Uutisia kaikille suklaanystäville. Jos hyvin käy, koittaa päivä, jolloin sanotaan: patukka päivässä pitää lääkärin loitolla - tai ainakin mielen virkeänä ja verenkierron vauhdissa.

AAAS
Yhdysvaltain tiedeviikko 2007
Maailman suurin tiedetapahtuma San Franciscossa



jolloin sanotaan: patukka päivässä pitää lääkärin loitolla
- tai ainakin mielen virkeänä ja verenkierron vauhdissa.




Kun kymmenkunta vuotta sitten kuuntelin tiedeviikolla esitelmiä suklaasta, kemistit valottivat, miten luonnostaan melkoisen kitkerästä kaakaopavusta taiotaan nautintoaine, johon voi jäädä koukkuun kuin huumeisiin.

Toisella kertaa millenniumin juuri vaihduttua painotukset olivat tykkänään toiset. Suklaahimon synnyn selvittely oli avannut tutkijoille kokonaan uusia ovia. Suklaasta - tai tarkkaan ottaen kaakaosta - oli alkanut löytyä terveellisiä yhdisteitä, ja ravitsemustieteilijät uumoilivat, että tällä paheellamme voi olla hyvätkin puolensa.




- Terveysvaikutteiset kasvien luontaiset maku-, rakenne- ja väriyhdisteet.
- Tunnistettu yli 6 000.
- Jaetaan kemiallisen rakenteen perusteella alaryhmiin, joita ovat mm. flavanolit ja flavonolit.




Kunat elävä esimerkki

Harvardin yliopiston lääketieteen professori Norman Hollenberg tuo terveisiä Panaman rannikolta San Blasin saaristosta, mistä hän on löytänyt ällistyttävän terveitä kunaintiaaneja. Nämä ihmiset hädin tuskin tietävät, mitä ovat sydäntaudit ja syövät, teollistuneen maailman ykköstappajat.

- Riski kuolla sydäntauteihin on San Blasissa yli 1 000 kertaa pienempi kuin maan pääkaupungissa. Yhtä vähän on huolta dementiasta, ja syövät ja diabetes ovat yli 600 kertaa harvinaisempia kuin mannermaalla.

Tällaiset tilastot nähdessään kuka tahansa, jopa tutkija, olettaa, että selitys löytyy hyvistä geeneistä. Niin uskoi myös Hollenberg, sydän- ja verisuonitieteen grand old man, kunnes syventyi kunien ravintotottumuksiin.

- Saariston kunat juovat päivittäin viisikin kupillista kaakaota, ja he käyttävät jauhetta myös ruoanvalmistuksessa.

Pääkaupungin kunien keskuudessa perinne on pitkälti unohtunut, ja ihmiset sairastuvat samaan tapaan kuin me täällä.

Hollenberg arvelee tietävänsä, missä on kaakaon maaginen voima: flavanoleissa, samoissa flavonoidiyhdisteissä, joita on löydetty punaviinistä, teestä ja monista marjoista.

Uskonvahvistusta antavat kliiniset kokeet, joissa hän on juottanut flavanolikaakaota ikääntyville maanmiehilleen ja -naisilleen. Jo viikon kuuri korjaa verenkierron ja verenpaineen.


Myös aivot hyötyvät

Nottinghamin yliopiston fysiologian professorilla Ian MacDonaldilla on - jos mahdollista - vieläkin parempia uutisia: kaakaon flavanolit tekevät hyvää myös aivoille. - Kupillinen kaakaota nostaa verenvirtauksen aivan uuteen vauhtiin kahdeksi-kolmeksi tunniksi, MacDonald sanoo esitellessään funktionaalisten magneettikuvaustensa tuloksia. - Mikä mielenkiintoisinta, virtaus lisääntyy erityisesti niillä aivokuoren alueilla, joita tarvitaan kaikenlaisissa kognitiivisissa tehtävissä.

Periaatteessa MacDonaldin havainnot merkitsevät sitä, että kaakao skarppaa esimerkiksi hoksottimiamme, muistiamme ja kykyämme oppia. Suotuisten vaikutusten osoittaminen todeksi on kuitenkin oma lukunsa.

Professorin alustavissa, nuorilla naisilla tekemissä kokeissa kognitiiviset suoritukset eivät kohentuneet odotetusti.
- Todennäköisesti kokelaani olivat liian virkeitä, MacDonald arvioi. Seuraavaksi hän aikookin kutsua kaakaolle väsyneitä tai muuten alavireisiä ihmisiä.

MacDonald saa pyrinnöilleen sivustatukea seuraavalta esitelmöitsijältä, kuulun Salk-instituutin Henrietta van Praagilta. Erityisesti hermosolujen uusiutumisen ja liikunnan, ravinnon ja aivotoiminnan keskinäisten kytkösten selvittäjänä kunnostautunut neurotutkija on saanut hiirillä uraauurtavia tuloksia kaakaon keskushermostoa elähdyttävistä vaikutuksista.

- Kaakaon flavanoleja saavat hiiret päihittävät lajitoverinsa ongelmanratkaisu-, oppimis- ja muistitehtävissä jo kahden viikon jälkeen, van Praag tiivistää tuoreet tuloksensa.


Ainakin neljä mekanismia

Suklaatieteilijöille on valkenemassa myös se, miten kaakaon flavanolit yleensä, ja erityisesti yksi niistä, epikatekiini, vaikuttavat terveyttä edistävästi. Keskeisiä mekanismeja on tarjolla jo neljä.




Missä flavanoleja?

