Tämä kesäloman tilinpäätös heitetään työkavereille vielä leikin päiten, mutta lomanvietto on muuttumassa. Lomailuun ladataan niin kovia odotuksia, että se alkaa käydä työstä.


mutta lomanvietto on muuttumassa. Lomailuun ladataan niin kovia odotuksia,
että se alkaa käydä työstä.


Merenrantaterassi on täynnä hymyileviä, rennosti rupattelevia ihmisiä. Rannassa kelluu useita veneitä. Porukat valmistautuvat purjehtimaan.

Juhlakenttä vilisee iloista väkeä.¬ Näyttää, että tähän kesätapahtumaan osallistuvat kaikki kaupunginosan asukkaat.

Puisto on pullollaan. Kesäkonsertti on vetänyt paikalle sankan joukon, vaikka ripsii vettäkin välillä.
Onko tämä sama maa? Onko tämä sama kansa, joka joitakin kuukausia sitten jurotti talvisessa työmatkabussissa?


Kesäsuomalaiset hupenevat

Myytti rennosta kesäsuomalaisesta ei ole kesätuulesta temmattu uskomus, vaan siinä on totuuden siemen. Monet tottumuksemme todella muuttuvat kesällä. Silloin liikutaan enemmän, tavataan ystäviä ja kulutetaan eri tavalla kuin muulloin.

Myös ruokailu- ja juomatavoissa on eroja talveen verrattuna. Joku vaihtaa kasviksiin, toinen valitsee makkaradieetin, ja drinkit maistuvat kummallekin; alkoholin kulutus kasvaa kesällä tuntuvasti.

- Kontrasti kesän ja talven välillä on meillä hyvin selvä vuodenaikojen rajun vaihtelun, valon lisääntymisen ja lomakäytäntöjen vuoksi. Näihin päiviin saakka olemme karnevalisoineet loman yhteen kuukauteen, jolloin lähes kaikki ovat vapaalla, sanoo työterveyslääkäri ja kirjailija Juhani Seppänen. joka on pohtinut ajankäyttöämme ja työlle omistautumistamme muun muassa kirjassaan Hullu työtä tekee.

Seppänen ennustaa kuitenkin, että kesäsuomalaisuudesta tulee katoavaa kansanperinnettä. Esimerkiksi kansainvälistyminen ja pätkätyöt muuttavat työn rytmitystä niin, ettei työpaikoilla enää voida laittaa heinäkuuksi lappua luukulle.

- Kesäsuomalainen alkaa olla sukupuuttoon kuoleva laji. Kaikki yhtä aikaa lomalla -ilmiö on katoa¬massa, enkä näe sitä pelkästään negatiivisena asiana.


Työt luikertelevat lomaan

Juhani Seppänen pohtii helsinkiläisen ravintolan terassilla lausahdusta "olla loman tarpeessa" ja tulkitsee sen patologisen ylikuormituksen ilmaukseksi. Jos työ sovitettaisiin ihmisen resurssien mukaan, rentoutumisen tarpeen ehtisi täyttää työpäivän ja työviikon aikana, eikä varsinaisia lomia edes tarvittaisi.

Epätäydellisessä maailmassa lähes kaikki kuitenkin ovat loman tarpeessa, ja lääkärin neuvoa tivattaes¬sa Seppänen suosittelee loman pituudeksi useaa viikkoa. - Viikossa tai kahdessa ei pääse töistä eroon.

Parhaiten irrottautuminen sujuu, jos voi jättää normaalin arjen taakseen jopa maantieteellisesti.

Ympäristönvaihdos auttaa erityisesti niitä, jotka eivät kotioloissa onnistu nollaamaan päätään. Mökki, vene tai ulkomaanmatka ovat hyviksi havaittuja konsteja rutiineiden katkaisuun.

Seppäsen mukaan kesäloman pitäisi kuulua itselle, läheisille ja harrastuksille. Yhä useammalla työ kuitenkin luikertelee loma-aikaan, sillä lomalla on tekniikan kehittyessä alettu hoitaa "joitakin työtehtäviä".

- Lomatekemiset alkavat muistuttaa arkista työtä, vaikka puhelut ja sähköpostit hoituisivat lyhyessäkin ajassa. Jo muutaman minuutin puhelu pätkii vapaata. Se palauttaa työasiat mieleen ja häiritsee yhdessäoloa perheen kanssa.





Loma on mahdollisuus kokea illuusio varakkuudesta ja sen mahdollistamasta joutilaisuudesta. Loman sisältö - matkustaminen, urheilu, huvilaelämä - ovatkin lainaa takavuosien "joutilaalta luokalta". Ja sen huomaa! Tehdäksemme asioita, jotka viestivät joutilaisuudesta, joudumme tekemään hirvittävästi töitä.

Toiveissa vaanii pettymys

Seppäsen mukaan työlle ominaiset sisällölliset ja psykologiset rakenteet leimaavat lomailua yleisemminkin. Lomalle asetetaan samantyyppisiä päämääriä ja tavoitteita kuin työlle.

- Luvataan tehdä perheen kanssa yhtä ja toista, laittaa kesäpaikkaa ja hoitaa roikkumaan jääneet kotityöt. Lomaan voidaan pakata aika tavalla raatamista, Seppänen kuvailee.

- Lisäksi lomaan kohdistetaan monenlaisia toiveita, sellaisiakin, joilla ei ole edellytyksiäkään täyttyä tai joiden toteutuminen ei edes ole omassa vallassa.

Hyvä esimerkki Suomen oloissa mahdottomasta toiveesta on takuuvarma auringonpaiste, jota moni pitää onnistuneen loman ehdottomana edellytyksenä.

- Sateinen kesä näkyy lomakauden jälkeen ihmisten hyvinvoinnissa.He ovat pettyneitä, koska odotukset eivät täyttyneet, Seppänen sanoo.

- Ehkä runsaalla alkoholinkäytöllä pyritään lievittämään loma-ahdistusta, jota lupaukset, odotukset ja tavoitteet aiheuttavat, pohtii Seppänen, jonka uusin kirja, elokuussa ilmestyvä Selvästi juovuksissa käsittelee suhtautumistamme alkoholiin.


Ruostunut on onnistunut

Työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa kuulee lomien jälkeen kommentteja, miten olikin rankka loma ja miten vaikeaa on taas päästä töihin käsiksi. Monet sanovat tarvitsevansa monen päivän toipumisajan, ennen kuin osaavat tarttua hommiin. Jotkut kaipailevat jopa lomaltapaluulomaa.

Seppänen pitää näitä puheita vielä pikemmin lomakarnevalismiin liittyvänä, ihmisiä yhdistävänä small talkina kuin aitona ilmiönä.

Jos taas lomasta toipumisen puheilla tarkoitetaan sitä, että työtehtävät ovat unohtuneet ja ammattitaito on ruosteessa, loma on täyttänyt tehtävänsä. Itse olen joka lomalta palattuani sitä mieltä, ettei minusta enää ole näihin hommiin.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5249
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti