2030-luvulla syödään tehokkaasti, vastuullisesti ja tunteella. Kasviksia riittää kaikille, mutta liha on harvojen herkku - ellei tyydy edulliseen tekolihaan.



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Veetin ja Ainon arki-illallinen on tarkkaan harkittu juttu. Kun työ ja harrastukset täyttävät päivän, yhteinen ruokahetki on molemmille tärkeä. Silloin löysätään toviksi, keskustellaan, koetaan keskinäinen yhteys. "Ei vain tankkausta vaan psykofyysinen tunne-elämys", kuten Veeti joskus filosofoi ruokailun tärkeyttä.

Syömiseen voi keskittyä rauhassa, sillä ruoka tulee pöytään pienellä vaivalla. Aino on tilannut nettikaupasta illalliseksi raikkaan ja mehevän ranskalaisen ratatouillen erityisenä ekstravitaminoituna vaihtoehtona.

Annos on tosin valmistettu toisella puolella maapalloa Filippiineillä. Se ei Ainoa ja Veetiä vaivaa. Pakkauksen laatusensoreiden mukaan tuote on yhä tuore. Jos joitain laatuongelmia olisi, älypakkaus tunnistaisi ja tuhoaisi annoksesta haitalliset bakteerit.

Lähiruoka ei pelasta

Tuoreista raaka-aineista itse tehty ratatouille olisi sekin ollut mieleen, mutta siihen ei ole arkena aikaa eikä oikein varaa. Vuonna 2030 maapallolla on yli kahdeksan miljardia suuta ruokittavana. Hyvästä juomavedestä ja viljelymaasta on huutava pula.

Suomi kuuluu maapallon onnekkaisiin maihin: ilmastonmuutos on vaikuttanut meihin suotuisasti. Kasvukausi on vain pidentynyt, eikä peltomaasta ole pulaa. Suomi on yksi Euroopan suurimmista kalliiden ja laadukkaiden luomuelintarvikkeiden tuottajista.

Ruokaa ja vettä on kuitenkin riitettävä kaikille maailman maille. Ruoalla ei ole isänmaata. Valmistus on järkevintä keskittää elintarvikejättien suuriin tehtaisiin sinne, missä se on ekologisesti ja ekonomisesti mielekkäintä. Lähiruoka on kaunis ajatus muttei todellinen ratkaisu maailman ruokaongelmiin. Kasvissyönnistä on tullut monelle käytännön hyve. Se on edullista, terveellistä ja eettistä.

Aino ja Veeti haluavat kantaa vastuunsa kuluttajina. He ovat lapsesta asti tottuneet pitkälle prosessoituun ruokaan. Jos yritys valmistaa ruoan vastuullisesti ja ekologisesti kestävästi, Aino ja Veeti ovat valmiit hyväksymään tuotteen - olkoonkin, ettei se voita maultaan "aitoa kotiruokaa".

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lihassa on juhlan tuntu

Kotiruoan aika on viikonloppuna. Pakkasessa odottaa harvinainen herkku, karitsanpaisti. Sen Veeti on hakenut edellisenä syksynä etelähämäläiseltä maatilalta. Samalla reissulla hankittiin kassikaupalla porkkanoita, sipuleita ja perunoita.

Veeti ja Aino ovat maatilan osakkaita - kuten moni heidän ystävistään. Pienen osakkuuden ostaminen maatilalta tukee suomalaista luomuruokatuotantoa. Ennen kaikkea se pönkittää Veetin ja Ainon omia arvoja eettisinä syöjinä. On sitä paitsi hauskaa mennä muutamana viikonloppuna vuodessa porukalla paiskomaan hommia maatilalle.

Karitsanpaistin Aino ja Veeti aikovat valmistaa huolellisesti. Lihaa he syövät sen verran harvoin, että ohje pitää kaivaa vanhempien vanhasta reseptikansiosta. Heidän lapsuudessaan kanaa ja possua syötiin paljon ja sitä sai halvalla. 2020-luvulla yleinen suhtautuminen lihansyöntiin muuttui: tehotuotantoa alettiin pitää epäekologisena ja eläinten oikeuksia loukkaavana. Lopulta uudet eettiset ohjeet käytännössä lopettivat tehotuotannon Suomessa. Oikean lihan korvasi nopeasti Japanissa kehitetty tekoliha, tuotantolaboratorioissa valmistettu teollinen kudos.

Tekoliha taipuu taidokkaasti jalosteisiin, eroa aitoon lihatuotteseen ei oikeastaan edes huomaa. Silti se tökkii Veetiä ja Ainoa. Suomessa asiat ovat vielä sen verran mallillaan, että he raaskivat silloin tällöin hankkia hyvää luomulihaa ja herkutella lähiruoalla.

- Suosi suomalaista - edes tilipäivänä, Aino letkauttaa kynttiläillallisella.


