Malaria on yksi maailman sarjamurhaajista. Se tappaa kaksi ihmistä minuutissa. Taudin torjunnassa on kuitenkin alkamassa uusi aika: kehitysmaiden markkinoille on tulossa ensimmäinen halpa ja tehokas lääke.



Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2009

Nukuin yöllä huonosti. Heräsin monta kertaa. Vedin hikistä lakanaa tiiviimmin ympärilleni. Toistuvat vilunväristykset puistattivat, vaikka keskiafrikkalaisen Tšadin pääkaupungin Ndjamenan kostea helle ei pimeän tultua ollut juuri helpottanut päivän lähes 40 asteesta.

Aamulla olo oli tokkurainen. Arvelin edellispäivän kuumuuden tehneen tepposensa: auringonpistos, kenties. Tai sitten olin saanut jonkin sortin ruokamyrkytyksen. Vuonna 1983 sisällissodan keskellä, hajalle ammutussa kaupungissa kylmäketju katkesi useammin kuin kesti. Kuppi kahvia, pala paahtoleipää ja banaani, sitten töihin.
Huono olo iski toden teolla puolenpäivän paikkeilla. Istuin taksissa ja tunsin voimakasta kipua ohimoissa, kuin päätä olisi puristettu kasaan. Sitten näkökenttä kääntyi yhtäkkiä ylösalaisin. Kuume nousi kuin raketti. Sydän hakkasi.

Iltapäivällä jalat eivät kantaneet. Tuttavan avustuksella raahauduin sotasairaalaan. Diagnoosi oli selvä: falciparum-malaria, vaarallisin malarian muodoista. Olin syönyt estolääkkeeksi klorokiinia, joka riitti silloisessa kotikaupungissani Kairossa muttei tehonnut Keski-Afrikan malariakantoihin. Sain tukevan pistoksen kiniiniä.
Yöllä oloni heikkeni ja edessä oli uusi sairaalakeikka. Nyt tarvittiin sydäntä vahvistavaa lääkettä, näin ainakin asian tajusin.

Pari päivää meni sumussa, samoin lento Pariisin kautta Suomeen. Kentällä odotti ambulanssi, edessä viikko Auroran sairaalassa. Toivuttuani olo oli hutera viikkojen ajan.


Tehokkaat tehty varakkaille

Olin tyypillinen malariapotilas, enkä sittenkään. Tyypillistä oli, että sairastuin aliravitussa, köyhässä ja levottomassa Afrikan maassa, missä sairaanhoito-olot parhaimmillaankin olivat puutteelliset. Tyypillistä ei ollut, että sain nopeasti sekä tehokasta lääkitystä että parasta mahdollista hoitoa.

Yhä vielä, neljännesvuosisata myöhemmin, malaria on kehitysmaiden sarjamurhaaja: se tappaa jonkun puolen minuutin välein, yli 3 000 henkeä päivässä, runsaan miljoonan vuodessa. Uhreista valtaosa on alle viisivuotiaita afrikkalaislapsia.

Malariakuolleisuuden pudottaminen nykyisestä murto-osaan olisi kuitenkin jo kauan ollut aivan mahdollista. Suurin osa uhreista olisi pelastettavissa, jos heille olisi taudin iskiessä tarjolla lääkkeitä, jotka sekä toimivat että sopivat heidän kukkarolleen.



Juuri nämä lääkkeet ovat tähän asti loistaneet poissaolollaan. Kansainväliset lääkeyhtiöt ovat kyllä kehittäneet tehokkaita esto- ja hoitolääkkeitä, mutta ne ovat bisnestä. Ne on tarkoitettu malaria-alueilla asuville tai niillä vieraileville maksukykyisille ihmisille. Näihin lääkkeisiin  malarian suurimmilla riskiryhmillä ei ole varaa.

Kehitysmaiden syrjäkylien tai slummien asukkaille jatkuva estolääkitys on mahdoton ajatus. Kun he sairastuvat, tarjolla on klorokiinia, joka on noin 20 kertaa halvempaa kuin toimivimmat lääkkeet. Yli 50 vuotta käytössä olleen klorokiinin teho on kuitenkin hiipunut. Se toimii falciparum-malariaa vastaan enää Väli-Amerikassa ja joissakin Aasian maissa. Afrikassa lähes kaikki malariakannat ovat sille vastustuskykyisiä.
Maailman neljänneksi suurimman lääkevalmistajan, ranskalaisen Sanofi-Aventisin, ja Lääkärit ilman rajoja -järjestön perustaman kansalaisjärjestön DNDi:n (Drugs for Neglected Diseases) poikkeuksellinen yhteistyö muuttaa kuitenkin tilannetta lähivuosina merkittävästi.


Asaq hoitaa 30-70 sentillä

Sanofi-Aventis ja DNDi kehittävät paraikaa halpaa, tehokasta ja liikevoittoa tavoittelematonta malarialääkettä kehitysmaiden markkinoille. Mukana on myös maailman rokotetutkimuksen tiennäyttäjä Pasteur-instituutti.

Tarkoitus on luoda ensin tepsivä täsmälääkitys Afrikan synkimmille malaria-alueille ja sitten omat versionsa Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Marssijärjestys on selvä: kolme viidestä malariaan sairastuneesta ja neljä viidestä siihen kuolleesta on afrikkalaisia.

Ensimmäinen varta vasten afrikkalaisille suunniteltu, köyhillekin riittävän halpa mutta tehokas malarialääke on nimeltään Asaq. Sitä on määrä valmistaa omakustannushintaan, eikä sitä patentoida. Näin se on valmistettavissa ja saatavissa siellä, missä sitä tarvitaan.

Hoitokuuri on yksinkertainen: lapsipotilaat syövät kolmena tai neljänä peräkkäisenä päivänä yhden pillerin, nuoret ja aikuiset tuplamäärän. Kuuri maksaa alle viisivuotiaalle noin 30-35 senttiä, isommille lapsille ja aikuisille 60-70 senttiä.

Silti uudessa yhdistelmälääkkeessä käytetään tehokkaimpiin kuuluvaa malarialääkkeen ainesosaa artesunaattia. Se on Kiinasta kotoisin olevasta mutta nykyään muuallakin kasvavasta Artemisia annuasta eli kesämarunasta uutettavan artemisiinin johdannainen. Asaq on jo saanut Maailman terveysjärjestön WHO:n alustavan hyväksynnän lääkkeen käyttöön, joten sen jakelu käynnistynee vielä tänä vuonna.


Oikea kiinnostus puuttui

Halpa lääkehoito ei vähennä sairastumisriskiä tai tartuntoja malariahyttysten ydinalueilla, mutta se voi olla ratkaisevan apu ponnisteltaessa kohti malariakuolleisuuden pysyvää vähentämistä. WHO kehuu hanketta merkittäväksi ihmishenkiä pelastavaksi asennemuutokseksi. Jos asia on näin yksinkertainen, miksei siihen ryhdytty aiemmin?

Siksi, että kauniista puheista huolimatta teollisuusmaat ja niiden lääkevalmistajat ovat jatkuvasti ummistaneet silmänsä kehitysmaiden ongelmilta, tiivistää malarian arkitodellisuuden työssään päivittäin kohtaava Lääkärit ilman rajoja -järjestö.

Peräti 90 prosenttia maailman terveydenhoidon ja lääketutkimuksen varoista suunnataan tauteihin, jotka uhkaavat rikkainta kymmentä prosenttia väestöstä. Maailman lääkemarkkinoista 85 prosenttia on Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa - ja kehitysmaiden osuudesta suuri osa on Kiinassa, kasvutaloudessa.

Pitkän linjan suomalainen trooppisten tautien asiantuntija, Husin lasten ja nuorten sairaalan ylilääkäri, professori Heikki Peltola allekirjoittaa väitteen. Angolan takamaiden lähetysasemalla syntynyt, lapsuudessaan malarian monesti itsekin sairastanut Peltola tuntee Afrikan syrjäseutujen arkitodellisuuden hyvin.

- Malariaongelma olisi ratkaistu jo ajat sitten, jos se olisi oikeasti kiinnostanut länsimaita. Hiv oli puhjetessaan rikkaan kansan nuorten työssäkäyvien miesten tauti. Siksi sen tutkimus ja tiedotus ovat suorastaan kylpeneet rahassa malariaan verrattuna. Sen tutkimukseen ja lääke- ja rokotekehittelyyn on 25:n viime vuoden aikana käytetty satatuhatta kertaa enemmän varoja kuin kaikkiin trooppisiin tauteihin yhteensä, Peltola vertaa.

Hyvä esimerkki löytyy vain muutaman kuukauden takaa. Kun maailma ajautui hysterian partaalle sikainfluenssan takia, lääketeollisuus ja terveysviranomaiset ohjasivat heti mittavia voimavaroja viruksen tutkintaan ja torjuntaan, koska tauti uhkasi järkyttää teollisuusmaita.

