Lihavuuskriisi helpottaa, jos elintarviketeollisuudelle säädetään rasvan ja sokerin varoituspakko. Ilman sitä valistunutkaan kuluttaja ei pysy perillä, mitä suuhunsa pistää.


varoituspakko. Ilman sitä valistunutkaan kuluttaja ei pysy perillä,
mitä suuhunsa pistää.


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2008



Arvatkaa, mitä ajattelin, kun kuulin idean määrätä ruoanvalmistajat kertomaan yksiselitteisesti, miten terveellisiä tai terveydelle haitallisia eri tuotteet lopulta ovat. Ajattelin: Yes! Tässä on mies, joka puhuu järkeä!

Mies on brittiläinen ravitsemusspesialisti Philip James, lihavuuden vastaisen taistelun maailmanjohtaja. Näin voi sanoa, sillä hän luotsaa Kansainvälistä lihavuudentutkimusseuraa ja maailman hoikistamiseen tähtäävää globaalia allianssia. Lisäksi hän istui vuosituhannen vaihteessa nokkamiehenä komiteassa, joka määritteli Yhdistyneiden kansakuntien tämän millenniumin terveystavoitteet.

Vuosittain helmikuussa järjestettävälle Yhdysvaltain tiedeviikolle hän on saapunut kertomaan, millaisin strategioin lihavuusepidemiaa hoidetaan ja pitäisi hoitaa.


Nykynäkemys aikansa elänyt

Philip James on hyvin tyytymätön nykymenoon. Yksin lähtökohta on väärä. Lihavuutta pidetään naiivisti henkilökohtaisena ongelmana, vaikka maailmassa on jo 1,7 miljardia ylipainoista ihmistä.

- Monet terveysalan viranomaiset ja päättäjät eivät ole tajunneet, että meitä lihottaa moderni elämäntapa. Ylipaino on evoluution kuluessa energian varastoimiseen kouliutuneen elimistön reaktio ruokavaliossa ja liikuntatottumuksissa tapahtuneisiin valtaviin muutoksiin.

Väärällä tolalla on myös neuvonta. Mantran lailla toistetut ohjeet, joiden mukaan päivittäisestä energiasta enintään kymmenen prosenttia saa olla peräisin sokereista ja saman verran elimistölle ilkeistä tyydyttyneistä rasvoista, ovat useimmille kuluttajille täyttä hepreaa. Valtaosa ihmisistä ei edes tiedä, mikä oma energiantarve on.

Kolmas kuoppa löytyy elintarvikkeiden tuoteselosteista. Jopa koulutetun, valistuneen kuluttajan on vaikea laskea syömisiään niiden perusteella. Jamesin mukaan ne onkin laadittu ravitsemusanalyytikoille, jotka ovat harjaantuneet arvioimaan ruokien energiasisältöä grammoina sataa grammaa kohti.

- Tällainen ravitsemusvalistus on auttamattoman tehotonta. Se yksinkertaisesti ylittää ihmisten ymmärryksen, James summaa.

- Maailman tukevoituminen jatkuu, ellei pikaisesti puututa perusluonteisiin syihin.


Kriisi kuin ilmastonmuutos

- Lihavuuden torjuntaan on käytävä yhtä tarmokkaasti kuin ilmastonmuutoksen torjuntaan, sillä lihavuus koettelee maailman ihmisiä yhtä lailla kuin lämpeneminen maailman luontoa, James sanoo.

Useimmat ylipainoiset eivät näet kanna kuormaansa yhtään sen terveempänä kuin maapallo hiilidioksiditaakkaansa. Liiat kilot  kasvattavat riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, nivelrikkoon ja moniin syöpiin. Erityisen suuressa vaarassa ovat Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kasvutalouksien ihmiset. Heidän elimistönsä on pitkään jatkuneessa niukkuudessa virittynyt erityiselle säästöliekille eikä siedä yltäkylläisyyttä senkään vertaa kuin meidän.




Sapiskaa myös elinympäristön suunnittelijoille


Philip James pistäisi remonttiin myös kaupunkisuunnittelun ja rakennusarkkitehtuurin. Ne ovat ratkaisuillaan vieneet ihmisiltä mahdollisuuden arkiliikuntaan.

Nykyinen normaalipainon säilyttämiseen tähtäävä ohje neuvoo liikkumaan vähintään 60 minuuttia päivässä. Kävelynä laskien suositus tarkoittaa 10 000 askelta. Normin täyttäminen on lähes mahdotonta urbaanissa ympäristössä, joka ei suosi kävelyä, ja rakennuksissa, joissa portaat on piilotettu näkymättömiin varauloskäytäviksi.





Juuret sadan vuoden takana

Elintapojemme siistimisen James aloittaisi elintarviketeollisuudesta, olkoonkin, ettei sitä rehellisyyden nimissä voi syyttää rasvaa ja sokeria suosivan trendin alullepanosta. Siitä vastuun kantaa - niin hullulta kuin kuulostaa - tiede.

Sata vuotta sitten terveystutkijat osoittivat, että maito, voi, liha ja sokeri ovat erinomaista ravintoa, sillä ne sisältävät runsaasti proteiineja, vitamiineja ja mineraaleja. Maailmansotien jälkeen kaikki läntiset kansakunnat panostivat tämän hyvän ruoan saatavuuteen. Syntyivät maataloustuet, massatuotanto ja elintarvikejätit. Kun markkinat täyttyivät ja kilpailu kiristyi, ruokatalot suuntasivat uusille apajille kehitysmaihin.

- Tämän kehityskulun hintaa maailma nyt maksaa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että elintarviketeollisuus on tehnyt parhaansa koukuttaakseen meidät ylensyöntiin. Voittoa tavoitellessaan se on loihtinut vastustamattomia makuja, suurentanut pakkauskokoja ja mainonnallaan sekoittanut jopa lasten päät, James ruotii.

Tästä syystä elintarviketeollisuus on nyt pakotettava kantamaan vastuunsa ja auttamaan ihmisiä painonhallinnassa.


Otetaan avuksi liikennevalot

Jos James saisi päättää, lapsille suunnattu ruokamainonta pantaisiin välittömästi kuriin ja kaikkiin tuotteisiin tulisi varoitusjärjestelmä, joka on yhtä helppolukuinen kuin ovat liikennevalot: vihreissä valmisteissa on rasvaa, sokeria ja suolaa turvallinen määrä, keltaiset menettelevät, mutta punaisilla arvot paukkuvat.

- Tiedän hyvin, että elintarviketeollisuus vastustaa ajatusta, koska se paljastaa kuluttajille, miten runsasenergiaista ruokaa he oikeasti marketeista ostavat. Tämä on kuitenkin ainoa toimiva tie rasvan ja sokerin käytön todelliseksi vähentämiseksi, James sanoo.

Hän esittää, että asian ottavat ajaakseen ravitsemus- ja terveysinstituutit ja parlamentaariset päätöksentekoelimet. Elintarvikejättien varaan keventämistä ei pidä jättää. Se tietää katastrofin jatkumista.

Ainakaan niiden nykyinen tuotekehittely ei lupaa hyvää. Tarjolle tuodut kalliit terveysvaikutteiset elintarvikkeet eivät pelasta maailmaa, jonka valtaväestö on liian varaton ostaamaan niitä. Sen turvaksi tarvitaan rasvan ja sokerin väistöohjeet ja pidemmällä aikavälillä kohtuuhintaiset kevytvalmisteet.


Suomi monessa hyvä

Sapiskan jälkeen James myöntää, että maailma on heräämässä. Hän on viime aikoina tavannut useita valtionpäämiehiä ja terveysministereitä, jotka jakavat hänen huolensa.

Eivätkä asiat kaikkialla ole aivan lohduttomassa jamassa. Muun muassa Suomi saa Jamesilta kiitoksia. Pohjois-Karjala-projekti on kuulu saavutuksistaan, ja meillä syödään kasviksia kohtalaisesti nerokkaan oivalluksen ansiosta: salaatti sisältyy lähes jokaiseen ateriaan ilman eri tilausta.

Työpaikka- ja kouluruokailu takaavat tasapainoisen lounaan, ja liikunta kuuluu koulujen opetussuunnitelmaan. Muutenkin me olemme aika aktiivista väkeä. Joka toinen suomalainen kuntoilee vähintään kolmesti viikossa.

Tyytyväisyyteen ei kuitenkaan kannata täälläkään tuudittautua. Naisista 40 prosenttia kantaa ylipainoa, miehistä jo kuusi kymmenestä, ja nuoristammekin joka kolmas painaa liikaa.

Kun tähän lisätään virvoitusjuomien ja makeisten kasvava kulutus, välipalojen ahminta ja kovien rasvojen ennallaan pysyttelevä käyttö, tulee mieleen: olisiko valtakunnallisen projektin paikka?



Tunnetko Suomen ravitsemussuositukset ja energiantarpeen ohjearvot?
www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/Ravitsemussuositussivu.htm

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25795
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.