Työyhteisö kukoistaa, kun kaikkia sen jäseniä ei kohdella samalla tavoin.

Teksti: Tuija Matikka

Työyhteisö kukoistaa, kun kaikkia sen jäseniä ei kohdella samalla tavoin.

Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2012

Matti ihmettelee työtovereiltaan saamaansa palautetta. Hannun mielestä Matti on sooloilija, joka ei koskaan ota ketään mukaan mihinkään. Minna puolestaan nurisee, että Matti järjestää yhteisiä palavereja kaiken aikaa, kun töitäkin pitäisi tehdä. Jenna valittaa, että Matti on sulkeutunut kuin säilykepurkki. Ilari taas ei voi käsittää, miksi Matin on pakko avautua ihan joka asiassa.

Miten oikein pitäisi toimia, että kaikki olisivat tyytyväisiä?

Suvaitse erilaisuutta

Ryhmädynamiikan pioneeri, työryhmiä ja persoonallisuuksien yhteensopivuutta tutkinut yhdysvaltalaispsykologi Will Schutz havaitsi jo 1950-luvulla, että yhteistyö nojaa kolmeen tekijään, joiden suhteen olemme erilaisia: halu osallistua, avoimuus ja kontrollin tarve. Luovuus kukoistaa parhaiten erilaisuutta suvaitsevissa yhteisöissä.

Työ sujuu sitä tehokkaammin ja tuloksekkaammin, mitä useampi ryhmän jäsen kokee olevansa omalla mukavuusalueellaan. Esimerkkimme Hannu tahtoo olla kaikessa mukana. Niinpä hän kokee tulevansa ohitetuksi, jos yksikin kokouskutsu jää tulematta. Minna sen sijaan osallistuu asioihin mieluiten sähköpostin kautta.

Niin työyhteisössä kuin muissa ihmissuhteissa on hyvä muistaa vanha viisaus: kaveria on turha rapsuttaa sieltä, mistä häntä ei syyhytä. Matin ei kannata jakaa palaverikutsuja tasan, vaan hänen on paras antaa Hannulle leijonanosa ja häiritä Minnaa vain, jos on pakko.

Tärkeintä on huolehtia, että kaikki tuntevat itsensä huomioiduksi. Hylätyksi tuleminen tekee nimittäin kirjaimellisesti kipeää, osoitti sosiaalipsykologi Naomi Eisenberger Kalifornian yliopistosta kokeellisesti vuonna 2003.

Hän pani koehenkilöt pelaamaan tietokonepeliä, joka päästi vain puolet koehenkilöistä heittelemään virtuaalipalloa. Toiminnallinen magneettikuvaus paljasti, että pelissä syrjään jääneillä aktivoituivat samat aivoalueet, jotka aktivoituvat ihmisen kokiessa fyysistä kipua.

Näin tapahtuu todellisessakin hylkäämisessä. Michiganin yliopiston psykologi Ethan Kross julkaisi viime vuonna tutkimuksen ihmisistä, jotka olivat joutuneet rakastettunsa jättämiksi. Kun he katselivat exiensä kuvia, aivojen kipualueet vilkastuivat.

Kysy, älä luule

Myös avoimuudessa on suuria eroja. Jotkut meistä haluavat avautua kaikesta ja kaikille, kun toisista ei saa mitään irti hohtimillakaan.

Koska avoimuus on avain työyhteisön luovuuteen ja ongelmanratkaisuun, työ ei suju, jos ihmiset joutuvat arvailemaan toistensa ajatuksia. Kun tietoa ei heru, tuppisuun työtoverit alkavat miettiä, mitä ja miksi tämä oikein salaa. Niinpä vaikenijan hyvätkin aikomukset saatetaan tulkita juoniksi.

Sisäänpäin kääntynyttä introverttia on hankala saada avautumaan edes työasioista. Lisäksi sulkeutuneet kokevat avoimien utelut kuulusteluksi. Vielä hullummaksi menee, jos avoimemmat alkavat näyttää sulkeutuneelle esimerkkiä avautumisesta periaatteella: kun kerron ensin veljestäni, sinäkin rohkaistut kertomaan omasta veljestäsi.

Avoimuus edellyttää tunnetta siitä, että on arvostettu ja pidetty. Jos ei tunne itseään pidetyksi, avoinkin ihminen voi muuttua muuriksi.

Jotkut eivät kerro mietteistään, koska he uskovat muiden ajattelevan samalla tavoin kuin he itse. Kysy siis lempeästi mutta suoraan, oletko sitä vai tätä vai kokonaan muuta mieltä. Kun toinen huomaa, miten pieleen muut ovat hänen ajatuksiaan arvailleet, hän saattaa innostua vääntämään asian rautalangasta. 

Katso peiliin

Yhteistyön sujumiseen vaikuttaa myös se, miten osaaviksi saamme tuntea itsemme ja miten suhtaudumme kontrolliin. Moni toimii mielellään ja tehokkaasti toisten ohjauksessa. Lammasmainen alistuminen voi kuitenkin peittää alleen epäonnistumisen pelon: kun ei ota itselleen vastuuta, omat virheet ja osaamisen puutteet eivät tule ilmi. Vastuu jää kokonaan pomolle.

Jotkut meistä taas yrittävät hallita kaikkia ja kaikkea. Hyvinvoinnin kannalta olennaisinta on kuitenkin tunne oman elämän hallinnasta, ei se, onnistuuko hallitsemaan toisia. Niinpä vaikeuksia kohdatessa ei hyödytä kysyä: ”Kuka teki tämän minulle?”, vaan pitää katsoa peiliin ja miettiä, mikä on oma osuus tilanteen syntymisessä. Olemmeko tässä tilanteessa siksi, että tein jotain, vai siksi, että jätin jotain tekemättä? Mitä voin tehdä tilanteen korjaamiseksi?

Keskustele ja tarkkaile ilmeitä

Tietoisuus itsestä ja omista heikoista kohdista ei kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan myös empatiaa muita kohtaan. Omat toiveet ovat yleensä tiedossa, mutta työkaverin mieltymysten hahmottaminen on usein hakusessa. Hankaluus kumpuaa perusinhimillisestä virheoletuksesta, jonka mukaan toinen haluaa samaa kuin itse.

Tieteellisin tapa selvittää tärkeän työkaverin mieltymykset ja niiden yhteensopivuus omien tarpeiden kanssa on yhteistyökykyä mittaavan Firo-testin tekeminen. Toki toiveita voi tiedustella suoraankin. 

Jos kysyminen tuntuu liian hyökkäävältä, voit virittää leppoisan keskustelun siitä, millaisissa tilanteissa esimerkiksi edellisessä työpaikassa ja ex-työkaverien kanssa olette tunteneet itsenne ikävästi ohitetuksi, mukavasti huomioiduksi tai peräti väkipakolla mukaan kidnapatuksi.

Näin kertoja antaa kuulijoille käytännön esimerkkejä rajoistaan, joita ei kannata talloa. Muut Firon elementit saat kaivettua esiin keskustelemalla siitä, milloin kukin on tuntenut itsensä tuiki tarpeelliseksi ja päteväksi, milloin nöyryytetyksi osaamattomuutensa vuoksi. Entä missä porukoissa ja tilanteissa uskallatte olla spontaaneja, luovia ja avoimia? Missä tilanteissa olisi kannattanut olla pidättyväisempi?

Koska omista mieltymyksistä kertominen edellyttää avointa ilmapiiriä, kaikki eivät kerro heikoksi katsomistaan kohdista. Lisäksi jokaisella meistä on sokeita pisteitä. Siksi kannattaa myös seurata käytännön työssä syntyviä työtoverin ilmeitä ja reaktioita. Sitä kautta toisen mieltymykset ja inhotukset voi varmentaa.c

Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lue lisää: James W. Tamm & Ronald J. Luyet: Radical collaboration. Five essential skills to overcome defensiveness and build successful relationships, Harper Business 2005.

Kenen kanssa sovit yhteen?

Psykologi Will Schutzin ryhmäteoria poiki työparin yhteistyökykyä luotaavan mittarin, Firo Element B:n (Fundamental interpersonal relations orientations) . Se arvioi ihmisen yhteensopivuutta toisen ihmisen tai ryhmän kanssa neljästä näkökulmasta. Niitä voi itsekin puntaroida:

1. Kuinka käyttäydyn itse muita kohtaan.

2. Kuinka toiset toivovat minun toimivan heitä kohtaan.

3. Kuinka toiset käyttäytyvät minua kohtaan.

4. Kuinka toivon toisten toimivan itseäni kohtaan.

Oleellista on, kuinka hyvin odotukset vastaavat toisiaan. Yhteistyö toimii loistavasti, jos toinen haluaa kontrolloida ja toinen tulla kontrolloiduksi. Tai jos molemmat ovat yhtä avoimia. Vastaavasti syntyy hankausta, jos toinen haluaa innokkaasti avautua ja toinen taas ei halua. Tai jos molemmat haluavat kontrolloida toisiaan, mutta kumpikaan ei halua tulla kontrolloiduksi.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25798
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.