Luonnon ja ihmisten onneksi saaren hyvinvointi kiinnostaa nykyisin rikkaampia maita.



Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2009

Madagaskar on yksi maailman kahdestakymmenestä köyhimmästä valtiosta. Sen väkimäärä on vajaat 20 miljoonaa ja kasvaa lähes kolmen prosentin vuosivauhdilla. Samalla yli 60 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella eli alle dollarilla päivässä.

Luonnonrikkauksia löytyy mutta jatkojalostusta ei, joten ulkomailta virtaavan tulon määrä ei ole kehuttava. Kasvava väkimäärä tarvitsee peltoja ja karja laidunmaata, vaikka viimeiset metsänrippeet ovat uhattuina.

Kaiken tämän päälle Madagaskar on yksi maailman viidestä megadiversiteetin hotspotista eli lajirunsauskeskittymästä. Muut hotspotit ovat Brasilia, Indonesia, Kolumbia ja Australia, joiden pinta-ala on monikymmenkertainen pieneen Madagaskariin verrattuna.


Luonto vai ihmiset

Kotoperäisten kasvi- ja eläinlajien runsaus tietysti nostaa Madagaskarin maapinta-alan "kiinteistöarvoa". Köyhässä maassa tällaista arvoa on vaikea säilyttää, koska maata pitäisi kuitenkin pystyä hyödyntämään kaiken aikaa.

Kun Madagaskarin luonnon häviämiseen ja sen kotoperäisten lajien sukupuuttoihin alettiin 1980-luvulla herätä, madagaskarilaiset hermostuivat siihen, että ulkomaalaiset tulivat heidän maahansa kertomaan, kuinka asiat tulee hoitaa. Mikä oikeus kenelläkään muulla oli päättää heidän omasta luonnonperinnöstään? Varsinkin, kun maa oli ajautumassa konkurssiin ja väestönkasvu oli juuri lähtenyt jyrkkään nousuun.


Avustusrahaa koulutukseen

Nykyisin Madagaskariin virtaa ulkomaista avustusrahaa muun muassa Japanista, Yhdysvalloista ja EU:sta. Kun ajaa maaseudun halki, näkee monessa kylässä kyltin, joka kertoo esimerkiksi Japanin lahjoittaneen kylään koulun ja opettajan. Kun kurkistaa sisään savitalon lasittomasta ikkuna-aukosta, näkee oppilaiden istuvan innostuneina suorissa riveissä ja seuraavan opetusta.

Aikuisten lukutaitoprosentti on vain runsaat 70, mutta nykyisin suurin osa lapsista käy koulua ja oppii lukemaan ja laskemaan.

Ekomatkailuyrittäjät tunkevat vauhdilla paikalle. Kansallispuistojen ja suojelualueiden kupeisiin pystytetään upeita bungaloweja ja paikallista väestöä koulutetaan luonto-oppaiksi. Yksityisiä suojelualueita perustetaan lähinnä matkailutarkoituksiin.

Maassa tehdään myös valtavasti kansainvälistä luonnontieteellistä tutkimusta, ja monet ulkomaiset luonnonsuojelujärjestöt ovat ottaneet Madagaskarin erityissuojelukseensa.


Huomattu Suomessakin

Madagaskar on putkahdellut Suomessakin pinnalle viime vuosina tutkimuksen, hyväntekeväisyyden ja televisioprojektin kautta.

Akatemiaprofessori, ekologi Ilkka Hanski julkaisi luonnon monimuotoisuutta pohtivan kirjan Viestejä saarilta (Gaudeamus 2007), jonka kannessa on Madagaskarin kartta.

Viime vuonna Maailman luonnonsäätiö WWF ja Nelonen-media löivät viisaat päänsä yhteen ja alkoivat kerätä rahaa Madagaskariin rakennettavia tuulivoimaloita varten ohjelmassa Operaatio Maa. Alkusyksyyn 2009 mennessä Erja Häkkinen ja Martti Syrjä olivat onnistuneet keräämään tuulimyllyille jo yli 88 000 euroa.

Vaikka Madagaskar ilmeisesti polttaakin kynttiläänsä molemmista päistä, tulevaisuus saattaa silti näyttää vihreältä ja valoisalta.



Essi Keskinen on FT, eläinekologi, meribiologi, tutkimussukeltaja ja vapaa kirjoittaja, joka toimii luonto-oppaana teemamatkoilla.