Teksti: Maria Korteila

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2012

Moni suosii luomutuotteita siksi, että luomutuotannossa eläimet otetaan paremmin huomioon kuin tehotuotannossa. Voivatko luomutuotannon eläimet oikeasti paremmin?

Koska eläimiltä ei voi kysyä suoraan, niiden hyvinvoinnin arvioiminen on ihmisen käsissä. Se on hankalaa.

Ensin tulisi määritellä, mitä hyvinvointi on. Sen jälkeen, miten sitä voi mitata. Kummastakin on monenlaisia näkemyksiä. Myös luomuliikkeen sisällä käy kiivas keskustelu siitä, mikä on eläimelle hyväksi.

Terveys, käytös vai tuotos?

Monissa tutkimuksissa hyvinvointi rajataan lähinnä fyysiseen terveyteen, koska se on helpoin mitata. Toisissa keskitytään enemmän eläimen käyttäytymiseen, joka paljastaa niin sairaudet kuin muut hyvinvoinnin epäkohdat.

Yksi mittari on tuottavuus: hyvinvoiva tuotantoeläin tuottaa enemmän tai parempaa kuin huonosti voiva eläin.

Joka tapauksessa määritelmien valinta ja erilaiset painotukset vaikuttavat arvioihin paljon.

Koska yleispätevää, objektiivista tutkimustapaa ei ole, tieteellisiä tutkimuksiakin on niukalti. Enemmän on katsauksia, joissa todetaan, että eläinten hyvinvointia ja tuotantotapoja on tutkittava lisää. Huomautus koskee myös Suomea, sillä meillä ei ole vertailtu eri tuotantotapojen vaikutusta eläinten hyvinvointiin.

Hoitajat avainasemassa

Monet yksittäiset tutkimukset Euroopassa ovat päätyneet melko laihaan lopputulokseen. Ne summaavat, että luomussa eläin voi "ainakin yhtä hyvin" tai "ei yleensä huonommin" kuin tavallisessa tuotannossa. Joissakin eläinten on nähty voivan "paremmin", mutta paljon on myös tutkimuksia, joiden tulokset ovat keskenään ristiriitaisia.

Eläinten hyvinvoinnin tilaa eurooppalaisessa luomutuotannossa kartoitti EU:n monivuotinen Safo-hanke. Useista yksittäistutkimuksista syntyi päätelmä, että yksittäisten tilojen välillä on suurempia eroja kuin tuotantotapojen välillä.

Kaiken tämän perusteella vastaus kysymykseen, voiko luomukarja paremmin kuin tehokarja, on kyllä ja ei. Käytännössä eläinten hyvinvointi riippuu kaikkein eniten siitä, kuka niitä hoitaa – oli tuotantotapa mikä tahansa.

Vaikka luomutuotannon periaatteet lupaavat eläimille parempaa vointia, säädökset eivät ole kuin ruokaresepti, jota voi noudattaa kirjaimellisesti. Ne ovat ohjenuoria, joista jokainen tilallinen tekee oman tulkintansa ja omat käytännön ratkaisunsa. Esimerkiksi ulkoilumahdollisuus auttaa eläintä vain silloin, kun se on järjestetty niin, että eläin osaa tai uskaltaa käyttää sitä hyväkseen.

Luomussa omat ongelmansa

Luomutuotannossa vältetään tehotuotannon aiheuttamia sairauksia, mutta siinäkin esiintyy hyvinvointiongelmia. Monissa tutkimuksissa on havaittu, että luomutuotannon eläimillä on selvästi enemmän loistartuntoja. Ne ovat seurausta mahdollisuudesta ulkoiluun ja osin siitä, ettei ennalta ehkäisevää lääkitystä sallita.

Loisia on monenlaisia. Pahimmillaan tartunta voi aiheuttaa neurologisen sairauden ja eläimen kuoleman, miedoimmillaan eläin itse ei loisia edes huomaa – mutta tuottajalle saattaa koitua menetyksiä, jollei eläin esimerkiksi kelpaa teuraaksi.

Myös loisongelma on tilakohtainen: huolellisella hoidolla se on hallittavissa eikä uhkaa eläinten hyvinvointia.

Toinen ongelmanaiheuttaja on se, että eläimet ovat tehotuotantoa varten kasvatettuja lajeja. Etenkään pienessä Suomessa ei ole mahdollista kasvattaa kokonaan uusia lajeja luomutuotantoon.

Nopeasti kasvavat eläimet saattavat kärsiä ravinteiden puutteesta, joka johtuu luomurehun säädellystä koostumuksesta. Lisäksi esimerkiksi Ruotsissa on havaittu, että luomuporsailla on paljon jalkaongelmia. Rotu ei ole tottunut ulkoiluun, johon sillä nyt on mahdollisuus.

Luomun edut:Eläinten vointi +Eläinten hoito + -Eläinten terveys + -Lähteitä: H-M. Lahtinen, Voiko luomulehmä paremmin? Itä-Suomen Yliopisto 2011

M. Vaarst et al., Animal Health Challenges and Veterinary Aspects of OrganicLivestock Farming Identified Through a 3 Year EU Network Project.The Open Veteninary Science Journal 2008

M. Hovi et al., Animal health and welfare in organic livestock production in Europe: current state and future challenges. Livestock Production Science 2003

S. Thamsborg et al., Parasite problems in organic livestock and options for control. Journal of Parasitology 2003

Luomueläimet elävät väljemmissä ja virikkeellisemmissä tiloissa kuin tuotantoeläimet yleensä. Ympäristö suosii lajinmukaista käyttäytymistä, vapaata liikkumista ja ulkoilua. Rehu on pääosin luomua. Ennalta ehkäisevä lääkintä on kielletty.

LuomuporsasEi saa pitää ahtaassa, kääntymisen estävässä karsinassa.Pitää olla mahdollisuus tonkiaja ulkoilla.

LuomukanaKanalassa ikkunat ja ulkoilumahdollisuus.Munii pesiin, nukkuu orsilla.Neliömetriä kohti enintään kuusi munijaa;tavallisessa kanalassa yhdeksän.

LuomulehmäNavetassa voi liikkua vapaasti.Tilaa vähintään kuusi neliömetriä eläintä kohti.Vasikalle juotettava oman tilan luomumaitoa.Luomupelto säästää luontoa. Säästääkö se?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.