Malaria on yksi maailman sarjamurhaajista. Se tappaa kaksi ihmistä minuutissa. Taudin torjunnassa on kuitenkin alkamassa uusi aika: kehitysmaiden markkinoille on tulossa ensimmäinen halpa ja tehokas lääke.



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Nukuin yöllä huonosti. Heräsin monta kertaa. Vedin hikistä lakanaa tiiviimmin ympärilleni. Toistuvat vilunväristykset puistattivat, vaikka keskiafrikkalaisen Tšadin pääkaupungin Ndjamenan kostea helle ei pimeän tultua ollut juuri helpottanut päivän lähes 40 asteesta.

Aamulla olo oli tokkurainen. Arvelin edellispäivän kuumuuden tehneen tepposensa: auringonpistos, kenties. Tai sitten olin saanut jonkin sortin ruokamyrkytyksen. Vuonna 1983 sisällissodan keskellä, hajalle ammutussa kaupungissa kylmäketju katkesi useammin kuin kesti. Kuppi kahvia, pala paahtoleipää ja banaani, sitten töihin.
Huono olo iski toden teolla puolenpäivän paikkeilla. Istuin taksissa ja tunsin voimakasta kipua ohimoissa, kuin päätä olisi puristettu kasaan. Sitten näkökenttä kääntyi yhtäkkiä ylösalaisin. Kuume nousi kuin raketti. Sydän hakkasi.

Iltapäivällä jalat eivät kantaneet. Tuttavan avustuksella raahauduin sotasairaalaan. Diagnoosi oli selvä: falciparum-malaria, vaarallisin malarian muodoista. Olin syönyt estolääkkeeksi klorokiinia, joka riitti silloisessa kotikaupungissani Kairossa muttei tehonnut Keski-Afrikan malariakantoihin. Sain tukevan pistoksen kiniiniä.
Yöllä oloni heikkeni ja edessä oli uusi sairaalakeikka. Nyt tarvittiin sydäntä vahvistavaa lääkettä, näin ainakin asian tajusin.

Pari päivää meni sumussa, samoin lento Pariisin kautta Suomeen. Kentällä odotti ambulanssi, edessä viikko Auroran sairaalassa. Toivuttuani olo oli hutera viikkojen ajan.


Tehokkaat tehty varakkaille

Olin tyypillinen malariapotilas, enkä sittenkään. Tyypillistä oli, että sairastuin aliravitussa, köyhässä ja levottomassa Afrikan maassa, missä sairaanhoito-olot parhaimmillaankin olivat puutteelliset. Tyypillistä ei ollut, että sain nopeasti sekä tehokasta lääkitystä että parasta mahdollista hoitoa.

Yhä vielä, neljännesvuosisata myöhemmin, malaria on kehitysmaiden sarjamurhaaja: se tappaa jonkun puolen minuutin välein, yli 3 000 henkeä päivässä, runsaan miljoonan vuodessa. Uhreista valtaosa on alle viisivuotiaita afrikkalaislapsia.

Malariakuolleisuuden pudottaminen nykyisestä murto-osaan olisi kuitenkin jo kauan ollut aivan mahdollista. Suurin osa uhreista olisi pelastettavissa, jos heille olisi taudin iskiessä tarjolla lääkkeitä, jotka sekä toimivat että sopivat heidän kukkarolleen.



Juuri nämä lääkkeet ovat tähän asti loistaneet poissaolollaan. Kansainväliset lääkeyhtiöt ovat kyllä kehittäneet tehokkaita esto- ja hoitolääkkeitä, mutta ne ovat bisnestä. Ne on tarkoitettu malaria-alueilla asuville tai niillä vieraileville maksukykyisille ihmisille. Näihin lääkkeisiin  malarian suurimmilla riskiryhmillä ei ole varaa.

