2030-luvulla syödään tehokkaasti, vastuullisesti ja tunteella. Kasviksia riittää kaikille, mutta liha on harvojen herkku - ellei tyydy edulliseen tekolihaan.




Veetin ja Ainon arki-illallinen on tarkkaan harkittu juttu. Kun työ ja harrastukset täyttävät päivän, yhteinen ruokahetki on molemmille tärkeä. Silloin löysätään toviksi, keskustellaan, koetaan keskinäinen yhteys. "Ei vain tankkausta vaan psykofyysinen tunne-elämys", kuten Veeti joskus filosofoi ruokailun tärkeyttä.

Syömiseen voi keskittyä rauhassa, sillä ruoka tulee pöytään pienellä vaivalla. Aino on tilannut nettikaupasta illalliseksi raikkaan ja mehevän ranskalaisen ratatouillen erityisenä ekstravitaminoituna vaihtoehtona.

Annos on tosin valmistettu toisella puolella maapalloa Filippiineillä. Se ei Ainoa ja Veetiä vaivaa. Pakkauksen laatusensoreiden mukaan tuote on yhä tuore. Jos joitain laatuongelmia olisi, älypakkaus tunnistaisi ja tuhoaisi annoksesta haitalliset bakteerit.

Lähiruoka ei pelasta

Tuoreista raaka-aineista itse tehty ratatouille olisi sekin ollut mieleen, mutta siihen ei ole arkena aikaa eikä oikein varaa. Vuonna 2030 maapallolla on yli kahdeksan miljardia suuta ruokittavana. Hyvästä juomavedestä ja viljelymaasta on huutava pula.

Suomi kuuluu maapallon onnekkaisiin maihin: ilmastonmuutos on vaikuttanut meihin suotuisasti. Kasvukausi on vain pidentynyt, eikä peltomaasta ole pulaa. Suomi on yksi Euroopan suurimmista kalliiden ja laadukkaiden luomuelintarvikkeiden tuottajista.

Ruokaa ja vettä on kuitenkin riitettävä kaikille maailman maille. Ruoalla ei ole isänmaata. Valmistus on järkevintä keskittää elintarvikejättien suuriin tehtaisiin sinne, missä se on ekologisesti ja ekonomisesti mielekkäintä. Lähiruoka on kaunis ajatus muttei todellinen ratkaisu maailman ruokaongelmiin. Kasvissyönnistä on tullut monelle käytännön hyve. Se on edullista, terveellistä ja eettistä.

Aino ja Veeti haluavat kantaa vastuunsa kuluttajina. He ovat lapsesta asti tottuneet pitkälle prosessoituun ruokaan. Jos yritys valmistaa ruoan vastuullisesti ja ekologisesti kestävästi, Aino ja Veeti ovat valmiit hyväksymään tuotteen - olkoonkin, ettei se voita maultaan "aitoa kotiruokaa".


Lihassa on juhlan tuntu

Kotiruoan aika on viikonloppuna. Pakkasessa odottaa harvinainen herkku, karitsanpaisti. Sen Veeti on hakenut edellisenä syksynä etelähämäläiseltä maatilalta. Samalla reissulla hankittiin kassikaupalla porkkanoita, sipuleita ja perunoita.

Veeti ja Aino ovat maatilan osakkaita - kuten moni heidän ystävistään. Pienen osakkuuden ostaminen maatilalta tukee suomalaista luomuruokatuotantoa. Ennen kaikkea se pönkittää Veetin ja Ainon omia arvoja eettisinä syöjinä. On sitä paitsi hauskaa mennä muutamana viikonloppuna vuodessa porukalla paiskomaan hommia maatilalle.

Karitsanpaistin Aino ja Veeti aikovat valmistaa huolellisesti. Lihaa he syövät sen verran harvoin, että ohje pitää kaivaa vanhempien vanhasta reseptikansiosta. Heidän lapsuudessaan kanaa ja possua syötiin paljon ja sitä sai halvalla. 2020-luvulla yleinen suhtautuminen lihansyöntiin muuttui: tehotuotantoa alettiin pitää epäekologisena ja eläinten oikeuksia loukkaavana. Lopulta uudet eettiset ohjeet käytännössä lopettivat tehotuotannon Suomessa. Oikean lihan korvasi nopeasti Japanissa kehitetty tekoliha, tuotantolaboratorioissa valmistettu teollinen kudos.

Tekoliha taipuu taidokkaasti jalosteisiin, eroa aitoon lihatuotteseen ei oikeastaan edes huomaa. Silti se tökkii Veetiä ja Ainoa. Suomessa asiat ovat vielä sen verran mallillaan, että he raaskivat silloin tällöin hankkia hyvää luomulihaa ja herkutella lähiruoalla.

- Suosi suomalaista - edes tilipäivänä, Aino letkauttaa kynttiläillallisella.


Tulevaisuus haarukkaan

Ainon ja Veetin arkiruokailu on visioitu Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen laatimasta Mitä ruoaksi huomenna -hankkeen eli Mirhamihankkeen loppuraportin aineksista. Hanke käynnistettiin 2006 osana maa- ja metsätalousministeriön laadittamaa kansallista elintarvikealan laatustrategiaa.

- Emme tietenkään vielä tiedä, miten syömme 2030, mutta on tärkeää miettiä jo nyt mahdollisia vaihtoehtoja. Tämän päivän valinnat vaikuttavat siihen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, muistuttaa yksi raportin kirjoittajista, tutkija Anna Kirveennummi Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

Mirhamiin kerättiin lähes 40 suomalaisen asiantuntijan näkemyksiä sekä tämän hetken ruoankulutuksen muutosvoimista että niiden tulevista vaikutuksista. Samoja aiheita pohti myös kuluttajista koottu ryhmä. Asiantuntijoiden ja kuluttajien näkemyksistä syntyi neljä erilaista tulevaisuusskenaariota.


Stoppi ruoan törsäilylle

- En usko, että mikään skenaarioista toteutuu sellaisenaan. Todellisuudessa lienee aineksia niistä kaikista, Kirveennummi toteaa. Ainoa varma asia hänen mielestään on, että varakkaiden teollisuusmaiden tuhlaileva, loputtomasti valintoja tarjoava yltäkylläisyys ei voi jatkua.

- Osa maailmasta tuhlaa ruokaa, osa kärsii puutteesta. 2030-luvulla meitä on monta miljardia enemmän ja meillä on entistä epävarmemmat olot. Ruoka on taattava kaikille yhteisin ponnisteluin, Kirveennummi arvioi.

Itse syömisen Kirveennummi ei usko radikaalisti muuttuvan: - Ehkä syömme enemmän välipaloja ja valmisruokia, mutta yhteisestä ruokahetkestä voi tulla perheelle nykyistä tärkeämpikin. Syöminen on niin paljon muutakin kuin tankkaamista.


Mika Remes on vapaa tiedekirjoittaja.


Neljä kattausta vuoteen 2030


Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Mirhami-hankkeessa laadittiin neljä erilaista visiota siitä, millaista on suomalaisten ruoan kulutus vuonna 2030.

Runsaudensarvi

- Makuja ja nautintoja tarjotaan tarkkaan harkittuina kokonaisuuksina.

- Ihmiset ostavat pääosan ruoistaan laajoista teollisten ja esikäsiteltyjen tuotteiden valikoimista.

- Ruon ja tuotteiden tilaaminen netistä on yleistä. Valmisruokia tilataan paljon on-line-palveluista.

- Arkiruoka on nopeaa ja valmistuu helposti. Viikonloppuisin panostetaan nautinnolliseen kotiruokaan.

- Puolet ihmisistä on täys- tai osa-aikaisia kasvissyöjiä. Liha on kallista. Lihankaltaiset tuotteet yleistyvät.

- Valintojen runsaudensarvi tuottaa myös pahenevan jäteongelman.


Niukkuus ja puute

- Väestönkasvu ja globaalit ympäristötuhot pakottavat suomalaisetkin sopeutumaan niukkuuteen.

- Ruoan kulutusta ja tuotantoa säädellään. Suomeen pystytetään kansallinen ruokahuoltojärjestelmä.

- Tuotemerkkien ja valikoimien määrä supistuu.

- Peruna, vilja, sokeri ja rasva ovat arkiruoan kulmakiviä. Köyhimmillä ei enää ole varaa lihaan, muniin ja maitotuotteisiin.

- Muuntogeenisillä lajeilla helpotetaan ruokapulaa.

- Luomu yleistyy, lannoitteet ja torjunta-aineet ovat kalliita.

- Kaikenlainen säilöminen ja oma tuotanto yleistyy.


Ekotekoja

- Ekologinen kestävyys ja ympäristötietoisuus ohjaavat ruoan kulutusta.

- Ihmisten ruokavalio koostuu pääosin kasviksista, viljasta ja palkokasveista.

- Lihantuotanto vähenee huomattavasti.

- Joitain muuntogeenisiä tuotteita käytetään; nämä viljelykasvit ovat satoisia ja kuormittavat ympäristöä niukasti.

- Maatilojen yhteyteen syntyy myös tekolihaa tuottavia bioteknisiä laitoksia. Proteiinipitoista tekolihaa pidetään oikeaa lihaa eettisempänä ja terveellisempänä.


Teknoelämää

- Ruoan kulutusta säätelee eniten keskittynyt kansainvälinen elintarviketeollisuus.

- Uusien ravinnonlähteiden kehittäminen käy välttämättömäksi. Kudosten teollinen viljely ja muokkaus yleistyy.

- Terveyden edistäminen ja oikea ruokavalio kuuluvat jokaisen kansalaisen velvollisuuksiin.

- Uusien innovaatioiden ansiosta ruoka on yhä enemmän sekoitelma tiedettä ja luovuutta.



 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5250
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti