Elintarvikekemistit muokkaavat ruoasta terveellisempää tekemällä vähemmästä enemmän. Myös taudinaiheuttajat jäävät kiinni paljon ennen pöytää.

Teksti: Tuula Kinnarinen

Elintarvikekemistit muokkaavat ruoasta terveellisempää tekemällä vähemmästä enemmän. Myös taudinaiheuttajat jäävät kiinni paljon ennen pöytää.

Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010

Nanotekniikka ei enää ole vain kutistuvaa tekniikkaa. Se on löytämässä tiensä arjen välttämättömyyteen: ruokaan, jota syömme.Koko alan kehitystä ja tuotteistumista seuraava Project on Emerging Nanotechnologies on keksinyt lähinnä Aasian ja Yhdysvaltain markkinoilta jo 54 valmistetta, jotka ovat luokiteltavissa ruoaksi tai juomaksi. Varsinaisia elintarvikkeita joukossa ei vielä ole, ellei niiksi lasketa nanotekniikalla käsiteltyä lähdevettä, vihreää teetä, ruokaöljyä ja suklaapirtelöä. Muut tuotteet ovat erilaisia terveysvalmisteita.Asiantuntijoiden mukaan yritysten ja yliopistojen tutkimuslaboratorioissa testataan kuitenkin kuumeisesti nanoaineksia, sillä nano­tekniikan uskotaan tarjoavan uusia aseita taisteluun terveyden puolesta.– Nanoaineksilla voidaan lisätä ruoan hyviä ominaisuuksia ja karsia huonoja, ja niillä voidaan ohjailla, milloin ja missä elimistö ravintoa hyödyntää, kiteytti Frans Kampers, Hollannin Wageningenin yliopiston nanoruokatutkimuksen koordinaattori, luodatessaan alan näkymiä Yhdysvaltain tiedeviikolla viime vuonna.

Vesi keventää öljypisaran

Aina vain ylipainoisemmassa ja sairaammassa maailmassa suuret haasteet kohdistuvat nykysyöjien helmasyntiin: liialliseen rasvan käyttöön. Nanotekniikalla kulutusta voidaan vähentää.Vageningenin yliopisto on kehittänyt ruokaöljystä ja vedestä kaksoisemulsion, jossa on rasvaa vain puolet tavanomaisesta mutta makua kuin ennen vanhaan. Keveyden salaisuus piilee uudenlaisessa rakenteessa. Öljy muodostaa öljypisarassa enää pinnan, sisältä löytyy pelkkää vettä. Tällä tekniikalla tehdyt kevyttuotteet maistuvat ja tuntuvat suussa yhtä täyteläisiltä kuin kartettavat kaloripommit.

Rasva vapaaksi myöhään

Britannian Norwichissa Elintarviketutkimus­instituutin Pete Wilde kollegoineen etsii emulsioista tietä hitaampaan ruoansulatukseen ja nälän hillintään. Tutkijaryhmä on huomannut, etteivät kaikki emulsiot hajoakaan heti mahalaukkuun saavuttuaan, vaikka niin on luultu. Jotkin kestävät ohutsuolen alkuosaan saakka. Nyt ryhmä vahvistaa sinnittelijöitä entisestään rakentamalla niitä koossa pitäviin proteiineihin ristisidoksia, jotka rikkoutuvat vasta ohutsuolen loppupäässä. Rasvapommi niin syvällä ruoansulatusjärjestelmässä vapauttaa kylläisyyshormoneja, ja ruokailuvälit harvenevat.

Sokeri tuplaa makunsa

Yhtä lailla kuin rasvasta nanotekniikalla voi tinkiä sokerista ja suolasta. Suolaisempi suola ja sokerisempi sokeri ovat mahdollisia, sillä pikkuriikkisillä nanorakenteilla on suuria kykyjä. Mitä pienemmäksi jokin aines käy, sitä enemmän sitä mahtuu tuotteeseen ja sitä suuremmaksi kasvaa kokonaispinta-ala. Mitä suurempi taas on pinta-ala, sitä vahvempi on reagointikyky ja voimallisempi vaikutus. Nanolla syntyy siis vähemmästä enemmän.Uutta vähäkalorista makeutta metsästää muun muassa San Diegossa toimiva Senomyx. Tähän mennessä tutkimus on tuottanut tavanomaista vahvempaa fruktoosia eli hedelmäsokeria, joka on elintarvikkeiden yleinen makeuttaja, ja sakkaroosia eli pöytäsokeria. Makutesteissä sokerin määrää on pudotettu 40–50 prosenttia maun kärsimättä.

Suola panee vielä hanttiin

Suolaisuus on osoittautunut makeutta hankalammaksi tapaukseksi, sillä edes sen aistinnan mekanismista ei ole varmuutta. Tätä nykyä suolaisempi suola onkin vielä mikroa. Se syntyi, kun ryhmä Nottinghamin yliopiston elintarvikekemistejä muutama vuosi sitten päätti tehdä nanosuolaa.– Mitä pienemmiksi kiteet muokkasimme, sitä ahnaammin ne sitoivat vettä ja iskostuivat yhteen. Sitten keksimme muuttaa kiderakennetta ja saimme aikaan onttoja mikropalloja, jotka eivät takerru toisiinsa, kertoo mikrosuolan ympärille syntyneen Eminate-yrityksen tekninen johtaja Stephen Minter. Leivonnassa tavanomaiseen suolaisuuteen riittää puolet vanhasta suolamäärästä, eikä mausta menetetä mitään.

Ravintoaineet kapseliin

Kolmas suuri työmaa elintarvikekemistejä odottaa suojaravinteissa. Maailma käyttää vitamiineihin, hiveniin, kivennäisiin ja erilaisiin terveysvaikutteisiin yhdisteisiin miljardeja joka vuosi siinä pelossa, etteivät kaupan hyllyltä löytyvät elintarvikkeet takaa niiden riittävää saantia. Huoli on sikäli oikea, että ravintoaineita tuhoutuu ruoansulatuksessa eivätkä rasvaliukoiset ainekset imeydy kunnolla suoliston vetisyydessä.Tulevaisuudessa ravinteet voidaan pakata niin, että ne pysyvät käyttökelpoisina otollisimpaan paikkaan asti. Ne kapseloidaan esimerkiksi biopolymeereihin, joita pystyvät liuottamaan aivan tietyt suolistobakteerit tietyssä paikassa, tai ne ohjelmoidaan hajoamaan kudoksissa, jotka niitä eniten tarvitsevat.

Tunnistin nappaa mikrobit

Ruoka ei varmaan koskaan ole teollisuusmaissa ollut turvallisempaa kuin nyt, mutta myös ruoan laatu on uutteran tutkinnan kohteena, sillä globaalissa maailmassa ruokamyrkytysepidemioiden arvioidaan vain lisääntyvän. Haussa on nopeita ja tarkkoja biotunnistimia, jotka seuraavat elintarvikkeita valmistuksesta ruokapöytään ja äkkäävät niin mikrobit ja myrkyt kuin vähäisemmät ruoan pilaajat. Testeihin asti on edennyt esimerkiksi fluoresoivia nanovärejä, jotka syttyvät, kun ne törmäävät salmonellan tai kolibakteerin vasta-aineisiin.

Paketointi estää pilaantumista

Toinen tie pitää taudinaiheuttajia aisoissa on edistää ruoan säilyvyyttä pakkauksilla, joiden pinnoitus estää pilaantumista. Nykyisin hyödynnetään hopean ja muiden metallien mikrobeja ja homeita torjuvia ominaisuuksia, mutta luonnonmukaisempia vaihtoehtoja haetaan muun muassa mausteista ja biopolymeereistä. Jälkimmäisistä tehdyt nanokelmut voi jopa syödä.

 Täyttyvätkö lupaukset?

Mistä elintarvikkeesta tulee ensimmäinen nanoruokahitti, ei tiedä kukaan. Monikansalliset elintarvikejätit eivät hiisku hankkeistaan, eikä yksikään ole julkisesti pyrkimässä pioneeriksi, sillä muuntogeenisen ruoan tyly vastaanotto on saanut yritykset varovaisiksi.Kuluttajat eivät tutkimusten mukaan pelkää nanotekniikkaa samassa määrin kuin geenitekniikkaa (ks. Nano murtaa pelon pitkän perinteen, Tiede 4/2008, s. 42–43, tai tiede.fi/arkisto), mutta ei syötävää nanoakaan purematta niellä.Eniten ihmisiä huolestuttaa nanon koko. Pienuutensa ansiosta hiukkaset pystyvät läpäisemään elinten ja verisuonten pinnan ja sujahtamaan soluihin, jopa solujen tumaan. Frans Kampersin mukaan vaaraa ei ole niin kauan kuin nanoa tehdään ravinnon luonnollisista, elimistössä hajoavista aineksista. Riskit kasvavat, kun käytetään hajoamattomia metalleja, esimerkiksi hopeaa tai titaania. Joissakin hiiritutkimuksissa on havaittu, että ainakin titaanidioksidi voi kerääntyä solujen tumaan ja vahingoittaa dna:ta.Kampersin mielestä nanotuotteille on saatava selvät tunnusmerkit ja turvallisuusmääräykset ennen kuin ne päästetään keittiöihin. Tämä merkitsee poliittisia päätöksiä – joita vallankäyttäjät ovat vältelleet, etteivät häiritsisi liiketoimintaa tai ruokkisi yleistä epäluuloa. Euroopan hallintoelimet ovat omalta osaltaan ryhtyneet toimeen. Parlamentti käsittelee ehdotusta, jonka mukaan täkäläisille markkinoille hyväksytään vain nanoruoka, joka on riskien arvioinnissa todistettu turvalliseksi. Komissio on puolestaan käynnistänyt NanoLyse-hankkeen kehittämään menetelmiä, joilla ruoan nanoelementit voidaan tunnistaa ja mitata.

Nanoruoka nyt: www.nanotechproject.org/inventories/consumer/browse/categories/food_beverage/

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25784
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.