Etelämanner-tutkimuksen nuori konkari päätyi geofyysikoksi vastoin haaveitaan, mutta on nyt alastaan ikionnellinen. Hän on saanut työskennellä "valkoisessa satumaassa" suurten kysymysten parissa. Lumitutkimus on palanen isoa ilmastonmuutospalapeliä.


mutta on nyt alastaan ikionnellinen. Hän on saanut työskennellä
"valkoisessa satumaassa" suurten kysymysten parissa. Lumitutkimus
on palanen isoa ilmastonmuutospalapeliä.


Julkaistu Tiede-lehdessä 8/2006



Jos Parolan lukion abiturientti Eija Kärkäs olisi 1994 päässyt kurkistamaan kahdentoista vuoden päähän tulevaisuuteensa, hän ei olisi uskonut silmiään. Eija - nyt sukunimellä Kanto - väitteli syyskuussa Helsingin yliopistossa tohtoriksi ruotsalaisen vastaväittäjän hiillostaessa ja monikymmenpäisen yleisön todistaessa. Lukiolaista ei olisi yllättänyt niinkään itse väittely vaan sen ala: geofysiikka.

- Pärjäsin aina hyvin matematiikassa ja fysiikassakin, mutta ajattelin, että menen opiskelemaan niitä vain, jos en saa mitään muuta opiskelupaikkaa. Kuulostaa kauhealta, mutta niin se oli, Kanto hymyilee Kumpulan kampuksen Physicumin kolmannen kerroksen aulassa.

Sattuma - ja muutamat itse tehdyt valinnatkin - ovat kuitenkin tuoneet Eija Kannon alalle, jolle hän tuntee kuuluvansa. Kanto on lumitutkija, jonka työmaana on seitsemän vuotta ollut maapallon eteläinen napamanner.


Lumi löytyi sattumalta

Eija Kannon tie lumitutkijaksi ei ollut suoraviivainen. Voimistelua ja yleisurheilua harrastavaa lukiolaistyttöä kiinnostivat yhteiskunnalliset asiat, ja kun ylioppilaskirjoitusten laudaturitkin tulivat äidinkielestä ja reaalista, hän ajatteli valtio-opin, journalismin tai oikeustieteen opiskelua. Kun yliopiston ovet eivät näille aloille auenneet, tuore ylioppilas haki opinto-ohjaajan puoliksi pakottamana keskiasteen koulutukseen.

- Ainoa linja, joka minua kiinnosti, oli merikapteenilinja Kotkan väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa. Pääsin sinne ja opiskelinkin vuoden - sen verran, että sain puolimatruusin pätevyyden. Merenkulkijan urani jäi kuitenkin yhden kesän työskentelyyn laivalla.

Akateemiset opinnot kiinnostivat Eijaa enemmän, ja vuonna 1995 hän löysi itsensä Helsingin yliopistosta opiskelemasta "tylsää fysiikkaa". Ennakkokäsitys muuttui nopeasti, kun hän fysiikan ja matematiikan peruskursseja tarpoessaan huomasi, että tarjolla oli myös fysiikkaa soveltava mahdollisuus, fysikaalinen meritiede. Sen kautta Eija löysi lumi- ja jäätutkimuksen.

- Kun olin käynyt ensimmäisen jäätikkötutkimuskurssin Kebnekaisella Ruotsin Kiirunassa, oli selvää, mikä minua kiinnosti ja mistä halusin tehdä graduni. Olen aina ollut talvi-ihminen, ja kenttätyö viehätti todella paljon, Eija Kanto muistaa. Hän myös sanoo, että iso merkitys hänen urallaan on ollut professori Matti Leppärannalla, joka tutustutti hänet alaan, otti kesätöihin ja tutkimusprojekteihin ja antoi mahdollisuuden väitöskirjan tekoon.


Millennium vaihtui Aboalla

Eija Kannon lumitutkijan ura pääsi vauhtiin 1999 Suomen Akatemian rahoittamassa Lumiolot Etelämantereella -hankkeessa. Juuri tämä projekti on vienyt Kannon peräti kolmesti Suomen Etelämanner-tutkimuksen tukikohtaan Aboa-asemalle Kuningatar Maudin maalle.

Ensimmäisen Etelämantereen-retkensä Kanto teki jo untuvikkovuonnaan. - Se reissu oli löytämisen riemua. Se aloitti oppimisprosessin, joka on jatkunut myöhemmillä retkillä, hän muistelee intoa puhkuen.

Laivamatka Kapkaupungista Kuningatar Maudin maalle kesti toista viikkoa. Sinä aikana tutkijat tekivät viimeisiä valmisteluja, opettelivat tuntemaan toisiaan ja totuttelivat tuleviin oloihin, kun jäävuoria ja merijäätä tuli pikkuhiljaa vastaan enemmän ja enemmän.

Matkan ikimuistoisimpia hetkiä oli vuosituhannen vaihtuminen, jota todistettiin moneen otteeseen, sillä eri kansallisuuksia edustavat retkikunnan jäsenet nostivat maljoja oman maansa aikavyöhykkeen mukaan.


Kenttätyö motivoi eniten

Suomalaiset Etelämantereen tutkijat tekevät tutkimusretkensä Antarktiksen kesän aikana, joulu-tammikuussa. Silloin alueella on yötön yö ja lämpötila säällinen, 5-20 astetta miinuksella. Kun tutkimuskausi lähenee loppuaan tammi-helmikuun vaihteessa ja aurinko käy ensimmäisen kerran horisontin takana, ilma muuttuu nopeasti hyvin kylmäksi.

Paukkupakkasten sijasta tutkijoiden kiusana ovat polttava aurinko, jolta pitää suojautua huolellisesti, ja yllättävät säänmuutokset. Kun keli menee huonoksi, lumimyrsky nousee äkisti ja näkyvyys katoaa  heti. Tuulen voimakkuus ylittää helposti 40 metriä sekunnissa - mihin tutkijoiden tuulimittarin asteikko loppuu.

- On siellä jokunen päivä vietetty myrskyssä leirioloissa. Silloin ollaan teltassa ja odotellaan tuulen tyyntymistä, Eija Kanto kuvailee.

Silti juuri tutkimusretket ovat Kannon mieleen. - Olen hirveän orientoitunut kenttätyöhön. Minulle kenttätyöskentely on tutkijantyön suola ja vaihtelu, jonka avulla jaksaa tehdä arkisetkin työt, Kanto tunnustaa.
Arkisilla töillä hän tarkoittaa tietokoneen ääressä istumista, datan pyörittämistä, mittaustulosten raportointia, artikkelien kirjoittamista ja esitelmien ja postereiden laatimista tieteellisiin kokouksiin. Lisäksi tulevat laitostehtävät, kuten kansainvälisten kontaktien ylläpitäminen.

- Minä pidän tutkimusretkien yksinkertaisesta, tietyllä tavalla askeettisesta elämästä. Meillä on tarvittavat mukavuudet, mutta kaikki turha on karsittu pois, Kanto pohtii.

- Asema on kyllä aika ahdas, joten retkikunnan jäsenten omat reviirit jäävät pieniksi. Kun ihmisillä on erilaiset taustat ja kaikilla hyviä ja huonoja päiviä, ryhmädynamiikalta vaaditaan paljon, Kanto sanoo.

Mutta eipä pari kuukautta kestäville tutkimusretkille lähdetäkään tuosta noin. Niiden valmistelu on pitkä prosessi, johon kuuluu paljon muutakin kuin normaalia tutkimussuunnittelua. Kaikki käyvät ensiapukurssin, moottorikelkkailukurssin, telaketjuajon kurssin, radioliikennekurssin ja jäätikköturvallisuuskurssin. Kaikki käyvät lääkärintarkastuksissa ja psykologisissa testeissä, ja kaikki osallistuvat ryhmäpsykologian koulutukseen.


Lumipeite säätelee lämpötilaa

Etelämantereella Eija Kanto on tutkinut pintalumipeitettä eli viimeksi kuluneen vuoden sadantaa. Hän on erikoistunut lumen fysikaalisiin ominaisuuksiin, joista hän syyskuussa väittelikin.

- Selvitän lumen lämpötilaa, tiheyttä, kidekokoa ja -muotoa, sähkömagneettisuutta ja kerrosrakennetta. Ne vaikuttavat lumen heijastusominaisuuksiin, mikä puolestaan vaikuttaa maapallon ilmastoon, Kanto selittää.
Etelämanner heijastaa auringon säteilyä takaisin avaruuteen ja viilentää maapallon lämpötilaa. Jos lumen ominaisuudet muuttuvat, muuttuu myös takaisin heijastuvan säteilyn määrä. Jos se vähenee, ilmasto lämpenee.

- Tutkimukseni on siis yksi pala isoa ilmastonmuutospalapeliä, johon suurin osa kaikesta lumi- ja jäätutkimuksesta tavalla tai toisella kytkeytyy, Kanto tiivistää.

Kanto on kerännyt luminäytteitä noin 200 kilometrin säteellä tutkimusasemasta. Mittauslinja yltää rannikon jäähyllyltä ylätasangolle 2,5 kilometrin korkeuteen, ja pisimmät moottorikelkalla tehdyt mittaussafarit ovat kestäneet kaksikin viikkoa.

Parin metrin syvyyteen ulottuvat pintalumitutkimukset ovat välttämättömiä kaukokartoitukselle eli lumessa ja jäässä tapahtuvien muutosten satelliittiseurannalle. Paikalta kerätyn tiedon avulla satelliittiaineisto voidaan kalibroida vertailukelpoiseksi, jolloin pystytään tutkimaan sellaisiakin alueita, joille tutkijat eivät pääse.


Vielä valtaosin tasapainossa

Eija Kanto on tuonut luminäytteitä myös Suomeen. Täällä ne ovat joutuneet Ilmatieteen laitoksen kemiallisiin analyyseihin ja Luonnontieteellisen keskusmuseon ajoituslaboratorion happi-isotooppianalyysiin.

- Niitä tarvitaan lumen vuosikerrosten ajoituksessa. Vuotuinen sadanta kertoo, ovatko jäätiköt kutistumassa vai kasvamassa. Sadantaa on kuitenkin vaikea määrittää, sillä lunta paitsi sataa taivaalta myös kulkeutuu tuulen mukana paikasta toiseen. Tämä sekoittaa vuosikerrokset, Kanto selvittää.

Toistaiseksi lämpenemisen ja kutistumisen merkkejä on havaittu vain Grahaminmaalla Kap Hornin eteläpuolella. Niemimaan jäätiköistä on viime vuosina lohkeillut valtavia jäävuoria, ja ilman lämpötila alueella on vähän noussut.

- Muu jäätikkö on nykytietämyksen mukaan aika hyvin tasapainossa, Eija Kanto päivittää tilannetta.

Työmaa elää valokuvissa

Eija Kannon koti Helsingin Viikissä on vastikään saanut seinilleen valokuvataidetta Etelämantereen-matkoilta. Esillä ovat suurennoksina keisaripingviinit, vuoriston jääputous, sininen jääluola ja kenttäleiri keskiyön auringon alla. Kuvat ovat Eijan ja hänen puolisonsa Kimmo Kannon ottamia; myös Kimmo on geofyysikko ja Antarktiksen-kävijä.

Kamera on kulkenut Eija Kannon mukana koko ajan, ja jokaiselta matkalta on tullut toistakymmentä diarullaa ja satoja digikuvia. - Niiden joukosta löytyy silloin tällöin helmiäkin, tutkija hymyilee.

- Kamera ei tietenkään pysty tallentamaan Etelämantereen maisemia, vaikka ainahan sitä epätoivoisesti yrittää. Näkyvyys on hyvällä säällä satoja kilometrejä, ja maisemaa avautuu ympärillä 360 astetta. Kaikkialla on pelkkää valkoista horisonttia, Kanto kuvailee.

- Etelämanner on valkoinen satumaa, joka viehättää minua hirveästi. Siellä voi olla aivan hiljaista keskellä luonnonkauneutta.

Naapureista ei ole ihmeemmin riesaa. Ruotsin tutkimusasema Wasa sijaitsee näköetäisyydellä, mutta sen jälkeen lähimmät naapurit löytyvät 500 kilometrin päästä.


Poika pitää kotona

Marraskuussa Etelämantereelle lähtee taas suomalainen retkikunta, mutta tällä kertaa Eija Kanto ei ole sen mukana. Suomen Akatemian rahoitus lumipeitehankkeelle on päättynyt, eikä puolitoistavuotiaan pojan äiti muutenkaan haikaile parin kuukauden reissuun.

- Pitää priorisoida asioita. Perheen myötä olen alkanut ajatella, että ehkä joku muukin voi käydä tekemässä kenttämittaukset - mutta jos joskus myöhemmin tarjoutuu tilaisuus lähteä ja perheasiat sallivat sen, voisin lähteäkin.

Eija Kannolla on vielä jäljellä Suomalaisen Tiedeakatemian henkilökohtaista apurahaa. Sillä hän vie eteenpäin keskeneräisiä töitään, jotka liittyvät muun muassa Antarktiksen sadantaan. Sen lisäksi hän miettii aktiivisesti jatkoa tutkijanuralleen. Nyt olisi hyvä vaihe hakeutua post doc -tutkijaksi ulkomaille, vaikkapa Britanniaan tai Australiaan.

- Yksi vaihtoehto on etsiä jatkoa täältä fysiikan laitokselta, mutta voisi työpaikka löytyä myös muista tutkimuslaitoksista, ympäristöhallinnosta tai yksityiseltä sektorilta. Geofyysikon koulutus on hyvä pohja esimerkiksi ympäristöasiantuntijan tehtävään.

Eija Kannon tulevaisuuden ihannetyössä yhdistyisivät polaarialueet, merenkulku ja ympäristöasiat.
- Kuinkahan helppoa olisi päästä Suomen polaarisuurlähettilääksi? Ehkä sitä varten pitäisi käydä diplomaattikoulu, Kanto pohtii hymyillen.


Merellä fiilis kuin jäätiköllä

Harrastuksissaan Eija Kanto on päässyt aika lähelle ihannettaan. Polaarialueista muistuttaa alun perin tutkimustarpeisiin harjoiteltu telemarklaskettelu. Ympäristö on lähellä, kun tutkija kesäisin lenkkeillee Viikin peltomaisemissa, joissa laiduntaa lehmiä. Puolimatruusin taitoja Kanto pitää yllä Suomenlahdella pienen purjeveneen ruorissa.

- Meri tarjoaa Suomessa samanlaisen fiiliksen kuin jäätikkö Etelämantereella - avoimen horisontin tunnelman. Purjehtimisessa ei myöskään ole tärkeää päämäärä vaan matkanteko.



Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



EIJA KANTO
Ikä
: 31
Arvo: filosofian tohtori (geofysiikka)
Yliopisto: Helsingin yliopisto
Laitos: Geofysiikan laitos
Tutkimusala: lumen ominaisuudet Antarktiksella
Harrastukset: latino groove -tanssi, karate (1. danin musta vyö), purjehdus, telemarklaskettelu ja lenkkeily.


ETAPPEJA
1975 syntyy Hämeenlinnassa.
1994 kirjoittaa ylioppilaaksi Parolan lukiosta ja aloittaa merikapteenin opinnot Kotkassa.
1995 aloittaa fysiikan opinnot Helsingin yliopistossa.
1999 aloittaa tutkijana Etelämantereen lumipeitettä tutkivassa projektissa. Lähtee ensimmäiselle Antarktiksen-retkelle.
2001 tekee toisen tutkimusretken.
2002 julkaisee ensimmäisen tieteellisen artikkelin alansa kansainvälisessä lehdessä.
2003 oleskelee kolmannen kerran Antarktiksella.
2005 saa esikoisensa Kasperin.
2006 väittelee tohtoriksi Helsingin yliopistossa.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018