- Sama nähtiin lintuinfluenssan ja sarsin yhteydessä. Positiivinen puoli toki on, että ne saatiin kuriin ennätysajassa, Peltola sanoo.


Rokotekin ottanut vauhtia

Trooppisten tautien saamasta panoksesta malarian osuus on noin puolet. Silti vuosina 1975-1996 - ennen kuin mielenkiinto kohdistui artemisiiniin - maailmalla kehiteltiin vain muutamaa malarialääkettä. WHO:n vuosikymmeniä edistämät rokotekokeilut eivät nekään ole tuottaneet tuloksia, sillä rahoitus on ollut vaatimatonta. Myös uusin tavoite luoda vuoteen 2015 mennessä rokote, joka antaisi 50-prosenttisen suojan vuodeksi edes malarian vaikeimpia oireita vastaan, voi olla vaikea saavuttaa.

- Ei malariaa koskaan saada pois kokonaan, mutta jos se olisi saanut hivin kaltaisen rahoitus- ja tutkimuspanoksen, se olisi varmasti kurissa, Peltola uskoo. - Onhan malariarokotteen kehittäminenkin saanut vauhtia, kun alkoi tulla rahoitusta.

Peltola viittaa Bill ja Melinda Gatesin säätiön rahoittamaan rokotetyöhön Mosambikissa. Siellä lääkejätti
GlaxoSmithKline sekä YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen perustamat Malaria Vaccine Initiative ja Path ovat kehittäneet ja kokeilleet rokotetta, joka antaa noin 40-prosenttisen suojan malariaa vastaan. Se osoittaa, että on sittenkin aivan mahdollista luoda toimiva malariarokote, kun urakkaan vain ohjataan riittävästi voimavaroja.


Valistusta ei sovi unohtaa

Malarian vastaisessa taistelussa Sanofi-Aventisin ja DNDi:n halpalääke on hyvä alku, Peltola myöntää. Jos Asaq todistaa, että kehitysmaissakin voidaan tuoda markkinoille mahdollisimman laajan käyttäjäkunnan tavoittava tehokas lääke, se voi tarjota työkalun myös muita väheksyttyjä kehitysmaasairauksia vastaan. Sanofi-Aventis ja DNDi solmivatkin vastikään samanlaisen yhteistyösopimuksen tehokkaan ja halvan lääkkeen kehittämiseksi unitautiin. Muita mahdollisia kohteita ovat muun muassa tuberkuloosi ja Chagasin tauti.

Eikä toiminta silti ole kannattamatonta tarpeeksi kauas tulevaisuuteen katsovalle lääketehtaallekaan. Halvan malarialääkkeen kehittely ja myynti lohkaisee joka tapauksessa vain pienen osan lääkejätin liikevaihdosta, joka on 27,6 miljardia euroa vuodessa

- Malarian kitkemiseksi tarvitaan silti muitakin toimia kuin halpoja lääkkeitä, Peltola muistuttaa. Malarian sydänmailla kaivataan edelleen huimasti lisää tietoa. Moni malaria-alueen asukas ei vieläkään tiedä edes sitä, että tauti tarttuu hyttysenpistoista.


Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Malaria iskee pimeässä


- Malaria sai nimensä, mala aria, ´paha ilma´, antiikin roomalaisilta, jotka uskoivat, että tautia levittivät Italian suoseutujen kosteat huurut.

- Malaria tarttuu pimeällä saalistavien Anopheles-hyttysnaaraiden pistoista. Naaraat kantavat horkkaloisioita, plasmodeja. Nämä itiöeläimet siirtyvät verenkiertoon, lisääntyvät ja tuhoavat punasoluja. Hoitamattomana tauti vaurioittaa maksaa, mu-nuaisia ja keskushermostoa ja johtaa koomaan ja kuolemaan.

- Horkkaloisioita on neljä lajia. Vaarallisin, Plasmodium falciparum, aiheuttaa 90 prosenttia kuolemista. Kolme muuta ovat Plasmodium vivax, Plasmodium ovale ja Plasmodium malariae.

- Malaria tappaa myös välillisesti. Se aiheuttaa lapsille ja odottaville äideille vaikeaa anemiaa ja vastasyntyneille alipainoisuutta. Noin yhdelle kymmenestä malarian sairastaneesta pikkulapsesta jää pysyviä neurologisia haittoja.
- Malariaan ei kehity pysyvää vastustuskykyä, eikä sitä vastaan ole rokotetta. Tautia torjutaan ehkäisylääkityksellä, joka tuhoaa verenkiertoon päässeet loiset, ennen kuin ne lisääntyvät taudiksi asti.
- Puhjennutta malariaa voidaan hoitaa tehokkaasti lääkkeillä, mutta niitä on saatava nopeasti. Viivästyneen hoidon takia 15-20 prosenttia sairastuneista kuolee.

- Vanhin ja yhä toimiva malarialääke on kiinapuun (Cinchona) kuoresta valmistettu kiniini, jonka käytön Amerikan valloitukseen osallistuneet espanjalaiset jesuiittapapit oppivat Perun inkoilta 1600-luvun alkupuolella.


Malaria voi palata - myös meille


Malaria kietoutuu tiukasti köyhyyteen ja tietämättömyyteen. Niihin se liittyi aikoinaan Suomessakin. Malaria oli meillä yleinen vitsaus vielä 1700- ja 1800-luvulla, sillä malarialoista kantavat naarashyttyset selviävät talven yli hengissä lämpimissä karjasuojissa ja asuntojen kosteissa varastoissa.

Kolmas malarian perussyy sota toi taudin viimeisen kerran Suomeen vuosina 1941-1945, jolloin kesät - myös yöt - olivat poikkeuksellisen lämpimiä. Karjalankannaksella puhjenneen epidemian epäiltiin saaneen alkunsa Etelä-Venäjältä kotoisin olleiden sotilaiden verestä. Tämä falciparumia lievempi vivax-malaria hiipui muutamassa vuodessa sodan jälkeen.

Euroopasta malaria hävitettiin vuoteen 1975 mennessä. Se ei tarkoita, ettei meillä olisi jo ahtaan itsekkäistäkin syistä vastuuta malarian torjuntakeinojen kehittämisestä. Niin loma- kuin työmatkat suuntautuvat entistä enemmän malaria-alueille, ja ilmaston lämpeneminen voi tuoda malarian takaisin meillekin. Ruotsissa on esitetty arvioita, että 3-4 asteen lämpötilan nousu voi levittää Plasmodium vivaxin Lappiin asti.

Ehkä kiinnostus malarialääkkeiden ja -rokotteen kehittämiseen voimistuu teollisuusmaissakin.



 

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 5/2018

 

PÄÄKIRJOITUS

Päätön paremmuus järjestys 

Suosituissa lukiovertailuissa ei ole kovin paljon järkeä.

 

PÄÄUUTISET

Etevä laskee sormin

Menetelmä toimii paremmin kuin päässälasku.

Kuitu vaalii verensokeria

Runsaskuituinen dieetti korjasi diabeetikoiden glukoosiarvot.

Vapaus vie vakiouralle

Tasa-arvon maissa tytöt karttavat teknisiä ja tieteellisiä aloja.

Ihminen pihistelee unta

Muut kädelliset vetävät sikeitä jopa 15 tuntia vuorokaudessa.

 

ARTIKKELIT

Liiku viisaasti

Monen into lopahtaa vaativiin harjoitusohjelmiin.
Treeni maistuu, kun tuntee muutaman faktan.

Koira syntyi pohjoisessa

Ihminen ja susi tutustuivat jääkauden haaskalla.
Vanhin näyttö elämäntoveruudesta tulee Belgiasta.

Taivaallamme kulkevat sään jättiläiset

Keskileveyksien matalat ovat ilmojen titaaneja.
Ne selittävät, miksi Suomessa on niin epävakaista.

Aivot näkevät harhoja

Kalliotaiteen oudot kuvajaiset tuotti muuntunut
tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Metso kukkoilee koko kevään

Tiluksilla rehvastelu alkaa jo helmikuussa.
Sodaksi taistelu naaraista yltyy vapun tienoilla.

Rooma kaatui rahapulaan

Supervallan tuhoon on tarjottu satoja syitä.
Tapahtumat etenivät luultua raadollisemmin.

 

TIEDE VASTAA

Miksi ensimmäinen lettu epäonnistuu?

Miten gorilla saa lihakset kasvisruoalla?

Miksi pikaliima ei tartu tuubinsa sisäseiniin?

Kuinka kaukana on etäisin galaksi?

Onko hyönteisillä reviirejä?

Mistä juontuvat sanat minä ja itse?

 

KIRJAT

Rikos ei houkuta niin kuin ennen

Länsimaat löysivät uudelleen itsehillinnän.

 

KUVA-ARVOITUS

Siinähän on ihan selvästi...

Klassikkopalsta kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia
lehden Facebook-sivustolle.

 

OMAT SANAT

Tässä on itua

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.