- Marjat, punaviini, suklaa, tee.
Missä flavonoleja?


Missä Falonoleja?

- Kaali, marjat, omena, punaviini, sipuli, tee, tomaatti.











Nykysuklaa vailla voimaa

Tässä olivat hyvät uutiset. Sitten tulevat huonot. Niitäkin on.

Vielä ei kannata aloittaa suklaapatukka päivässä -terveysohjelmaa. Nykyään kaupan olevia suklaita ei voi kiitellä flavanolipommeiksi. Valtaosa flavanoleista näet tuhoutuu suklaan valmistuksessa, sillä ne kestävät huonosti kuumentamista ja kitkeryyden poistoon käytettyä alkalointia. Jopa tumma suklaa, jota yleensä pidetään maitosuklaata terveellisempänä, köyhtyy reippaasti prosessissa.

Kaikki tässä esitellyt kokeet on tehty erikoiskaakaolla, jonka flavanolipitoisuus annosta kohti on satoja milligrammoja. Tämäkin on vähän verrattuna kunaintiaanien kotitekoiseen juomaan. Se on oikea superkaakao: 100 grammaa jauhetta sisältää 4 000-5 000 milligrammaa flavanoleja.

Arvaatte, että seminaarisalin ääriään myöten täyttäneeltä kuulijakunnalta pääsee pettymyksen huokaus. Norman Hollenberg vielä syventää yleisön tuntoja veikkaamalla, ettei maailman rakastetuimmasta makeisesta koskaan tule lääkkeenomaista tuotetta.

- Kaakaovoi sisältää paljon rasvoja, joten suklaan säännöllinen syönti voi johtaa ylipainoon, mikä taas on sydän- ja verisuonitautien pahimpia riskitekijöitä. On järkevämpää kehittää kaakaojauheesta vähärasvainen terveysjuoma tai eristää flavanolimolekyylejä oikeiden lääkkeiden ainesosiksi.

Suklaateollisuus, jolla on pelissä isot rahat, saattaa olla toista mieltä. Makeisjätti Marsin biolääketieteen yksikön johtajana viime vuonna aloittanut Davisin yliopiston tutkimusprofessori Hagen Schroeter paljastaa, että yritys on jo kehittänyt flavanoleja säästävän valmistusmenetelmän ja tuonut markkinoille ensimmäiset flavanolisuklaat.


Terveysruoasta terveysruoaksi


Kaakaokulttuurin keksijät pitivät papuja terveellisinä, ja usko eli pitkään myös Euroopassa. Nyt tiede vahvistaa perimätietoa.


1200 eaa. Olmeekit oppivat hyödyntämään kakauan papuja rituaali- ja terveysjuomana.

250 eaa. Mayat alkavat käyttää papuja rahana, ja chacau haalla hoidetaan vaivoja alakulosta vatsanpuruihin.

1375 Asteekit nostavat cacahuatlin jumalten juomaksi, jota vain eliitin sopii nauttia. Papujen arvo kohoaa huimasti.
1502
Löytöretkeilijä Kristoffer Kolumbus maistaa "kitkeriä manteleita".

1519 Asteekkikuningas Motecuhzoma tarjoaa cacahuatlia konkistadori Hernán Cortésille.

1528 Mayavaltuuskunta tuo rahamanteleita ja chacau haata Espanjan hoviin.

1570 Kuningas Filip II lähettää hovilääkärinsä Francisco Hernándezin ottamaan selvää chocolaten ja muiden Uuden maailman ruokien terveysvaikutuksista.

1615 Espanjan prinsessa Anne menee naimisiin Ranskan Ludvig XIII:n kanssa. Kaakao alkaa valloittaa
Eurooppaa. Lääkäripiireissä se saavuttaa suosiota aikansa aspiriinina, prozacina ja viagrana.

1657 Lontoossa avataan kaakaosalonki. Siitä tulee heti vallasväen kohtauspaikka.

1750 Linnoitusinsinööri Fredric Christierson tarjoaa kaakaota Loviisan säätyläisille.

1753 Kaakaoon mieltynyt ruotsalainen kasvitieteilijä Carl von Linné antaa rahamantelille, Amygdalea pecuniarialle, uuden tieteellisen nimen: Theobroma cacao, jumalten ravinto kaakao.

1765 Lääkäri James Baker avaa maailman ensimmäisen kaakaotehtaan Yhdysvaltain Dorchesteriin.

1828 Hollantilainen kemisti Konrad van Houten keksii prässin, jolla papumurskasta puristuu rasvatonta jauhetta.

1847 Englantilainen Joseph S. Fry sekoittaa kaakaojauheesta, kaakaovoista ja sokerista suklaata.

1879 Sveitsiläinen suklaatehtailija Daniel Peter keksii lisätä suklaamassaan maitojauhetta.

1894 Kondiittori Karl Fazer valmistaa  ensimmäiset suklaakonvehdit Kluuvikadulla Helsingissä.

1914-1918 Yhdysvallat jakaa taistelujoukoilleen suklaapatukoita. Suklaa vakiinnuttaa asemansa energiavälipalana ja mielialamakeisena.

1998 Kaakaosta löytyy enemmän flavanoleja kuin punaviinistä tai teestä.

2000 Flavanolit parantavat verenkiertoa hiirikokeissa.

2006 Epikatekiini tunnistetaan erityisen tehokkaaksi flavanoliksi.

2007 Joka päivä yli miljardi ihmistä syö suklaata. Terveysvaikutusten tutkimus kiihtyy.

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012