Vastaus kysymykseen "kenen joukoissa seisot" on hämärtynyt Suomessa, missä sosiaalinen liikkuvuus on maailman huippua. Yhteiskuntaluokat ovat silti olemassa ja erot ehkä jopa voimistumassa.


missä sosiaalinen liikkuvuus on maailman huippua. Yhteiskuntaluokat ovat
silti olemassa ja erot ehkä jopa voimistumassa.




Yhteiskuntaluokka-sanaa on suomalaisessa keskustelussa kartettu kuin Voldemortin nimeä Harry Potterin velhomaailmassa. Luokka-sanan traumaattinen kaiku tulee niinkin kaukaa kuin vuoden 1918 sisällissodasta.

Myöhemmin se on liitetty tiiviisti marxilaisen yhteiskuntatieteen perintöön. Suomalaisessa tutkimuksessa ja keskustelussa on toki puhuttu asumisen eriytymisestä ja tuloerojen kasvusta mutta ei kovinkaan paljon siitä, mistä erot johtuvat.

Muualla Euroopassa vilkkaana käynyt luokkakeskustelu on nyt herännyt myös Suomessa. Turun kauppakorkeakoulussa työskentelevä taloussosiologi Jani Erola toivottaa uuden "luokkatietoisuuden" tervetulleeksi, sillä pelkästä tulotasosta puhuminen hämärtää asioiden syy-seuraussuhteita. Hänen mukaansa tulot ovat seurausta yhteiskunnallisesta asemasta, ei päinvastoin, ja siksi yhteiskunnallinen asema on tärkeämpi eriarvoisuuden välittäjä kuin tulot. - Jos luokista ei puhuta, nopeat ja suuretkin muutokset voivat jäädä meiltä havaitsematta.


Nykyluokat ammateista

Yleiskielessä erotellaan työväenluokka, keskiluokka ja yläluokka, mutta yhteiskuntatieteilijät käyttävät hienostuneempia luokituksia, joissa ihmiset sijoitetaan sosiaalisen asemansa, yleensä ammattinimikkeen, mukaan. Jani Erola jakaa suomalaiset peräti kahdeksaan luokkaan.

Näin ajatellen luokan kuolemasta puhuminen on aivan ennenaikaista ja harhaanjohtavaa. Erola itse asiassa odottaa pikemmin jonkinnäköistä luokkayhteiskunnan comebackiä.

Jani Erola on vuodesta 2005 tutkinut Suomen Akatemian projektissa sukupolvet ylittävää sosiaalista liikkuvuutta - eli juuri sitä prosessia, joka muokkaa yhteiskuntaluokkia. Tutkimustulosten mukaan sosiaalinen liikkuvuus on Suomessa maailman huippua: noin 80 prosenttia väestöstä siirtyy eri sosiaaliluokkaan kuin vanhempansa.

- Liike on kaksisuuntaista, mutta yhteiskunnallinen muutospaine vie kohti valkokaulustyötä. Runsaan kolmasosan sosiaalinen asema paranee ja viidesosan laskee. Häviäjiäkin siis on, mutta heistä puhutaan aika vähän, Erola kertoo.


Mistä trendi johtuu?

Suomalainen mukaelma pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta onnistui julkisine palveluineen pitkään tasoittamaan luokkaeroja tehokkaasti, jopa siinä määrin, että Suomen sanottiin kokonaan keskiluokkaistuvan.




1. Ylemmät professioammatit: muun muassa ylimmät johtajat, tuomarit, lääkärit ja erityisasiantuntijat, 9 %
2. Alemmat professioammatit: muun muassa opettajat ja ylemmät pankkitoimihenkilöt, 24 %
3. Rutiininomaisen ei-ruumiillisen työn tekijät: palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät, 23 %
4. Itsenäiset ammatinharjoittajat 7 %
5. Maanviljelijät 4 %
6. Ammattitaitoinen työväestö: putkimiehet, muurarit ja hitsarit, 14 %
7. Muu työväestö: sekatyömiehet ja varastotyömiehet, 16 %
8. Muu työväestö maataloudessa 2 %






Koulun penkki nostaa

Perheen luokka-asema vaikuttaa sen tulotasoon ja sitä kautta moniin siitä seuraaviin asioihin, kuten asuinpaikkaan, harrastuksiin, terveydenhoitoon ja koulutukseen. Erolan luokkaluokituksen ylin ryhmä "ylemmät professioammatit" erottuvatkin varallisuudeltaan ja tulotasoltaan rikkaimmaksi ryhmäksi. Heillä on mahdollisuus asua väljästi, kuluttaa ja käydä yksityislääkärissä.

Kahdeksanosaisen luokittelun alimpia portaita kohti suhteellinen taloudellinen asema heikkenee, ja se näkyy lastenkin arjessa. Duunariperheiden lapset eivät välttämättä pelaa tennistä, käy kielikylvyissä tai vietä vuotta vaihto-oppilaana. Lähtökohdat ylempiin opintoihin ja sitä kautta hyvän luokka-aseman takaavaan ammattiin ovat toiset kuin "yläluokkaisten" perheiden vesoilla.

Kaikille lapsille yhteinen koulujärjestelmä on perinteisesti tasoittanut luokkaeroja ja lisännyt liikkuvuutta. Yleisen koulutustason noustessa koulutus on monissa länsimaissa kuitenkin kärsinyt inflaation "herrahissinä". Suomesta tästä ei vielä ole tutkimuksellista näyttöä.

Sosiaalinen nousu on Jani Erolan mukaan edelleen varminta koulun penkin kautta.



Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.