Ihmisaivoilla on taipumus liikuttavan naiivisti luottaa enemmän meikäläisiin kuin heikäläisiin.



Ihmisaivoilla on taipumus liikuttavan naiivisti luottaa enemmän meikäläisiin kuin heikäläisiin.


Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

Aasialaiset eivät arvosta elämää samoin kuin me länsimaalaiset. Aasiassa elämä on yltäkylläistä. Se on halpaa. Näin tuumiskeli kenraali William Westmoreland vuonna 1974 Vietnamin sodan ajan siviiliuhreista dokumentissa Hearts and Minds. Kalansilmäperspektiivistä katsottuna läheiset ja jopa naapurien kissat ovat merkittäviä hahmoja, kun taas maailman laidalla elävät ovat harmaata massaa.

Mutta ei muukalaiseksi tuomitseminen edellytä edes maantieteellistä etäisyyttä.

"Lasti prosessoitiin, ja toiminto pidettiin käynnissä." Näin kuvaili Treblinkan tuhoamisleirin komendantti Franz Stangl liittoutuneiden kuulustelijoille niitä päiviä, jolloin leireillä murhattiin yhden aamupäivän aikana enimmillään 5 000 elävää ja toivovaa ihmistä. Tuhotut eivät olleet kaukaisesta kulttuurista vaan entisiä naapureita.

Toisen maailmansodan jälkeen sosiaalipsykologit alkoivat toden teolla selvittää, miten on mahdollista, että ihminen voi esineellistää lajitoverinsa niin kylmästi.

Kokeissa osoitettiin kerta toisensa jälkeen taipumus oman ryhmän jäsenten suosimineen ja heikäläisten ohittamiseen tai jopa syrjimiseen. Heti kun syntyy "me", kaikki toiset kuuluvat ryhmään "muut". Jopa merkityksettömät tavut, jotka muistuttavat sanoja me ja meidän (us, we, ours), kuulostavat korvissamme paremmilta kuin he ja heidän (them, they, theirs).


Otsalohkossa alas tai ylös

Karsinointi näkyy paljastavasti aivotoiminnassa. Tiede-lehti 5/2008 (s. 5) raportoi neuropsykologi Adrianna Jenkinsin kokeista, joissa ihmisten aivoja seurattiin toiminnallisella magneettikuvauksella, kun heille esitettiin valokuvia tuntemattomista henkilöistä. Samalla kerrottiin, onko kuvan henkilö oman vai väärän puolueen tyyppi. Todellisuudessa puoluekannat eivät tosin olleet edes tutkijoiden tiedossa.

Jos koehenkilöt luulivat, että kuvan henkilö on omaa puoluetta, aivojen otsalohkon alaosa aktivoitui. Se aktivoituu myös, kun ihminen vastaa itseään koskeviin kysymyksiin, ja koehenkilöt alkoivatkin etsiä yhteneväisyyksiä itsensä ja kuvahenkilön välillä.

Jos koehenkilöt sen sijaan luulivat kuvahenkilöä väärän puolueen kannattajaksi, aktivoitui otsalohkon yläosa ja he alkoivat etsiä eroja itsensä ja toisen välillä. On kiinnostavaa, että psykopaateilla toimii vain tämä toisia ihmisiä esineellistävä yläosa. Empaattinen alaosa pysyy heillä hiljaisena.

Psykologi Drew Westen tutki vuonna 2006 niin ikään toiminnallisen magneettikuvauksen avulla järkeilyä. Kun koehenkilöille esitettiin omien uskomusten kanssa ristiriitaisia väitteitä, aivojen järkeilyosasto sammahti. Mutta kun esitettiin omia uskomuksia tukevaa aineistoa, järkeilyosasto hyrähti käyntiin. Tulokset säestävät toteamusta, jonka psykologi Gordon Allport vuonna 1954 esitti kirjassa The nature of prejudice: tekee heikäläinen niin tai näin, se on aina väärin päin.


Omiin luotetaan katteettakin

Ehkä hiuksianostattavin esimerkki luottamuksesta oman porukan pätevyyteen on sosiaalipsykologien Saul Kassinin ja Christina Fongin koe, jossa opiskelijoille opetettiin Yhdysvalloissa laajasti käytettyä Reid-kuulustelutekniikkaa. Aluksi näytettiin videoita epäillyistä, joista osa oli syyllisiä, osa syyttömiä. Opiskelijoiden arviot ryhmäjaosta eivät olleet arvausta parempia, mutta koulutus kasvatti itseluottamusta hälyttävästi. Ehkä vaikutus johtui siitä, etteivät koehenkilöt olleet alan ammattilaisia, tutkijat uumoilivat.

Niinpä Kassin ja Fong ottivat arvioijiksi 44 kokenutta rikostutkijaa, joilla oli takanaan keskimäärin 14 vuoden kokemus. Heistä kaksi kolmasosaa oli saanut erikoiskoulutuksen Reid-tekniikkaan. Poliisit luulivat tietävänsä sataprosenttisesti, kuka on syytön ja kuka syyllinen. Valitettavasti poliisienkaan varma tieto ei ollut arvausta kummempi.

Kassinin ja kumppaneiden 1999-2005 tekemissä kokeissa havaittiin yllättäen, että viattomat ihmiset tunnustivat Reid-kuulusteluissa herkemmin kuin todelliset syylliset. Kun Kassin koulutti poliiseja väärien tunnustusten sudenkuopista, nämä väittivät itsevarmasti, että kukaties jotkut muut voivat tehdä virheitä mutteivät he. Kun Kassin kysyi perusteita moiseen itseluottamukseen, muuan poliisimies vastasi: "Me emme koskaan kuulustele viattomia."


Lapsi oppii "oikean" ulkonäön

Adrianna Jenkinsin kokeiden tyyppisissä israelilaiskokeissa tutkittiin etnisen alkuperän vaikutusta meikäläisyyteen. Jos ihminen on elänyt lapsuutensa yhteisössä, jossa on vain samannäköisiä ihmisiä, hänen aivonsa katsovat mieluummin omaan kuin toiseen etniseen ryhmään kuuluvan ihmisen kasvoja. Mutta jos ihminen on lapsesta asti elänyt etnisesti rikkaammassa ympäristössä, värillä ei ole väliä.

Vauvat eivät ole ennakkoluuloisia, joten lapsi oppii vasta pikkuhiljaa, kuka kuuluu sisäryhmään ja kuka ulkoryhmään. Tämä käy mahdolliseksi, kun kehittyy kyky luokitella ja luoda prototyyppejä. Lapsi oppii käytännön esimerkeistä, kuten naapurin Mustista ja Mirristä, että toinen on koira ja toinen on kissa. Vähitellen lapsi oppii tuntemaan Mustin ja oman leikkikoiran lisäksi serkun perhoskoiran ja enon tanskandoggin, ja syntyy koirien luokka.

Koska koirasta puhuttaessa on epäkäytännöllistä kuvitella eteensä koko koirapuisto, jokainen luo itselleen oman arkkiesimerkin eli prototyypin koirien koirasta. Samoin muodostamme prototyypin ihmisestä.

Kun hyvin pienelle lapselle annetaan nukke, jolta puuttuu jalka, lapsi leikkii sillä muitta mutkitta. Mutta jos sellainen annetaan hieman varttuneemmalle lapselle, hän hämmentyy. Reaktio johtuu siitä, että isompi lapsi on luonut nukeista kaksijalkaisen prototyypin. Poikkeuksena on tietysti sotainvalidin lapsi, jonka mielestä isän puuttuva raaja ei ole oleellinen asia kunnollisuutta määritettäessä.

Lapset, joiden perheessä erilaisuutta on tapana hyssytellä, pyrkivät siirtämään prototyyppiin sopimattoman nuken vaivihkaa syrjään. Avoimessa kulttuurissa kasvaneet lapset vievät jalattoman nuken aikuisen luo, jotta aikuinen korjaisi sen. Jos aikuinen alkaa pontevasti tai vähänkin hätääntyneenä korjata nukkea tai vaihtaa sen toiseen, lapsi oppii, että kaikkien nukkien - ja ihmisten - tulee olla prototyypin mukaisia kelvatakseen. Aikuisen kannattaakin selittää lapselle, että vaikkei nukella ole jalkaa, sen kanssa voi mainiosti leikkiä.

Eri tutkimusten mukaan näyttää, että lapset lyövät meikäläisten ja heikäläisten prototyypit lukkoon 6-8 vuoden iässä. Joillakin ihmisillä käsitys sisäryhmästä on tiukka kuin neulansilmä. Jos pienintäkään erilaisuutta ei suvaita, maaperä on hedelmällinen koulukiusaamiselle.


Monta tapaa ottaa etäisyyttä

Aikuisena erottelu muuttuu tyylikkäämmäksi ja siten salakavalammaksi ja iän mukana usein vielä syventyy. Sellaiset lääkärit ja hoitajat, jotka ovat alun alkaen tehneet selvän eron potilaiden ja hoitajien välillä, ovat taipuvaisia kasvattamaan kuilua entisestään. Esimerkiksi monet kirurgit suojelevat itseään pitämällä tiettyä henkistä etäisyyttä, jottei potilas "koskettaisi" ja haittaisi liikaa työtä.

Kirurgiassa potilaan esineellistämisestä ei liene kovin suurta haittaa, mutta esimerkiksi psykiatriassa se voi haitata toipumista. Ihanteena onkin, että asiakas ja terapeutti miettivät yksissä tuumin ratkaisua pulmiin.

Maailman hädänalaisten ja väärin kohdeltujen ihmisten paljous voi tuntua niin lannistavalta, ettei heidän auttamistaan jaksa edes miettiä. Silloin tulee kiusaus ajatella näitä ihmisiä massana. Toisaalta niillä, jotka uhraavat kaiken energiansa kaukoauttamiseen, ei riitä voimia läheisistä huolehtimiseen. Oman huolehtimiskyvyn rajat on tärkeää tuntea. Kummilapsen ottaminen etämeikäläiseksi voi sopia yhteen alkukantaisten vaistojemme kanssa.

Ihmisten sijaan joku voi kokea kuuluvansa yhteen eläinten tai luonnon kanssa. Luontofanaatikko Timothy Treadwell omisti elämänsä harmaakarhuille. Hän asui niiden kanssa alaskalaisessa luonnonpuistossa suurimman osan vuodesta 13 vuoden ajan. Treadwell uskoi olevansa karhujen kanssa yhtä. Hän uskoi maailmankaikkeuden harmoniaan ja luonnon ykseyteen. Luonto oli hyvä, ja sivilisaatio, joka syytti Treadwelliä karhujen häiritsemisestä, oli paha. Yhteen sulautuminen muuttui kirjaimelliseksi, kun vuonna 2003 Treadwell tyttöystävineen joutui karhun popsimaksi.


Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden
vakituinen avustaja.

Pääasiallinen lähde: Carol Tavris & Elliot Aronson, Mistakes were made (but not by me) (Harcourt Books 2007)



Senhän näkee päältä...


Maailman sivu ihmiset ovat merkinneet oman ryhmänsä koruin, ihomaalauksin, kampauksin, vaattein ja esinein. Nopea vilkaisu selvittää, onko yksilö meikäläinen vai heikäläinen.
Joskus ulkoiset merkit johtavat kutkuttaviin tilanteisiin. Muusikko Frank Zappa oli vieraana konservatiivisen Joe Pynen tv-keskusteluohjelmassa. Keskustelun kuluessa Pyne ilkeili, että Zappan täytyy olla tyttö, koska tällä on pitkä tukka. Zappa, joka oli tietoinen Pynen puujalasta, tokaisi: "Ja sinä olet sitten pöytä, koska sinulla on puujalka!" Esimerkki naurattaa - ja ei naurata.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.