Tulevaisuus haarukkaan

Ainon ja Veetin arkiruokailu on visioitu Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen laatimasta Mitä ruoaksi huomenna -hankkeen eli Mirhamihankkeen loppuraportin aineksista. Hanke käynnistettiin 2006 osana maa- ja metsätalousministeriön laadittamaa kansallista elintarvikealan laatustrategiaa.

- Emme tietenkään vielä tiedä, miten syömme 2030, mutta on tärkeää miettiä jo nyt mahdollisia vaihtoehtoja. Tämän päivän valinnat vaikuttavat siihen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, muistuttaa yksi raportin kirjoittajista, tutkija Anna Kirveennummi Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

Mirhamiin kerättiin lähes 40 suomalaisen asiantuntijan näkemyksiä sekä tämän hetken ruoankulutuksen muutosvoimista että niiden tulevista vaikutuksista. Samoja aiheita pohti myös kuluttajista koottu ryhmä. Asiantuntijoiden ja kuluttajien näkemyksistä syntyi neljä erilaista tulevaisuusskenaariota.


Stoppi ruoan törsäilylle

- En usko, että mikään skenaarioista toteutuu sellaisenaan. Todellisuudessa lienee aineksia niistä kaikista, Kirveennummi toteaa. Ainoa varma asia hänen mielestään on, että varakkaiden teollisuusmaiden tuhlaileva, loputtomasti valintoja tarjoava yltäkylläisyys ei voi jatkua.

- Osa maailmasta tuhlaa ruokaa, osa kärsii puutteesta. 2030-luvulla meitä on monta miljardia enemmän ja meillä on entistä epävarmemmat olot. Ruoka on taattava kaikille yhteisin ponnisteluin, Kirveennummi arvioi.

Itse syömisen Kirveennummi ei usko radikaalisti muuttuvan: - Ehkä syömme enemmän välipaloja ja valmisruokia, mutta yhteisestä ruokahetkestä voi tulla perheelle nykyistä tärkeämpikin. Syöminen on niin paljon muutakin kuin tankkaamista.


Mika Remes on vapaa tiedekirjoittaja.


Neljä kattausta vuoteen 2030


Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Mirhami-hankkeessa laadittiin neljä erilaista visiota siitä, millaista on suomalaisten ruoan kulutus vuonna 2030.

Runsaudensarvi

- Makuja ja nautintoja tarjotaan tarkkaan harkittuina kokonaisuuksina.

- Ihmiset ostavat pääosan ruoistaan laajoista teollisten ja esikäsiteltyjen tuotteiden valikoimista.

- Ruon ja tuotteiden tilaaminen netistä on yleistä. Valmisruokia tilataan paljon on-line-palveluista.

- Arkiruoka on nopeaa ja valmistuu helposti. Viikonloppuisin panostetaan nautinnolliseen kotiruokaan.

- Puolet ihmisistä on täys- tai osa-aikaisia kasvissyöjiä. Liha on kallista. Lihankaltaiset tuotteet yleistyvät.

- Valintojen runsaudensarvi tuottaa myös pahenevan jäteongelman.


Niukkuus ja puute

- Väestönkasvu ja globaalit ympäristötuhot pakottavat suomalaisetkin sopeutumaan niukkuuteen.

- Ruoan kulutusta ja tuotantoa säädellään. Suomeen pystytetään kansallinen ruokahuoltojärjestelmä.

- Tuotemerkkien ja valikoimien määrä supistuu.

- Peruna, vilja, sokeri ja rasva ovat arkiruoan kulmakiviä. Köyhimmillä ei enää ole varaa lihaan, muniin ja maitotuotteisiin.

- Muuntogeenisillä lajeilla helpotetaan ruokapulaa.

- Luomu yleistyy, lannoitteet ja torjunta-aineet ovat kalliita.

- Kaikenlainen säilöminen ja oma tuotanto yleistyy.


Ekotekoja

- Ekologinen kestävyys ja ympäristötietoisuus ohjaavat ruoan kulutusta.

- Ihmisten ruokavalio koostuu pääosin kasviksista, viljasta ja palkokasveista.

- Lihantuotanto vähenee huomattavasti.

- Joitain muuntogeenisiä tuotteita käytetään; nämä viljelykasvit ovat satoisia ja kuormittavat ympäristöä niukasti.

- Maatilojen yhteyteen syntyy myös tekolihaa tuottavia bioteknisiä laitoksia. Proteiinipitoista tekolihaa pidetään oikeaa lihaa eettisempänä ja terveellisempänä.


Teknoelämää

- Ruoan kulutusta säätelee eniten keskittynyt kansainvälinen elintarviketeollisuus.

- Uusien ravinnonlähteiden kehittäminen käy välttämättömäksi. Kudosten teollinen viljely ja muokkaus yleistyy.

- Terveyden edistäminen ja oikea ruokavalio kuuluvat jokaisen kansalaisen velvollisuuksiin.

- Uusien innovaatioiden ansiosta ruoka on yhä enemmän sekoitelma tiedettä ja luovuutta.



 

Sisältö jatkuu mainoksen alla