Luonnon ja ihmisten onneksi saaren hyvinvointi kiinnostaa nykyisin rikkaampia maita.



Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2009

Madagaskar on yksi maailman kahdestakymmenestä köyhimmästä valtiosta. Sen väkimäärä on vajaat 20 miljoonaa ja kasvaa lähes kolmen prosentin vuosivauhdilla. Samalla yli 60 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella eli alle dollarilla päivässä.

Luonnonrikkauksia löytyy mutta jatkojalostusta ei, joten ulkomailta virtaavan tulon määrä ei ole kehuttava. Kasvava väkimäärä tarvitsee peltoja ja karja laidunmaata, vaikka viimeiset metsänrippeet ovat uhattuina.

Kaiken tämän päälle Madagaskar on yksi maailman viidestä megadiversiteetin hotspotista eli lajirunsauskeskittymästä. Muut hotspotit ovat Brasilia, Indonesia, Kolumbia ja Australia, joiden pinta-ala on monikymmenkertainen pieneen Madagaskariin verrattuna.


Luonto vai ihmiset

Kotoperäisten kasvi- ja eläinlajien runsaus tietysti nostaa Madagaskarin maapinta-alan "kiinteistöarvoa". Köyhässä maassa tällaista arvoa on vaikea säilyttää, koska maata pitäisi kuitenkin pystyä hyödyntämään kaiken aikaa.

Kun Madagaskarin luonnon häviämiseen ja sen kotoperäisten lajien sukupuuttoihin alettiin 1980-luvulla herätä, madagaskarilaiset hermostuivat siihen, että ulkomaalaiset tulivat heidän maahansa kertomaan, kuinka asiat tulee hoitaa. Mikä oikeus kenelläkään muulla oli päättää heidän omasta luonnonperinnöstään? Varsinkin, kun maa oli ajautumassa konkurssiin ja väestönkasvu oli juuri lähtenyt jyrkkään nousuun.


Avustusrahaa koulutukseen

Nykyisin Madagaskariin virtaa ulkomaista avustusrahaa muun muassa Japanista, Yhdysvalloista ja EU:sta. Kun ajaa maaseudun halki, näkee monessa kylässä kyltin, joka kertoo esimerkiksi Japanin lahjoittaneen kylään koulun ja opettajan. Kun kurkistaa sisään savitalon lasittomasta ikkuna-aukosta, näkee oppilaiden istuvan innostuneina suorissa riveissä ja seuraavan opetusta.

Aikuisten lukutaitoprosentti on vain runsaat 70, mutta nykyisin suurin osa lapsista käy koulua ja oppii lukemaan ja laskemaan.

Ekomatkailuyrittäjät tunkevat vauhdilla paikalle. Kansallispuistojen ja suojelualueiden kupeisiin pystytetään upeita bungaloweja ja paikallista väestöä koulutetaan luonto-oppaiksi. Yksityisiä suojelualueita perustetaan lähinnä matkailutarkoituksiin.

Maassa tehdään myös valtavasti kansainvälistä luonnontieteellistä tutkimusta, ja monet ulkomaiset luonnonsuojelujärjestöt ovat ottaneet Madagaskarin erityissuojelukseensa.


Huomattu Suomessakin

Madagaskar on putkahdellut Suomessakin pinnalle viime vuosina tutkimuksen, hyväntekeväisyyden ja televisioprojektin kautta.

Akatemiaprofessori, ekologi Ilkka Hanski julkaisi luonnon monimuotoisuutta pohtivan kirjan Viestejä saarilta (Gaudeamus 2007), jonka kannessa on Madagaskarin kartta.

Viime vuonna Maailman luonnonsäätiö WWF ja Nelonen-media löivät viisaat päänsä yhteen ja alkoivat kerätä rahaa Madagaskariin rakennettavia tuulivoimaloita varten ohjelmassa Operaatio Maa. Alkusyksyyn 2009 mennessä Erja Häkkinen ja Martti Syrjä olivat onnistuneet keräämään tuulimyllyille jo yli 88 000 euroa.

Vaikka Madagaskar ilmeisesti polttaakin kynttiläänsä molemmista päistä, tulevaisuus saattaa silti näyttää vihreältä ja valoisalta.



Essi Keskinen on FT, eläinekologi, meribiologi, tutkimussukeltaja ja vapaa kirjoittaja, joka toimii luonto-oppaana teemamatkoilla.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.