Suomessakin kerätään potilaita aivostimulaattorin asennukseen.
Nyt kokeiltavissa leikkauksissa aivoihin asennetaan stimulaattori. Kanadassa ideoitu menetelmä on tulossa myös meille.




Tiedemaailman mielenkiinnon herättäminen voi olla vaikeaa. Joskus se vaatii poikkeukselliset tutkimustulokset, toisinaan syötiksi riittää herkullinen tutkimusasetelma. Torontolaislääkäreillä oli muutama vuosi sitten kaksi ässää hihassaan, vaikka tuskin he huomionhalusta kokeitaan tekivät. Aiheena oli masennuksen hoito aivoihin kajoavalla menetelmällä, ja erinomaiset tulokset yllättivät niin tutkijat, potilaat kuin tiedeyhteisön.

Mutta mennään ajassa hiukan taaksepäin. Tapahtumaketju käynnistyi, kun neurologian ja psykiatrian professori Helen Mayberg tutki aivojen aineenvaihduntaa positroniemissiotomografialla ja havaitsi, että masentuneilla potilailla eräs aivoalue toimi poikkeuksellisen aktiivisesti. Brodmannin alue 25:ksi kutsuttu aivokuoren kohta näytti sitä vilkkaammalta, mitä vaikeampia masennusoireet olivat. Alueen ja sen hermoratojen yhteydestä negatiivisiin tunnetiloihin ja masennukseen kielivät eräät aiemmatkin tutkimukset, mutta nyt tieto täsmentyi.

Mayberg tutkimusryhmineen päätti selvittää, voisiko potilaiden masennusoireita lievittää stimuloimalla Brodmannin alue 25:tä sähköisesti niin, että sen toiminta hidastuisi.


Vanha menetelmä mutta uusi käyttö

Sähkön käyttö itsessään ei ollut uutta. Ulkoinen sähköhoito kuuluu yhä vaikean masennuksen rutiinihoitoon silloin, kun lääkkeet ja terapia eivät auta.

Myöskään aivojen syvien osien sähköstimulaatio (deep brain stimulation, DBS) ei ole uusi keksintö. Aivojen tahdistimeksikin kutsuttua laitetta on pitkään käytetty Parkinsonin taudin hoidossa ja viime aikoina myös muiden neurologisten sairauksien lievittämisessä.

Uutta Maybergin tutkimuksessa oli menetelmän soveltaminen juuri masennukseen, jota ainakin moni maallikko pitänee enemmän psykologisena kuin neurologisena ongelmana.


Elektrodit aivoihin, tahdistin rintaan

Alustavaan stimulaatiotutkimukseen osallistui kuusi potilasta. He olivat vuosikausia kärsineet syvästä masennuksesta, eivätkä monet lääkehoidot, terapiat ja ulkoiset sähköhoidot olleet tehonneet oireisiin.

Hoitokokeessa potilaat olivat hereillä, paikallispuudutettuina, kun neurokirurgi kuljetti sähköelektrodit pienien poranreikien kautta syvälle aivoihin. Stimulaatiotestin aikana potilaat kertoivat heitä vaivanneiden negatiivisten tunnetilojen katoavan, mutta sähköärsykkeiden loputtua ne palasivat.

Stimulaatio kannatti siis tehdä pysyväksi. Testin jälkeen asennettiinkin potilaiden rintalihaksen alle aivoelektrodeihin kytketty sydämentahdistimen kaltainen laite, ja kullekin potilaalle säädettiin juuri hänelle sopiva stimulaatiotaajuus.

Seuraavina kuukausina potilaiden tunnekirjo ailahteli jonkin verran, mutta vuoden seurannan jälkeen neljä kuudesta ei enää täyttänyt masennuksen kriteerejä. Kaksi ei kuitenkaan saanut syväaivostimulaatiosta pysyvää hyötyä, joten heidän elektrodinsa poistettiin.

Kokeillaan vaikeasti masentuneisiin Suomessakin

Maybergin tulokset kiehtovat suomalaistutkijoita siinä määrin, että vastaavaa halutaan alkaa tutkia myös meillä. Tekniset laitteet ja neurokirurginen osaaminen löytyvät omasta takaa, sillä Helsingissä on hoidettu Parkinson-potilaita syväaivostimulaatiolla jo 90-luvun puolivälistä lähtien.

Helsingin yliopiston psykiatrian professori Hasse Karlsson kertoo, että masennuksenhoitohanke on edennyt pitkälle.

- Meillä on valmis tutkimussuunnitelma, ja eettinen toimikunta näyttää vihreää valoa. Tarvitsemme vielä rahoituksen, minkä jälkeen voimme ryhtyä keräämään potilaita.

Tutkimuspotilaat seulotaan tiukasti. Ehtona on, että potilas sairastaa vaikeaa masennusta, jota on tuloksetta yritetty hoitaa vähintään neljällä erilaisella menetelmällä. Niistä yhden on täytynyt olla psykoterapia. Näin halutaan varmistaa, että hoitokokeilua käytetään vasta viimeisenä oljenkortena.

Entä muut oireet kuin masennus? Jo ennen Maybergin tutkimuksia raportoitiin yksittäistapauksista, joissa aivojen tiettyjen syvien osien stimulaatio lievitti pakko-oireista häiriötä. Karlssonin mukaan tällaisen testaamista ei kuitenkaan vielä kaavailla Suomessa, koska häiriö on vaikea-asteisena hyvin harvinainen.


Muitakin tekniikoita syynätään

Masennuksen hoitoon on haettu apua myös muista stimulaatiomenetelmistä, joita aikaisemmin käytettiin pelkästään neurologisten sairauksien oireiden lievittämiseen.

Aivojen syvien osien sähköstimulaation jälkeen lupaavimmat tulokset on saatu kymmenennen aivohermon eli vagushermon sähköisestä stimulaatiosta. Menetelmässä niskaan asetetaan ihon alle tahdistin, joka lähettää sähköimpulsseja vasemman puolen vagushermoon. Kukaan ei tarkasti tiedä, miksi tämä helpottaa masennusta, mutta kuvaustutkimusten mukaan aivoissa muuttuu eri osien verenkierto ja sellaisten välittäjäaineiden pitoisuus, jotka ovat tärkeitä masennuksen synnylle.

Vagushermostimulaation tehokkuudesta on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia. Jotain kertoo kuitenkin se, että tiukkana tunnettu Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkelaitos FDA hyväksyi menetelmän lääkkeisiin ja terapiaan reagoimattoman masennuksen hoitoon pari vuotta sitten.

Pienissä alustavissa tutkimuksissa on kokeiltu myös aivoihin vaikuttamista kallon ulkopuolelta nopeasti vaihtuvalla magneettikentällä. Edellä mainituista menetelmistä poiketen tämä transkraniaalinen magneettistimulaatio ei vaadi kirurgiaa. Magneettistimulaatio on kuitenkin kolmikon heikoin lenkki, sillä hoitotulokset eivät ole yltäneet syväaivo- ja vagushermostimulaation tasolle.


Hyötyjen arvioimiseksi pitää tutkia lisää

Vaikka stimulaatiohoitoihin on ladattu paljon odotuksia, hoitotulokset ovat vasta alustavia. Tutkimusten potilasmäärä on ollut pieni ja seuranta-aika lyhyt. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että tarvitaan lisää laadukkaita tutkimuksia ja tulosten kriittistä arviointia.

Maybergin tutkimusryhmällä on jo menossa laajempi syväaivostimulaation jatkotutkimus, johon osallistuu kolmisenkymmentä potilasta. Karlsson kertoo, että alustavien tulosten mukaan kaksi kolmasosaa heistä on hyötynyt hoidosta.

Karlssonin oma ryhmä aikoo puolestaan tehdä ensimmäisen vertailun syväaivostimulaation ja muiden masennushoitojen tehosta. Vaikutuksia arvioidaan neuropsykologisilla testeillä ja aivojen positroniemissiotomografialla, ja potilaiden tilaa seurataan tiiviisti.


Lääkkeitä ja terapiaa tarvitaan yhä

Visiona on, että stimulaatiot käynnistävät uuden aikakauden psykiatristen sairauksien hoidossa. Niillä pystytään näet vaikuttamaan sairauksien psykopatologiaan suoremmin kuin lääkkeillä tai ulkoisella sähköhoidolla, joiden vaikutukset kohdistuvat vähemmän tarkasti.

- Stimulaatiohoidoilla päästään lähemmäs masennuksen biologisten mekanismien hoitoa kuin lääkkeillä koskaan, Karlsson toteaa.

Uutta hoitomuotoa ainakin tarvittaisiin, sillä lääkkeistä, terapiasta ja ulkoisesta sähköhoidosta saa riittävän avun vain osa.

Lääkkeiden kaltaista liukuhihnahoitoa stimulaatioista ei kuitenkaan maalailla. Laitteet ovat kalliita, eikä neurokirurgiassa pian jäisi muuhun aikaa, jos leikkauslistat täyttyisivät masennuspotilaista.

Stimulaatioiden ei myöskään uskota täysin syrjäyttävän vaikeasti masentuneiden muita hoitoja. Aivan kuten lonkkaleikkauspotilas tarvitsee kuntoutuksena fysioterapiaa, kirurgisesti hoidettu masennuspotilas kaipaa psykiatrista tukea.

Kaikille muihin hoitoihin pettyneillekään stimulaatiot eivät tuo apua. Tämän osoitti jo Maybergin ensimmäinen tutkimus. Masennuksen syyt ovat yksilöllisiä, ja se, mikä auttaa yhtä, saattaa olla tehoton toisella.

Mielenkiintoista on, että masentuneiden ja terveiden aivokuvista on havaittu eroja Brodmannin alue 25:n lisäksi lukuisissa muissa aivoalueissa ja radastoissa. Ei ole täysin tuulesta temmattu ajatus, että tulevaisuudessa vaikeasti masentuneiden aivot kuvattaisiin ja syväaivostimulaatiolla hoidettava kohta räätälöitäisiin kuvaustulosten mukaan.


Peruuttamattomia vaikutuksia ei synny

Koska lobotomian synkkä historia on vielä tuoreessa muistissa, aivoihin kajoavan kirurgian yleistyminen psykiatristen sairauksien hoidossa tulee varmasti herättämään tunteita. Kollegoiltaan Karlsson kertoo kuitenkin saaneensa lähinnä positiivista palautetta.

- Aivojen syvien osien sähköstimulaatiolla ei ole mitään tekemistä lobotomian kanssa, sillä mitään ratoja ei katkota, Karlsson korostaa.

- Kirurginen osuus on vähäinen, ainoastaan pieni viilto ja luuhun tehtävä senttimetrin levyinen porareikä, täsmentää HYKSin neurokirurgian erikoislääkäri Esa-Pekka Pälvimäki. - Lisäksi toimenpide on peruutettavissa, eli jos elektrodi poistetaan, tilanne palautuu samaksi kuin ennen leikkausta.

Leikkauksen itsensä riskit ovat samankaltaisia kuin muidenkin leikkausten: mahdolliset leikkausalueen verenvuodot ja infektiot.

Soraääniä on kuulunut hoidon kalleudesta. Toisaalta masennuksesta, jota ei onnistuta hoitamaan, seuraa usein laitoshoitojaksoja ja sairauseläkkeelle jääminen, jotka tulevat ajan mittaan moninkertaisesti kalliimmiksi. Mahdolliselle itsemurhien ehkäisylle ei voida edes laskea hintaa.

Vastenmielisyyden vuosikymmenten takaista psykokirurgiaa kohtaan pelätään vaikeuttavan stimulaatiohoitojen tutkimusta. Elämänlaatua kartoittavissa tutkimuksissa on kuitenkin kerran toisensa jälkeen todettu, että vakava masennus huonontaa potilaan elämää ja toimintakykyä enemmän kuin juuri mikään ruumiillinen sairaus.

Voidaankin kysyä, onko eettisesti oikein jättää vain menneisyyden painolastin vuoksi tutkimatta hoitotapaa, joka voi parantaa masennukseen juuttuneiden potilaiden elämänlaatua.



Yasmina Dadi on suomalainen tiedetoimittaja, joka opiskelee lääketiedettä Helsingin yliopistossa ja on suorittanut lääketieteen toimittajan tutkinnon Westminsterin yliopistossa Lontoossa.


Lobotomia oli Nobel-palkittu tieteen harharetki


Menneinä aikoina psykiatrisia oireita on yritetty hoitaa jos jonkinlaisilla menetelmillä, kuten munasarjojen, häpykielen tai kiveksien poistolla sekä nenäleikkauksilla. Aivoihin kohdennetun hoidon aikakausi alkoi toden teolla 1900-luvun alussa, kun John Fulton Yalen yliopistosta raportoi lontoolaisessa neurologikongressissa eläinkokeestaan. Otsalohkon poisto oli muuttanut simpanssit rauhallisemmiksi.

Lehtereillä luentoa kuunteli portugalilainen neurologi Egas Moniz. Fultonin tulosten innoittamana hän päätti tutkia, helpottuisivatko ihmisten vainoharhat ja ahdistus, jos tuhoaisi alkoholilla valkoisen aineen, joka yhdistää otsalohkot aivojen pääosaan. Leikkaukset Moniz aloitti psykokirugi Almeida Liman kanssa syksyllä 1935.

Maailmanlaajuinen hoitomuoto lobotomiasta tuli, kun yhdysvaltalaiset neurokirurgi James Watts ja neuropatologi Walter Freeman vuotta myöhemmin kehittivät toimenpiteestä niin sanotun standardimetodin, jossa aivojen otsalohkojen yhteydet taaksepäin katkaistiin.


Muutakaan ei osattu

Vaikka tulokset olivat kirjavia, lobotomian nopea leviäminen on helppo ymmärtää, sillä psykiatrisiin sairauksiin oli tuolloin niukasti hoitokeinoja. Ensimmäiset psykoosilääkkeet tulivat näet käyttöön vasta 1950-luvulla. Lisäksi ensimmäinen maailmansota oli tuottanut suuren joukon traumatisoituneita ihmisiä, jotka kärsivät masennuksesta ja vaikeasta ahdistuksesta.

Leikkaus lievittikin parhaiten juuri ahdistuneisuutta ja tuskaisuutta, mutta se aiheutti sivuvaikutuksina persoonallisuuden muutoksia ja vaikeaa välinpitämättömyyttä. Leikkauksilla tuotettiin myös muuta tuhoa, sillä koska aivokuvaustekniikoita ei ollut, lobotomia tehtiin käsikopelolla. Lisäksi tutkimusetiikka ja potilaiden oikeuksien kunnioittaminen olivat vielä lastenkengissään.

Moniz oli kuitenkin aikalaistensa arvostama ja sai lobotomian kehittämisestä fysiologian ja lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 1949.

Suomessa ensimmäinen lobotomialeikkaus suoritettiin vuonna 1946. Leikkauksia tehtiin kaiken kaikkiaan puolisentoistatuhatta, viimeinen Töölön sairaalassa vuonna 1969.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018