Ainakin joitakin tähtiä kiertää aurinkokunnasta tuttu kirjo taivaankappaleita. Aivan Maan kaltaista planeettaa ei kuitenkaan ole löydetty. Esimerkiksi huhtikuussa kohuttu "super-Maa" kiertää vääränlaista tähteä.


Aivan Maan kaltaista planeettaa ei kuitenkaan ole löydetty.
Esimerkiksi huhtikuussa kohuttu "super-Maa" kiertää vääränlaista tähteä.




Siitä asti, kun ensimmäinen kaukaista tähteä kiertävä planeetta löytyi vuonna 1995, on ihmetelty, millaisia muut planeettakunnat ovat. Muistuttavatko ne aurinkokuntaa? Onko niissä maankaltaisia kiertolaisia?

Uusia eksoplaneettoja äkätään jatkuvasti. Kaikki eivät enää edes pääse uutisiin. Vai kuulitko niistä neljästä, jotka paikannettiin maaliskuussa? Huhtikuun-löydöstä sen sijaan tiedotettiin innokkaasti: puhuttiin super-Maasta, vaikkei se aivan maankaltainen olekaan.

Kukaan ei siis epäile eksoplaneettakuntien olemassaoloa. Niistä tehdyt havainnot paljastavat kuitenkin suoraan hyvin vähän. Yleensä tähteä on päätelty kiertävän vain yhden jättiläismäisen planeetan, josta ei koon ja sijainnin lisäksi tiedetä juuri muuta. Mikä planeettakunta se sellainen edes on, jossa yksi kappale kiertää toista!

Nyt tutkijoilla on kuitenkin näyttöä siitä, että muut planeettakunnat koostuvat yhtä suuresta taivaankappaleiden kirjosta kuin omamme. Niissäkin olisi monenlaisten planeettojen lisäksi kääpiöplaneettoja, asteroideja ja komeettoja.


Eksoja tunnetaan yli 230

Eksoplaneetta-aika alkoi vuoden 1995 syksyllä, jolloin sveitsiläiset Michael Mayor ja Didier Queloz yllättivät tutkijayhteisön ensilöydöllään. Se kiertää tähteä nimeltä 51 Pegasus.

Planeetan olemassaolo pääteltiin Pegasuksen lievästä keinunnasta, joka johtuu kiertolaisen vetovoimasta. Häiriö on sitä isompi mitä suurempi ja lähempänä kiertolainen on. Niinpä menetelmällä löytyvät helpoimmin juuri kookkaat, lähellä tähteä liikkuvat planeetat.

Vuosituhannen vaihteeseen mennessä olikin löydetty parikymmentä jättiläismäistä planeettaa, joista moni hipoi tähteään. Kun tiedettiin, mitä haluttiin nähdä, keskustähden heilahtelua opittiin mittaamaan yhä tarkemmin.

Nyt kaukaisten tähtien planeettoja tunnetaan 235 kappaletta (tilanne 15. 5. 2007). Pienimmät niistä ovat Neptunuksen ja Uranuksen kokoluokkaa. Ne ovat massaltaan noin 0,05 Jupiteria, johon kokoja on tapana verrata.

Nekin ovat vielä niin suuria, että kyse on todennäköisesti kaasuplaneetoista.

Mukaan mahtuu kuitenkin pari massaltaan vain kymmenen Maan eli 0,03 Jupiterin kokoista ja kolme noin viiden Maan veroista. Niistä yksi löytyi harvinaisella tavalla, joka perustuu mikrolinssi-ilmiöön (ks. Näin löytyy eksoplaneettoja). Nämä voisivat kokonsa puolesta olla kiviplaneettoja.


Jo 25 planeettakuntaa

Ihan oikeita planeettakuntia eli tähtiä useamman kuin yhden planeetan seurassa tunnetaan niitäkin - oma aurinkokuntamme mukaan luettuna - peräti jo 25 (tilanne 15. 5.).

Huhtikuun lopulla sveitsiläiset, ranskalaiset ja portugalilaiset tähtitieteilijät löysivät kääpiötähti Gliese 581:n helmoista ensimmäisen kiviplaneetan, joka kiertää tähteään sellaisella etäisyydellä, että lämpötila sallisi sulan veden. Ajatus valtameristä siivitti tämän ekson uutisiin.

Uutuus vastaa massaltaan viittä Maata. Suhteellisen pieni massa ja edullinen sijainti eivät kuitenkaan takaa elämää. Esimerkiksi kääpiötähdelle ominaiset rajut hiukkaspurkaukset voivat steriloida lähellä kiertävän planeetan.

Meistä 20 valovuoden päässä sijaitsevalla Gliese 581:llä tiedetään olevan kaksi muutakin planeettaa. Kaikki kiertävät hyvin likellä tähteään. Ahdasta on, mutta lämpö vaikuttaa siedettävältä, sillä Gliese 581 on paljon Aurinkoa himmeämpi.

Vaikka kääpiötähti sai ajankohtaisjulkisuutta, erityisesti meitä kiinnostavat Auringon kaltaisten tähtien planeettakunnat. Yksi sellainen on 47 Ursa Majoris, jonka ympäriltä on löytynyt kaksi Jupiterin kokoista planeettaa. Ne kiertävät tähteään noin kahden ja neljän Maan ratasäteen päässä. Tämä on mielenkiintoista, sillä teoriassa tällaiset kaasujättiläiset jättävät tilaa maankaltaisille planeetoille. Nykylaitteet eivät kuitenkaan pysty paikantamaan niitä.


Näin löytyy eksoplaneettoja

















MENETELMÄ










Valokuvataan.








*taulukon tiedot vastaavat tilannetta 15.5.2007.
LISÄÄ EKSOPLANEETOISTA:
http://exoplanets.org/
http://exoplanet.eu


Pöly paljastaa pienimmät

Onneksi tutkijoilla riittää ideoita. Maan kokoiset planeetat voisi löytää kaukaisten tähtien ympäriltä tarkkailemalla pölyä.

Tietokonesimulaatioissa näkyy näet, miten tähteä ympäröivässä pöly- ja kaasukiekossa kasvavan pienenkin planeetan vetovoima saa sen reitillä olevat kivet törmäilemään keskenään. Törmäilyssä muodostuu pölyä, joka leviää renkaaksi ja heijastaa tähden valoa.

Jo pelkkä pölyrenkaan olemassaolo kielii kiviplaneetasta, sillä pölyä muodostavat törmäilijät ovat juuri kiviplaneetan syntymästä jäljelle jääneitä asteroideja. Lisäksi renkaan ominaisuuksista voi päätellä, millainen planeetta sen poiki.

Spitzer-avaruuskaukoputki on paikantanut pölyrenkaita muutaman sellaisen tähden ympäriltä, joilla jo tiedetään olevan jättiläismäisiä planeettoja. Ehkä pölyyn kätkeytyy pieniäkin kiertolaisia.

Charles Beichman, joka työskentelee Kalifornian teknisessä korkeakoulussa, on havainnut asteroidivyöhykkeen kaltaisen pölyvanan muun muassa HD 69830:n ympäriltä.

Vieraisiin planeettakuntiin kuuluu siis kaikkea mitä omaan aurinkokuntaammekin: jättiläismäisten kaasuplaneettojen ja pienempien kiviplaneettejen ohella asteroideja ja komeettoja, jotka ovat kiviplaneetoista yli jäänyttä ainetta.
Juuri tämän enempää ei pölyä, tähden keinuntaa tai mikrolinssi-ilmiötä tarkkailemalla sitten selviäkään.


Ylikuluista yksityiskohtia

Tähtitieteilijät saavat kuitenkin eksoplaneetoista jo yksityiskohtaistakin tietoa. Jos planeetta sattuu täältä katsoen kulkemaan tähtensä editse, päästään tutkimaan kiertolaisen kaasukehää. Siinä näkyvät myös mahdollisen elämän tuottamat kaasut.

Tämän vuoden alussa Nasan tutkija Jeremy Richardson työtovereineen onnistui ensimmäisenä rekisteröimään eksoplaneetan kaasukehän spektrin. HD 209458b:n kaasukehästä löytyi pölyä ja vahvoja viitteitä vesihöyrystä.

Se on kuitenkin kaasuplaneetta, joten elämää sillä ei oleteta olevan. Laajentuneesta kaasukehästä, jonka tiedetään vuotavan avaruuteen, tunnistettiin jo aiemmin hiiltä ja happea. Tutuista aineista koostuvat siis eksoplaneetatkin.

Myös planeetta HD 189733b:stä on jo spektri. Näin eksoplaneettojen fysikaalisista ominaisuuksista alkaa kertyä tietoa. Ja nythän niistä on otettu ensimmäiset suorat kuvatkin.

Toistaiseksi kuviin on saatu vain himmeitä tähtiä ja niiden noin kymmenen Jupiterin kokoisia planeettoja. Kuvaustekniikat ehtinevät kuitenkin parantua jo ennen kuin eksoplaneettoja tutkivat Euroopan avaruusjärjestön Darwin-satelliitit vuoden 2015 paikkeilla ampaisevat avaruuteen.



Palstan pitäjä Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.