Reipas ratkaisu vei johtajaksi Lähi-itään.
Kymmenen vuotta sitten Hannu Juusola tutki
muinaisten loitsumaljojen arameaa. Nyt hän tutkii modernia Lähi-itää, puhuu arabiaa ja hepreaa ja johtaa Suomen tutkimusinstituuttia Damaskoksessa.

Teksti: Jarno Forssell


muinaisten loitsumaljojen arameaa. Nyt hän tutkii modernia Lähi-itää, puhuu arabiaa ja hepreaa ja johtaa Suomen tutkimusinstituuttia Damaskoksessa.


Syyskuun alussa Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitoksessa vasta heräillään uuteen lukuvuoteen, mutta Hannu Juusolalla on menossa vuoden kiireisin kuukausi. Yliopistonlehtori on kotilaitoksessaan vain käymässä, suunnittelemassa toimintaa Suomen Damaskoksen-instituutille, jota hän on vuoden alusta luotsannut.

- Instituutin johtamisessa on paljon käytännön asioita, joita ei opi yliopistossa. Se on pitkä ja vaikea mutta mielenkiintoinen prosessi, Juusola sanoo.

Lähi-idän tutkimusinstituuttimme perustettiin 1994. Ensimmäiset omat toimitilat se sai kolme vuotta myöhemmin, mutta vasta viime vuoden lopulla instituutti muutti omaan taloon, Damaskoksen vanhassa kaupungissa sijaitsevaan täysin restauroituun arvokiinteistöön. Uusien tilojen myötä instituutti on saanut paljon julkisuutta ja tunnettuja vieraita. Toukokuussa Juusola muun muassa isännöi Suomen ja Viron ulkoministereitä näiden vieraillessa Syyriassa.

- Paikalliset olivat ihastuksissaan siitä, miten Alexander Stubb kävi sanomassa kaikille ovimiehillekin päivää. Sellaiseen ei ole sikäläisessä sääty-yhteiskunnassa totuttu, Juusola kertoo.


Lähi-itä vaikuttaa Suomeenkin

Pienellä Damaskoksen-instituutilla on kaksi tehtävää. Se nostaa Suomen profiilia Lähi-idässä tukemalla kulttuurivaihtoa ja järjestämällä tiloissaan muun muassa yleisöluentoja, musiikki-iltoja ja näyttelyitä. Toinen tavoite on auttaa tutkijoita, asiantuntijoita ja toimittajia luomaan suhteita alueelle ja perehtymään siihen syvemmin. Lähi-idän seuranta on Suomessa Juusolan mukaan melko vähäistä, ja sekin keskittyy konflikteihin. Ja tietysti uskontoon, islamiin, isolla i:llä.

- Hyvässä ja pahassa Lähi-itä mielletään uskonnon kautta. Puhutaan islamista, vaikka pitäisi puhua alueen valtioiden strategisista eduista.

Mutta miksi pohjoisella Suomella pitää olla tutkimusinstituutti Damaskoksessa, vaikka parannettavaa olisi lähialueidenkin tuntemuksessa? Tähän kysymykseen Juusola on tämän vuoden aikana joutunut usein vastaamaan.
- Sillä, mitä Lähi-idässä tapahtuu, on merkitystä myös meille, ja siksi sitä kannattaa tutkiakin. Esimerkiksi Euroopan islamilaistaustaisen väestön kasvu tai energiaturvallisuus ovat tärkeitä asioita.

Toinen argumentti on puhtaasti käytännöllinen. Lähi-idän tuntemuksella on suuri merkitys Suomen taloudelliselle menestymiselle.

- Suomalaiset Lähi-idässä toimivat bisnesihmiset eivät ole koskaan ihmetelleet instituutin olemassaoloa. Taloudellinen yhteistyö ei lähde tyhjästä. Sitä varten tarvitaan kiintopisteitä alueella.


Opinnot irti nykyajasta

Hannu Juusola aloitti matkansa Lähi-itään kaukaa pohjoisesta, Lapista. Perhetausta ei viitannut tulevaan uraan, sillä isä oli diplomi-insinööri ja äiti farmaseutti. Matematiikan, fysiikan ja kemian sijaan poikaa kiinnostivat kirjallisuus, historia, uskonnot ja filosofia.

- Minulla oli romanttinen, orientalistinen mielikuva Lähi-idästä, ja luin paljon sentyyppistä kirjallisuutta. Olin hyvin kiinnostunut muinaisuudesta, mutta minulla ei ollut selkeää kuvaa siitä, mitä halusin myöhemmin tehdä. En edes tiennyt, että yliopistossa saattoi opiskella sellaisia aineita.

Nuori mies lähti etelään ja pääsi 1980-luvun puolivälissä Helsingin yliopistoon lukemaan sekä teoreettista filosofiaa että teolo¬giaa. Kumpaakin hän ennätti opiskella vajaan vuoden. Sitten hän löysi oikean oppiaineen: seemiläiset kielet ja kulttuurit. Sivuaineekseen hän valitsi arabian kielen ja islamin tutkimuksen.

Tutkijaksi Hannu Juusola päätti suuntautua jo opiskeluaikana, sillä mitään muuta "koulutusta vastaavaa" työtä ei opinnoilla oikeastaan olisi voinut valitakaan.

- Täytyy myöntää, että opinnot valmensivat erittäin huonosti nykymaailmaan. Opinnot olivat sinänsä hyviä mutta vääränlaisia, Juusola pohtii. - Toisaalta monipuolisen kielitaidon hankkiminen oli hyvin arvokas asia. Vaikka kieliopinnot olivat teoreettisia ja valmensivat vain lukemiseen, ne antoivat vahvan pohjan hankkia käytännön kielitaito myöhemmin.


Todellisuus odotti toisaalla

Juusola väitteli kymmenen vuotta sitten ensimmäisellä suomalaisella aramean kielestä tehdyllä tutkimuksella. Hänen aiheensa olivat loitsumaljoihin 300-700-luvulla kirjoitetut tekstit, joilla haluttiin karkottaa ja vangita pahoja henkiä.

Väittelyn jälkeen Juusola muutti täydellisesti suuntaa. Hän jatkoi opintojaan Jerusalemissa ja Yhdysvalloissa, opiskeli heprean ja arabian käytännön taidon, siirsi loitsumaljat syrjään ja suuntautui nykyaikaan.

- Muutos lähti kokemuksesta. Se, mitä minä aiemmin tein, ei riittänyt. Todellisuus oli jossakin muualla.
Ensin Juusola toimitti yhdessä Heidi Huuhtasen kanssa kirjan Uskonto ja politiikka Lähi-idässä ja kirjoitti sitten Israelin historian, ensimmäisen suomalaisen yleisesityksen aiheesta.

- Kirjoitin Israelin historiaa viidestä kuuteen vuotta mielessäni. Se vaati valtavasti lukemista, sillä vain Irlannin kysymyksestä on kirjoitettu enemmän.

Kirjan ilmestyttyä Juusola huomasi tarttuneensa aiheeseen, josta Suomessakin on vahvoja ja vastakkaisia mielipiteitä. Kirjan arviois¬sa Juusolaa kehuttiin "tehokkaaksi myyttien murtajaksi" ja kirjaa "taidokkaaksi kokonaisesitykseksi", mutta kirjailija kertoo saaneensa koko kirjon palautetta.

- Kiitosta on tullut asioista, joista ei ehkä olisi tarvinnut kiittää, ja haukkuja sellaisesta, mistä en olisi ansainnut. Kun kirjoittaa aiheesta, josta on vahvoja mielipiteitä, koskaan eivät kaikki tykkää - usein ei kukaan. Siinä joutuu kovettamaan itsensä.

- Jos pelkäisin konfliktia, minun olisi kannattanut jäädä tutkimaan aramean murteita. Se olisi ollut turvallista.


Isäntämaassa hyvää ja huonoa

Kaksijakoisuutta löytyy myös Hannu Juusolan nykytilanteesta. Hänen mukaansa Syyriassa on instituutin isäntämaana hyvät ja huonot puolensa. Maa on hyvin suljettu yhteiskunta, minkä vuoksi instituutti joutuu tasapainoilemaan toiminnassaan. Toisaalta Syyria on Lähi-idän mittapuissa hyvin turvallinen ja maallistunut yhteiskunta.

- Islamistit eivät kivitä, jos tarjoilemme instituutin vastaanotolla viiniä, Juusola kuvaa.

Hänen mukaansa Lähi-idän kaupungit eroa¬vat kaupunkikulttuuriltaan hyvin paljon. Libanonin Beirut on tavattoman vapaamielinen Välimeren kaupunki. Jordanian Ammanissa taas näkyvät sekä beduiinitraditiot että hyvin voimakas amerikkalaistuminen. Siellä ajetaan autoilla ostoskeskuksiin ja syödään McDonalds’issa.

Damaskoksessa sen sijaan on yhä vallalla vahva ravintolakulttuuri, ja ulkona syönti on jokapäiväistä sosiaalista elämää. Kaupungin ulkomaalaiset - joista suomalaisia on joitakin kymmeniä - tapaavat toisiaan myös urheiluklubeilla ja retkillä. Niiden lisäksi Hannu Juusola on löytänyt itselleen uuden harrastuksen.

- Katson paljon televisiota, mitä en Suomessa yleensä tee. Lähi-idässä näkyy valtavasti satelliittikanavia, jotka poikkeavat poliittisesti toisistaan hyvin paljon. Niistä voi seurata erilaisia näkemyksiä.


Konflikti hyödyttää monia

Näkemyksiä Lähi-idässä riittää, samoin ristiriitoja. Suhtautuminen Israelin valtioon ja Palestiinan kysymykseen jakoi pitkään alueen maat eri leireihin.

