Evoluutiolääketiede etsii sairauksien perimmäisiä syitä.

Teksti: Marko Hamilo

Enemmistöllä suomalaisista veren kokonaiskolesteroliarvo ylittää nykysuosituksen, viisi millimoolia litrassa. Aiempi suositus oli sallivampi, seitsemän millimoolia. Lääketeollisuuden kriitikoiden mukaan tällä suositusten justeerauksella on tehty yhä useammista sairaita, jotta heille voisi myydä kolesterolia alentavaa lääkehoitoa. Miten muka enemmistö voisi olla sairas?Toisaalta Oulun yliopiston geriatrian professorin Timo Strandbergin mukaan nykyisetkin suositukset ovat liian korkeita. Moni säästyisi sydäntaudilta, jos kolesterolia saisi lasketuksi vielä alemmas. Luonnonkansojen kokonaiskolesteroli on vain kolmesta neljään millimoolia.Monilla suomalaisilla on geneettinen taipumus korkeaan kolesteroliin. Miten on mahdollista, etteivät nuo geenimuunnokset ole karsiutuneet sukupolvien mittaan, jos ne kerran ovat niin haitallisia?

Valon puute nosti kolesterolin

Ainakin osaselitys voi löytyä D-vitamiinista. Ihminen valmistaa D-vitamiininsa kolesterolista, jos iho kerää riittävästi auringonvalon ultravioletti-b-säteilyä. Tummimmilla ihmisillä on kuitenkin keräysongelmia, kirjoittaa tiedetoimittaja Jani Kaaro kirjassaan Terveenä 100-vuotiaaksi. Evoluution ratkaisu on ollut geenimuunnos apoE4, joka lisää kolesterolintuotantoa ja jonka kantaja hyötyy vähäisestäkin ihon läpäisseestä uvb-säteilystä. ApoE4-muunnos onkin yleinen afrikkalaisperäisillä ihmisillä. Yllättäen se on yleinen myös suomalaisilla. Tropiikista pohjoiseen vaeltaneiden kansojen iho sai aiempaa vähemmän uvb-säteilyä, mikä johti D-vitamiinin puutteeseen, ja sopeutumana iho alkoi vaalentua. Kaikkein pohjoisimpana pelkkä vaaleneminen ei riittänyt. ”Tämän vuoksi evoluutio otti jälleen käyttöön apoE4-geenin muunnoksen, joka sai kolesterolitasomme nousemaan”, Kaaro kirjoittaa.Sepelvaltimotaudille altistavasta taipumuksestamme korkeaan kolesteroliin on kuitenkin ollut haittaa vasta aivan viime aikoina, kun ruokavalioomme on kuulunut paljon eläinrasvoja.

Miksi syömme liikaa?

Kolesterolin, sepelvaltimotaudin ja D-vitamiinin yhteispeli on esimerkki evoluutiolääketieteen ajatuskuluista. Alan vaikutus näkyy jo arkipuheissakin, niin että ylipainoiset saattavat muistuttaa olevansa niiden sukua, jotka jäivät vararavintonsa ansiosta henkiin muinaisina pula-aikoina, kun hoikat kuolivat aliravitsemukseen.Monissa niin sanotuissa elintasosairauksissa onkin kyse nykyisen ympäristön ja evoluutioympäristömme erilaisuudesta. Sepelvaltimoitamme sen enempää kuin ruokahalumme säätelyä ei ole ”suunniteltu” yltäkylläisyyden yhteiskuntaan, jossa huonoja rasvoja ja hiilihydraatteja on saatavilla loputtomasti.Ajatus jatkuvasti nälkäkuoleman partaalla sinnitelleistä kivikautisista esi-isistämme on kuitenkin lihavuusepidemian evolutiiviseksi selitykseksi liian yksinkertainen. Jos savannien ihmisen olisi todella kannattanut aina syödä varastoon niin paljon kuin ikinä mahdollista, mitään ruokahalun säätelymekanismia ei olisi kehittynyt. Tulisimme tuskin koskaan kylläisiksi. Ehkä kyse onkin siitä, mikä kylläisyyden tunteen herättää ja mikä ei. Tähänkin voi löytyä vinkkiä evoluutiohistoriasta.

Ehkä hiilihydraatti hämää meitä

Niin sanottu paleodieetti on evoluutioon pohjautuva ruokavalio, jossa pyritään käyttämään vain sellaisia ruoka-aineita, joihin ihmiskeho on evoluutiossa sopeutunut. Paleoruokavalion puhdasoppisimmat kannattajat tekevät ehkä päättelyvirheen ajatellessaan, että kaikki, mitä emme syöneet jo kymmeniätuhansia vuosia sitten paleoliittisella ajalla, olisi epäterveellistä. Mutta todennäköisesti ainakin osa uusista ravintoaineista on sellaisia, joihin sopeutuminen on ihmisen evoluutiossa vielä kesken.Suomessakin ovat viime vuosina tulleet muotiin hiilihydraatteja rajoittavat, paljon proteiinia sisältävät ruokavaliot. Monet kokeilijat sanovat nälän pysyvän niillä paremmin loitolla kuin rasvan vähyyttä korostavalla ruokavaliolla.Hiilihydraateista ei ehkä koskaan opittu tulemaan kylläiseksi, koska muinoin noita energianlähteitä ei ollut tarpeeksi tarjolla. Isoja eläimiä metsästäessään kivikaudenkin ihmiset saivat kerralla niin paljon lihaa, että kaikki saattoivat syödä itsensä kylläisiksi. Sen sijaan ennen maanviljelyn keksimistä kerätyistä marjoista, hedelmistä ja juureksista ei saatu suuria määriä varsinkaan nopeita hiilihydraatteja, kuten tärkkelystä tai sokeria.Tiedetoimittaja Gary Taubes esittää kirjassaan Good calories, bad calories, että diabetes- ja lihavuusepidemian taustalla ovat ennen kaikkea nopeiden hiilihydraattien aiheuttamat insuliinin ja verensokerin jyrkät heilahtelut. Ne sotkevat rasva-aineenvaihdunnan ja ruokahalun säätelyjärjestelmän. Paleoteorian mukaan ongelma juontaa siis maatalouden alkuun vaikka onkin räjähtänyt käsiin vasta viime vuosikymmenien yltäkylläisyydessä. Olemme syöneet viljatuotteita vain muutamia vuosituhansia. Leipään sopeutuminen on kesken.

Lisää evoluutiota lääketieteeseen

Evoluutiolääketiede on melko nuori suuntaus. Psykiatri Randolph Nesse ja evoluutiobiologi George Williams muotoilivat sen periaatteet vuonna 1991 artikkelissa The dawn of Darwinian medicine. Muutamaa vuotta myöhemmin heiltä ilmestyi kirja Why we get sick: the new science of Darwinian medicine.Nesse ja Williams arvioivat kirjassaan, että lääketiede olisi kehittynyt paremmin ja nopeammin, jos se olisi perustunut evoluutioteoriaan. Nykyisen biolääketieteellisen ajattelutavan ja evolutionistisen lääketieteen käytännön ero näkyy selvimmin suhtautumisessa oireiden lievittämiseen. Oireita voi ajatella keinoina, joilla elimistö puolustautuu tauteja vastaan. Evoluutiolääketiede pitää vaikkapa kuumetta sopeutumisen tuloksena syntyneenä tarkoituksenmukaisena puolustusreaktiona. Esimerkiksi vesirokkopotilaan kuumeen alentaminen lääkehoidolla johtaa taudin pitkittymiseen, kirjoittaa professori Pentti Tuohimaa Duodecim-lehdessä. Kuumelääkkeitä käytetään todennäköisesti usein turhaan. Lääkärin tehtävä olisi arvioida kuumeen seuraukset ja mahdollinen vaara potilaalle ja vain vaaratilanteissa lääkitä.On monia vastaavia elimistön puolustusmekanismeja, joita nykylääketiede yrittää lähinnä vain hoitaa pois oireiluna. Esimerkiksi kutinan, masennuksen, raskauden aikaisen aamupahoinvoinnin, kivun, ahdistuksen ja uupumuksen voi nähdä myös keinoina puolustautua jotakin terveysuhkaa vastaan.

Aiheesta lisää: Jani Kaaro, Terveenä 100-vuotiaaksi (Avain 2010)Randolph Nesse ja George Williams, The dawn of Darwinian medicine, The Quarterly Review of Biology 1991Randolph Nesse ja George Williams, Why we get sick: the new science of Darwinian medicine (Vintage 1996)Gary Taubes, Good calories, bad calories (Knopf 2007)Pentti Tuohimaa, Evolutionistinen lääketiede – uusi näkökulma nykyongelmiin, Duodecim 1997

Julkaistu Tiede -lehdessä 5/2011

Marko Hamilo on vapaa toimittaja, tietokirjailija ja Tiede-lehden vakituinen avustaja. Hän on vastikään julkaissut evoluutiopsykiatriaa populaaristi käsittelevän teoksen Luonnollisesti hullu. Evoluutio ja mielenterveys (Avain 2011).

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.