Vaalivoittajan ennustamiseen ei tarvita gallupeita. Lapsikin näkee, kenestä on poliittiseksi johtajaksi



Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2009

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Valitsisiko laivan miehistö mieluummin pitkän ja vahvan kapteenin, vaikka hän ei tietäisi oikein mitään merenkulusta - eikä ehkä edes näkisi ja kuulisi kunnolla - vai tarkka-aistisen mutta vähän hintelän navigoinnin asiantuntijan?

Antiikin filosofi Platon arveli, että miehistö lumoutuisi fyysisesti uskottavan kapteenin karismasta. Se valitsisi vahvan johtajan huolimatta hänen ilmeisestä epäpätevyydestään.

Platon epäili demokratiaa, koska useimmat ihmiset eivät kykene näkemään ensivaikutelmaa pitemmälle. Siksi valtion asiat olisi paras jättää filosofeille.

Platon ei ymmärrettävästi ollut kuullut suomalaisesta peruskoulusta, joka tekee jokaisesta kansalaisesta jos ei filosofia niin ainakin rationaalisen äänestäjän.

Täällähän on jo vuosikymmenen ajan käytetty sujuvasti erilaisia vaalikoneitakin, joissa ei ratkaise ehdokkaan ulkonäkö vaan mielipide. Laatulehdet kertovat viihteellistymisen paineissakin politiikan asiakysymyksistä, ja pätevyyttä arvostetaan. Ovathan kansanedustajat ja europarlamentaarikot merkittävästi koulutetumpia kuin väestö keskimäärin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimus vahvisti: pärstästä kiinni

Äänestäjät moderneissa yhteiskunnissa ainakin väittävät pitävänsä pätevyyttä tärkeimpänä tai yhtenä tärkeimmistä tekijöistä, kun he valitsevat poliittista johtajaa. Oikeasti emme kuitenkaan mahda vaistoillemme mitään. Tälle kannalle on päädytty viime vuosina useissa tutkimuksissa.

Psykologian tutkija Alexander Todorov Princetonin yliopistosta julkaisi kaksi vuotta sitten kokeen, jonka osallistujat saivat katsella kuvapareja Yhdysvaltain osavaltioiden kuvernöörinvaaleista.

Koehenkilöitä pyydettiin kertomaan, kumpi ehdokkaista on heidän mielestään pätevämpi ja oliko naama tuttu. Jos koehenkilö tunnisti ehdokkaan, hänen arviotaan ei otettu huomioon. Arvio pätevyydestä perustui siis yksinomaan kasvokuvaan.

Kokeessa kuva näkyi joko 100 tai 250 millisekuntia eli vain silmänräpäyksen. Koehenkilöiden enemmistö piti vaalit voittanutta ehdokasta pätevämmän näköisenä 57 prosentissa kuvapareista. Ero arvaamalla odotettavissa olevaan 50 prosenttiin oli tilastollisesti merkitsevä, eikä arvio parantunut, kun katseluaika kasvoi 0,1 sekunnista neljännessekuntiin.

Ennestään tiedetään, ettei älykkyyttä tai oppimiskykyä voi arvioida kasvonpiirteistä. Ainoa selitys siis on, että koehenkilöt retkahtivat ehdokkaiden kasvoissa samaan karismaattisuuteen kuin äänestäjätkin.

Todorovin ensimmäiset kokeet "ennustivat menneisyyttä" eli jo käytyjä vaaleja. Ilmiö toistui kuitenkin samanlaisena, kun koe tehtiin vaalien alla. Nyt arviot ennustivat kuvernöörit oikein 69 prosentissa tapauksista, senaattorit jopa 72 prosentissa.

Vaikutusta ei ollut myöskään sillä, olivatko molemmat ehdokkaat ensikertalaisia vai osallistuiko kisaan istuva kuvernööri haastajineen.


Kielteiset tunteet ratkaisevat

Aivoissamme lymyää siis maailman nopein vaalikone. Mutta mihin piirteisiin tuo ensivaikutelmaa arvioiva hermoverkko kiinnittää huomiota?

Kalifornian teknisen yliopiston Caltechin tutkija Michael Spezio tarkkaili magneettikuvauksella koehenkilöiden aivoja, kun he vertailivat ehdokkaiden kasvokuvia. Hävinneet ehdokkaat aktivoivat eniten niitä aivojen alueita, joiden tiedetään toimivan tunteissa.

Erityisen vahvasti aktivoitui häviäjiä katsellessa aivosaari, joka tunnetusti käsittelee voimakkaita positiivisia ja negatiivisia tunteita. Aivosaaren riehaantuminen erityisesti häviävien ehdokkaiden kohdalla viittaisi siihen, että häviävissä ehdokkaissa nähdään jotakin epäluotettavaa tai inhottavaa, ennemmin kuin siihen, että voittajissa olisi erityistä karismaa.


Sveitsissä lapsetkin erottivat voittajat

Kasvojen vaikutus vaalitulokseen ei rajoitu amerikkalaisiin aikuisiin.

Lausannen yliopiston tutkijat John Antonakis ja Olaf Dalgas vertailuttivat ranskalaisia eduskuntavaaliehdokkaita sveitsiläisillä koehenkilöillä. Sveitsiläiset aikuiset tunnistivat voittavat ranskalaispoliitikot tavalla, joka vastasi amerikkalaistuloksia.

Erityisen kiinnostavaa sveitsiläistutkimuksissa oli kuitenkin se, että koehenkilöiden joukossa oli myös satoja 5-13-vuotiaita lapsia.

Koska viisivuotiaat eivät välttämättä ole täysin perehtyneitä ranskalaiseen poliittiseen järjestelmään, heiltä kysyttiinkin Platonin vertauskuvaa mukaillen, kenet he ottaisivat kapteeniksi Troijasta Ithakaan. Lapset olivat tätä ennen pelanneet tietokonepeliä, johon sisältyi juuri tällainen homeerinen seikkailu.

Sveitsiläislapset erottivat menestyvät ranskalaispoliitikot häviäjistä yhtä luotettavasti kuin aikuisetkin.


Suomalaisiin vetosi kauneus

Äänestäjä voi ajatella arvioivansa ehdokkaan ulkonäöstä tämän pätevyyttä, mutta vaalitulosten perusteella arvio on yhtä hyvin saattanut olla puhtaasti esteettinen.

Tämä selvisi, kun Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Panu Poutvaara tutki suomalaisten poliitikkojen vaalimenestyksen yhteyttä ulkonäköön.

Poutvaara pyysi koehenkilöitä arvioimaan paitsi ehdokkaiden pätevyyttä myös kauneutta, miellyttävyyttä, älykkyyttä ja luotettavuutta.

Tässä aineistossa tilastollisesti merkitsevä yhteys löytyi vaalimenestyksen ja kauneuden välillä. Yhteys oli vahva sekä mies- että naispoliitikoilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla