Vaalivoittajan ennustamiseen ei tarvita gallupeita. Lapsikin näkee, kenestä on poliittiseksi johtajaksi



Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2009


Valitsisiko laivan miehistö mieluummin pitkän ja vahvan kapteenin, vaikka hän ei tietäisi oikein mitään merenkulusta - eikä ehkä edes näkisi ja kuulisi kunnolla - vai tarkka-aistisen mutta vähän hintelän navigoinnin asiantuntijan?

Antiikin filosofi Platon arveli, että miehistö lumoutuisi fyysisesti uskottavan kapteenin karismasta. Se valitsisi vahvan johtajan huolimatta hänen ilmeisestä epäpätevyydestään.

Platon epäili demokratiaa, koska useimmat ihmiset eivät kykene näkemään ensivaikutelmaa pitemmälle. Siksi valtion asiat olisi paras jättää filosofeille.

Platon ei ymmärrettävästi ollut kuullut suomalaisesta peruskoulusta, joka tekee jokaisesta kansalaisesta jos ei filosofia niin ainakin rationaalisen äänestäjän.

Täällähän on jo vuosikymmenen ajan käytetty sujuvasti erilaisia vaalikoneitakin, joissa ei ratkaise ehdokkaan ulkonäkö vaan mielipide. Laatulehdet kertovat viihteellistymisen paineissakin politiikan asiakysymyksistä, ja pätevyyttä arvostetaan. Ovathan kansanedustajat ja europarlamentaarikot merkittävästi koulutetumpia kuin väestö keskimäärin.


Tutkimus vahvisti: pärstästä kiinni

Äänestäjät moderneissa yhteiskunnissa ainakin väittävät pitävänsä pätevyyttä tärkeimpänä tai yhtenä tärkeimmistä tekijöistä, kun he valitsevat poliittista johtajaa. Oikeasti emme kuitenkaan mahda vaistoillemme mitään. Tälle kannalle on päädytty viime vuosina useissa tutkimuksissa.

Psykologian tutkija Alexander Todorov Princetonin yliopistosta julkaisi kaksi vuotta sitten kokeen, jonka osallistujat saivat katsella kuvapareja Yhdysvaltain osavaltioiden kuvernöörinvaaleista.

Koehenkilöitä pyydettiin kertomaan, kumpi ehdokkaista on heidän mielestään pätevämpi ja oliko naama tuttu. Jos koehenkilö tunnisti ehdokkaan, hänen arviotaan ei otettu huomioon. Arvio pätevyydestä perustui siis yksinomaan kasvokuvaan.

Kokeessa kuva näkyi joko 100 tai 250 millisekuntia eli vain silmänräpäyksen. Koehenkilöiden enemmistö piti vaalit voittanutta ehdokasta pätevämmän näköisenä 57 prosentissa kuvapareista. Ero arvaamalla odotettavissa olevaan 50 prosenttiin oli tilastollisesti merkitsevä, eikä arvio parantunut, kun katseluaika kasvoi 0,1 sekunnista neljännessekuntiin.

Ennestään tiedetään, ettei älykkyyttä tai oppimiskykyä voi arvioida kasvonpiirteistä. Ainoa selitys siis on, että koehenkilöt retkahtivat ehdokkaiden kasvoissa samaan karismaattisuuteen kuin äänestäjätkin.

Todorovin ensimmäiset kokeet "ennustivat menneisyyttä" eli jo käytyjä vaaleja. Ilmiö toistui kuitenkin samanlaisena, kun koe tehtiin vaalien alla. Nyt arviot ennustivat kuvernöörit oikein 69 prosentissa tapauksista, senaattorit jopa 72 prosentissa.

Vaikutusta ei ollut myöskään sillä, olivatko molemmat ehdokkaat ensikertalaisia vai osallistuiko kisaan istuva kuvernööri haastajineen.


Kielteiset tunteet ratkaisevat

Aivoissamme lymyää siis maailman nopein vaalikone. Mutta mihin piirteisiin tuo ensivaikutelmaa arvioiva hermoverkko kiinnittää huomiota?

Kalifornian teknisen yliopiston Caltechin tutkija Michael Spezio tarkkaili magneettikuvauksella koehenkilöiden aivoja, kun he vertailivat ehdokkaiden kasvokuvia. Hävinneet ehdokkaat aktivoivat eniten niitä aivojen alueita, joiden tiedetään toimivan tunteissa.

Erityisen vahvasti aktivoitui häviäjiä katsellessa aivosaari, joka tunnetusti käsittelee voimakkaita positiivisia ja negatiivisia tunteita. Aivosaaren riehaantuminen erityisesti häviävien ehdokkaiden kohdalla viittaisi siihen, että häviävissä ehdokkaissa nähdään jotakin epäluotettavaa tai inhottavaa, ennemmin kuin siihen, että voittajissa olisi erityistä karismaa.


Sveitsissä lapsetkin erottivat voittajat

Kasvojen vaikutus vaalitulokseen ei rajoitu amerikkalaisiin aikuisiin.

Lausannen yliopiston tutkijat John Antonakis ja Olaf Dalgas vertailuttivat ranskalaisia eduskuntavaaliehdokkaita sveitsiläisillä koehenkilöillä. Sveitsiläiset aikuiset tunnistivat voittavat ranskalaispoliitikot tavalla, joka vastasi amerikkalaistuloksia.

Erityisen kiinnostavaa sveitsiläistutkimuksissa oli kuitenkin se, että koehenkilöiden joukossa oli myös satoja 5-13-vuotiaita lapsia.

Koska viisivuotiaat eivät välttämättä ole täysin perehtyneitä ranskalaiseen poliittiseen järjestelmään, heiltä kysyttiinkin Platonin vertauskuvaa mukaillen, kenet he ottaisivat kapteeniksi Troijasta Ithakaan. Lapset olivat tätä ennen pelanneet tietokonepeliä, johon sisältyi juuri tällainen homeerinen seikkailu.

Sveitsiläislapset erottivat menestyvät ranskalaispoliitikot häviäjistä yhtä luotettavasti kuin aikuisetkin.


Suomalaisiin vetosi kauneus

Äänestäjä voi ajatella arvioivansa ehdokkaan ulkonäöstä tämän pätevyyttä, mutta vaalitulosten perusteella arvio on yhtä hyvin saattanut olla puhtaasti esteettinen.

Tämä selvisi, kun Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Panu Poutvaara tutki suomalaisten poliitikkojen vaalimenestyksen yhteyttä ulkonäköön.

Poutvaara pyysi koehenkilöitä arvioimaan paitsi ehdokkaiden pätevyyttä myös kauneutta, miellyttävyyttä, älykkyyttä ja luotettavuutta.

Tässä aineistossa tilastollisesti merkitsevä yhteys löytyi vaalimenestyksen ja kauneuden välillä. Yhteys oli vahva sekä mies- että naispoliitikoilla.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5251
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti