Malaria on yksi maailman sarjamurhaajista. Se tappaa kaksi ihmistä minuutissa. Taudin torjunnassa on kuitenkin alkamassa uusi aika: kehitysmaiden markkinoille on tulossa ensimmäinen halpa ja tehokas lääke.



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Nukuin yöllä huonosti. Heräsin monta kertaa. Vedin hikistä lakanaa tiiviimmin ympärilleni. Toistuvat vilunväristykset puistattivat, vaikka keskiafrikkalaisen Tšadin pääkaupungin Ndjamenan kostea helle ei pimeän tultua ollut juuri helpottanut päivän lähes 40 asteesta.

Aamulla olo oli tokkurainen. Arvelin edellispäivän kuumuuden tehneen tepposensa: auringonpistos, kenties. Tai sitten olin saanut jonkin sortin ruokamyrkytyksen. Vuonna 1983 sisällissodan keskellä, hajalle ammutussa kaupungissa kylmäketju katkesi useammin kuin kesti. Kuppi kahvia, pala paahtoleipää ja banaani, sitten töihin.
Huono olo iski toden teolla puolenpäivän paikkeilla. Istuin taksissa ja tunsin voimakasta kipua ohimoissa, kuin päätä olisi puristettu kasaan. Sitten näkökenttä kääntyi yhtäkkiä ylösalaisin. Kuume nousi kuin raketti. Sydän hakkasi.

Iltapäivällä jalat eivät kantaneet. Tuttavan avustuksella raahauduin sotasairaalaan. Diagnoosi oli selvä: falciparum-malaria, vaarallisin malarian muodoista. Olin syönyt estolääkkeeksi klorokiinia, joka riitti silloisessa kotikaupungissani Kairossa muttei tehonnut Keski-Afrikan malariakantoihin. Sain tukevan pistoksen kiniiniä.
Yöllä oloni heikkeni ja edessä oli uusi sairaalakeikka. Nyt tarvittiin sydäntä vahvistavaa lääkettä, näin ainakin asian tajusin.

Pari päivää meni sumussa, samoin lento Pariisin kautta Suomeen. Kentällä odotti ambulanssi, edessä viikko Auroran sairaalassa. Toivuttuani olo oli hutera viikkojen ajan.


Tehokkaat tehty varakkaille

Olin tyypillinen malariapotilas, enkä sittenkään. Tyypillistä oli, että sairastuin aliravitussa, köyhässä ja levottomassa Afrikan maassa, missä sairaanhoito-olot parhaimmillaankin olivat puutteelliset. Tyypillistä ei ollut, että sain nopeasti sekä tehokasta lääkitystä että parasta mahdollista hoitoa.

Yhä vielä, neljännesvuosisata myöhemmin, malaria on kehitysmaiden sarjamurhaaja: se tappaa jonkun puolen minuutin välein, yli 3 000 henkeä päivässä, runsaan miljoonan vuodessa. Uhreista valtaosa on alle viisivuotiaita afrikkalaislapsia.

Malariakuolleisuuden pudottaminen nykyisestä murto-osaan olisi kuitenkin jo kauan ollut aivan mahdollista. Suurin osa uhreista olisi pelastettavissa, jos heille olisi taudin iskiessä tarjolla lääkkeitä, jotka sekä toimivat että sopivat heidän kukkarolleen.



Juuri nämä lääkkeet ovat tähän asti loistaneet poissaolollaan. Kansainväliset lääkeyhtiöt ovat kyllä kehittäneet tehokkaita esto- ja hoitolääkkeitä, mutta ne ovat bisnestä. Ne on tarkoitettu malaria-alueilla asuville tai niillä vieraileville maksukykyisille ihmisille. Näihin lääkkeisiin  malarian suurimmilla riskiryhmillä ei ole varaa.

Kehitysmaiden syrjäkylien tai slummien asukkaille jatkuva estolääkitys on mahdoton ajatus. Kun he sairastuvat, tarjolla on klorokiinia, joka on noin 20 kertaa halvempaa kuin toimivimmat lääkkeet. Yli 50 vuotta käytössä olleen klorokiinin teho on kuitenkin hiipunut. Se toimii falciparum-malariaa vastaan enää Väli-Amerikassa ja joissakin Aasian maissa. Afrikassa lähes kaikki malariakannat ovat sille vastustuskykyisiä.
Maailman neljänneksi suurimman lääkevalmistajan, ranskalaisen Sanofi-Aventisin, ja Lääkärit ilman rajoja -järjestön perustaman kansalaisjärjestön DNDi:n (Drugs for Neglected Diseases) poikkeuksellinen yhteistyö muuttaa kuitenkin tilannetta lähivuosina merkittävästi.


Asaq hoitaa 30-70 sentillä

Sanofi-Aventis ja DNDi kehittävät paraikaa halpaa, tehokasta ja liikevoittoa tavoittelematonta malarialääkettä kehitysmaiden markkinoille. Mukana on myös maailman rokotetutkimuksen tiennäyttäjä Pasteur-instituutti.

Tarkoitus on luoda ensin tepsivä täsmälääkitys Afrikan synkimmille malaria-alueille ja sitten omat versionsa Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Marssijärjestys on selvä: kolme viidestä malariaan sairastuneesta ja neljä viidestä siihen kuolleesta on afrikkalaisia.

Ensimmäinen varta vasten afrikkalaisille suunniteltu, köyhillekin riittävän halpa mutta tehokas malarialääke on nimeltään Asaq. Sitä on määrä valmistaa omakustannushintaan, eikä sitä patentoida. Näin se on valmistettavissa ja saatavissa siellä, missä sitä tarvitaan.

Hoitokuuri on yksinkertainen: lapsipotilaat syövät kolmena tai neljänä peräkkäisenä päivänä yhden pillerin, nuoret ja aikuiset tuplamäärän. Kuuri maksaa alle viisivuotiaalle noin 30-35 senttiä, isommille lapsille ja aikuisille 60-70 senttiä.

Silti uudessa yhdistelmälääkkeessä käytetään tehokkaimpiin kuuluvaa malarialääkkeen ainesosaa artesunaattia. Se on Kiinasta kotoisin olevasta mutta nykyään muuallakin kasvavasta Artemisia annuasta eli kesämarunasta uutettavan artemisiinin johdannainen. Asaq on jo saanut Maailman terveysjärjestön WHO:n alustavan hyväksynnän lääkkeen käyttöön, joten sen jakelu käynnistynee vielä tänä vuonna.


Oikea kiinnostus puuttui

Halpa lääkehoito ei vähennä sairastumisriskiä tai tartuntoja malariahyttysten ydinalueilla, mutta se voi olla ratkaisevan apu ponnisteltaessa kohti malariakuolleisuuden pysyvää vähentämistä. WHO kehuu hanketta merkittäväksi ihmishenkiä pelastavaksi asennemuutokseksi. Jos asia on näin yksinkertainen, miksei siihen ryhdytty aiemmin?

Siksi, että kauniista puheista huolimatta teollisuusmaat ja niiden lääkevalmistajat ovat jatkuvasti ummistaneet silmänsä kehitysmaiden ongelmilta, tiivistää malarian arkitodellisuuden työssään päivittäin kohtaava Lääkärit ilman rajoja -järjestö.

Peräti 90 prosenttia maailman terveydenhoidon ja lääketutkimuksen varoista suunnataan tauteihin, jotka uhkaavat rikkainta kymmentä prosenttia väestöstä. Maailman lääkemarkkinoista 85 prosenttia on Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa - ja kehitysmaiden osuudesta suuri osa on Kiinassa, kasvutaloudessa.

Pitkän linjan suomalainen trooppisten tautien asiantuntija, Husin lasten ja nuorten sairaalan ylilääkäri, professori Heikki Peltola allekirjoittaa väitteen. Angolan takamaiden lähetysasemalla syntynyt, lapsuudessaan malarian monesti itsekin sairastanut Peltola tuntee Afrikan syrjäseutujen arkitodellisuuden hyvin.

- Malariaongelma olisi ratkaistu jo ajat sitten, jos se olisi oikeasti kiinnostanut länsimaita. Hiv oli puhjetessaan rikkaan kansan nuorten työssäkäyvien miesten tauti. Siksi sen tutkimus ja tiedotus ovat suorastaan kylpeneet rahassa malariaan verrattuna. Sen tutkimukseen ja lääke- ja rokotekehittelyyn on 25:n viime vuoden aikana käytetty satatuhatta kertaa enemmän varoja kuin kaikkiin trooppisiin tauteihin yhteensä, Peltola vertaa.

Hyvä esimerkki löytyy vain muutaman kuukauden takaa. Kun maailma ajautui hysterian partaalle sikainfluenssan takia, lääketeollisuus ja terveysviranomaiset ohjasivat heti mittavia voimavaroja viruksen tutkintaan ja torjuntaan, koska tauti uhkasi järkyttää teollisuusmaita.

- Sama nähtiin lintuinfluenssan ja sarsin yhteydessä. Positiivinen puoli toki on, että ne saatiin kuriin ennätysajassa, Peltola sanoo.


Rokotekin ottanut vauhtia

Trooppisten tautien saamasta panoksesta malarian osuus on noin puolet. Silti vuosina 1975-1996 - ennen kuin mielenkiinto kohdistui artemisiiniin - maailmalla kehiteltiin vain muutamaa malarialääkettä. WHO:n vuosikymmeniä edistämät rokotekokeilut eivät nekään ole tuottaneet tuloksia, sillä rahoitus on ollut vaatimatonta. Myös uusin tavoite luoda vuoteen 2015 mennessä rokote, joka antaisi 50-prosenttisen suojan vuodeksi edes malarian vaikeimpia oireita vastaan, voi olla vaikea saavuttaa.

- Ei malariaa koskaan saada pois kokonaan, mutta jos se olisi saanut hivin kaltaisen rahoitus- ja tutkimuspanoksen, se olisi varmasti kurissa, Peltola uskoo. - Onhan malariarokotteen kehittäminenkin saanut vauhtia, kun alkoi tulla rahoitusta.

Peltola viittaa Bill ja Melinda Gatesin säätiön rahoittamaan rokotetyöhön Mosambikissa. Siellä lääkejätti
GlaxoSmithKline sekä YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen perustamat Malaria Vaccine Initiative ja Path ovat kehittäneet ja kokeilleet rokotetta, joka antaa noin 40-prosenttisen suojan malariaa vastaan. Se osoittaa, että on sittenkin aivan mahdollista luoda toimiva malariarokote, kun urakkaan vain ohjataan riittävästi voimavaroja.


Valistusta ei sovi unohtaa

Malarian vastaisessa taistelussa Sanofi-Aventisin ja DNDi:n halpalääke on hyvä alku, Peltola myöntää. Jos Asaq todistaa, että kehitysmaissakin voidaan tuoda markkinoille mahdollisimman laajan käyttäjäkunnan tavoittava tehokas lääke, se voi tarjota työkalun myös muita väheksyttyjä kehitysmaasairauksia vastaan. Sanofi-Aventis ja DNDi solmivatkin vastikään samanlaisen yhteistyösopimuksen tehokkaan ja halvan lääkkeen kehittämiseksi unitautiin. Muita mahdollisia kohteita ovat muun muassa tuberkuloosi ja Chagasin tauti.

Eikä toiminta silti ole kannattamatonta tarpeeksi kauas tulevaisuuteen katsovalle lääketehtaallekaan. Halvan malarialääkkeen kehittely ja myynti lohkaisee joka tapauksessa vain pienen osan lääkejätin liikevaihdosta, joka on 27,6 miljardia euroa vuodessa

- Malarian kitkemiseksi tarvitaan silti muitakin toimia kuin halpoja lääkkeitä, Peltola muistuttaa. Malarian sydänmailla kaivataan edelleen huimasti lisää tietoa. Moni malaria-alueen asukas ei vieläkään tiedä edes sitä, että tauti tarttuu hyttysenpistoista.


Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Malaria iskee pimeässä


- Malaria sai nimensä, mala aria, ´paha ilma´, antiikin roomalaisilta, jotka uskoivat, että tautia levittivät Italian suoseutujen kosteat huurut.

- Malaria tarttuu pimeällä saalistavien Anopheles-hyttysnaaraiden pistoista. Naaraat kantavat horkkaloisioita, plasmodeja. Nämä itiöeläimet siirtyvät verenkiertoon, lisääntyvät ja tuhoavat punasoluja. Hoitamattomana tauti vaurioittaa maksaa, mu-nuaisia ja keskushermostoa ja johtaa koomaan ja kuolemaan.

- Horkkaloisioita on neljä lajia. Vaarallisin, Plasmodium falciparum, aiheuttaa 90 prosenttia kuolemista. Kolme muuta ovat Plasmodium vivax, Plasmodium ovale ja Plasmodium malariae.

- Malaria tappaa myös välillisesti. Se aiheuttaa lapsille ja odottaville äideille vaikeaa anemiaa ja vastasyntyneille alipainoisuutta. Noin yhdelle kymmenestä malarian sairastaneesta pikkulapsesta jää pysyviä neurologisia haittoja.
- Malariaan ei kehity pysyvää vastustuskykyä, eikä sitä vastaan ole rokotetta. Tautia torjutaan ehkäisylääkityksellä, joka tuhoaa verenkiertoon päässeet loiset, ennen kuin ne lisääntyvät taudiksi asti.
- Puhjennutta malariaa voidaan hoitaa tehokkaasti lääkkeillä, mutta niitä on saatava nopeasti. Viivästyneen hoidon takia 15-20 prosenttia sairastuneista kuolee.

- Vanhin ja yhä toimiva malarialääke on kiinapuun (Cinchona) kuoresta valmistettu kiniini, jonka käytön Amerikan valloitukseen osallistuneet espanjalaiset jesuiittapapit oppivat Perun inkoilta 1600-luvun alkupuolella.


Malaria voi palata - myös meille


Malaria kietoutuu tiukasti köyhyyteen ja tietämättömyyteen. Niihin se liittyi aikoinaan Suomessakin. Malaria oli meillä yleinen vitsaus vielä 1700- ja 1800-luvulla, sillä malarialoista kantavat naarashyttyset selviävät talven yli hengissä lämpimissä karjasuojissa ja asuntojen kosteissa varastoissa.

Kolmas malarian perussyy sota toi taudin viimeisen kerran Suomeen vuosina 1941-1945, jolloin kesät - myös yöt - olivat poikkeuksellisen lämpimiä. Karjalankannaksella puhjenneen epidemian epäiltiin saaneen alkunsa Etelä-Venäjältä kotoisin olleiden sotilaiden verestä. Tämä falciparumia lievempi vivax-malaria hiipui muutamassa vuodessa sodan jälkeen.

Euroopasta malaria hävitettiin vuoteen 1975 mennessä. Se ei tarkoita, ettei meillä olisi jo ahtaan itsekkäistäkin syistä vastuuta malarian torjuntakeinojen kehittämisestä. Niin loma- kuin työmatkat suuntautuvat entistä enemmän malaria-alueille, ja ilmaston lämpeneminen voi tuoda malarian takaisin meillekin. Ruotsissa on esitetty arvioita, että 3-4 asteen lämpötilan nousu voi levittää Plasmodium vivaxin Lappiin asti.

Ehkä kiinnostus malarialääkkeiden ja -rokotteen kehittämiseen voimistuu teollisuusmaissakin.



 

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5227
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Lucid unet näen ehkä vähän samantyyppisenä kuin hypnoosin, niiden avulla voinee käsitellä asioita jotka eivät tule suoraan tietoisuuteen ja vaikuttaa siihen miten tietyt piirteet itsessään kokee. Mulla ne kuulu tiettyyn elämänvaiheeseen, olisinko ollut joku 25vuotias tjsp. Painajaisia oli, aika rajujakin jotka toistui samanlaisena lukuisia kertoja, pomppasin unissani sängyssä istumaan ja huusin ja uni vaan jatku ja jatku, näin päällekkäin unta ja todellisuutta. Kesti pitkään ennenkö uni lakkasi...
Lue kommentti