Syksyn kuntavaaleissa kokeillaan sähköistä äänestystä. Juuri nyt asiantuntijat selvittävät sen luotettavuutta ja tietoturvaa. Seuraava askel, nettiäänestys, olisi isompi. Kannattaa miettiä, toteutuvatko kansalaisen perusoikeudet varmasti, jos äänestää kotona tai kaverin luona.


selvittävät sen luotettavuutta ja tietoturvaa. Seuraava askel, nettiäänestys, olisi isompi.
Kannattaa miettiä, toteutuvatko kansalaisen perusoikeudet varmasti, jos äänestää
kotona tai kaverin luona.



Kymmenen viime vuoden aikana internet ja tietotekniikka ovat lyöneet itsensä läpi ihmisten arjessa. Yhä useampi hoitaa pankkiasiansa, lottoaa, tarkistaa bussiaikataulut ja varaa ulkomaanmatkat verkon avulla. Äänestäminen, joka on demokraattisen yhteiskunnan tukipilari, tapahtuu kuitenkin edelleen virallisilla äänestyspaikoilla käsin laskettavia äänestyslippuja käyttäen.

Miksi kunnallis-, eduskunta- tai presidentinvaaleissa äänestäminen ei onnistu kotikoneen äärestä yhtä helposti kuin laskujen maksaminen? Miksi näin tärkeä asia on näin pahasti jäljessä tekniikan kehityksen kärjestä?

- Juuri siksi, että se on niin tärkeä, kommentoi asiaa oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen. Muutosta ei kannata tehdä hätiköiden.

Ensi syksynä järjestettävissä kuntavaaleissa kokeillaan ensimmäisen kerran sähköistä äänestystä Kauniaisten, Karkkilan ja Vihdin kunnissa. Äänestämään mennään vanhaan tapaan vaalihuoneistoon, mutta ääni annetaan tietokonepäätteen avulla.


Nopeus suurin valtti

Miksi vanhasta lippuäänestyksestä pitäisi siirtyä uuteen käytäntöön? Teknologiavetoisessa maailmassa uutta tekniikkaa otetaan usein käyttöön ajattelematta sen tarkemmin, tuoko se aitoja etuja.

Sähköinen äänestäminen nopeuttaa äänestystä, ja varsinkin ennakkoäänestyksessä tämä on tarpeen. Ennakkoäänestyspaikalle muodostuu helposti jonoja ihmisten odottaessa, että äänestyslippu leimataan ja suljetaan kuoreen lähetekirjeen kanssa.

Ihmislaskijat viettävät hyvän tovin laskiessaan äänet vaikkapa kymmenestätuhannesta lipusta, mutta tietokoneella tuloksen saamiseen ei kulu sekuntiakaan. Lisäksi sähköinen äänestys karsii inhimillisiä virheitä, jotka johtuvat esimerkiksi huonosta käsialasta. Tietokoneen kanssa ei tarvitse arvailla, onko korttiin tuherrettu numero 11 vai 17.

Sähköisillä äänestyspaikoilla voi olla useita päätteitä, joiden keräämät äänestystiedot lähetetään laskettavaksi internetin tai muun verkon välityksellä. Jos sähköisestä äänestämisestä joskus tulee maan tapa, vaalipäivänäkin voi äänestää millä paikkakunnalla tahansa, eli äänestäjän ei tarvitse palata kotikuntaansa lippua täyttämään.

Sähköisesti äänestetään jo useissa maissa, kuten Belgiassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa syksyllä kokeiltava järjestelmä poikkeaa näiden maiden käytännöstä siten, että meillä  äänestyspäätteet lähettävät äänestystiedot keskitetylle vaalipalvelimelle, kun muualla äänet tallentuvat vaalipaikan tietokoneeseen, jonka kiintolevy tai kopio sen tiedoista kuljetetaan fyysisesti ääntenlaskuun.


Kuitti varmentaisi äänen




Termejä sähköinen äänestys ja nettiäänestys käytetään ajoittain ristiin, mutta kyseessä on kaksi eri menetelmää.

- Sähköisesti äänestettäessä mennään edelleen vaalihuoneistoon, mutta perinteisen äänestyslipun sijaan ääni annetaan tietokonepäätteen avulla. Äänten laskeminen käy hetkessä.

- Nettiäänestäminen hoituu internetiin kytketyn tietokoneen avulla - tai vaikka nettikelpoisella kännykällä tai muulla mobiililaitteella. Nettiäänestys käy kotona, työpaikalla, kirjastossa, melkein missä tahansa.








Sadat silmät näkevät virheet

Ohjelmiston tietoturva ja virheettömyys on äärimmäisen tärkeää. F-Secure-tietoturvayhtiön tutkimusjohtajan Mikko Hyppösen mukaan hyvä ratkaisu on julkistaa äänestyksessä käytettävän ohjelmiston lähdekoodi eli päästää kenet tahansa tutustumaan ohjelmistoon. Vaikka ajatus tuntuu ensin oudolta, sadat tai tuhannet silmäparit löytävät kiistatta ohjelmointivirheet helpommin kuin yhden firman työntekijät.

Ohjelmiston avoin lähdekoodi vastaa sitä, että huipputurvallisen lukon mekanismi julkaistaan ihmisten tarkasteltavaksi. Lukosta ei tule sen helpompi tiirikoida, mutta kiinnostuneet voivat etsiä siitä heikkouksia ja vikoja, jotka valmistaja sitten korjaa.

Hyppösen mukaan myös itse äänestyslaitteiston tulee olla sinetöity ja turvallinen. Tämä tarkoittaa sitä, että äänestyspäätteessä ei ole esimerkiksi levyasemaa tai muistitikuille sopivia usb-portteja, joiden avulla ulkopuoliset voisivat lisätä laitteeseen omaa ohjelmakoodiaan.

Tiedot pitäisi myös välittää keskitettyyn sähköiseen vaaliuurnaan jotenkin muuten kuin tavallisen internetin kautta. Äänestystiedot pystytään nykyisin salaamaan riittävän hyvin, mutta nettiliikenteen häirintä on riski. Hyppösen mukaan niin sanotuilla palvelunestohyökkäyksillä, joissa tiettyä nettiosoitetta pommitetaan roskaliikenteen tulvalla, voidaan kaataa Googlen ja Amazon-kirjakaupan kokoisia sivustojakin.




Virossa nettiäänestys on ollut käytössä jo kolmena vuonna. Parlamenttivaaleissa virolaiset pääsivät äänestämään verkossa vuoden 2007 keväällä.

Äänestäjät tunnistettiin sähköisillä henkilökorteilla, jotka ovat Virossa yleisiä.
Painostamiseen ja vaalisalaisuuteen liittyviä uhkia ratkottiin niin, että ääntään sai muuttaa. Ennen varsinaista vaalipäivää verkossa sai äänestää niin monta kertaa kuin halusi, ja lisäksi äänestäjät saivat tulla viralliselle äänestyspaikalle, jossa annettu ääni kumosi edelliset. Aiempien nettiäänestysten tuloksia ei myöskään saanut näkyville.

Vaaleista tehtiin Euroopan komissiolle selvitys. Sen mukaan nettiäänestäminen todellakin kiinnosti nuorisoa, mutta äänestysmääriin sillä ei ollut suurta vaikutusta.

Netitse äänesti vain noin 5,4 prosenttia kaikista äänestäneistä. Heistä 89 prosenttia olisi omien sanojensa mukaan luultavasti äänestänyt muutenkin.

Vaikutus kokonaisaktiivisuuteen oli siten ainoastaan puolisen prosenttia. Luku olisi tietysti merkittävämpi, jos nettiäänestyksen suosio kasvaisi kymmeniin prosentteihin.

Viron selvityksen yllättävin tulos oli, että nettiäänestämiseen eivät juuri vaikuttaneet äänestäjien sukupuoli, tulot, koulutus ja asuinpaikka. Tämän mukaan järjestelmä olisi hyvin demokraattinen.



Kotimainen järjestelmä kompastelee

Meillä kokeiltava äänestysjärjestelmä perustuu sähköiseen äänestykseen erikoistuneen Scytl-yhtiön Pnyx.core-järjestelmän sekä kotimaisen Vat-vaalitietojärjestelmän yhdistelmään, jonka on toteuttanut TietoEnator-yhtiö.

Järjestelmän avoimen tarkastelun estävät TietoEnatorin ja sen alihankkijan liikesalaisuudet, mutta sopimalla näiden salassapidosta tarkastus käy päinsä. Oikeusministeriö arvioittaa kotimaisen järjestelmän toiminnan Turun yliopiston matematiikan laitoksen tutkimusryhmällä tänä keväänä. Professori Juhani Karhumäen johtaman tutkimuksen tulokset ovat julkisia, ja ne valmistuvat touko-kesäkuun vaihteessa. Jos järjestelmästä löytyy pahoja teknisiä puutteita, on mahdollista, ettei sitä oteta käyttöön.

Miksi meillä päädyttiin suljettuun järjestelmään?

- Sähköistä äänestystä haluttiin aluksi kokeilla pienessä mitassa, joten kustannussyistä pidettiin järkevänä käyttää valmisohjelmistoa. Soveltuvaa avoimen lähdekoodin järjestelmää ei ollut tiedossa, eikä ole vieläkään, Oikeushallinnon tietotekniikkakeskuksen ylitarkastaja Jukka Leino kommentoi päätöstä.

- Oikeusministeriö ei ole vastaisuudessa sitoutunut nykyiseen ratkaisuun, vaan päätökset sähköisen äänestyksen jatkosta tehdään pilottihankkeen kokemusten perusteella. Jos soveltuvia avoimen lähdekoodin ratkaisuja on silloin olemassa, ministeriö voi harkita niiden käyttämistä yhtenä vaihtoehtona.

Pilottijärjestelmä ei anna äänestäjälle varmentavaa paperikuittia; tämä olisi Arto Jääskeläisen mukaan liian hankalaa ja kallista. Äänestäjän tulee luottaa siihen, että ääni lasketaan oikein - aivan samalla tavalla kuin hän on joutunut luottamaan, ettei posti kadota ennakkoääntä ja että hänen äänestyslippuaan käsitellään huolellisesti.

Lisäksi äänestystiedot siirretään salattuina julkisen internetin kautta, mikä tarjoaa ainakin teoreettiset mahdollisuudet tietoliikenteen häirintään.


Nettiäänestys toisi joustavuutta

Sähköisen äänestyksen tietoturvaongelmat koskevat tietysti yhtä lailla nettiäänestystä. Jos ne pystytään ratkaisemaan, nettiäänestys toisi tuleviin vaaleihin uudenlaisia etuja.

Nettiäänestyksen ilmeisin hyvä puoli on toimituksen mukavuus. Itse miltei jätin edellisissä presidentinvaaleissa äänestämättä, sillä äänestys vaati mökkiloman katkaisun ja automatkan pääkaupunkiseudulle. Jos äänestyksen voisi hoitaa kätevästi kotoa, nettikahvilasta tai työpaikalta, kenenkään ei tarvitsisi rämpiä räntäsateessa uurnille. Tämä hyödyttäisi etenkin liikuntarajoitteisia ja ikääntyneitä.

Helpon nettiäänestyksen voisi myös kuvitella parantavan nuorison äänestysaktiivisuutta ja kiinnostusta politiikkaan.

Arto Jääskeläinen muistuttaa nettiäänestyksen periaatteellisista ongelmista. Demokraattisten vaalien peruspilareita ovat vaalisalaisuus, äänestyksen tasa-arvoisuus ja äänestysvapaus, joista jokainen voi nettiäänestyksessä vaarantua.


Uhkina painostus ja äänten myynti

Perinteisessä äänestyksessä tarkistetaan aina, että äänestäjä on se, joka hän sanoo olevansa, mutta verkossa asia on pulmallisempi. Äänestäjä voi todistaa henkilöytensä esimerkiksi verkkopankin tunnuksilla tai sähköisen henkilökortin ja tietokoneeseen liitettävän kortinlukijan avulla, mutta mikään ei estä luovuttamasta henkilökorttia tai tunnuksia toiselle.

Vaalipaikalla valvojat pitävät huolen siitä, että kukin äänestäjä menee yksin koppiin ja voi antaa ainoan äänensä salassa. Kotona tai työpaikalla äänestäjä on alttiina urkinnalle - ja pahimmillaan painostukselle. Esimerkiksi dominoiva perheenjäsen voisi vaatia muut äänestämään tahtonsa mukaan. Konsensusaikana painostuksen uhka ei ehkä tunnu todelliselta, mutta Suomenkin politiikassa on ollut epävakaita ja kiihkeitä kausia.

Nytkin äänten myyminen on periaatteessa mahdollista, mutta ääniä ostava ehdokas ei voi olla aivan varma kaupoista. Tilanne on toinen, jos hän voi valvoa äänestäjän toimintaa tai jopa hoitaa äänestämisen tämän puolesta itse.

Oma lukunsa ovat ihmiset, joille politiikka ja äänestäminen ovat evvk-asia. Nettiäänestyksesssä he ehkä luovuttaisivat äänensä aktiiviselle tuttavalleen huomattavasti helpommin kuin nykyisin.


Parasta muuttaa politiikkaa

Suomi on pieni ja vakaa maa, jossa vaalit ovat sujuneet jouhevasti ja ongelmattomasti. Arto Jääskeläinen tähdentää, että vaikka nettivaaleissa on uhkakuvia, todennäköisesti valtaosa niistä menisi aivan sujuvasti ja oikein. Mutta toisivatko ne olennaista parannusta nykytilanteeseen, esimerkiksi äänestysprosenttiin? Viron parlamenttivaalit 2007 eivät vahvista tätä, eivät myöskään muut ulkomaiset kokemukset.

Sveitsissä on pitkään ollut käytössä kirjeäänestys, joka on lähes yhtä helppo tapa äänestää kuin netti, mutta maan äänestysaktiivisuus on Euroopan alhaisin.

Britanniassa taas on joissain kunnissa voinut äänestää paikallisvaaleissa kirjeitse, netitse sekä matkapuhelimella. Niissä kunnissa, joissa etä-äänestys oli mahdollista vain sähköisesti, äänestysaktiivisuus nousi hieman neljässä kunnassa, pysyi samana viidessä kunnassa ja laski seitsemässä kunnassa - eräässä jopa 12 prosenttia.

Arto Jääskeläinen ja Panu Laturi suhtautuvat skeptisesti siihen, että äänestysaktiivisuutta voitaisiin parantaa teknisillä keinoilla. Kummankin mielestä ainoa tapa on tehdä politiikasta mielenkiintoisempaa, myös nuorisolle. Jos pääpuolueita ei monissa seikoissa erota toisistaan kuin vaalimainosten väri, kansalaisille jää helposti kuva, että vaikutusmahdollisuuksia ei juuri ole.

Jääskeläinen myös muistuttaa, että vaalit ovat demokraattisessa yhteiskunnassa arvokas tapahtuma. Jos ihmiset saavat baari-illan ratoksi äänestää tekstiviestillä edustajia pois eduskunnasta kuin Big Brotherissa ikään, se ei ainakaan paranna luottamusta politiikkaan.


Janos Honkonen on vapaa tiede- ja tekniikkatoimittaja.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.