Torjuntataistelua käydään monella rintamalla, mutta haaste on kova ja sellaisena pysyy, ellei ravinteiden pääsyä vesistöihin saada kuriin.


ja sellaisena pysyy, ellei ravinteiden pääsyä vesistöihin saada kuriin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Sinilevät olivat täällä miljardeja vuosia ennen meitä, ja juuri ne muuttivat varhaisen maapallon olot sopiviksi vaativammille eliölajeille. Selvästikin saamme kiittää niitä paljosta. Kiitollisuus ei kuitenkaan ole ensimmäinen tunne, kun tuijottaa laiturinnokasta leväpuuroa.

Vaikka sinilevän massaesiintymiä lienee ollut aina, viime kymmeninä niitä ovat ruokkineet vesiin kertyneet ravinteet, erityisesti fosfori. Nykyään päästöjä vastaan taistellaan, mutta rehevöityneissä vesissä kestää pitkään, ennen kuin sisäisen kuormituksen kierre katkeaa. Ylimääräinen fosfori on nimittäin varastoitunut pohjasedimentteihin. Niistä sitä vapautuu levien käyttöön sitä enemmän, mitä vähemmän pohjassa on happea. Runsastuneet levät taas kuluttavat happea hajotessaan, joten rehevöitymisen kierre vahvistaa itse itseään.


Hoitokalastus tuonut tuloksia

Rehevöityneitäkin vesiä voi onneksi kunnostaa. Keinoja järvien sisäisen kuormituksen katkaisemiseksi on tutkittu Suomessa pitkään. 

Jos vonkaleista on pulaa ja pikkukalat ovat runsastuneet liikaa, ravintoketjua voidaan korjata istuttamalla petokaloja ja kalastamalla särkiä, jotka edistävät rehevöitymistä tonkimalla pohjaa ja vapauttamalla näin fosforia veteen. Hoitokalastuksella on kunnostettu esimerkiksi Tuusulanjärveä, Lahden Vesijärveä ja Säkylän Pyhäjärveä.
- Jos kalastaa tonnin pikkukalaa, saa keskimäärin seitsemän kiloa fosforia pois vesistöstä. Suurin hyöty on kuitenkin sinilevän eduksi muuttuneen ravintoketjun tervehtyminen: kun pikkukalat vähenevät, suuret planktoneläimet, kuten vesikirput, pääsevät lisääntymään. Ne taas syövät mikroskooppisia leviä, kertoo järvikunnostuksen asiantuntija Reijo Lähteenmäki Etelä-Savon ympäristökeskuksesta.

- Hoitokalastus on tehokkain tapa kunnostaa rehevöitynyttä järveä, kunhan se maltetaan tehdä oikein, vahvistaa tutkija Ilkka Sammalkorpi Suomen ympäristökeskuksesta.


Fosforia vastaan eri tavoin

Happikadosta kärsiville järville voidaan antaa ensiapua laitteilla, jotka kuljettavat happea pohjan tuntumaan. Hapetus estää kalojen joukkokuolemia ja vähentää fosforin liukenemista pohjasta.

Ylimääräistä fosforia voidaan myös saostaa kemiallisesti esimerkiksi rauta- ja alumiiniyhdisteillä. Menetelmä on periaatteessa sama, jota käytetään jäteveden puhdistuksessa. Esimerkiksi Rymättylän Kirkkojärvi onnistuttiin vuonna 2002 kirkastamaan alumiinikloridilla, tietää Lounais-Suomen ympäristökeskuksen erikoissuunnittelija Harri Helminen.

Parhaillaan tutkitaan myös muita tapoja sitoa pohjalietteen fosforia. Näitä ovat esimerkiksi pohjan peittäminen savella tai kipsillä sekä pöyhintä, joka voi nopeuttaa orgaanisen aineksen hajoamista.

Koko järven kuivatustakin on kokeiltu. Se on äärimmäinen keino, jolla saadaan pohjaliete tiivistymään ja ravintoketjut uudistumaan. Tilapäinen kuivatus tervehdytti ainakin Utajärven kunnan pientä Särkijärveä.


Ihmerohdot pannassa

Poppakonsteja järvien pelastamiseksi ei ole, vaikka sellaiseksi on ehdotettu muun muassa Japanissa kehitettyä "efektiivistä mikrobiliuosta", jota levitettiin luvatta Kangasalan Kirkkojärveen vuonna 2004.




Tuumasta toimeen talkoovoimin


Oman mökkirannan kuormitusta voi jokainen vähentää huolehtimalla jäte- ja pesuvesistään, mutta järven kunnostus on iso projekti - ja keinot, joihin mökinomistaja voi ja saa itsenäisesti ryhtyä, ovat vähissä.

Rantojen siivous ja säännölliset roskakalan kalastustalkoot ovat hyvä alku, mutta vesikasvien niittämistä kannattaa jo harkita tarkkaan, sillä ne pidättävät ravinteita ojien ja purojen suilla.

