Columbia-avaruussukkulan tuho nostatti Yhdysvalloissa sähäkän keskustelun miehitettyjen avaruuslentojen tulevaisuudesta. Marsin-matkoista tuskin luovutaan, mutta pidemmät löytöretket saattavat jäädä robottikolumbuksille.


TEKSTI:Tuula Kinnarinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Columbia-avaruussukkulan tuho nostatti Yhdysvalloissa
sähäkän keskustelun miehitettyjen avaruuslentojen tulevaisuudesta.
Marsin-matkoista tuskin luovutaan, mutta pidemmät löytöretket saattavat jäädä robottikolumbuksille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

 


Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2003




Sukkulaonnettomuuden tutkijalautakunta on luvannut selvittää viimeistä piirtoa myöten, mitä Columbialle tapahtui 1. helmikuuta sen laskeutuessa kohti Kennedyn avaruustutkimuskeskusta. Paineet syyn löytämiseen ovat valtavat, sillä onnettomuutta ei olisi pitänyt sattua. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon Nasan riskianalyysien mukaan enintään yksi 245 sukkulalennosta voi päättyä katastrofiin. Columbian lento oli sukkulalaivueelle vasta 113., mutta onnettomuus jo toinen. Ensimmäisen kerran Nasa menetti sukkulan 1986, kun Challenger räjähti heti lähtöalustasta irtauduttuaan.

Syy on kuitenkin vaikeasti selvitettävissä. Johtolangat ovat kymmeninätuhansina sirpaleina, ja riskianalyysit kertovat, että avaruussukkulassa on ainakin 4 500 sellaista osaa, joka periaatteessa voi pettää.

Luotaimilla enemmän

Juuri pahasti pieleen mennyt riskien arviointi ja vioittumisalttiiden osien huikea lista ovat saaneet monet poliitikot ja tutkijat uumoilemaan, että Nasa on maalaillut liian ruusuisia kuvia astronauttien turvallisuudesta. Vannoutuneetkin miehitetyn avaruustutkimuksen puolestapuhujat ovat alkaneet epäillä lentojen mielekkyyttä.

Kärkkäimmissä kommenteissa Nasaa on vaadittu vetäytymään kansainväliseltä avaruusasemalta ja miettimään, onko avaruushallintoa vajaat puolitoista vuotta luotsannut pääjohtaja Sean O´Keefe tehtäviensä mittainen mies.

Sittenkin rahaa lisää?


 


Rusikoinnista huolimatta Nasa haluaa jatkaa valitsemallaan tiellä.

-tutkimusta. Sitä on tehtävä sekä robotein että ihmisin, Sean O´Keefe korostaa Yhdysvaltain tieteenedistämisseuran julkaisemassa Science-lehdessä. Hänen mukaansa Hubble-avaruuskaukoputkikin olisi jo vuosikymmenen ollut vain kahden miljardin dollarin arvoinen avaruusromu, elleivät Endeavour-sukkulan astronautit olisi 1993 korjanneet sen vioittunutta peiliä.

Entistä turvallisempia miehitettyjä lentoja ajatellen Nasa on vuosikausia ajanut hankkeita, jotka tuottaisivat moderneja ja helposti hallittavia tutkimus- ja kuljetusaluksia 1970-luvun tekniikkaa edustavien sukkuloiden tilalle. Projektit ovat kuitenkin kalleutensa takia pitkittyneet ja mutkistuneet, ja viime marraskuussa Nasa päätti pitää sukkulalaivastonsa lentokunnossa aina vuoteen 2020.

Columbian traagisen kohtalon uskotaan nyt vauhdittavan alushankkeita, eikä perusteetta. Nasalla on näet myös arvovaltaisia tukijoita.

Presidentti George Bush on jo esittänyt, että avaruushallinnon vuosibudjetti kasvatetaan 15 miljardista dollarista 17,8 miljardiin vuoteen 2008 mennessä. Aikeen ennakoidaan jopa toteutuvan, sillä poliittisten päättäjien vaitonaista enemmistöä askarruttaa, johtuiko Columbian tuho jollakin tapaa siitä, että Nasa on viime vuosien budjettileikkausten takia joutunut tinkimään nimenomaan miehitetyn avaruustutkimuksen rahoituksesta. Kymmenkunta vuotta sitten tutkimusvaroista kaksi kolmasosaa meni miehitettyihin lentoihin, nykyään enää puolet.

Nasa kaavailee käyttävänsä ison osan lisävaroista miehitettyjen lentojen turvallisuustutkimuksiin ja uusiin aluksiin, mutta pikaista helpotusta ei ole luvassa. Avaruusaluksen, pienenkin, rakentaminen on kallista. Nasa ei ole halunnut esittää arviota 2000-luvun sukkulan hinnasta, mutta Science-lehden mukaan avaruusteollisuuden edustajat puhuvat vähintään 35 miljardista dollarista. Se on paljon, kun vertailukohdaksi otetaan sukkulalentoihin ja avaruusasemaan tähän mennessä käytetty summa: 60 miljardia.

