2030-luvulla syödään tehokkaasti, vastuullisesti ja tunteella. Kasviksia riittää kaikille, mutta liha on harvojen herkku - ellei tyydy edulliseen tekolihaan.




Veetin ja Ainon arki-illallinen on tarkkaan harkittu juttu. Kun työ ja harrastukset täyttävät päivän, yhteinen ruokahetki on molemmille tärkeä. Silloin löysätään toviksi, keskustellaan, koetaan keskinäinen yhteys. "Ei vain tankkausta vaan psykofyysinen tunne-elämys", kuten Veeti joskus filosofoi ruokailun tärkeyttä.

Syömiseen voi keskittyä rauhassa, sillä ruoka tulee pöytään pienellä vaivalla. Aino on tilannut nettikaupasta illalliseksi raikkaan ja mehevän ranskalaisen ratatouillen erityisenä ekstravitaminoituna vaihtoehtona.

Annos on tosin valmistettu toisella puolella maapalloa Filippiineillä. Se ei Ainoa ja Veetiä vaivaa. Pakkauksen laatusensoreiden mukaan tuote on yhä tuore. Jos joitain laatuongelmia olisi, älypakkaus tunnistaisi ja tuhoaisi annoksesta haitalliset bakteerit.

Lähiruoka ei pelasta

Tuoreista raaka-aineista itse tehty ratatouille olisi sekin ollut mieleen, mutta siihen ei ole arkena aikaa eikä oikein varaa. Vuonna 2030 maapallolla on yli kahdeksan miljardia suuta ruokittavana. Hyvästä juomavedestä ja viljelymaasta on huutava pula.

Suomi kuuluu maapallon onnekkaisiin maihin: ilmastonmuutos on vaikuttanut meihin suotuisasti. Kasvukausi on vain pidentynyt, eikä peltomaasta ole pulaa. Suomi on yksi Euroopan suurimmista kalliiden ja laadukkaiden luomuelintarvikkeiden tuottajista.

Ruokaa ja vettä on kuitenkin riitettävä kaikille maailman maille. Ruoalla ei ole isänmaata. Valmistus on järkevintä keskittää elintarvikejättien suuriin tehtaisiin sinne, missä se on ekologisesti ja ekonomisesti mielekkäintä. Lähiruoka on kaunis ajatus muttei todellinen ratkaisu maailman ruokaongelmiin. Kasvissyönnistä on tullut monelle käytännön hyve. Se on edullista, terveellistä ja eettistä.

Aino ja Veeti haluavat kantaa vastuunsa kuluttajina. He ovat lapsesta asti tottuneet pitkälle prosessoituun ruokaan. Jos yritys valmistaa ruoan vastuullisesti ja ekologisesti kestävästi, Aino ja Veeti ovat valmiit hyväksymään tuotteen - olkoonkin, ettei se voita maultaan "aitoa kotiruokaa".


Lihassa on juhlan tuntu

Kotiruoan aika on viikonloppuna. Pakkasessa odottaa harvinainen herkku, karitsanpaisti. Sen Veeti on hakenut edellisenä syksynä etelähämäläiseltä maatilalta. Samalla reissulla hankittiin kassikaupalla porkkanoita, sipuleita ja perunoita.

Veeti ja Aino ovat maatilan osakkaita - kuten moni heidän ystävistään. Pienen osakkuuden ostaminen maatilalta tukee suomalaista luomuruokatuotantoa. Ennen kaikkea se pönkittää Veetin ja Ainon omia arvoja eettisinä syöjinä. On sitä paitsi hauskaa mennä muutamana viikonloppuna vuodessa porukalla paiskomaan hommia maatilalle.

Karitsanpaistin Aino ja Veeti aikovat valmistaa huolellisesti. Lihaa he syövät sen verran harvoin, että ohje pitää kaivaa vanhempien vanhasta reseptikansiosta. Heidän lapsuudessaan kanaa ja possua syötiin paljon ja sitä sai halvalla. 2020-luvulla yleinen suhtautuminen lihansyöntiin muuttui: tehotuotantoa alettiin pitää epäekologisena ja eläinten oikeuksia loukkaavana. Lopulta uudet eettiset ohjeet käytännössä lopettivat tehotuotannon Suomessa. Oikean lihan korvasi nopeasti Japanissa kehitetty tekoliha, tuotantolaboratorioissa valmistettu teollinen kudos.

Tekoliha taipuu taidokkaasti jalosteisiin, eroa aitoon lihatuotteseen ei oikeastaan edes huomaa. Silti se tökkii Veetiä ja Ainoa. Suomessa asiat ovat vielä sen verran mallillaan, että he raaskivat silloin tällöin hankkia hyvää luomulihaa ja herkutella lähiruoalla.

- Suosi suomalaista - edes tilipäivänä, Aino letkauttaa kynttiläillallisella.


Tulevaisuus haarukkaan

Ainon ja Veetin arkiruokailu on visioitu Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen laatimasta Mitä ruoaksi huomenna -hankkeen eli Mirhamihankkeen loppuraportin aineksista. Hanke käynnistettiin 2006 osana maa- ja metsätalousministeriön laadittamaa kansallista elintarvikealan laatustrategiaa.

- Emme tietenkään vielä tiedä, miten syömme 2030, mutta on tärkeää miettiä jo nyt mahdollisia vaihtoehtoja. Tämän päivän valinnat vaikuttavat siihen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, muistuttaa yksi raportin kirjoittajista, tutkija Anna Kirveennummi Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

Mirhamiin kerättiin lähes 40 suomalaisen asiantuntijan näkemyksiä sekä tämän hetken ruoankulutuksen muutosvoimista että niiden tulevista vaikutuksista. Samoja aiheita pohti myös kuluttajista koottu ryhmä. Asiantuntijoiden ja kuluttajien näkemyksistä syntyi neljä erilaista tulevaisuusskenaariota.


Stoppi ruoan törsäilylle

- En usko, että mikään skenaarioista toteutuu sellaisenaan. Todellisuudessa lienee aineksia niistä kaikista, Kirveennummi toteaa. Ainoa varma asia hänen mielestään on, että varakkaiden teollisuusmaiden tuhlaileva, loputtomasti valintoja tarjoava yltäkylläisyys ei voi jatkua.

- Osa maailmasta tuhlaa ruokaa, osa kärsii puutteesta. 2030-luvulla meitä on monta miljardia enemmän ja meillä on entistä epävarmemmat olot. Ruoka on taattava kaikille yhteisin ponnisteluin, Kirveennummi arvioi.

Itse syömisen Kirveennummi ei usko radikaalisti muuttuvan: - Ehkä syömme enemmän välipaloja ja valmisruokia, mutta yhteisestä ruokahetkestä voi tulla perheelle nykyistä tärkeämpikin. Syöminen on niin paljon muutakin kuin tankkaamista.


Mika Remes on vapaa tiedekirjoittaja.


Neljä kattausta vuoteen 2030


Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Mirhami-hankkeessa laadittiin neljä erilaista visiota siitä, millaista on suomalaisten ruoan kulutus vuonna 2030.

Runsaudensarvi

- Makuja ja nautintoja tarjotaan tarkkaan harkittuina kokonaisuuksina.

- Ihmiset ostavat pääosan ruoistaan laajoista teollisten ja esikäsiteltyjen tuotteiden valikoimista.

- Ruon ja tuotteiden tilaaminen netistä on yleistä. Valmisruokia tilataan paljon on-line-palveluista.

- Arkiruoka on nopeaa ja valmistuu helposti. Viikonloppuisin panostetaan nautinnolliseen kotiruokaan.

- Puolet ihmisistä on täys- tai osa-aikaisia kasvissyöjiä. Liha on kallista. Lihankaltaiset tuotteet yleistyvät.

- Valintojen runsaudensarvi tuottaa myös pahenevan jäteongelman.


Niukkuus ja puute

- Väestönkasvu ja globaalit ympäristötuhot pakottavat suomalaisetkin sopeutumaan niukkuuteen.

- Ruoan kulutusta ja tuotantoa säädellään. Suomeen pystytetään kansallinen ruokahuoltojärjestelmä.

- Tuotemerkkien ja valikoimien määrä supistuu.

- Peruna, vilja, sokeri ja rasva ovat arkiruoan kulmakiviä. Köyhimmillä ei enää ole varaa lihaan, muniin ja maitotuotteisiin.

- Muuntogeenisillä lajeilla helpotetaan ruokapulaa.

- Luomu yleistyy, lannoitteet ja torjunta-aineet ovat kalliita.

- Kaikenlainen säilöminen ja oma tuotanto yleistyy.


Ekotekoja

- Ekologinen kestävyys ja ympäristötietoisuus ohjaavat ruoan kulutusta.

- Ihmisten ruokavalio koostuu pääosin kasviksista, viljasta ja palkokasveista.

- Lihantuotanto vähenee huomattavasti.

- Joitain muuntogeenisiä tuotteita käytetään; nämä viljelykasvit ovat satoisia ja kuormittavat ympäristöä niukasti.

- Maatilojen yhteyteen syntyy myös tekolihaa tuottavia bioteknisiä laitoksia. Proteiinipitoista tekolihaa pidetään oikeaa lihaa eettisempänä ja terveellisempänä.


Teknoelämää

- Ruoan kulutusta säätelee eniten keskittynyt kansainvälinen elintarviketeollisuus.

- Uusien ravinnonlähteiden kehittäminen käy välttämättömäksi. Kudosten teollinen viljely ja muokkaus yleistyy.

- Terveyden edistäminen ja oikea ruokavalio kuuluvat jokaisen kansalaisen velvollisuuksiin.

- Uusien innovaatioiden ansiosta ruoka on yhä enemmän sekoitelma tiedettä ja luovuutta.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.