Kehitysmaiden syrjäkylien tai slummien asukkaille jatkuva estolääkitys on mahdoton ajatus. Kun he sairastuvat, tarjolla on klorokiinia, joka on noin 20 kertaa halvempaa kuin toimivimmat lääkkeet. Yli 50 vuotta käytössä olleen klorokiinin teho on kuitenkin hiipunut. Se toimii falciparum-malariaa vastaan enää Väli-Amerikassa ja joissakin Aasian maissa. Afrikassa lähes kaikki malariakannat ovat sille vastustuskykyisiä.
Maailman neljänneksi suurimman lääkevalmistajan, ranskalaisen Sanofi-Aventisin, ja Lääkärit ilman rajoja -järjestön perustaman kansalaisjärjestön DNDi:n (Drugs for Neglected Diseases) poikkeuksellinen yhteistyö muuttaa kuitenkin tilannetta lähivuosina merkittävästi.


Asaq hoitaa 30-70 sentillä

Sanofi-Aventis ja DNDi kehittävät paraikaa halpaa, tehokasta ja liikevoittoa tavoittelematonta malarialääkettä kehitysmaiden markkinoille. Mukana on myös maailman rokotetutkimuksen tiennäyttäjä Pasteur-instituutti.

Tarkoitus on luoda ensin tepsivä täsmälääkitys Afrikan synkimmille malaria-alueille ja sitten omat versionsa Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Marssijärjestys on selvä: kolme viidestä malariaan sairastuneesta ja neljä viidestä siihen kuolleesta on afrikkalaisia.

Ensimmäinen varta vasten afrikkalaisille suunniteltu, köyhillekin riittävän halpa mutta tehokas malarialääke on nimeltään Asaq. Sitä on määrä valmistaa omakustannushintaan, eikä sitä patentoida. Näin se on valmistettavissa ja saatavissa siellä, missä sitä tarvitaan.

Hoitokuuri on yksinkertainen: lapsipotilaat syövät kolmena tai neljänä peräkkäisenä päivänä yhden pillerin, nuoret ja aikuiset tuplamäärän. Kuuri maksaa alle viisivuotiaalle noin 30-35 senttiä, isommille lapsille ja aikuisille 60-70 senttiä.

Silti uudessa yhdistelmälääkkeessä käytetään tehokkaimpiin kuuluvaa malarialääkkeen ainesosaa artesunaattia. Se on Kiinasta kotoisin olevasta mutta nykyään muuallakin kasvavasta Artemisia annuasta eli kesämarunasta uutettavan artemisiinin johdannainen. Asaq on jo saanut Maailman terveysjärjestön WHO:n alustavan hyväksynnän lääkkeen käyttöön, joten sen jakelu käynnistynee vielä tänä vuonna.


Oikea kiinnostus puuttui

Halpa lääkehoito ei vähennä sairastumisriskiä tai tartuntoja malariahyttysten ydinalueilla, mutta se voi olla ratkaisevan apu ponnisteltaessa kohti malariakuolleisuuden pysyvää vähentämistä. WHO kehuu hanketta merkittäväksi ihmishenkiä pelastavaksi asennemuutokseksi. Jos asia on näin yksinkertainen, miksei siihen ryhdytty aiemmin?

Siksi, että kauniista puheista huolimatta teollisuusmaat ja niiden lääkevalmistajat ovat jatkuvasti ummistaneet silmänsä kehitysmaiden ongelmilta, tiivistää malarian arkitodellisuuden työssään päivittäin kohtaava Lääkärit ilman rajoja -järjestö.

Peräti 90 prosenttia maailman terveydenhoidon ja lääketutkimuksen varoista suunnataan tauteihin, jotka uhkaavat rikkainta kymmentä prosenttia väestöstä. Maailman lääkemarkkinoista 85 prosenttia on Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa - ja kehitysmaiden osuudesta suuri osa on Kiinassa, kasvutaloudessa.

Pitkän linjan suomalainen trooppisten tautien asiantuntija, Husin lasten ja nuorten sairaalan ylilääkäri, professori Heikki Peltola allekirjoittaa väitteen. Angolan takamaiden lähetysasemalla syntynyt, lapsuudessaan malarian monesti itsekin sairastanut Peltola tuntee Afrikan syrjäseutujen arkitodellisuuden hyvin.

- Malariaongelma olisi ratkaistu jo ajat sitten, jos se olisi oikeasti kiinnostanut länsimaita. Hiv oli puhjetessaan rikkaan kansan nuorten työssäkäyvien miesten tauti. Siksi sen tutkimus ja tiedotus ovat suorastaan kylpeneet rahassa malariaan verrattuna. Sen tutkimukseen ja lääke- ja rokotekehittelyyn on 25:n viime vuoden aikana käytetty satatuhatta kertaa enemmän varoja kuin kaikkiin trooppisiin tauteihin yhteensä, Peltola vertaa.

Hyvä esimerkki löytyy vain muutaman kuukauden takaa. Kun maailma ajautui hysterian partaalle sikainfluenssan takia, lääketeollisuus ja terveysviranomaiset ohjasivat heti mittavia voimavaroja viruksen tutkintaan ja torjuntaan, koska tauti uhkasi järkyttää teollisuusmaita.

- Sama nähtiin lintuinfluenssan ja sarsin yhteydessä. Positiivinen puoli toki on, että ne saatiin kuriin ennätysajassa, Peltola sanoo.


Rokotekin ottanut vauhtia

Trooppisten tautien saamasta panoksesta malarian osuus on noin puolet. Silti vuosina 1975-1996 - ennen kuin mielenkiinto kohdistui artemisiiniin - maailmalla kehiteltiin vain muutamaa malarialääkettä. WHO:n vuosikymmeniä edistämät rokotekokeilut eivät nekään ole tuottaneet tuloksia, sillä rahoitus on ollut vaatimatonta. Myös uusin tavoite luoda vuoteen 2015 mennessä rokote, joka antaisi 50-prosenttisen suojan vuodeksi edes malarian vaikeimpia oireita vastaan, voi olla vaikea saavuttaa.

- Ei malariaa koskaan saada pois kokonaan, mutta jos se olisi saanut hivin kaltaisen rahoitus- ja tutkimuspanoksen, se olisi varmasti kurissa, Peltola uskoo. - Onhan malariarokotteen kehittäminenkin saanut vauhtia, kun alkoi tulla rahoitusta.

Peltola viittaa Bill ja Melinda Gatesin säätiön rahoittamaan rokotetyöhön Mosambikissa. Siellä lääkejätti
GlaxoSmithKline sekä YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen perustamat Malaria Vaccine Initiative ja Path ovat kehittäneet ja kokeilleet rokotetta, joka antaa noin 40-prosenttisen suojan malariaa vastaan. Se osoittaa, että on sittenkin aivan mahdollista luoda toimiva malariarokote, kun urakkaan vain ohjataan riittävästi voimavaroja.


Valistusta ei sovi unohtaa

Malarian vastaisessa taistelussa Sanofi-Aventisin ja DNDi:n halpalääke on hyvä alku, Peltola myöntää. Jos Asaq todistaa, että kehitysmaissakin voidaan tuoda markkinoille mahdollisimman laajan käyttäjäkunnan tavoittava tehokas lääke, se voi tarjota työkalun myös muita väheksyttyjä kehitysmaasairauksia vastaan. Sanofi-Aventis ja DNDi solmivatkin vastikään samanlaisen yhteistyösopimuksen tehokkaan ja halvan lääkkeen kehittämiseksi unitautiin. Muita mahdollisia kohteita ovat muun muassa tuberkuloosi ja Chagasin tauti.

Eikä toiminta silti ole kannattamatonta tarpeeksi kauas tulevaisuuteen katsovalle lääketehtaallekaan. Halvan malarialääkkeen kehittely ja myynti lohkaisee joka tapauksessa vain pienen osan lääkejätin liikevaihdosta, joka on 27,6 miljardia euroa vuodessa

- Malarian kitkemiseksi tarvitaan silti muitakin toimia kuin halpoja lääkkeitä, Peltola muistuttaa. Malarian sydänmailla kaivataan edelleen huimasti lisää tietoa. Moni malaria-alueen asukas ei vieläkään tiedä edes sitä, että tauti tarttuu hyttysenpistoista.


Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Malaria iskee pimeässä


- Malaria sai nimensä, mala aria, ´paha ilma´, antiikin roomalaisilta, jotka uskoivat, että tautia levittivät Italian suoseutujen kosteat huurut.

- Malaria tarttuu pimeällä saalistavien Anopheles-hyttysnaaraiden pistoista. Naaraat kantavat horkkaloisioita, plasmodeja. Nämä itiöeläimet siirtyvät verenkiertoon, lisääntyvät ja tuhoavat punasoluja. Hoitamattomana tauti vaurioittaa maksaa, mu-nuaisia ja keskushermostoa ja johtaa koomaan ja kuolemaan.

- Horkkaloisioita on neljä lajia. Vaarallisin, Plasmodium falciparum, aiheuttaa 90 prosenttia kuolemista. Kolme muuta ovat Plasmodium vivax, Plasmodium ovale ja Plasmodium malariae.

- Malaria tappaa myös välillisesti. Se aiheuttaa lapsille ja odottaville äideille vaikeaa anemiaa ja vastasyntyneille alipainoisuutta. Noin yhdelle kymmenestä malarian sairastaneesta pikkulapsesta jää pysyviä neurologisia haittoja.
- Malariaan ei kehity pysyvää vastustuskykyä, eikä sitä vastaan ole rokotetta. Tautia torjutaan ehkäisylääkityksellä, joka tuhoaa verenkiertoon päässeet loiset, ennen kuin ne lisääntyvät taudiksi asti.
- Puhjennutta malariaa voidaan hoitaa tehokkaasti lääkkeillä, mutta niitä on saatava nopeasti. Viivästyneen hoidon takia 15-20 prosenttia sairastuneista kuolee.

- Vanhin ja yhä toimiva malarialääke on kiinapuun (Cinchona) kuoresta valmistettu kiniini, jonka käytön Amerikan valloitukseen osallistuneet espanjalaiset jesuiittapapit oppivat Perun inkoilta 1600-luvun alkupuolella.


Malaria voi palata - myös meille


Malaria kietoutuu tiukasti köyhyyteen ja tietämättömyyteen. Niihin se liittyi aikoinaan Suomessakin. Malaria oli meillä yleinen vitsaus vielä 1700- ja 1800-luvulla, sillä malarialoista kantavat naarashyttyset selviävät talven yli hengissä lämpimissä karjasuojissa ja asuntojen kosteissa varastoissa.

Kolmas malarian perussyy sota toi taudin viimeisen kerran Suomeen vuosina 1941-1945, jolloin kesät - myös yöt - olivat poikkeuksellisen lämpimiä. Karjalankannaksella puhjenneen epidemian epäiltiin saaneen alkunsa Etelä-Venäjältä kotoisin olleiden sotilaiden verestä. Tämä falciparumia lievempi vivax-malaria hiipui muutamassa vuodessa sodan jälkeen.

Euroopasta malaria hävitettiin vuoteen 1975 mennessä. Se ei tarkoita, ettei meillä olisi jo ahtaan itsekkäistäkin syistä vastuuta malarian torjuntakeinojen kehittämisestä. Niin loma- kuin työmatkat suuntautuvat entistä enemmän malaria-alueille, ja ilmaston lämpeneminen voi tuoda malarian takaisin meillekin. Ruotsissa on esitetty arvioita, että 3-4 asteen lämpötilan nousu voi levittää Plasmodium vivaxin Lappiin asti.

Ehkä kiinnostus malarialääkkeiden ja -rokotteen kehittämiseen voimistuu teollisuusmaissakin.



 

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.