Vaikka raha löytyisi, pulmat eivät ratkea käden käänteessä, sillä insinöörien luonnoksista on matkaa valmiiseen alukseen. Nasan arvioiden mukaan ensimmäinen uudenmallinen kiitäjä voisi lähteä lähiavaruuteen 2012, jos hanke käynnistetään ensi tilassa. Jos ja kun halutaan pidemmälle, Kuuhun tai Marsiin, aikaa ja rahaa tarvitaan rutkasti enemmän.


 


Columbian tuho sotkee lähitulevaisuudessa vain avaruusaseman huoltolentoja - ne joudutaan hoitamaan venäläisin aluksin niin kauan kuin sukkuloiden lentokielto jatkuu - mutta se on laittanut suut supummalle myös kauemmaksi tähyäviltä astronomeilta. Kun ensimmäinen Mars-kulkija, Sojourner, 1997 tutki Punaista planeettaa, Nasassa unelmoitiin, että ihminen astuu naapuriplaneetalle jo 2018. Enää ei ennustella ihmiskunnan uuden suuren askeleen vuotta vaan pysytään nykytilanteessa.

- Marsin-hankkeet ovat aikataulussaan, sanoo Raymond Arvidson, Washingtonin yliopiston avaruustutkimuksen professori, joka on ollut Mars-ohjelmissa tieteellisenä asiantuntijana ja tutkijana 1970-luvulta Viking-luotainten lennoista asti. Hän esitelmöi Marsin-hankkeista Yhdysvaltain tiedeviikon Mars-seminaarissa. - Marsiin lähetetään marsrover toisensa perään, ja 2013 noudetaan ensimmäiset näytteet Maahan. Jos käy ilmi, että naapurimme on joskus ollut asumiskelpoinen ja voi olla sellainen myös tulevaisuudessa, ihminen lähtee sinne, Arvidson vakuuttaa.

- Nyt ainakin tiedetään, mistä elämän merkkejä kannattaa etsiä, missä ovat olleet elämälle suotuisimmat paikat, säestää Los Alamosin laboratorion tutkija Bill Feldman, jonka johdolla on juuri saatu valmiiksi ensimmäinen kattava kartta Marsin jäävaroista (ks. s. 7).

- Planeetalla on vesijäätä niin paljon, ettei Marsin-matka totta vieköön kaadu vesipulaan, hän lisää.

Marsin-matkoja ei sulje pois myöskään Stephen Pyne, Arizonan osavaltionyliopiston biologian professori, joka on erikoistunut tieteellisten löytöretkien syihin ja antiin.

- Voi hyvinkin olla, että joskus tulevaisuudessa avaruuslaivat seilaavat Maan ja Marsin väliä yhtä säännöllisesti kuin espanjalaiset purjelaivat 1500-luvulla Euroopasta Amerikkaan, hän visioi tiedeviikolla avaruusaikakauden löytöretkiä käsitelleessä erikoisluennossaan.

Mallia menneisyydestä


 


- Todellisia avaruuden löytöretkiä saattavat tehdä robottikolumbukset, nekin harvakseltaan, hän arvelee.

- Haitekkiajan ihmiskunta palaa ajassa taaksepäin, päiviin, jolloin löytöretket maksoivat liian paljon ollakseen rutiinia. Todennäköisesti tutkimus etenee hitaasti, kenties jopa hitaammin kuin vuosisatoja vienyt maailman kartoitus, Pyne sanoo. Näin käy ennen kaikkea siksi, ettei avaruuden retkiin liity menneen siirtomaapolitiikan taloudellista vimmaa ja kilpailua luonnonrikkauksista. Avaruusluotaimet tutkivat tuntematonta tieteen nimissä.

  kehityksen kulkua. - On tietysti mahdollista, että esimerkiksi asteroideista löytyy jokin mineraali, jonka hyödyntämisestä käynnistyy kilpailu, Pyne sanoo.

- Tai kenties venuslaiset ilmoittavat ryhtyvänsä asuttamaan Marsia ja Saturnuksen kuita. Varmaan me maalaiset haluamme pysäyttää heidät.

PS. Voi hyvin olla, ettei avaruuskisan vauhdittajaksi tarvita vieraita ulkoavaruudesta. Ehkä viesti maapallon toiselta laidalta riittää. Kiina on ilmoittanut aloittavansa taikonauttien lennot vielä tänä vuonna (ks. Universumi nyt: Kiinalaiset valloittavat kuun).



Sisältö jatkuu mainoksen alla