Maalaa ensimmäisen mestariteoksensa Ginevra de’ Bencin muotokuvan (1478-1480).



- Palvelee herttua Ludovico Sforzan taidemaalarina ja insinöörinä. Suunnittelee Sforzan linnoituksen, kehittelee suuren varsijousen, panssarivaunuja ja muita sotakoneita, tutkii mekaniikan perusteita ja laatii auton esiasteen, pohtii lentämistä ja suunnittelee laskuvarjon sekä nykyaikaista helikopteria muistuttavan ilmaruuvin.
- Maalaa ainoan freskonsa Pyhän ehtoollisen (1495-1498) ja valmistelee Francesco Sforzan pronssista ratsastajapatsasta, mutta 1499 alkaa sota  ranskalaisia vastaan ja patsaaseen tarkoitettu pronssi valetaan aseiksi. Tekee muotokuvamaalauksia ja teatterilavasteita.
- Aloittaa uraauurtavat anatomiatutkimuksensa.
- Leonardosta kehittyy uomo universale, monipuolisesti sivistynyt ihminen.



- Ryhtyy Milanon poliittisen tilanteen ailahdellessa sotapäällikkö Cesare Borgian insinööriksi ja kiertelee tämän hallitsemilla alueilla Toscanassa ja Umbriassa. Tekee matemaattisia tutkielmia ja piirtää kaupunkien asemakaavoja. Palaa Firenzeen 1500 ja toimii kaupungin johdon neuvonantajana hankkeessa, jonka tarkoitus on ohjata Arnojoki uuteen uomaan. Hanke keskeytetään, kun myrsky tuhoaa tekeillä olevan kanavan seinät ja 80 ihmistä hukkuu lokakuussa 1504.
- Maalaa Mona Lisa -muotokuvaa (1503-1506) firenzeläisen silkkikauppiaan Francesco del Giocondon vaimosta mutta jättää työn kesken eikä suostu luopumaan siitä.



- Työskentelee Milanoa hallitsevan ranskalaiskuvernöörin Charles Amboisen suojeluksessa. Paneutuu geologiaan ja ihmisen anatomiaan.
- Maalaa mestariteoksensa Pyhä Anna kolmantena (1506-1513), jota kuljettaa mukanaan elämänsä loppuun asti yhdessä Mona Lisan ja Johannes Kastajan (1513-1516) kanssa.



- Asettuu kolmeksi vuodeksi Roomaan, jossa Michelangelo ja Rafael työstävät mestariteoksiaan. Tarttuu siveltimeen enää harvoin ja syventyy anatomisiin tutkimuksiin, joita saa paavin määräyksestä tehdä vain eläinten ruhoilla.
- Muuttaa Ranskaan Frans I:n hoviin 1516. Syventyy omiin tutkielmiinsa.











Leonardon maalausten kauniit mieshahmot ovat synnyttäneet mielikuvituksellisia teorioita. Niistä tunnetuin lienee Da Vinci -koodin väite, että Pyhässä ehtoollisessa Kristuksen vasemmalla puolella ei istukaan apostoli Johannes vaan Magdalan Maria.

- Leonardo ei palvonut klassista kauneutta kuten useimmat renessanssitaiteilijat. Häntä kiehtoi erilainen kauneus. Vanhemmiten tämä on hänen taiteessaan yhä hallitsevampi piirre, Kuusamo toteaa.
Useissakin maalauksissa näkyy homoseksuaalisen taiteilijan viehtymys hehkeisiin nuorukaisiin. Ei siis ole syytä epäillä, ettei Pyhän ehtoollisen kaunein opetuslapsi olisi mies.

Hätkähdyttävimmin Leonardon kiinnostusta omaperäisen näköisiin ihmisiin kuvastavat hänen anatomiatutkimuksensa, jotka olivat perusteellisuudessaan 150 vuotta aikaansa edellä. Leonardon intohimo ihmisen anatomiaan syttyi 1480-luvun lopulla, jolloin hän laati muun muassa tarkkoja piirroksia ihmiskallon rakenteesta. Myöhemmin hän sai Firenzen sairaalasta tutkimuksiaan varten ruumiita, joita hän leikkeli ateljeensa makuuhuoneessa.



Leonardo sai omaperäisiä päähänpistoja ja teki mieluusti kepposia, joilla viihdytti työnantajiaan ja ystäviään. Sforzan hovissa hän toimi seremoniamestarina, joka keksi hovin juhliin nokkelaa ohjelmaa. Oppipoikiaan Leonardo hauskutti homoeroottisilla pilapiirroksilla.

Kun Leonardo vuonna 1500 palasi Firenzeen, jossa vaikuttivat tuolloin myös ajan kaksi muuta mestaritaiteilijaa, Michelangelo Buonarroti (1475-1564) ja Rafael (1483-1520), hänen seuramiehen piirteensä korostuivat entisestään. Siinä missä nuori Michelangelo tunnettiin kiukkuisuudestaan, kypsä Leonardo oli lempeä kujeilija. Ei ihme, etteivät kollegat sietäneet toisiaan. Sopuisa Rafael tuli toimeen molempien kanssa.

Jotkin Leonardon päähänpistoista olivat erikoisia. Kun hän 1490 suunnitteli Pavian kaupungin katedraalin restaurointia, hän käytti erään luonnostelmansa mallina paikallisen bordellin pohjakaavaa. Työskennellessään Roomassa 1510-luvulla Leonardo ällistytti vieraitaan puhallettavilla eläimillä, joita hän oli askarrellut suolista anatomiatutkimustensa ohessa.

Lopulta Leonardo tuskastui niin Firenzeen kuin Roomaan. Hän ei tahtonut kilpailla Michelangelon kanssa ja turhautui, kun paavi Leo X kielsi häntä tekemästä ruumiinavauksia Roomassa. Vuonna 1516 hän otti vastaan Ranskan tuoreen kuninkaan Frans I:n kutsun saapua tämän hoviin.

Frans I arvosti italialaisia taiteilijoita ja antoi Leonardolle asuinsijaksi pienen Cloix’n linnan. Nero pääsi vihdoinkin vapaaksi toimeksianta¬jien määräyksistä. Hän piirsi enää vain silloin tällöin suunnitellessaan pukuja ja luonnostellessaan rakennuksia.



Leonardon tapa kirjoittaa muistiinpanoja peilikirjoituksena ja hänen muotokuviensa salaperäiset ilmeet ja eleet ovat ruokkineet epäilyjä, että hän olisi ollut mukana uskonnollisissa salaseuroissa. Todellisuudessa Leonardo oli paljon maallisempi kuin Michelangelo ja Rafael.

- Siinä missä Michelangelon viehtymyksestä salaoppeihin voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, Leonardo perusti kaiken kokemusperäisiin havaintoihin ja samalla myös erkani kristillisyydestä, Altti Kuusamo painottaa.

- Vasari korosti taiteilijaelämäkertojensa ensimmäisessä versiossa Leonardon pakanallisuutta, mutta tuntemassamme toisessa painoksessa hän joutui peittelemään sitä vastauskonpuhdistuksen takia, Kuusamo kertoo. - Siksi toisen painoksen väite, jonka mukaan Leonardo olisi viimeisinä vuosinaan tahtonut ottaa kiihkeästi selkoa katolisuudesta, tuskin pitää paikkaansa. Leonardon pakanallisuus korostuu myös monissa näiden vuosien piirroksissa ja maalauksissa.

Leonardon persoonaa ympäröi arvoituksellisuuden aura. Henkilökohtaisimpia tunteitaan kujeileva tiedemies ei paljastanut kenellekään. Kuollessaan uudessa kotimaassaan 2. toukokuuta 1519 hän jätti jälkipolville vain kuvallisia ja sanallisia johtolankoja sisimpäänsä.



 



Päivi Parhi-Riikola


Naisvihaajaa hänestä ei tullut, vaikka miehet olivatkin rakkaampia.


Sigmund Freud luonnehtii Leonardo da Vincin persoonallisuutta käsittelevässä esseessään renessanssimiehen tunne-elämää viileäksi ja ulkokohtaiseksi. Freudin mukaan Leonardo sublimoi eli jalosti vahvimmat tunteensa tieteeksi ja taiteeksi.

Leonardon tunne-elämää muovasi kahden äidin ongelma, jonka Freud tunnisti Pyhä Anna kolmantena -maalauksesta. Siinä Leonardo kuvaa Neitsyt Marian ja hänen äitinsä pyhän Annan merkillisesti samanikäisinä ja samanlainen lempeä hymy kasvoillaan. Hahmojen taakse kätkeytynevät Leonardon biologinen äiti Caterina ja äitipuoli Albiera.

Caterina ei avioitunut Leonardon isän Pieron kanssa joko liian alhaisen syntyperänsä vuoksi tai siksi, että Piero oli jo ehtinyt sopia avioliiton notaarisukuisen Albieran kanssa. Pariskunta avioitui joitakin kuukausia Leonardon syntymän jälkeen.


katkesi varhain. Leonardo oli Caterinan hoivissa vain kaksi ensimmäistä elinvuottaan. Albiera kuoli synnytykseen ottopojan ollessa 12-vuotias.

Leskeksi jäänyt Caterina palasi poikansa elämään tämän ollessa yli nelikymppinen. Leonardo kertoo muistiinpanoissaan, kuinka hänen luokseen Milanoon odottamatta asettui Caterina-niminen nainen. Hän toistelee sanoja häkeltyneenä.

Kaksi vuotta myöhemmin Caterina kuoli. Leonardo tallensi tästä ainoana dokumenttina pikkutarkan hautajaislaskelman. Hautajaiskulut paljastavat, että naisen täytyi olla Leonardolle tärkeämpi henkilö kuin tavallinen palvelija.


sai julkisuutta jo 1476, jolloin häntä ja muutamaa muuta firenzeläismiestä epäiltiin "moraalittomien palvelusten ostamisesta" nuorelta miesprostituoidulta.

Leonardon muistiinpanot paljastavat, että hänellä oli useita suhteita oppipoikiensa kanssa. Heistä rakkaimmiksi nousivat arvaamaton kepposten tekijä, kauhukakara Giacomo Caprotti eli Salai sekä Leonardon loppuvuosien sivistynyt luottomies ja perinnön vaalija Francesco Melzi. Edellinen tarjosi mestarilleen maanläheisiä nautintoja, toinen edusti henkevää platonisen rakkauden ihannetta.


kertovat, etteivät naiset olleet Leonardolle vastenmielisiä kuten hänen kilpailijalleen Michelangelolle, joka oli kuulu niin homoseksuaalisuudestaan kuin naisvihastaan.
Charles Nicholl arvelee laajassa elämäkerrassaan, että Leonardolla oli elämänsä ehtoossa myös heteroseksuaalinen suhde cremonalaiseen prostituoituun. Leonardo teki La Cremoneseksi kutsumastaan naisesta rohkean aistillisia luonnoksia ja maalauksia, joissa tämä näyttäytyy poikarakastajien tapaan salaperäisesti hymyilevänä androgyyninä hahmona.


 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.