Itse kukin voi myös seurata mökkijärvensä tilaa, esimerkiksi näkösyvyyttä ja kalansaaliita. Paikallisesta ympäristökeskuksesta ja kunnasta voi kysyä, mitä järvestä jo tiedetään.

Suuremmat kunnostushankkeet täytyy suunnitella hyvin ja mitoittaa oikein, jotta vaikutukset olisivat toivotun kaltaisia.

- Aluksi kannattaa ottaa yhteyttä vesistöllä toimivaan osakaskuntaan ja kalastusalueen isännöitsijään. Suurempia hankkeita varten voidaan perustaa järven hoitoyhdistys. Kunnostushankkeita suunnittelevat ja rahoittavat esimerkiksi kunnat, työvoima- ja elinkeinokeskusten kalatalousyksiköt ja alueelliset ympäristökeskukset, Reijo Lähteenmäki neuvoo.





Puomi suojaa merenrantaa

Moni lomailija toivoo, että sinilevän saisi pidettyä poissa edes uimarannoilta. Tähän haasteeseen yrittää vastata helsinkiläinen insinööritoimisto Saloy, joka on kehitellyt sinilevän torjunta- ja keruulaitteistoa vuodesta 2005.

Helsingin Munkkiniemen uimarannalla testattiin viime kesänä polypropeenista valmistettua kangaspuomia ja -nuottaa. Puolitoista metriä korkea puomi esti pahimpien pintalauttojen rantautumisen, ja suppeahkot esiintymät onnistuttiin siivoamaan nuottaamalla. Saloyn toimitusjohtajan Tapio Salmisen mukaan ranta pysyi uimakelpoisena läpi kesän.

- Suodatinkankaan silmäkoko on noin viisi sadasosamillimetriä, mutta nukkaisuutensa ansiosta kangas näyttää pysäyttävän pienempiäkin hippusia, Salminen kertoo.


Järvi hankalampi tapaus

Turun ammattikorkeakoulun kala- ja ympäristötalouden opiskelijat olivat mukana testaamassa Saloyn leväesteitä Rymättylän Kuralanjärvessä, joka on yksi Suomen pahimmista sinileväjärvistä.

- Sinilevä saatiin pidettyä  poissa rantaan rajatusta koealtaasta, mutta suuria alueita menetelmillä ei onnistuttu puhdistamaan, kertoo projektia ohjannut Olli Loisa.

- En tyrmää Saloyn ideoita, mutta tuotekehittely on vielä kesken. Puomitus voi olla hyvä ratkaisu rannoille, joiden pahin riesa ovat ulapalta ajelehtivat levälautat, mutta vesimassaan kauttaaltaan sekoittuneen levän puhdistus on vaikeaa, Loisa jatkaa.




Valtaosa järvistä voi hyvin


Sinileväjärvet ovat useimmiten pieniä ja reheviä ja sijaitsevat maatalousalueilla. 80 prosenttia järvistä, esimerkiksi suurten reittivesistöjen järvet, ovat hyvässä kunnossa. Suurin kiusa sinilevä on Suomenlahdella ja Saaristomerellä.





Seuraavaksi pumpataan

Vesirakennusinsinööri Salminen jatkaa torjuntamenetelmien kehittelyä Tekesin tuella. Tehokkaille keinoille olisikin kysyntää ympäri maailman. Salminen mainitsee saaneensa kyselyjä Kiinasta asti.

Tänä kesänä Kuralanjärvessä testataan muun muassa menetelmää, jossa vettä pumpataan suodatinkankaan läpi ja levät imuroidaan talteen umpisäiliöihin.

- Meillä on pumppu, joka pystyy imemään jopa 200 litraa vettä sekunnissa, ja tehokkaampiakin on olemassa. Suunnitteilla on myös tuulivoimalla pyörivä pumppu, joka seuloisi vettä jatkuvasti, Salminen kertoo.

Salmisen huimimmat haaveet ulottuvat Itämerelle asti: - Sieluni silmin näen jäänmurtajat vetämässä valtaisaa sinilevän seulonta-asemaa.

Kuluva kesä ehkä näyttää, kannattaako sinilevien keruu kokonaisen järven mitassa ja helpottaako se seuraavan kesän tilannetta. Asiantuntijat eivät ole vakuuttuneita.

Tutkija Ilkka Sammalkorpi Suomen ympäristökeskuksesta painottaa, että oiretta tärkeämpää on puuttua ongelmien syyhyn, vähentää ravinteiden pääsyä vesistöihin ja tukea luonnon omia tapoja rajoittaa sinilevän määrää.

- Kun järven ravintoketjut ovat kunnossa, vesikirput ja muu eläinplankton voivat suodattaa järven koko vesitilavuuden kolmen-neljän päivän välein aivan ilmaiseksi.



Valtakunnallinen leväkatsaus, julkaistaan keskiviikkoisin kesä-elokuun ajan, syyskuussa tarpeen mukaan:
www.ymparisto.fi

Sisältö jatkuu mainoksen alla