Päästöjen vähyydessä luotijuna hakkaa lentokoneet.





Rautateiden tekniikassa monet tutkimustulokset ovat maanneet vuosia ja vuosikymmeniä pöytälaatikossa. Kun öljy on ollut halpaa eikä ympäristövaikutuksia ole laskettu, junan on ollut vaikea kilpailla auton ja lentokoneen kanssa.

Nyt ilmastonmuutos mullistaa tilanteen. Kun päästöille tulee hintalappu, alkaa tapahtua. Nouseva ilmastotietoisuus työskentelee junan hyväksi. Swissmetro AG muistuttaa ahkerasti kansainvälisen ilmastopaneelin uusista raporteista hankkeensa perusteluissa.

Suomessa energiatehokkuuteen erikoistunut Motiva Oy on laatinut kotisivuilleen pelin, josta saa mukavasti vertailutietoja eri matkustustapojen ekologiasta.


Paitsi päästötön, lentämistä nopeampi

Otetaan esimerkki. Jos yksi ihminen lentää Helsingistä Jyväskylään, aikaa kuluu 50 minuuttia ja hiilidioksidipäästöjä syntyy 34 kiloa. Energiaa kuluu 465 megajoulea eli 1,98 megajoulea kilometriä ja henkeä kohti. Jos hän matkustaa junalla, aikaa menee 3 tuntia ja 18 minuuttia ja hiilidioksidia syntyy 5,1 kiloa. Energiaa menee 0,24 megajoulea kilometriä ja henkeä kohti. Ekologiassa siis voitetaan, mutta ajassa menetetään.

Oletetaan sitten, että nykyiselle Helsingin ja Jyväskylän väliselle 342 kilometrin rataosuudelle laitetaan maglev tai muu nopea juna, joka kulkee 500 kilometriä tunnissa ja joka käyttää ydinvoimalassa tai aurinkokennoilla tuotettua sähköä. Matka-ajassa päästään alle 50 minuutin, eikä hiilidioksidia synny lainkaan. Todellisuudessa ero junan hyväksi on vielä suurempi, koska lentokentällä hukkuu enemmän aikaa kuin rautatieasemalla.

Juna tarjoaa siis kaikin puolin ihanteellisen ratkaisun. Vai onko tulos aivan näin suoraviivainen?

Jos lasketaan hiilidioksidipäästöjä ja energian kulutusta henkilöä ja kuljettua kilometriä kohti, juna voittaa. Kun otetaan mukaan raiteiden ja muun infrastruktuurin vaatima materiaali ja energia, vertailu hieman monimutkaistuu.


Tosin juna kuluttaa luonnonvaroja

Ympäristöministeriö julkaisi viime vuonna tutkimuksen, jossa luonnonvarojen kulutusta erilaisissa liikennemuodoissa vertailtiin MIPS-luvuilla (material input per unit service). Tämä saksalaisen tutkimuslaitoksen, Wuppertal-instituutin, kehittämä tunnusluku tarkoittaa luonnonvarojen määrää, jonka tuote kuluttaa elinkaarensa aikana. MIPSin kansanomainen nimitys on ekologinen selkäreppu.

Vertailussa yksikkönä oli kilogramma henkilöä ja kilometriä kohti. Osoittautui, että juna kuluttaa Suomessa elottomia luonnonvaroja 1,2 kiloa henkilöä ja kilometriä kohti. Lentokone kuluttaa Suomessa lennettäessä 0,56 kiloa eli paljon vähemmän kuin juna.

Päätä nyt sitten, mikä on ekologista. Päästöjen mukaan mitattuna puhtain on juna, ekologisella selkärepulla punnittuna luontoa säästää eniten lentokone!

- MIPS antaa tiettyjä näkökulmia, mutta kyllä juna pärjää vertailussa erinomaisen hyvin, sanoo professori Jyri Seppälä, joka on väitellyt tohtoriksi ympäristövaikutusten arvioinnista ja työskentelee nyt tutkimuspäällikkönä Suomen ympäristökeskuksessa.

- Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on tärkeämpää kuin se, miten paljon infrastruktuuriin menee maa-ainesta.
Seppälä suhtautuu kriittisesti MIPS-tutkimukseen:

- On harhaanjohtavaa verrata pelkkiä kilomääriä, hän huomauttaa.


Energiaa menee rakentamiseenkin

Tietenkin tutkijat ja suunnittelijat laskevat myös rakentamisen vaikutuksia. Bernin ammattikorkeakoulun tutkimuksessa laskettiin Eurometrolle erikseen niin sanottu "harmaa energia", joka kuluu rakentamiseen.

Tutkijat havaitsivat, että jos junalla matkustaa 76 000 ihmistä päivässä, energiaa kuluu itse matkustamiseen 0,185 megajoulea kilometriä ja henkeä kohti. Harmaan energian kulutus on lisäksi 0,12 megajoulea. Jos matkustajamäärä putoaa puoleen, luvut ovat 0,21 ja 0,24 megajoulea eli yhteensä 0,55 megajoulea Pahimmillaan infrastruktuuri voi siis tuoda toisen mokoman lisää energian kulutusta.

Silti juna on ekologisin. Kuvitellaan, että energiaa kuluisi tuo 0,55 megajoulea matkustajakilometriä kohti Helsingin ja Jyväskylän välillä. Kuten Motivan peli kertoi, lentäminen vie samalla matkalla lähes kaksi megajoulea matkustajaa ja kilometriä kohti.

On vielä muistettava energian laatu. Junaliikenteessä voidaan päästä helpoimmin eroon hiilidioksidipäästöistä.

- Junan hiilidioksidipäästöt ovat jo nyt useita kertoja pienemmät kuin lentokoneen, sanoo Seppälä. - Lisäksi junalla on merkittävä välillinen vaikutus tiiviiden, energiataloudellisesti tehokkaampien yhdyskuntarakenteiden synnyttämisessä.



Kalevi Rantanen on teknistä luovuutta tutkiva diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.