- Nykyään se nousee pinnalle vain silloin, kun tulee jotakin ajankohtaista, kuten Gazan miehitys. Se ei ole enää valtioiden politiikkaa jakava tekijä. Kaikki arabivaltiot hyväksyvät Israelin olemassaolon, jos Israel vetäytyy vuoden 1967 rajoille.

Niin: jos. Juusola ei usko, että Israel koskaan vetäytyy, sillä vetäytymisen sisäpoliittinen hinta olisi suurempi kuin konfliktin päättymisestä saatava hyöty. Toisessa vaakakupissa on siirtokunnissa asuvien satojentuhansien juutalaisten painostus, toisessa sinänsä vaarattoman konfliktin jatkuminen.

- Konflikti ei ole Israelin kannalta suuri uhka. Enkä ole varma, olisivatko arabimaatkaan valmiita ratkaisemaan selkkausta. Niissä johtajien legitimiteetti on niin heikoissa kantimissa, että ulkoinen konflikti on hyödyllinen.
Tämä legitimiteetin eli poliittisen järjestelmän hyväksyttävyyden puute onkin keskeinen selitys Lähi-idän nykyisten valtaryhmittymien takana.

Kaikki pelkäävät - Juusolan mukaan aiheellisesti - naapureidensa pyrkimyksiä ja hakevat muilta tukea niitä vastaan. Siksi Syyria on Iranin, Qatarin ja Libanonin Hizbollahin kaveri, ja siksi Saudi-Arabia, Jordania, Egypti ja palestiinalaishallinto tukevat toisiaan.

Hannu Juusolan mukaan ainoa tie ulos tilanteesta olisi järjestää alueen maissa demokraattiset ja avoimet vaalit - silläkin uhalla, että valtaan nousisi useita islamismin suuntauksia ja alueesta tulisi entistä epävakaampi.
- Luultavasti se on ainoa keino päästä eteenpäin. Se vaihe on pakko käydä läpi, sillä muuta oppositiota ei ole.


Netti yhdistää kotiin

Kun Juusola syyskuun lopulla palasi Damaskokseen, hän jätti Suomeen loput viisihenkisestä perheestään: vaimon ja kolme tytärtä, joista vanhin opiskelee, keskimmäinen käy viimeistä luokkaa lukiossa ja nuorin on vielä alakoulussa.

- Perheeni oli kesällä kaksi kuukautta lomalla Damaskoksessa, ja näin aiomme jatkaa ensi vuonnakin. Itse en Suomessa ollessani pysty pitämään lomaa, sillä päivät täyttyvät tapaamisista ja muista työasioista.

Onneksi viestintätekniikka auttaa koti-ikävään. Juusolan mukaan elävän kuvan internetpuhelu on hyvä esimerkki keksinnöstä, josta on todellista hyötyä - silloin kun Syyriassa tavalliset sähkökatkokset eivät häiritse yhteyttä.
Lähi-idässä kaukana perheestään, ja ehkä juuri siksi, Hannu Juusola sanoo ymmärtäneensä ihmissuhteiden merkityksen. Hän uskoo, että me voisimme ottaa oppia sikäläisestä inhimillisestä, toisenlaiseen aikakäsitykseen perustuvasta elämäntavasta.

- Se on meiltä katoamassa ja ehkä jo kadonnut.


Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Hannu Juusola

Ikä: 46
Arvo: filosofian tohtori, seemiläisten kielten dosentti, yliopistonlehtori
Yliopisto: Helsingin yliopisto
Laitos: Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitos
Tutkimusala: Lähi-idän yhteiskunta ja politiikka
Harrastukset: urheilu (juoksu, kuntosali, laskettelu), lukeminen



Etappeja

1963 syntyy Rovaniemellä.
1982 kirjoittaa ylioppilaaksi Rovaniemen keskustan lukiosta.
1983 aloittaa teoreettisen filosofian ja teologian opiskelun Helsingin yliopistossa.
1984 vaihtaa pääaineekseen seemiläiset kielet ja kulttuurit.
1991-1992 opiskelee Jerusalemin heprealaisessa yliopistossa.
1993 valmistuu filosofian maisteriksi.
1999 väittelee filosofian tohtoriksi arameankielisistä loitsumaljakirjoituksista ja työskentelee vierailevana tutkijana Bar Ilanin yliopistossa Jerusalemissa.
2001 nimitetään Helsingin yliopiston seemiläisten kielten ja kulttuurien yliopistonlehtoriksi.
2002 työskentelee tutkijatohtorina Suomen Akatemiassa ja vierailevana tutkijana Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa. Toimittaa kirjan Uskonto ja politiikka Lähi-idässä (yhdessä Heidi Huuhtasen kanssa).
2005 julkaisee kirjoittamansa Israelin historia -teoksen.
2008 nimitetään Helsingin yliopiston seemiläisten kielten ja kulttuurien dosentiksi.
2009 aloittaa kolmivuotiskauden Suomen Damaskoksen-instituutin johtajana.