Evoluutio temmeltää eristyneessä Malawijärvessä. Siihen verrattuna Galápagos-saarillakin on tylsää. Rantojen asukkaille kalat ovat elintärkeitä - muutenkin kuin ruokana.


Siihen verrattuna Galápagos-saarillakin on tylsää.
Rantojen asukkaille kalat ovat elintärkeitä - muutenkin kuin ruokana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2005

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Tropiikin aurinko tunkeutuu syvälle kristallinkirkkaaseen veteen. Sinisiä, keltaisia ja harmaita pikkukaloja ilmestyy aina vain lisää kuin tyhjästä. Että pitääkin snorkkelin alkaa vuotaa juuri tällaisella hetkellä. Vesi tunkeutuu syvälle sieraimiini - tämä näky tosin salpaisi hengen muutenkin.

Auringonsäteet kimaltavat sinisissä vonkaleissa, jotka rapsuttavat ruoakseen levää kallionkyljistä. Siellä täällä koiraiden kiivaat kahakat kutupaikoista rikkovat eteerisen koreografian. Joidenkin kalojen kylkiä koristavat mustat ja vaaleansiniset seeprajuovat, toisilla on evissään keltaisia täpliä. Joillekin on siunaantunut koko garderoobi: on raitoja, täpliä ja oransseina loistavia eviä.

Ympärilläni hyörivä kalojen baletti on osa maailmanennätystä. Kaakkoisafrikkalaisessa Malawijärvessä elää useampia kalalajeja kuin missään muussa maailman järvessä. 600 kilometrin pituisessa rotkojärvessä on noin 900 kirjoahventen heimoon kuuluvaa kalalajia ja satakunta lajia muista heimoista. Koto-Suomemme tuhansissa järvissä ja Itämeressä kalalajeja on yhteensä vain noin 80.


Elintapojen kirjo epätavallisen runsas

- Kahta lukuun ottamatta nämä tuhatkunta lajia ovat endeemisiä, eli niitä ei ole missään muussa järvessä kuin tässä, kertoo professori Kenneth McKaye, kun hän on lopulta saanut houkutelluksi minut nousemaan järvestä.
Amerikkalainen McKaye kuuluu maailman johtaviin kirjoahventen tuntijoihin. McKaye ja hänen tutkijakollegansa Ad Konings ja Jay Stauffer ovat kartoittaneet Malawijärven vedenalaista maailmaa vuodesta 1977 ja löytäneet sieltä lähes 400 tieteelle aiemmin tuntematonta kirjoahvenlajia.

Eräät Malawijärven kirjoahvenlajit ovat suosittuja myös akvaariokaloina. Suurin syy on niiden kirkas väritys, mutta monia viehättävät myös niiden oudot tavat.

- Yleensä samaan heimoon kuuluvilla eläinlajeilla on aika samanlaiset elintavat; ajattelepa esimerkiksi kissaeläinten heimoa, McKaye sanoo. - Kirjoahventen heimo on dramaattinen poikkeus. Siinä esiintyy useampia ruoanhankinta- ja lisääntymisstrategioita kuin missään muussa eläinkunnan heimossa.

Muualla Afrikassa ja Etelä-Amerikassa on omat kirjoahvenlajinsa, mutta monimuotoisuus on huikeinta Malawijärvessä. - Ilmiö on vastaava kuin Galápagossaarten darwininsirkuilla, kuuluisilla pikkulinnuilla, McKaye selittää. Yhdestä eläinlajista on kehittynyt joukko uusia, joista kukin on sopeutunut eri ravintokohteeseen.

Malawissa kummallisuudet vain ovat ryöstäytyneet paljon pitemmälle kuin Galápagoksella. - Malawijärveen verrattuna Galápagoksella on tylsää, McKaye virnistää.


Yksi näyttää raadolta, toinen kasvilta

Yksi McKayen suosikkikaloista on torkkusuuhautoja (Nimbochromis livigstonii). Se näyttää mätänevältä kalanraadolta. Vaikutelmaa tehostaa kalan tapa maata hievahtamatta pohjalla kyljellään, osittain hiekkaan kaivautuneena. Kun jokin pahaa aavistamaton pikkukala tulee tarpeeksi lähelle, "kuollut" kala herää eloon ja nappaa sen saaliikseen.

 Jalomalawinahven (Aristochromis christyi) teeskentelee sairasta. Se asettuu virtauspaikkaan ja heittelehtii kuin henkitoreissaan. Kun toinen kala tulee kärkkymään helppoa saalista, se joutuu itse hyökkäyksen kohteeksi.

Kuonosuuhautoja (Dimidiochromis compressiceps) on puikkomainen kala, joka seisoo vesikasvien joukossa pää alaspäin kuin harmiton korsi ja vaanii saalista. Viivaverkkoahvenet (Buccochromis heterotaenia) metsästävät yksissä tuumin kuin susilauma. Evänsyöjäahvenen (Genyochromis mento) ruokavalio on yksipuolinen: laji on erikoistunut haukkaamaan ohi uivasta kalasta palasen evää. Harmaasuomunsyöjä (Corematodus shiranus) taas iskee hampaansa kulloisenkin uhrin kylkeen ja syö muutaman suomun.
Rauhanomaisempiakin ruoanhankintakeinoja on. Monet lajit syövät levää tai pohjahiekasta löytyviä pikkuötököitä. Toiset taas uivat ötökänmetsästäjien perässä ja napsivat tähteet.





Professori Kenneth McKaye käyttää suuren osan ajastaan ja tarmostaan kalastuksen terveyttämiseen. Tukea hän saa muun muassa Suomesta. Ympäristöjärjestö Suomen WWF kehittää keinoja, joilla ympäristönsuojelu ja kehitysyhteistyö voidaan nivoa tukemaan toinen toistaan, ja yksi projektikohteista on juuri Malawi.
Suomen WWF:llä on Malawin suurimmassa kalastajakylässä Chembessä nuorten piirustuskoulu, jota vetävät McKayen elämänkumppani Alison Wiklund ja malawilainen taiteilija Joseph Mponda. Samalla kun piirtämisestä kiinnostuneet nuoret oppivat taiteilemaan kaloja ja muita villieläimiä, Wiklund ja Mponda kertovat oppilailleen niiden suojelun merkityksestä.
Parhaista piirroksista painetaan postikortteja, joita myydään matkailijoille. - Tällä tavalla kyläläiset saavat mahdollisuuden tehdä kaloilla rahaa hävittämättä niitä, Mponda selittää.

Lisää Malawijärvestä ja sen suojelusta: www.wwf.fi/ymparisto/ulkomaan_hankkeet/malawi/



(Docimodus evelynae

Osa kaloista ulkoistaa poikasten hoidon

Lisääntymiseen on omat konstinsa. Monien lajien koiraat rakentavat kutuaikana hiekasta korkeita kekoja. Komeimpien hiekkalinnojen pystyttäjät ovat naaraiden mielestä puoleensavetävimpiä.

Poikasten hoito on kokonaan naaraiden vastuulla. Muutamat lajit tosin ujuttavat oman jälkikasvunsa monnien pesään ja jättävät ne monnivanhempien varjeltaviksi.

Yleisimmin naaraat huolehtivat jälkeläisistään kuljettamalla niitä suussaan. Tämäkään turvajärjestely ei ole aukoton. Järvessä on muutamia kirjoahvenlajeja, jotka tekevät äkkirynnäköitä suuhautojaemojen kimppuun ja popsivat emojen kidasta purskahtavat poikaset. Suoraleukamalawinahven (Caprichromis orthognathus) on erikoistunut syöksymään alta tai takaapäin, mutta järvessä on myös laji, joka syöksyy ylhäältäpäin, ja kolmas, joka rynnistää aina 45 asteen kulmassa.


Kirjon syinä seksuaalivalinta ja niukkuus
Mutta miksi järveen on kehittynyt koko tämä kummallisuuksien kavalkadi? - Lajien suuri määrä johtuu siitä, että Malawijärvessä on tapahtunut harvinainen ilmiö, jota kutsutaan käsistä riistäytyneeksi seksuaalivalinnaksi, McKaye kertoo. - Se alkaa siitä, että mutaation kautta sattuu syntymään uudenvärinen koiras ja jokin naaras sattuu pitämään tästä väristä. Ne pariutuvat, jolloin niiden jälkeläisten joukossa voi olla sekä isänsä värisiä koiraita että tähän väriin viehättyneitä naaraita. Nämä ja niiden vastaavat jälkeläiset lisääntyvät myöhemmin vain keskenään ja alkavat eriytyä kantalajista. Kun tämä tapahtuu moneen kertaan, tuloksena ovat järven sadat lajit.

- Elintapojen moninaisuus taas seuraa siitä, että järvi on hyvin karu. Lajien välillä on ankara kilpailu ruoasta. Näissä oloissa luonnonvalinta suosii mitä tahansa uutta ruoanhankintakeinoa, oli se kuinka kummallinen tahansa.

Uusia kalalajeja syntyy syvyyksissä edelleen. Tulevaisuudessa niitä on Malawijärvessä toistatuhatta - tai pahimmassa tapauksessa ei yhtään.


Koko komeus nykyisin vaarassa

- Traagista tässä on se, että koko komeus on vaarassa kuolla sukupuuttoon, McKaye sanoo. Järven etelä- ja länsirannalla sijaitseva 12 miljoonan asukkaan Malawi on yksi maailman köyhimmistä valtioista. No-pean väestönkasvun takia järven pintaa kyntää yhä suurempi kalastusalusten armada, verkkokalastajien omatekoisista kanooteista jykeviin troolareihin.

- Jotkin osat järvestä ovat jo käytännössä kalattomia, McKaye huokaa. - Jos tämä meno jatkuu, koko järvi tyhjenee kaloista seuraavien parinkymmenen vuoden aikana.

Kalojen katoaminen olisi katastrofi paitsi tieteelle myös kansanterveydelle. Kalat ovat arvokas ravinnonlähde maassa, jossa nälänhädät eivät ole harvinaisia. 70 prosenttia malawilaisten syömästä proteiinista on peräisin kaloista. Järven tyhjeneminen uhkaa johtaa entistä pahempaan aliravitsemukseen.


Kalat suojelevat ihmisiä tappajataudilta

McKaye kiertää kalastajakylissä kertomassa, miksi kalojen kutualueet kannattaa jättää rauhaan, ja opastaa kalanviljelylammikoiden perustamisessa, jotta järvestä tarvitsisi kalastaa vähemmän. Lisäksi hän levittää tietoa tiiminsä havainnosta, että muutamat järven kirjoahvenlajeista, kuten hietakeisariahven (Trematocranus placodon), voivat pelastaa ihmishenkiä - muutenkin kuin päätymällä paistinpannuun.

Malawin rantakylissä yksi yleisimmistä kuolinsyistä on bilhartsia, järvivedessä elävän loisen aiheuttama sairaus. Bilhartsialoinen voi elää vain niissä vesissä, joissa on sen väli-isäntänään käyttämiä kotiloita. Ja tässä astuu kentälle suomuhaarniskainen ritarimme: hietakeisariahven ja eräät lähisukuiset lajit syövät kotiloita ja eliminoivat siten bilhart-sian vaaran asuinvesistään.

McKaye korostaa kalastajille, että kotilonsyöjäkalat kannattaa päästää takaisin järveen aina, kun niitä verkkoihin osuu. Käytännössä kalastaja on silti puun ja kuoren välissä. Kun perheellä on nälkä, ei tee mieli luopua yhdestäkään verkkoon jääneestä kalasta.

- Toivoa on yhä, McKaye sanoo. - Tiettävästi yksikään kalalaji ei ole vielä kuollut järvestä sukupuuttoon. Ja niillä alueilla, joilla kalastusta on onnistuttu rajoittamaan, kalat ovat palanneet vesiin. Luonto elpyy, jos sille vain annetaan siihen mahdollisuus.



Helena Telkänranta on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla