Lihavuuskriisi helpottaa, jos elintarviketeollisuudelle säädetään rasvan ja sokerin varoituspakko. Ilman sitä valistunutkaan kuluttaja ei pysy perillä, mitä suuhunsa pistää.


varoituspakko. Ilman sitä valistunutkaan kuluttaja ei pysy perillä,
mitä suuhunsa pistää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2008

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Arvatkaa, mitä ajattelin, kun kuulin idean määrätä ruoanvalmistajat kertomaan yksiselitteisesti, miten terveellisiä tai terveydelle haitallisia eri tuotteet lopulta ovat. Ajattelin: Yes! Tässä on mies, joka puhuu järkeä!

Mies on brittiläinen ravitsemusspesialisti Philip James, lihavuuden vastaisen taistelun maailmanjohtaja. Näin voi sanoa, sillä hän luotsaa Kansainvälistä lihavuudentutkimusseuraa ja maailman hoikistamiseen tähtäävää globaalia allianssia. Lisäksi hän istui vuosituhannen vaihteessa nokkamiehenä komiteassa, joka määritteli Yhdistyneiden kansakuntien tämän millenniumin terveystavoitteet.

Vuosittain helmikuussa järjestettävälle Yhdysvaltain tiedeviikolle hän on saapunut kertomaan, millaisin strategioin lihavuusepidemiaa hoidetaan ja pitäisi hoitaa.


Nykynäkemys aikansa elänyt

Philip James on hyvin tyytymätön nykymenoon. Yksin lähtökohta on väärä. Lihavuutta pidetään naiivisti henkilökohtaisena ongelmana, vaikka maailmassa on jo 1,7 miljardia ylipainoista ihmistä.

- Monet terveysalan viranomaiset ja päättäjät eivät ole tajunneet, että meitä lihottaa moderni elämäntapa. Ylipaino on evoluution kuluessa energian varastoimiseen kouliutuneen elimistön reaktio ruokavaliossa ja liikuntatottumuksissa tapahtuneisiin valtaviin muutoksiin.

Väärällä tolalla on myös neuvonta. Mantran lailla toistetut ohjeet, joiden mukaan päivittäisestä energiasta enintään kymmenen prosenttia saa olla peräisin sokereista ja saman verran elimistölle ilkeistä tyydyttyneistä rasvoista, ovat useimmille kuluttajille täyttä hepreaa. Valtaosa ihmisistä ei edes tiedä, mikä oma energiantarve on.

Kolmas kuoppa löytyy elintarvikkeiden tuoteselosteista. Jopa koulutetun, valistuneen kuluttajan on vaikea laskea syömisiään niiden perusteella. Jamesin mukaan ne onkin laadittu ravitsemusanalyytikoille, jotka ovat harjaantuneet arvioimaan ruokien energiasisältöä grammoina sataa grammaa kohti.

- Tällainen ravitsemusvalistus on auttamattoman tehotonta. Se yksinkertaisesti ylittää ihmisten ymmärryksen, James summaa.

- Maailman tukevoituminen jatkuu, ellei pikaisesti puututa perusluonteisiin syihin.


Kriisi kuin ilmastonmuutos

- Lihavuuden torjuntaan on käytävä yhtä tarmokkaasti kuin ilmastonmuutoksen torjuntaan, sillä lihavuus koettelee maailman ihmisiä yhtä lailla kuin lämpeneminen maailman luontoa, James sanoo.

Useimmat ylipainoiset eivät näet kanna kuormaansa yhtään sen terveempänä kuin maapallo hiilidioksiditaakkaansa. Liiat kilot  kasvattavat riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin, nivelrikkoon ja moniin syöpiin. Erityisen suuressa vaarassa ovat Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kasvutalouksien ihmiset. Heidän elimistönsä on pitkään jatkuneessa niukkuudessa virittynyt erityiselle säästöliekille eikä siedä yltäkylläisyyttä senkään vertaa kuin meidän.




Sapiskaa myös elinympäristön suunnittelijoille


Philip James pistäisi remonttiin myös kaupunkisuunnittelun ja rakennusarkkitehtuurin. Ne ovat ratkaisuillaan vieneet ihmisiltä mahdollisuuden arkiliikuntaan.

Nykyinen normaalipainon säilyttämiseen tähtäävä ohje neuvoo liikkumaan vähintään 60 minuuttia päivässä. Kävelynä laskien suositus tarkoittaa 10 000 askelta. Normin täyttäminen on lähes mahdotonta urbaanissa ympäristössä, joka ei suosi kävelyä, ja rakennuksissa, joissa portaat on piilotettu näkymättömiin varauloskäytäviksi.





Juuret sadan vuoden takana

Elintapojemme siistimisen James aloittaisi elintarviketeollisuudesta, olkoonkin, ettei sitä rehellisyyden nimissä voi syyttää rasvaa ja sokeria suosivan trendin alullepanosta. Siitä vastuun kantaa - niin hullulta kuin kuulostaa - tiede.

Sata vuotta sitten terveystutkijat osoittivat, että maito, voi, liha ja sokeri ovat erinomaista ravintoa, sillä ne sisältävät runsaasti proteiineja, vitamiineja ja mineraaleja. Maailmansotien jälkeen kaikki läntiset kansakunnat panostivat tämän hyvän ruoan saatavuuteen. Syntyivät maataloustuet, massatuotanto ja elintarvikejätit. Kun markkinat täyttyivät ja kilpailu kiristyi, ruokatalot suuntasivat uusille apajille kehitysmaihin.

- Tämän kehityskulun hintaa maailma nyt maksaa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että elintarviketeollisuus on tehnyt parhaansa koukuttaakseen meidät ylensyöntiin. Voittoa tavoitellessaan se on loihtinut vastustamattomia makuja, suurentanut pakkauskokoja ja mainonnallaan sekoittanut jopa lasten päät, James ruotii.

Tästä syystä elintarviketeollisuus on nyt pakotettava kantamaan vastuunsa ja auttamaan ihmisiä painonhallinnassa.


Otetaan avuksi liikennevalot

Jos James saisi päättää, lapsille suunnattu ruokamainonta pantaisiin välittömästi kuriin ja kaikkiin tuotteisiin tulisi varoitusjärjestelmä, joka on yhtä helppolukuinen kuin ovat liikennevalot: vihreissä valmisteissa on rasvaa, sokeria ja suolaa turvallinen määrä, keltaiset menettelevät, mutta punaisilla arvot paukkuvat.

- Tiedän hyvin, että elintarviketeollisuus vastustaa ajatusta, koska se paljastaa kuluttajille, miten runsasenergiaista ruokaa he oikeasti marketeista ostavat. Tämä on kuitenkin ainoa toimiva tie rasvan ja sokerin käytön todelliseksi vähentämiseksi, James sanoo.

Hän esittää, että asian ottavat ajaakseen ravitsemus- ja terveysinstituutit ja parlamentaariset päätöksentekoelimet. Elintarvikejättien varaan keventämistä ei pidä jättää. Se tietää katastrofin jatkumista.

Ainakaan niiden nykyinen tuotekehittely ei lupaa hyvää. Tarjolle tuodut kalliit terveysvaikutteiset elintarvikkeet eivät pelasta maailmaa, jonka valtaväestö on liian varaton ostaamaan niitä. Sen turvaksi tarvitaan rasvan ja sokerin väistöohjeet ja pidemmällä aikavälillä kohtuuhintaiset kevytvalmisteet.


Suomi monessa hyvä

Sapiskan jälkeen James myöntää, että maailma on heräämässä. Hän on viime aikoina tavannut useita valtionpäämiehiä ja terveysministereitä, jotka jakavat hänen huolensa.

Eivätkä asiat kaikkialla ole aivan lohduttomassa jamassa. Muun muassa Suomi saa Jamesilta kiitoksia. Pohjois-Karjala-projekti on kuulu saavutuksistaan, ja meillä syödään kasviksia kohtalaisesti nerokkaan oivalluksen ansiosta: salaatti sisältyy lähes jokaiseen ateriaan ilman eri tilausta.

Työpaikka- ja kouluruokailu takaavat tasapainoisen lounaan, ja liikunta kuuluu koulujen opetussuunnitelmaan. Muutenkin me olemme aika aktiivista väkeä. Joka toinen suomalainen kuntoilee vähintään kolmesti viikossa.

Tyytyväisyyteen ei kuitenkaan kannata täälläkään tuudittautua. Naisista 40 prosenttia kantaa ylipainoa, miehistä jo kuusi kymmenestä, ja nuoristammekin joka kolmas painaa liikaa.

Kun tähän lisätään virvoitusjuomien ja makeisten kasvava kulutus, välipalojen ahminta ja kovien rasvojen ennallaan pysyttelevä käyttö, tulee mieleen: olisiko valtakunnallisen projektin paikka?



Tunnetko Suomen ravitsemussuositukset ja energiantarpeen ohjearvot?
www.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/Ravitsemussuositussivu.htm

Sisältö jatkuu mainoksen alla