Yksi vaihe Mars-tutkimusta on saatu päätökseen. Nyt selviää, että naapurimme menneisyys on märkä. Tulos antaa uutta uskoa elämän merkkien etsijöille.



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2005


Kyllä me ihmiset olemme nokkelia! Katsopa illalla Marsia, joka loistaa parhaillaan korkealla eteläisellä taivaalla. Kirkkaasta, punertavasta pisteestä ei voi erehtyä. Niinpä niin, neljäs planeetta Auringosta näyttää täältä pelkältä pisteeltä.


Siellä se loistaa noin sadan miljoonan kilometrin päässä. Silti me pystymme lähettämään sinne luotaimia ja jopa tutkimusrobotteja. Temppu ei ole helppo. Siitä kertoo sekin, että yli puolet Marsiin lähetetyistä luotaimista on tavalla tai toisella menetetty.


Onnettomuudet eivät ole kuitenkaan vaimentaneet haluamme tutusta punaiseen naapuriplaneettamme. Muistuttavathan sen maisemat niin kovasti tämän pallon näkymiä. Ei siellä metsiä kasva, mutta kuvat sen kuivasta, kivisestä erämaasta voisivat yhtä hyvin olla Maan autiomaista.


Entäpä, jos Marsin autiomaissa virtasi aikoinaan vettä? Silloin sinne saattoi syntyä elämääkin. Ehkä osa siitä sinnittelee yhä. Tutkimusintomme takana ovat siis pohjimmiltaan marsilaiset. Onko heitä? Spirit- ja Opportunity -kulkijoiden ja Mars Express-luotaimen havainnot viittaavat vahvasti siihen, että vastaus on myönteinen. Naapurin bakteeritasoisen elämän puolesta puhuu myös uusi maanpäällinen tutkimus.

Maisema janoaa vettä


Siitä on todella jo lähes tasan Marsin vuosi - siis noin kaksi Maan vuotta - kun yhdysvaltalaiset robottigeologit Spirit ja Opportunity laskeutuivat naapuriplaneetallemme. Hieman aikaisemmin Marsia kiertävälle radalle oli asettunut meidän eurooppalaisten Mars Express -luotain. 


Jo 1970-luvun alussa Mariner 9 -luotain kuvasi hiekkadyynejä halkovia, kuivien joenuomien näköisiä paikkoja sekä tyhjyyttään ammottavia merenpohjia, jotka suorastaan janosivat vettä.  Monista muista luotaimista nähtiin myöhemmin sama.


Luotainten keräämien tietojen perusteella Spiritille ja Opportunitylle valittiin laskeutumispaikka, jossa ajateltiin olleen joskus vettä. Veden merkkejähän ne lähtivät Marsista hakemaan. Spirit laskeutui Gusevin kraatteriin. Kolme viikkoa myöhemmin sen kaksoissisar, Opportunity, saapui vastakkaiselle puolelle Marsia sijaitsevalle Meridianin tasangolle.


Robotit löysivät etsimänsä


Spiritin laskeutumispaikka osoittautui aluksi pettymykseksi, sillä merkkejä vedestä ei löytynyt heti. Myöhemmin niitä löytyi, mutta Opportunityn tutkiman Meridianin tasangon historia osoittautui huomattavasti Gusevin menneisyyttä märemmäksi.


Robottigeologien löytämät "todisteet" Marsin vetisyydestä liittyvät kivien kemialliseen koostumukseen ja rakenteeseen. "Juokseva vesi virtasi kerran näiden kivien seassa ja muutti niiden rakennetta ja kemiaa" sanoo  Spiritin havaintoja tutkiva Steve Squyres NASAn tiedotteessa.


Kivistä on esimerkiksi löytynyt sulfaatteja ja jarosiittia, joiden synty edellyttää vettä. Myös Opportunityn löytämät mustikoiksi nimetyt hematiittipallerot  kielivät vedestä. Kivistä on niin ikään tyhjiä "taskuja", joissa on  todennäköisesti aikanaan ollut vedessä muodostuneita suolakiteitä. Lisäksi on löydetty rantaviivaa muistuttavia sedimenttikerrostumia


"Olemme nauttineet yrittäessämme selittää, mitä täällä (Marsissa) on tarkalleen ottaen tapahtunut", jatkaa Squyres.


Ahtojää peittää valtameren


Mars Express puolestaan löysi merkkejä kokonaisesta valtamerestä. Se kuvasi nimittäin Marsin päiväntasaajan tienoilla sijaitsevaa Elysium tasankoa peittävät laatat, jotka ovat pakkautuneet samalla tavalla kuin Maan napa-alueiden ahtojää. Olisiko kyseessä meri?


Suurten kraatterien vähyydestä päätellään, että meri olisi syntynyt vain viitisen miljoonaa vuotta sitten veden tulviessa Marsin kuoren halkeamista. Se olisi Pohjanmeren kokoinen.
 
Nyt pitäisi siis päästä tutkimaan, ovatko pölypeitteen suojaamat laatat todella jäätä. New Scientistin mukaan Nasa itse asiassa harkitsi Spiritin ja Opportunityn laskeutumispaikaksi juuri Elysium tasankoa, mutta sen oletettiin kuvien perusteella olevan laskeutumiseen sopimatonta teräväreunaista laavakivikkoa.


Robotitkaan eivät kuitenkaan pystyisi vastaamaan siihen, mitä on jään alla. Ehkä Mars Expressin MARSIS-tutka, jonka pitäisi aloittaa toimintansa vuodenvaihteessa, näkee vettä tai suuria routakerroksia Marsin pinnan alla.


 Vesi virvoittaa elämän





Mars Exploration Rovers
http://www.nasa.gov/vision/universe/solarsystem/mer_main.html
Mars Express
http://www.esa.int/SPECIALS/Mars_Express/


"Tämä tarkoittaa, että Marsissa saattaa yhä olla mikrobitasoista elämää", sanoo tutkija John Murray jäätyneen meren innoittamana University College Londonin tiedotteessa.


Kaiken kukkuraksi Mars Express havaitsi meriehdokkaan yläpuolella ylimääräisen paljon metaania. Metaani säilyy kaasukehässä hajoamatta vain kolmisen sataa vuotta. Jokin synnyttää siis sitä jatkuvasti lisää. Vaihtoehtoina ovat tuliperäiseen aktiivisuuteen liittyvät ilmiöt ja elämä.


Marsin metaania näyttää yleisestikin keskittyvän sinne, missä on vesihöyryä. Tämän tekee erityisen mielenkiintoiseksi se, että USC:n (University of Southern Californian) tutkijat löysivät hiljattain ensimmäistä kertaa metaania tuottavia bakteereita kuivasta erämaasta, alueelta, joka sijaitsee lähellä Utahissa olevaa  Mars Research Stationia. Ehkä nämä bakteerit pärjäisivät Marsissakin ja selittäisivät metaanikeskittymät.


Mutta ennen kuin kättelemme marsilaisia, pidetään mielessämme, ettei vesi - varsinkaan historiallinen - vielä tarkoita elämää. Seuraava marstutkimuksen megatrendi on kuitenkin varmasti elämän merkkien etsiminen.


Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla