Tämä kesäloman tilinpäätös heitetään työkavereille vielä leikin päiten, mutta lomanvietto on muuttumassa. Lomailuun ladataan niin kovia odotuksia, että se alkaa käydä työstä.


mutta lomanvietto on muuttumassa. Lomailuun ladataan niin kovia odotuksia,
että se alkaa käydä työstä.


Merenrantaterassi on täynnä hymyileviä, rennosti rupattelevia ihmisiä. Rannassa kelluu useita veneitä. Porukat valmistautuvat purjehtimaan.

Juhlakenttä vilisee iloista väkeä.¬ Näyttää, että tähän kesätapahtumaan osallistuvat kaikki kaupunginosan asukkaat.

Puisto on pullollaan. Kesäkonsertti on vetänyt paikalle sankan joukon, vaikka ripsii vettäkin välillä.
Onko tämä sama maa? Onko tämä sama kansa, joka joitakin kuukausia sitten jurotti talvisessa työmatkabussissa?


Kesäsuomalaiset hupenevat

Myytti rennosta kesäsuomalaisesta ei ole kesätuulesta temmattu uskomus, vaan siinä on totuuden siemen. Monet tottumuksemme todella muuttuvat kesällä. Silloin liikutaan enemmän, tavataan ystäviä ja kulutetaan eri tavalla kuin muulloin.

Myös ruokailu- ja juomatavoissa on eroja talveen verrattuna. Joku vaihtaa kasviksiin, toinen valitsee makkaradieetin, ja drinkit maistuvat kummallekin; alkoholin kulutus kasvaa kesällä tuntuvasti.

- Kontrasti kesän ja talven välillä on meillä hyvin selvä vuodenaikojen rajun vaihtelun, valon lisääntymisen ja lomakäytäntöjen vuoksi. Näihin päiviin saakka olemme karnevalisoineet loman yhteen kuukauteen, jolloin lähes kaikki ovat vapaalla, sanoo työterveyslääkäri ja kirjailija Juhani Seppänen. joka on pohtinut ajankäyttöämme ja työlle omistautumistamme muun muassa kirjassaan Hullu työtä tekee.

Seppänen ennustaa kuitenkin, että kesäsuomalaisuudesta tulee katoavaa kansanperinnettä. Esimerkiksi kansainvälistyminen ja pätkätyöt muuttavat työn rytmitystä niin, ettei työpaikoilla enää voida laittaa heinäkuuksi lappua luukulle.

- Kesäsuomalainen alkaa olla sukupuuttoon kuoleva laji. Kaikki yhtä aikaa lomalla -ilmiö on katoa¬massa, enkä näe sitä pelkästään negatiivisena asiana.


Työt luikertelevat lomaan

Juhani Seppänen pohtii helsinkiläisen ravintolan terassilla lausahdusta "olla loman tarpeessa" ja tulkitsee sen patologisen ylikuormituksen ilmaukseksi. Jos työ sovitettaisiin ihmisen resurssien mukaan, rentoutumisen tarpeen ehtisi täyttää työpäivän ja työviikon aikana, eikä varsinaisia lomia edes tarvittaisi.

Epätäydellisessä maailmassa lähes kaikki kuitenkin ovat loman tarpeessa, ja lääkärin neuvoa tivattaes¬sa Seppänen suosittelee loman pituudeksi useaa viikkoa. - Viikossa tai kahdessa ei pääse töistä eroon.

Parhaiten irrottautuminen sujuu, jos voi jättää normaalin arjen taakseen jopa maantieteellisesti.

Ympäristönvaihdos auttaa erityisesti niitä, jotka eivät kotioloissa onnistu nollaamaan päätään. Mökki, vene tai ulkomaanmatka ovat hyviksi havaittuja konsteja rutiineiden katkaisuun.

Seppäsen mukaan kesäloman pitäisi kuulua itselle, läheisille ja harrastuksille. Yhä useammalla työ kuitenkin luikertelee loma-aikaan, sillä lomalla on tekniikan kehittyessä alettu hoitaa "joitakin työtehtäviä".

- Lomatekemiset alkavat muistuttaa arkista työtä, vaikka puhelut ja sähköpostit hoituisivat lyhyessäkin ajassa. Jo muutaman minuutin puhelu pätkii vapaata. Se palauttaa työasiat mieleen ja häiritsee yhdessäoloa perheen kanssa.





Loma on mahdollisuus kokea illuusio varakkuudesta ja sen mahdollistamasta joutilaisuudesta. Loman sisältö - matkustaminen, urheilu, huvilaelämä - ovatkin lainaa takavuosien "joutilaalta luokalta". Ja sen huomaa! Tehdäksemme asioita, jotka viestivät joutilaisuudesta, joudumme tekemään hirvittävästi töitä.

Toiveissa vaanii pettymys

Seppäsen mukaan työlle ominaiset sisällölliset ja psykologiset rakenteet leimaavat lomailua yleisemminkin. Lomalle asetetaan samantyyppisiä päämääriä ja tavoitteita kuin työlle.

- Luvataan tehdä perheen kanssa yhtä ja toista, laittaa kesäpaikkaa ja hoitaa roikkumaan jääneet kotityöt. Lomaan voidaan pakata aika tavalla raatamista, Seppänen kuvailee.

- Lisäksi lomaan kohdistetaan monenlaisia toiveita, sellaisiakin, joilla ei ole edellytyksiäkään täyttyä tai joiden toteutuminen ei edes ole omassa vallassa.

Hyvä esimerkki Suomen oloissa mahdottomasta toiveesta on takuuvarma auringonpaiste, jota moni pitää onnistuneen loman ehdottomana edellytyksenä.

- Sateinen kesä näkyy lomakauden jälkeen ihmisten hyvinvoinnissa.He ovat pettyneitä, koska odotukset eivät täyttyneet, Seppänen sanoo.

- Ehkä runsaalla alkoholinkäytöllä pyritään lievittämään loma-ahdistusta, jota lupaukset, odotukset ja tavoitteet aiheuttavat, pohtii Seppänen, jonka uusin kirja, elokuussa ilmestyvä Selvästi juovuksissa käsittelee suhtautumistamme alkoholiin.


Ruostunut on onnistunut

Työpaikkojen kahvipöytäkeskusteluissa kuulee lomien jälkeen kommentteja, miten olikin rankka loma ja miten vaikeaa on taas päästä töihin käsiksi. Monet sanovat tarvitsevansa monen päivän toipumisajan, ennen kuin osaavat tarttua hommiin. Jotkut kaipailevat jopa lomaltapaluulomaa.

Seppänen pitää näitä puheita vielä pikemmin lomakarnevalismiin liittyvänä, ihmisiä yhdistävänä small talkina kuin aitona ilmiönä.

Jos taas lomasta toipumisen puheilla tarkoitetaan sitä, että työtehtävät ovat unohtuneet ja ammattitaito on ruosteessa, loma on täyttänyt tehtävänsä. Itse olen joka lomalta palattuani sitä mieltä, ettei minusta enää ole näihin hommiin.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.