Vaalivoittajan ennustamiseen ei tarvita gallupeita. Lapsikin näkee, kenestä on poliittiseksi johtajaksi



Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2009


Valitsisiko laivan miehistö mieluummin pitkän ja vahvan kapteenin, vaikka hän ei tietäisi oikein mitään merenkulusta - eikä ehkä edes näkisi ja kuulisi kunnolla - vai tarkka-aistisen mutta vähän hintelän navigoinnin asiantuntijan?

Antiikin filosofi Platon arveli, että miehistö lumoutuisi fyysisesti uskottavan kapteenin karismasta. Se valitsisi vahvan johtajan huolimatta hänen ilmeisestä epäpätevyydestään.

Platon epäili demokratiaa, koska useimmat ihmiset eivät kykene näkemään ensivaikutelmaa pitemmälle. Siksi valtion asiat olisi paras jättää filosofeille.

Platon ei ymmärrettävästi ollut kuullut suomalaisesta peruskoulusta, joka tekee jokaisesta kansalaisesta jos ei filosofia niin ainakin rationaalisen äänestäjän.

Täällähän on jo vuosikymmenen ajan käytetty sujuvasti erilaisia vaalikoneitakin, joissa ei ratkaise ehdokkaan ulkonäkö vaan mielipide. Laatulehdet kertovat viihteellistymisen paineissakin politiikan asiakysymyksistä, ja pätevyyttä arvostetaan. Ovathan kansanedustajat ja europarlamentaarikot merkittävästi koulutetumpia kuin väestö keskimäärin.


Tutkimus vahvisti: pärstästä kiinni

Äänestäjät moderneissa yhteiskunnissa ainakin väittävät pitävänsä pätevyyttä tärkeimpänä tai yhtenä tärkeimmistä tekijöistä, kun he valitsevat poliittista johtajaa. Oikeasti emme kuitenkaan mahda vaistoillemme mitään. Tälle kannalle on päädytty viime vuosina useissa tutkimuksissa.

Psykologian tutkija Alexander Todorov Princetonin yliopistosta julkaisi kaksi vuotta sitten kokeen, jonka osallistujat saivat katsella kuvapareja Yhdysvaltain osavaltioiden kuvernöörinvaaleista.

Koehenkilöitä pyydettiin kertomaan, kumpi ehdokkaista on heidän mielestään pätevämpi ja oliko naama tuttu. Jos koehenkilö tunnisti ehdokkaan, hänen arviotaan ei otettu huomioon. Arvio pätevyydestä perustui siis yksinomaan kasvokuvaan.

Kokeessa kuva näkyi joko 100 tai 250 millisekuntia eli vain silmänräpäyksen. Koehenkilöiden enemmistö piti vaalit voittanutta ehdokasta pätevämmän näköisenä 57 prosentissa kuvapareista. Ero arvaamalla odotettavissa olevaan 50 prosenttiin oli tilastollisesti merkitsevä, eikä arvio parantunut, kun katseluaika kasvoi 0,1 sekunnista neljännessekuntiin.

Ennestään tiedetään, ettei älykkyyttä tai oppimiskykyä voi arvioida kasvonpiirteistä. Ainoa selitys siis on, että koehenkilöt retkahtivat ehdokkaiden kasvoissa samaan karismaattisuuteen kuin äänestäjätkin.

Todorovin ensimmäiset kokeet "ennustivat menneisyyttä" eli jo käytyjä vaaleja. Ilmiö toistui kuitenkin samanlaisena, kun koe tehtiin vaalien alla. Nyt arviot ennustivat kuvernöörit oikein 69 prosentissa tapauksista, senaattorit jopa 72 prosentissa.

Vaikutusta ei ollut myöskään sillä, olivatko molemmat ehdokkaat ensikertalaisia vai osallistuiko kisaan istuva kuvernööri haastajineen.


Kielteiset tunteet ratkaisevat

Aivoissamme lymyää siis maailman nopein vaalikone. Mutta mihin piirteisiin tuo ensivaikutelmaa arvioiva hermoverkko kiinnittää huomiota?

Kalifornian teknisen yliopiston Caltechin tutkija Michael Spezio tarkkaili magneettikuvauksella koehenkilöiden aivoja, kun he vertailivat ehdokkaiden kasvokuvia. Hävinneet ehdokkaat aktivoivat eniten niitä aivojen alueita, joiden tiedetään toimivan tunteissa.

Erityisen vahvasti aktivoitui häviäjiä katsellessa aivosaari, joka tunnetusti käsittelee voimakkaita positiivisia ja negatiivisia tunteita. Aivosaaren riehaantuminen erityisesti häviävien ehdokkaiden kohdalla viittaisi siihen, että häviävissä ehdokkaissa nähdään jotakin epäluotettavaa tai inhottavaa, ennemmin kuin siihen, että voittajissa olisi erityistä karismaa.


Sveitsissä lapsetkin erottivat voittajat

Kasvojen vaikutus vaalitulokseen ei rajoitu amerikkalaisiin aikuisiin.

Lausannen yliopiston tutkijat John Antonakis ja Olaf Dalgas vertailuttivat ranskalaisia eduskuntavaaliehdokkaita sveitsiläisillä koehenkilöillä. Sveitsiläiset aikuiset tunnistivat voittavat ranskalaispoliitikot tavalla, joka vastasi amerikkalaistuloksia.

Erityisen kiinnostavaa sveitsiläistutkimuksissa oli kuitenkin se, että koehenkilöiden joukossa oli myös satoja 5-13-vuotiaita lapsia.

Koska viisivuotiaat eivät välttämättä ole täysin perehtyneitä ranskalaiseen poliittiseen järjestelmään, heiltä kysyttiinkin Platonin vertauskuvaa mukaillen, kenet he ottaisivat kapteeniksi Troijasta Ithakaan. Lapset olivat tätä ennen pelanneet tietokonepeliä, johon sisältyi juuri tällainen homeerinen seikkailu.

Sveitsiläislapset erottivat menestyvät ranskalaispoliitikot häviäjistä yhtä luotettavasti kuin aikuisetkin.


Suomalaisiin vetosi kauneus

Äänestäjä voi ajatella arvioivansa ehdokkaan ulkonäöstä tämän pätevyyttä, mutta vaalitulosten perusteella arvio on yhtä hyvin saattanut olla puhtaasti esteettinen.

Tämä selvisi, kun Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Panu Poutvaara tutki suomalaisten poliitikkojen vaalimenestyksen yhteyttä ulkonäköön.

Poutvaara pyysi koehenkilöitä arvioimaan paitsi ehdokkaiden pätevyyttä myös kauneutta, miellyttävyyttä, älykkyyttä ja luotettavuutta.

Tässä aineistossa tilastollisesti merkitsevä yhteys löytyi vaalimenestyksen ja kauneuden välillä. Yhteys oli vahva sekä mies- että naispoliitikoilla.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.