Sadulta kuulostavaa tekniikkaa käytetään jo Amerikassa ja Venäjällä.

Tekniikka-palsta

Teksti: Kalevi Rantanen

Sadulta kuulostavaa tekniikkaa käytetään jo Amerikassa ja Venäjällä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 1/2012

Voisiko lumen ja jään selättää uudella tavalla? Jos vaikka taivaalta tulisi tulta syöksevä lohikäärme, joka hävittäisi liian lumen sekä kuivattaisi pihat ja kadut?

Yhdysvaltalainen sulatuslaiteyritys Snow Dragon on ominut sadusta nimen ja kuvan, mutta lieskat on vangittu vesikattilan tulipesään. Kattila ja sulatustila on rakennettu kuljetuskonttia muistuttavaan perävaunuun. Vesi kuumennetaan öljypolttimella. Lumi kipataan sammioon ja sulatetaan lämpimillä vesisuihkuilla. Sulamisvesi menee suodattimen läpi viemäriin.

Sulatin on suuri uudistus alalla, jota lapiot ja kauhakuormaajat ovat hallinneet vuosikymmeniä.

Suomalainen maahantuoja Machine Tool Oy esitteli lumilohikäärmettä Talvitiepäivillä vuonna 2008. Laite sai Tuoteuutuus-diplomin. Sen jälkeen on kuitenkin eletty miettimisvaihetta.

Mietitään lähinnä kustannuksia, joka vaihtelevat suuresti eri maissa. Sulatuslaitteita käytetään nykyään Pohjois-Amerikassa ja Venäjällä mutta ei Suomessa.

Miksei lohikäärmeitä meille?

– Esimerkiksi Helsingissä on vielä lumenkaatopaikkoja kantakaupungissa lyhyen ajomatkan päässä, kertoo tuoteryhmäpäällikkö Kim Bergström Machine Toolista. – Tilanne muuttuu, kun maata tarvitaan muihin tarkoituksiin, ja etenkin, jos lumen kaataminen mereen kielletään.

Yhdysvalloissa polttoöljy, jota sulatin käyttää, on halvempaa. Bergströmin mukaan lumen kuljettaminen saattaa olla toisaalta kalliimpaa, vaikka tarkkaa tietoa ei ole. Suomessa talvella on tarjolla paljon kuorma-autokapasiteettia, mikä ehkä alentaa hintoja.

Toinen vertailukohta on Moskova, jossa on vähän tilaa lumenkaatopaikoille. Kun vielä etäisyydet ovat pitkät ja liikenne ruuhkaista, lumen kuljettaminen vie paljon aikaa. Sulattamisesta tulee kilpailukykyinen vaihtoehto.

Bergström muistuttaa, että lumenpoistotekniikan valintaan vaikuttavat vielä monet tekijät, kuten melu ja päästöt, joille on vaikea laskea yksiselitteistä hintaa.

Sulatusvaihtoehdossa urakoitsijan riskejä ovat lumettomat talvet, jolloin kallis kone seisoisi, ja polttoöljyn hintakehityksen arvaamattomuus.

Suomessakin vesiputkisulatusta

Myös kilpailua on. Sulattaa voi monella tavalla. Yksi tapa on rakentaa kiinteät sulatuslaitteet kulkuväylille.

Uusinta tekniikkaa edustaa Uponorin lumensulatusjärjestelmä, jossa maan alla kiertää nestettä muoviputkissa. Voidaan käyttää monia lämmönlähteitä, kuten kaukolämmön paluuvettä ja teollisten prosessien jätelämpöä. Lämpöpumppu sopii energianlähteeksi ulkona yhtä hyvin kuin sisällä.

Projekti-insinööri Petri Ilomäki Uponorista kertoo, että yhtiö on viime aikoina toimittanut suuria sulatusjärjestelmiä muutamiin kauppakeskuksiin, Eduskuntatalon B-rakennukseen, joihinkin Vuosaaren sataman osiin ja Olkiluodon voimalan vuosihuoltorakennukseen. Suurissa kohteissa pidetään sulina tavallisesti parkkialueita, ajoluiskia ja kävelyteitä. Energia on yleensä kaukolämpöä, tehtaissa joskus prosessien lauhdutuslämpöä.

Veden sijasta käy sähkö

Vaihtoehdoista sähkösulatus houkuttelee helppoudellaan. Japanin Sapporossa on lämmitetty sähköllä katuja jo 50 vuotta.

