Maahanmuuttajia vastaan ei käydä enää niinkään nyrkillä kuin kylmillä numeroilla. Niistä voi tehdä monenlaisia päätelmiä, mutta mitkä pitävät?

Teksti: Marko Hamilo

Maahanmuuttajia vastaan ei käydä enää niinkään nyrkillä kuin kylmillä numeroilla. Niistä voi tehdä monenlaisia päätelmiä, mutta mitkä pitävät?

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2010

”Kun tulin Suomeen 1990-luvun puolivälissä, täällä liikehtivät uusnatsit. Nykyisin ei enää lyödä vaan puhutaan. Se on huomattavasti myönteisempää.” Näin kuvaili suomalaisten monikulttuurisuusasenteiden muutosta pakolaislakimies Husein Muhammed Kodin Kuvalehden numerossa 20/2010.

Netissä törkykirjoitukset ovat alkaneet tehdä tilaa tutkimustietoon ja tilastoihin nojautuvalle päättelylle. Esimerkiksi maahanmuuttoa arvostelevalla Hommaforum-sivustolla on tilastoja maahanmuuttajien aiheuttamista kustannuksista.

Mutta kuten sanotaan: valhe, emävalhe, tilasto. Pitävätkö tilastot paikkansa ja mitä johtopäätöksiä niistä voi tehdä? Joskus samoista faktoista tehdään keskenään aivan päinvastaisia päätelmiä.

Löysää vai tiukkaa politiikkaa

Onko Suomen pakolaispolitiikka tiukkaa vai löysää? Joka vuosi tuhannet ulkomaalaiset hakevat Suomesta turvapaikkaa. Se myönnetään kuitenkin vain muutamalle prosentille hakijoista. Eikö se todista, että täkäläinen pakolaispolitiikka on jo tarpeeksi tiukkaa?

Maahanmuuton arvostelijat vastaavat, ettei ongelma ole myönnettyjen turvapaikkojen vaan hakijoiden määrä. Heille luvut todistavat ennemminkin, että turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttäjiä on paljon enemmän kuin aitoja pakolaisia.

Rikollisempia kuin taipalsaarelaiset

Entä ovatko 1 528 rikosta, jotka Somalian kansalaiset Tilastokeskuksen mukaan tekivät Suomessa vuonna 2008, paljon vai vähän?

Hommaforumilla nimimerkki Turkulaine vertasi somalialaisten rikoslukuja Taipalsaaren kunnassa tehtyihin rikoksiin, koska siellä asuu yhtä paljon ihmisiä kuin Suomessa Somalian kansalaisia.Somalikansalaiset tekivät omaisuusrikoksia 37 kertaa ja seksuaalirikoksia 11 kertaa enemmän kuin taipalsaarelaiset. Henkeen ja terveyteen kohdistunut rikollisuus oli somalikansalaisilla seitsemän kertaa yleisempää kuin tuossa Etelä-Karjalan järvisaaristokunnassa. Kaiken kaikkiaan somalialaiset tekivät yli kuusi kertaa enemmän rikoksia kuin samansuuruinen joukko taipalsaarelaisia.

Somalialaiset eivät tämän tilaston perusteella vaikuta kovin hyvin kotoutuneilta. Mutta voiko näin yksinkertaisesti vertailla?

Ei. Kaikkialla maailmassa nuoret miehet tekevät enemmän rikoksia kuin naiset ja vanhemmat miehet. Lisäksi rikokset kasaantuvat suuriin asutuskeskuksiin. Pakolaisten joukossa on enemmän nuoria miehiä kuin kantaväestössä, ja maahanmuuttajat ovat pakkautuneet pääkaupunkiseudulle ja muihin keskuksiin.

Sulaako rikollisuusero kantaväestön ja somalialaisten välillä, jos nämä tosiasiat otetaan huomioon?Tuskin kokonaan, sanoo Rikoksentorjuntaneuvoston pääsihteeri Jukka-Pekka Takala. Tosin viime vuonna rikoksista epäillyistä oli ulkomaiden kansalaisia vain hieman suurempi osuus kuin heitä oli väestöstä. Rikostyyp­pien välillä on kuitenkin eroja. Poliisin selvittä­mien raiskausten tekijöistä ulkomaalaisia oli viime vuonna 27,5 prosenttia, ja tämä on niin iso osuus, etteivät ikä- ja sukupuolivakioinnit laske sitä lähellekään kantasuomalaisten lukuja. Vuoden 2003 rikoksia on katsottu myös ikäryhmittäin, ja 15–20-vuotiaita ulkomaalaisia epäiltiin väkivaltarikoksista kolme kertaa useam­min kuin muita samanikäisiä.Osan ulkomaalaisten yliedustuksesta voi kuitenkin Takalan mukaan selittää se, että juuri heidän tekemänsä seksuaalirikokset päätyvät tilastoihin herkimmin. Vain pieni osuus raiskauksista tulee poliisin tietoon, ja ilmitulon todennäköisyyttä lisää tekijän ja uhrin iso sosiaalinen etäisyys.

Työllistyminen jatkuu

Työn perässä muuttaneista poiketen pakolaiset ovat suomalaisille alkuun taloudellinen taakka. Mutta kuinka kauan?

Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaiseman Maahanmuuttajien työmarkkinaintegraatio -tutkimuksen mukaan tulijat pääsevät töihin sitä paremmin, mitä pidempään he ovat olleet täällä. Tutkimuksessa seurattiin Suomeen 1990-luvun taitteessa muuttaneita työikäisiä ihmisiä. Heistä oli vuonna 2007 töissä 58 prosenttia, kun koko väestön työllisyysaste oli 70 prosenttia. Myös Somaliasta tulleiden työllisyys parani ajan mittaan, vaikkakin hitaammin kuin muiden.

Optimistisen tulkinnan mukaan Suomen uudetkin somalipakolaiset siis ajan mittaan työllistyvät hyvin. Maahanmuuton arvostelijat ennustavat toisin. Perussuomalaisten helsinkiläisen kaupunginvaltuutetun Jussi Halla-ahon mukaan ensimmäiset, 1990-luvun alussa tulleet somalit olivat suureksi osaksi opiskelleet toverisopimuksella Neuvostoliitossa – siis varsin hyvin koulutettua väkeä. – Maahanmuuttoviraston johtajan mukaan suurin osa nykyisistä tulijoista on luku- ja kirjoitustaidottomia, eli porukka on oleellisesti erilaista, Halla-aho sanoo. – Jos 1990-luvun tulijoidenkin integraatio on pääosin epäonnistunut, mitä voidaan odottaa uuden aallon muuttajista?Aalto-yliopiston erikoistutkijan Matti Sarvimäen mukaan maahanmuuttajien taakkaa julkiselle taloudelle on vaikea laskea. Lopputulos riippuu enemmän tai vähemmän huterista oletuksista, hän kirjoittaa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa 3/2010. Työttömyyskorvaukset ovat vain pieni osa kokonaisuutta.

Suurimmat kustannukset ajoittuvat Sarvimäen mukaan elämän alkuun ja loppuun. Ensimmäisen polven maahanmuuttajille lähtömaa on maksanut elinkaaren alkupään kulut. Toisaalta osa muuttajista palaa kotimaahansa, mikä vähentää kohdemaan rasitusta elämän loppupäässä.

Terroristi on harvoin muslimi

Islamin arvostelijoita syytetään usein väärästä yleistyksestä: syyskuun 11. päivän itsemurhaterroristien muslimitaustasta on päätelty, että kaikki muslimit ovat vähintään potentiaalisia terroristeja.

Islamin arvostelijat vastaavat tähän, etteivät kaikki muslimit tietenkään ole terroristeja mutta sen sijaan kaikki terroristit ovat muslimeja. Siksi terrorismia voisi karsia rajoittamalla muslimien pääsyä maahan tai kohdentamalla turvatarkastukset lentokentillä niihin, joille on lennolle varattu halal-ruokaa.

Mutta ovatko kaikki terroristit muslimeja?

Eivät. Europolin raportin mukaan Euroopassa vuosina 2006–2008 tehdyistä terrori-iskuista ja niiden yrityksistä 99,6 prosenttia ei ollut missään yhteydessä islamiin. Suurin osa Euroopan terrorismista liittyy Ranskan ja Espanjan separatismiin, lähinnä siis baskinationalismiin. Lisäksi äärivasemmistolaiset ovat iskeneet Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa. Sen sijaan sekä äärioikeisto että islamismi loistavat terrorismitilastossa poissaolollaan.

Koko maailman tilastoissa islamismin osuus on suurempi. Yhdysvaltain liittovaltion poliisin raportin mukaan vuonna 2006 terrori-iskuissa kuoli 20 000 ihmistä ja suurin osa tekijöistä oli Irakin sunnimuslimeita. Silti myös sekulaarit, poliittisesti motivoituneet ryhmät tekivät eri maanosissa yhteensä tuhansia iskuja.

Marko Hamilo on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Psykedeelit ayahuasca ja psilosybiini tehoavat tutkimusten mukaan masennukseen.

Amazonin alueen ihmiset ovat ammoisista ajoista nauttineet näkyjä nostattavaa ayahuasca-kasviuutetta.

Aine kiinnostaa myös lääketieteen tutkijoita. Se näyttää tehoavan masennukseen ja riippuvuuksiin, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Muilla psykedeeleillä, kuten tietyissä sienissä esiintyvällä psilosybiinillä, on havaittu samanlaisia vaikutuksia.

Ayahuascaa pitkään tutkinut Jordi Riba Sant Paun sairaalasta kertoo, miten vaikeasta masennusta potevat potilaat ovat saaneet apua yksittäisestä kokeilusta.

”Tavalliseen masennuslääkkeeseen verrattuna teho oli todella nopea vain yhdellä annoksella. Hämmästyttävästi tulokset näkyivät heti, ja ne säilyivät monia viikkoja”, Riba sanoo HS:n haastattelussa.

Lontoon Imperial Collegen Robin Carhart-Harris on saanut samanlaisia tuloksia psilosybiinillä.

Ratkaisevia myönteisille vaikutuksille ovat ympäristö ja olot, joissa psykedeelejä käytetään.

”On tärkeää, että ammattiterapeutti valmistelee kokemukseen, on mukana sen aikana ja auttaa sen jälkeen tekemään siitä selkoa”, Carhart-Harris sanoo.

Suomessakin tutkijat etsivät rahoitusta tutkimukseen, jossa testaan psilosybiinin tehoa masennukseen.

Kysely

Kokeilisitko psykedeeliä masennukseen, jos lääkäri määräisi?

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012