2030-luvulla syödään tehokkaasti, vastuullisesti ja tunteella. Kasviksia riittää kaikille, mutta liha on harvojen herkku - ellei tyydy edulliseen tekolihaan.




Veetin ja Ainon arki-illallinen on tarkkaan harkittu juttu. Kun työ ja harrastukset täyttävät päivän, yhteinen ruokahetki on molemmille tärkeä. Silloin löysätään toviksi, keskustellaan, koetaan keskinäinen yhteys. "Ei vain tankkausta vaan psykofyysinen tunne-elämys", kuten Veeti joskus filosofoi ruokailun tärkeyttä.

Syömiseen voi keskittyä rauhassa, sillä ruoka tulee pöytään pienellä vaivalla. Aino on tilannut nettikaupasta illalliseksi raikkaan ja mehevän ranskalaisen ratatouillen erityisenä ekstravitaminoituna vaihtoehtona.

Annos on tosin valmistettu toisella puolella maapalloa Filippiineillä. Se ei Ainoa ja Veetiä vaivaa. Pakkauksen laatusensoreiden mukaan tuote on yhä tuore. Jos joitain laatuongelmia olisi, älypakkaus tunnistaisi ja tuhoaisi annoksesta haitalliset bakteerit.

Lähiruoka ei pelasta

Tuoreista raaka-aineista itse tehty ratatouille olisi sekin ollut mieleen, mutta siihen ei ole arkena aikaa eikä oikein varaa. Vuonna 2030 maapallolla on yli kahdeksan miljardia suuta ruokittavana. Hyvästä juomavedestä ja viljelymaasta on huutava pula.

Suomi kuuluu maapallon onnekkaisiin maihin: ilmastonmuutos on vaikuttanut meihin suotuisasti. Kasvukausi on vain pidentynyt, eikä peltomaasta ole pulaa. Suomi on yksi Euroopan suurimmista kalliiden ja laadukkaiden luomuelintarvikkeiden tuottajista.

Ruokaa ja vettä on kuitenkin riitettävä kaikille maailman maille. Ruoalla ei ole isänmaata. Valmistus on järkevintä keskittää elintarvikejättien suuriin tehtaisiin sinne, missä se on ekologisesti ja ekonomisesti mielekkäintä. Lähiruoka on kaunis ajatus muttei todellinen ratkaisu maailman ruokaongelmiin. Kasvissyönnistä on tullut monelle käytännön hyve. Se on edullista, terveellistä ja eettistä.

Aino ja Veeti haluavat kantaa vastuunsa kuluttajina. He ovat lapsesta asti tottuneet pitkälle prosessoituun ruokaan. Jos yritys valmistaa ruoan vastuullisesti ja ekologisesti kestävästi, Aino ja Veeti ovat valmiit hyväksymään tuotteen - olkoonkin, ettei se voita maultaan "aitoa kotiruokaa".


Lihassa on juhlan tuntu

Kotiruoan aika on viikonloppuna. Pakkasessa odottaa harvinainen herkku, karitsanpaisti. Sen Veeti on hakenut edellisenä syksynä etelähämäläiseltä maatilalta. Samalla reissulla hankittiin kassikaupalla porkkanoita, sipuleita ja perunoita.

Veeti ja Aino ovat maatilan osakkaita - kuten moni heidän ystävistään. Pienen osakkuuden ostaminen maatilalta tukee suomalaista luomuruokatuotantoa. Ennen kaikkea se pönkittää Veetin ja Ainon omia arvoja eettisinä syöjinä. On sitä paitsi hauskaa mennä muutamana viikonloppuna vuodessa porukalla paiskomaan hommia maatilalle.

Karitsanpaistin Aino ja Veeti aikovat valmistaa huolellisesti. Lihaa he syövät sen verran harvoin, että ohje pitää kaivaa vanhempien vanhasta reseptikansiosta. Heidän lapsuudessaan kanaa ja possua syötiin paljon ja sitä sai halvalla. 2020-luvulla yleinen suhtautuminen lihansyöntiin muuttui: tehotuotantoa alettiin pitää epäekologisena ja eläinten oikeuksia loukkaavana. Lopulta uudet eettiset ohjeet käytännössä lopettivat tehotuotannon Suomessa. Oikean lihan korvasi nopeasti Japanissa kehitetty tekoliha, tuotantolaboratorioissa valmistettu teollinen kudos.

Tekoliha taipuu taidokkaasti jalosteisiin, eroa aitoon lihatuotteseen ei oikeastaan edes huomaa. Silti se tökkii Veetiä ja Ainoa. Suomessa asiat ovat vielä sen verran mallillaan, että he raaskivat silloin tällöin hankkia hyvää luomulihaa ja herkutella lähiruoalla.

- Suosi suomalaista - edes tilipäivänä, Aino letkauttaa kynttiläillallisella.


Tulevaisuus haarukkaan

Ainon ja Veetin arkiruokailu on visioitu Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen laatimasta Mitä ruoaksi huomenna -hankkeen eli Mirhamihankkeen loppuraportin aineksista. Hanke käynnistettiin 2006 osana maa- ja metsätalousministeriön laadittamaa kansallista elintarvikealan laatustrategiaa.

- Emme tietenkään vielä tiedä, miten syömme 2030, mutta on tärkeää miettiä jo nyt mahdollisia vaihtoehtoja. Tämän päivän valinnat vaikuttavat siihen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, muistuttaa yksi raportin kirjoittajista, tutkija Anna Kirveennummi Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

Mirhamiin kerättiin lähes 40 suomalaisen asiantuntijan näkemyksiä sekä tämän hetken ruoankulutuksen muutosvoimista että niiden tulevista vaikutuksista. Samoja aiheita pohti myös kuluttajista koottu ryhmä. Asiantuntijoiden ja kuluttajien näkemyksistä syntyi neljä erilaista tulevaisuusskenaariota.


Stoppi ruoan törsäilylle

- En usko, että mikään skenaarioista toteutuu sellaisenaan. Todellisuudessa lienee aineksia niistä kaikista, Kirveennummi toteaa. Ainoa varma asia hänen mielestään on, että varakkaiden teollisuusmaiden tuhlaileva, loputtomasti valintoja tarjoava yltäkylläisyys ei voi jatkua.

- Osa maailmasta tuhlaa ruokaa, osa kärsii puutteesta. 2030-luvulla meitä on monta miljardia enemmän ja meillä on entistä epävarmemmat olot. Ruoka on taattava kaikille yhteisin ponnisteluin, Kirveennummi arvioi.

Itse syömisen Kirveennummi ei usko radikaalisti muuttuvan: - Ehkä syömme enemmän välipaloja ja valmisruokia, mutta yhteisestä ruokahetkestä voi tulla perheelle nykyistä tärkeämpikin. Syöminen on niin paljon muutakin kuin tankkaamista.


Mika Remes on vapaa tiedekirjoittaja.


Neljä kattausta vuoteen 2030


Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Mirhami-hankkeessa laadittiin neljä erilaista visiota siitä, millaista on suomalaisten ruoan kulutus vuonna 2030.

Runsaudensarvi

- Makuja ja nautintoja tarjotaan tarkkaan harkittuina kokonaisuuksina.

- Ihmiset ostavat pääosan ruoistaan laajoista teollisten ja esikäsiteltyjen tuotteiden valikoimista.

- Ruon ja tuotteiden tilaaminen netistä on yleistä. Valmisruokia tilataan paljon on-line-palveluista.

- Arkiruoka on nopeaa ja valmistuu helposti. Viikonloppuisin panostetaan nautinnolliseen kotiruokaan.

- Puolet ihmisistä on täys- tai osa-aikaisia kasvissyöjiä. Liha on kallista. Lihankaltaiset tuotteet yleistyvät.

- Valintojen runsaudensarvi tuottaa myös pahenevan jäteongelman.


Niukkuus ja puute

- Väestönkasvu ja globaalit ympäristötuhot pakottavat suomalaisetkin sopeutumaan niukkuuteen.

- Ruoan kulutusta ja tuotantoa säädellään. Suomeen pystytetään kansallinen ruokahuoltojärjestelmä.

- Tuotemerkkien ja valikoimien määrä supistuu.

- Peruna, vilja, sokeri ja rasva ovat arkiruoan kulmakiviä. Köyhimmillä ei enää ole varaa lihaan, muniin ja maitotuotteisiin.

- Muuntogeenisillä lajeilla helpotetaan ruokapulaa.

- Luomu yleistyy, lannoitteet ja torjunta-aineet ovat kalliita.

- Kaikenlainen säilöminen ja oma tuotanto yleistyy.


Ekotekoja

- Ekologinen kestävyys ja ympäristötietoisuus ohjaavat ruoan kulutusta.

- Ihmisten ruokavalio koostuu pääosin kasviksista, viljasta ja palkokasveista.

- Lihantuotanto vähenee huomattavasti.

- Joitain muuntogeenisiä tuotteita käytetään; nämä viljelykasvit ovat satoisia ja kuormittavat ympäristöä niukasti.

- Maatilojen yhteyteen syntyy myös tekolihaa tuottavia bioteknisiä laitoksia. Proteiinipitoista tekolihaa pidetään oikeaa lihaa eettisempänä ja terveellisempänä.


Teknoelämää

- Ruoan kulutusta säätelee eniten keskittynyt kansainvälinen elintarviketeollisuus.

- Uusien ravinnonlähteiden kehittäminen käy välttämättömäksi. Kudosten teollinen viljely ja muokkaus yleistyy.

- Terveyden edistäminen ja oikea ruokavalio kuuluvat jokaisen kansalaisen velvollisuuksiin.

- Uusien innovaatioiden ansiosta ruoka on yhä enemmän sekoitelma tiedettä ja luovuutta.



 

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.