Sähkösulatusmattoja ja -kaapeleita valmistavat monet yritykset, esimerkiksi tanskalainen Danfoss ja ruotsalainen Ebeco. Ebeco myy lumensulatusmattoja, jotka asennetaan asfaltin, kiveyksen tai betonin alle. Maton sisällä kulkee lämpökaapeli. Kaapeleilla sulatetaan tarvittaessa myös kattoja.

Älyllä vältetään tuhlausta

Valmistajat ponnistelevat rajoittaakseen energiankulutuksen välttämättömään. Ebeco sanoo, että heidän lämpökaapelinsa seuraa ympäristön lämpötilaa ja säätää tehonsa sen mukaan. Paikoissa, jossa lumi on jo sulanut, teho laskee puoleen.

Tärkeää on myös välttää tarpeetonta lumenpoistoa. Jos lunta on katolla vaaraton määrä, on helpointa odottaa kesää. Rautaruukki kertoi viime elokuussa tuovansa markkinoille älykaton, joka seuraa lumikuormaa. Anturit havaitsevat kuormitusmuutokset ja lähettävät tiedot langattomasti internetiin.

Tehokuormaajiakin tarvitaan

Lumitöissä tarvitaan monenlaista tekniikkaa, sillä sulatuksen rinnalla säilyy mekaaninen lumenluonti. Lumenpoistorobottien ideoita on esitellyt moni, mutta ratkaisut ovat yleensä jääneet kuviksi internetiin.

Vakavaa ja pitkäjänteistä tutkimustyötä on tehty Aalto-yliopistossa ja Tampereen teknillisessä yliopistossa. Aallossa diplomi-insinööri Eric Halbach kehittää simulaation avulla graafista käyttöliittymää lumitöiden suunnitteluun. Hän kertoo, että jos kaikki menee hyvin, itsenäistä lumenkuormaajaa testataan jo tänä talvena, todennäköisesti Tampereella.

Robotteja odoteltaessa edistyy ihmisen ohjaama lumitekniikka.

Suomalaisen Arctic Machinen lumenkuormaaja toimii yhdessä kuorma-auton kanssa. Kuormaaja kerää lumen ja puhaltaa sen putkea myöten auton lavalle. Pois jää siis kerätyn lumen nostelu kauhakuormaajalla. Lumi myös tiivistyy paremmin kuin perinteisessä työtavassa. Valmistaja sanoo, että puhallustekniikalla kyetään kuljettamaan viisi kertaa enemmän lunta kuin kauhamenetelmällä.

Palstan pitäjä Kalevi Rantanen on diplomi-insinööri, tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Atomimiilustako sulatuslämpöä?

Sulattamisen puolesta puhuvat monet seikat. Liukastelu tulee yhä kalliimmiksi. Kymmenettuhannet kaatumisonnettomuudet teillä ja pihoilla aiheuttavat laskemattoman määrän kärsimystä ja rahassa satojen miljoonien eurojen menot.

Hiekoitus, jolla liukastumisia torjutaan, maksaa sekin. Keväällä maksaa hiekan poisto.

Myös mukavuutta vaaditaan lisää. Jäällä tai loskassa ei haluta kävellä eikä hiekkaa niellä.

Suurin pullonkaula on energian hinta. Kiinnostavaksi tulee silloin uusvanha energianlähde: ydinvoima.

Äskettäin Fortum esitti uudelleen ajatuksen sähkön ja lämmön yhteistuotannosta ydinvoimalassa. Voidaan käyttää myös pelkästään lämpöä tuottavaa reaktoria eli "atomikattilaa". Tällainen reaktori muistuttaa ilmeeltään tutkimusreaktoreita, joita toimii yliopistojen kampuksilla, kuten Otaniemessä.

Erilaiset ydinlämmitystekniikat osataan. Niitä on testattu kasvihuoneissa ja kala-altaissa sekä ainakin yhdellä krokotiilifarmilla. Pierrelatten krokotiilipuiston asukit Rhonen Alpeilla Ranskassa polskivat viereisten ydinlaitosten lämmittämässä vedessä.

Jos Ranskan krokotiilit saavat nauttia hyvästä mikroilmastosta, niin eikö silloin Pohjolan ihmisillä ole oikeus kuiviin ja lumettomiin jalkakäytäviin? 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.