Harva tunnustaa tekevänsä päätöksiä vaistonsa varassa, mutta tutkimusten mukaan alitajuntamme tietää enemmän kuin tiedämme sen tietävän.



Julkaistu Tiede -lehdessä 13/2009

Turkulainen Wäinö Aaltosen museo joutui kesällä sulkemaan taidenäyttelynsä, koska esillä olleita teoksia arveltiin väärennöksiksi. Epäilyn esitti ensimmäisenä taidekriitikko Otso Kantokorpi.

"Intuitiosta oli kyse, ei minulla ole mitään erityistä silmää. Olen ikäni harrastanut venäläistä avantgardea. Teokset olivat kömpelöitä, vääränvärisiä, omituisia ja epätyypillisiä. Kierrellessäni tuli koko ajan pahempi ja pahempi olo. Se tunne on raju", Kantokorpi kuvaili Iltalehdessä heinäkuun lopussa.
Intuitiostaan avautui myös Diili-ohjelman tuomari Hjallis Harkimo.

"Tietysti tässä ekassa ohjelmassa pudottaminen oli vähän hakuammuntaa, koska en ole tavannut näitä ihmisiä ja nähnyt niiden toimintaa kauhean paljon. Mutta nyt tuli semmoinen tunne, ja luotan aina päätöksenteossani intuitioon, että Markus on heikoin noista kolmesta", Harkimo kirjoitti blogissaan syyskuun puolivälissä.


Olemme vaistomme orjia

Ihan jokainen ei uskaltaisi tunnustaa nojaavansa intuitioonsa - ainakaan julkisesti. Yritystalouden yliopettaja Marja-Liisa Kakkonen toteaa väitöskirjassaan, että intuitiosta on vaikea puhua, vaikka se koetaan yleensä myönteiseksi asiaksi. Intuition käyttö ei myöskään näytä olevan johtamisen työkalupakissa yhtä hyväksyttävä väline kuin faktatietojen hyödyntäminen.

- Haastattelemani johtajat korostivat rationaalisuutta ja suhtautuivat intuitioon varoen. Tästä huolimatta he kertoivat täysin avoimesti valitsevansa esimerkiksi rekrytointitilanteessa kahdesta tasavertaisesta ehdokkaasta sen, joka "tuntuu oikealta", Kakkonen sanoo.

- Rationaalisinkin meistä on intuitionsa orja, kiteyttää yhdysvaltalaisen Hope Collegen psykologian professori ja Intuition: its powers and perils -kirjan kirjoittaja David Myers sähköpostitse.


Freudkin hämmästyisi

Myersin mukaan intuitio junailee elämäämme enemmän kuin uskomme.

- Tiedämme enemmän kuin tiedämme tietävämme. Tietoinen tieto on vain ajattelumme jäävuoren huippu.

Myers sanoo kaikkien tuoreiden psykologisten ja kognitiivisten tutkimusten vahvistavan, että aivoissamme toimii tietoisen ja harkitsevan ajattelun rinnalla  tiedonkäsittelyjärjestelmä, joka seuloo valtaisat määrät informaatiota ilman, että me tiedämme siitä mitään.

Myers uskoo, että alitajunnan voima saisi jopa Sigmund Freudin leuat loksahtamaan. - Viisi aistiamme imuroivat joka sekunti informaatiota noin 11 miljoonaa bittiä. Tästä määrästä me käsittelemme tietoisesti vain noin 40 bittiä.


Arviointi salamannopeaa

Aivot jakavat alitajuiset havaintonsa salamannopeasti paitsi tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin myös myönteisiin ja kielteisiin.

Psykologian professori John Bargh Yalen yliopistosta on osoittanut, että arvioimme niin ihmiset kuin asiat "hyviksi" tai "pahoiksi" vajaassa neljäsosasekunnissa. Tästä syystä saatamme tykätä oitis jostakusta - tai inhota häntä heti kättelyssä.

- Näköaistimus tavoittaa limbisen järjestelmän ennen kuin aivokuoren, joten tunnemme ennen kuin ehdimme analysoida, Myers selittää.

Hän arvelee, että ilmiö on perua esivanhemmiltamme, joiden piti nopeasti tunnistaa vaaralliset tilanteet. Ne, jotka tulkitsivat esimerkiksi uhkaavia ilmeitä ja eleitä nopeasti ja täsmällisesti, selvisivät hengissä muita todennäköisemmin ja siirsivät taidon lapsilleen.


Kytkyt ilmi tiedostamatta

Alitajuntamme näyttää myös pääsevän tietoisuutta pikemmin kärryille asioiden syistä ja seurauksista. Lontoon University Collegen ja pariisilaisen Cenir-keskuksen tutkijat onnistuivat äskettäin osoittamaan tämän pelillä, jossa koehenkilöt saivat lyödä rahasta vetoa.

Ennen vedon hyväksymistä pelaajille vilautettiin tietokoneen ruudulla kuvio, johon oli kätketty - koehenkilöiden sitä tietoisesti tajuamatta - symboli, joka paljasti, voittiko veto vai ei. Kävi ilmi, että pelaaja oppi, milloin kannatti lyödä vetoa, milloin ei, vaikka päättämiseen ei annettu aikaa kuin kolme sekuntia.

- Kun ihminen viittaa intuitioonsa, hän tosiasiassa vain tunnistaa kytköksen alitajuisten signaalien ja niiden seurausten välillä, tiivisti tutkimusta johtanut neurotieteilijä Mathias Pessiglioni New Scientist -lehdessä. 

Kokemuksen myötä päättelystä voi tulla automaattista. Kokeneet automekaanikot tai lääkärit saattavat diagnosoida ongelman yhdellä silmäyksellä - osaamatta eritellä tietämystään sen kummemmin. Šakkimestarit taas voivat tunnistaa 50 000 peliasetelmaa ja tietää intuitiivisesti, mikä on oikea siirto.


Intuitio voi myös ontua

Intuitio on vikkelä, mutta voiko siihen luottaa? Myersin mukaan voi, muttei sokeasti. - Intuitio voi myös olla väärässä. Näin käy esimerkiksi silloin, kun se nojaa virheelliseen otokseen tai yleistää jonkin yksittäisen sattumuksen. Kaikki keltaiset autot eivät välttämättä ole epäluotettavia, vaikka sellainen olisi joskus jättänyt sinut tielle.

Meillä on niin ikään ennakkoluuloja ja muinaisia pelkoja, jotka eivät heijasta todellisuutta. Pelkäämme esimerkiksi hämähäkkejä, vaikka nykyisin olisi syytä kavahtaa liikennettä.

- Pelkäämme myös vähemmän asioita, joita kuvittelemme pystyvämme hallitsemaan. Siksi lentäminen on pelottavampaa kuin autolla ajaminen, vaikka tilastojen mukaan edellinen on monin verroin turvallisempaa, Myers lisää.


Fiksu tarkistaa faktat

Myersin mukaan fiksu ihminen haluaa aina tarkistaa myös faktat, vaikka kuuntelisikin sisäistä vaikutelmaansa.

Hollantilaistutkija Ap Dijksterhuis Radboudin yliopistosta on samaa mieltä. Hän on tutkinut ihmisten ostospäätöksiä ja päätynyt siihen, että kun on tekemässä isoa päätöstä, kuten ostamassa autoa tai taloa, asiaan kannattaa perehtyä mahdollisimman hyvin. Sen jälkeen on järkevintä unohtaa hetkeksi koko juttu - ja antaa alitajunnan tehdä ratkaisu.

Intuitio kukkii, kun sille antaa työrauhan. - Rentona hetkenä uusi näkemys voi humahtaa mieleen kuin ponnahdusmainos, Myers vertaa.

Hänen mukaansa loistoesimerkki tästä on Fermat’n suuren lausekkeen ratkaissut matemaatikko Andrew Wiles. - Hän kertoi todella keskittyneensä ongelmaan - ja sitten pysähtyneensä. Kun alitajunta otti vallan, ratkaisu pulpahti esiin.


Kirsi Heikkinen on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti