Harva tunnustaa tekevänsä päätöksiä vaistonsa varassa, mutta tutkimusten mukaan alitajuntamme tietää enemmän kuin tiedämme sen tietävän.



Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede -lehdessä 13/2009

Turkulainen Wäinö Aaltosen museo joutui kesällä sulkemaan taidenäyttelynsä, koska esillä olleita teoksia arveltiin väärennöksiksi. Epäilyn esitti ensimmäisenä taidekriitikko Otso Kantokorpi.

"Intuitiosta oli kyse, ei minulla ole mitään erityistä silmää. Olen ikäni harrastanut venäläistä avantgardea. Teokset olivat kömpelöitä, vääränvärisiä, omituisia ja epätyypillisiä. Kierrellessäni tuli koko ajan pahempi ja pahempi olo. Se tunne on raju", Kantokorpi kuvaili Iltalehdessä heinäkuun lopussa.
Intuitiostaan avautui myös Diili-ohjelman tuomari Hjallis Harkimo.

"Tietysti tässä ekassa ohjelmassa pudottaminen oli vähän hakuammuntaa, koska en ole tavannut näitä ihmisiä ja nähnyt niiden toimintaa kauhean paljon. Mutta nyt tuli semmoinen tunne, ja luotan aina päätöksenteossani intuitioon, että Markus on heikoin noista kolmesta", Harkimo kirjoitti blogissaan syyskuun puolivälissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olemme vaistomme orjia

Ihan jokainen ei uskaltaisi tunnustaa nojaavansa intuitioonsa - ainakaan julkisesti. Yritystalouden yliopettaja Marja-Liisa Kakkonen toteaa väitöskirjassaan, että intuitiosta on vaikea puhua, vaikka se koetaan yleensä myönteiseksi asiaksi. Intuition käyttö ei myöskään näytä olevan johtamisen työkalupakissa yhtä hyväksyttävä väline kuin faktatietojen hyödyntäminen.

- Haastattelemani johtajat korostivat rationaalisuutta ja suhtautuivat intuitioon varoen. Tästä huolimatta he kertoivat täysin avoimesti valitsevansa esimerkiksi rekrytointitilanteessa kahdesta tasavertaisesta ehdokkaasta sen, joka "tuntuu oikealta", Kakkonen sanoo.

- Rationaalisinkin meistä on intuitionsa orja, kiteyttää yhdysvaltalaisen Hope Collegen psykologian professori ja Intuition: its powers and perils -kirjan kirjoittaja David Myers sähköpostitse.


Freudkin hämmästyisi

Myersin mukaan intuitio junailee elämäämme enemmän kuin uskomme.

- Tiedämme enemmän kuin tiedämme tietävämme. Tietoinen tieto on vain ajattelumme jäävuoren huippu.

Myers sanoo kaikkien tuoreiden psykologisten ja kognitiivisten tutkimusten vahvistavan, että aivoissamme toimii tietoisen ja harkitsevan ajattelun rinnalla  tiedonkäsittelyjärjestelmä, joka seuloo valtaisat määrät informaatiota ilman, että me tiedämme siitä mitään.

Myers uskoo, että alitajunnan voima saisi jopa Sigmund Freudin leuat loksahtamaan. - Viisi aistiamme imuroivat joka sekunti informaatiota noin 11 miljoonaa bittiä. Tästä määrästä me käsittelemme tietoisesti vain noin 40 bittiä.


Arviointi salamannopeaa

Aivot jakavat alitajuiset havaintonsa salamannopeasti paitsi tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin myös myönteisiin ja kielteisiin.

Psykologian professori John Bargh Yalen yliopistosta on osoittanut, että arvioimme niin ihmiset kuin asiat "hyviksi" tai "pahoiksi" vajaassa neljäsosasekunnissa. Tästä syystä saatamme tykätä oitis jostakusta - tai inhota häntä heti kättelyssä.

- Näköaistimus tavoittaa limbisen järjestelmän ennen kuin aivokuoren, joten tunnemme ennen kuin ehdimme analysoida, Myers selittää.

Hän arvelee, että ilmiö on perua esivanhemmiltamme, joiden piti nopeasti tunnistaa vaaralliset tilanteet. Ne, jotka tulkitsivat esimerkiksi uhkaavia ilmeitä ja eleitä nopeasti ja täsmällisesti, selvisivät hengissä muita todennäköisemmin ja siirsivät taidon lapsilleen.


Kytkyt ilmi tiedostamatta

Alitajuntamme näyttää myös pääsevän tietoisuutta pikemmin kärryille asioiden syistä ja seurauksista. Lontoon University Collegen ja pariisilaisen Cenir-keskuksen tutkijat onnistuivat äskettäin osoittamaan tämän pelillä, jossa koehenkilöt saivat lyödä rahasta vetoa.

Ennen vedon hyväksymistä pelaajille vilautettiin tietokoneen ruudulla kuvio, johon oli kätketty - koehenkilöiden sitä tietoisesti tajuamatta - symboli, joka paljasti, voittiko veto vai ei. Kävi ilmi, että pelaaja oppi, milloin kannatti lyödä vetoa, milloin ei, vaikka päättämiseen ei annettu aikaa kuin kolme sekuntia.

- Kun ihminen viittaa intuitioonsa, hän tosiasiassa vain tunnistaa kytköksen alitajuisten signaalien ja niiden seurausten välillä, tiivisti tutkimusta johtanut neurotieteilijä Mathias Pessiglioni New Scientist -lehdessä. 

Kokemuksen myötä päättelystä voi tulla automaattista. Kokeneet automekaanikot tai lääkärit saattavat diagnosoida ongelman yhdellä silmäyksellä - osaamatta eritellä tietämystään sen kummemmin. Šakkimestarit taas voivat tunnistaa 50 000 peliasetelmaa ja tietää intuitiivisesti, mikä on oikea siirto.


Intuitio voi myös ontua

Intuitio on vikkelä, mutta voiko siihen luottaa? Myersin mukaan voi, muttei sokeasti. - Intuitio voi myös olla väärässä. Näin käy esimerkiksi silloin, kun se nojaa virheelliseen otokseen tai yleistää jonkin yksittäisen sattumuksen. Kaikki keltaiset autot eivät välttämättä ole epäluotettavia, vaikka sellainen olisi joskus jättänyt sinut tielle.

Meillä on niin ikään ennakkoluuloja ja muinaisia pelkoja, jotka eivät heijasta todellisuutta. Pelkäämme esimerkiksi hämähäkkejä, vaikka nykyisin olisi syytä kavahtaa liikennettä.

- Pelkäämme myös vähemmän asioita, joita kuvittelemme pystyvämme hallitsemaan. Siksi lentäminen on pelottavampaa kuin autolla ajaminen, vaikka tilastojen mukaan edellinen on monin verroin turvallisempaa, Myers lisää.


Fiksu tarkistaa faktat

Myersin mukaan fiksu ihminen haluaa aina tarkistaa myös faktat, vaikka kuuntelisikin sisäistä vaikutelmaansa.

Hollantilaistutkija Ap Dijksterhuis Radboudin yliopistosta on samaa mieltä. Hän on tutkinut ihmisten ostospäätöksiä ja päätynyt siihen, että kun on tekemässä isoa päätöstä, kuten ostamassa autoa tai taloa, asiaan kannattaa perehtyä mahdollisimman hyvin. Sen jälkeen on järkevintä unohtaa hetkeksi koko juttu - ja antaa alitajunnan tehdä ratkaisu.

Intuitio kukkii, kun sille antaa työrauhan. - Rentona hetkenä uusi näkemys voi humahtaa mieleen kuin ponnahdusmainos, Myers vertaa.

Hänen mukaansa loistoesimerkki tästä on Fermat’n suuren lausekkeen ratkaissut matemaatikko Andrew Wiles. - Hän kertoi todella keskittyneensä ongelmaan - ja sitten pysähtyneensä. Kun alitajunta otti vallan, ratkaisu pulpahti esiin.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla