Ihmisaivoilla on taipumus liikuttavan naiivisti luottaa enemmän meikäläisiin kuin heikäläisiin.



Ihmisaivoilla on taipumus liikuttavan naiivisti luottaa enemmän meikäläisiin kuin heikäläisiin.


Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

Aasialaiset eivät arvosta elämää samoin kuin me länsimaalaiset. Aasiassa elämä on yltäkylläistä. Se on halpaa. Näin tuumiskeli kenraali William Westmoreland vuonna 1974 Vietnamin sodan ajan siviiliuhreista dokumentissa Hearts and Minds. Kalansilmäperspektiivistä katsottuna läheiset ja jopa naapurien kissat ovat merkittäviä hahmoja, kun taas maailman laidalla elävät ovat harmaata massaa.

Mutta ei muukalaiseksi tuomitseminen edellytä edes maantieteellistä etäisyyttä.

"Lasti prosessoitiin, ja toiminto pidettiin käynnissä." Näin kuvaili Treblinkan tuhoamisleirin komendantti Franz Stangl liittoutuneiden kuulustelijoille niitä päiviä, jolloin leireillä murhattiin yhden aamupäivän aikana enimmillään 5 000 elävää ja toivovaa ihmistä. Tuhotut eivät olleet kaukaisesta kulttuurista vaan entisiä naapureita.

Toisen maailmansodan jälkeen sosiaalipsykologit alkoivat toden teolla selvittää, miten on mahdollista, että ihminen voi esineellistää lajitoverinsa niin kylmästi.

Kokeissa osoitettiin kerta toisensa jälkeen taipumus oman ryhmän jäsenten suosimineen ja heikäläisten ohittamiseen tai jopa syrjimiseen. Heti kun syntyy "me", kaikki toiset kuuluvat ryhmään "muut". Jopa merkityksettömät tavut, jotka muistuttavat sanoja me ja meidän (us, we, ours), kuulostavat korvissamme paremmilta kuin he ja heidän (them, they, theirs).


Otsalohkossa alas tai ylös

Karsinointi näkyy paljastavasti aivotoiminnassa. Tiede-lehti 5/2008 (s. 5) raportoi neuropsykologi Adrianna Jenkinsin kokeista, joissa ihmisten aivoja seurattiin toiminnallisella magneettikuvauksella, kun heille esitettiin valokuvia tuntemattomista henkilöistä. Samalla kerrottiin, onko kuvan henkilö oman vai väärän puolueen tyyppi. Todellisuudessa puoluekannat eivät tosin olleet edes tutkijoiden tiedossa.

Jos koehenkilöt luulivat, että kuvan henkilö on omaa puoluetta, aivojen otsalohkon alaosa aktivoitui. Se aktivoituu myös, kun ihminen vastaa itseään koskeviin kysymyksiin, ja koehenkilöt alkoivatkin etsiä yhteneväisyyksiä itsensä ja kuvahenkilön välillä.

Jos koehenkilöt sen sijaan luulivat kuvahenkilöä väärän puolueen kannattajaksi, aktivoitui otsalohkon yläosa ja he alkoivat etsiä eroja itsensä ja toisen välillä. On kiinnostavaa, että psykopaateilla toimii vain tämä toisia ihmisiä esineellistävä yläosa. Empaattinen alaosa pysyy heillä hiljaisena.

Psykologi Drew Westen tutki vuonna 2006 niin ikään toiminnallisen magneettikuvauksen avulla järkeilyä. Kun koehenkilöille esitettiin omien uskomusten kanssa ristiriitaisia väitteitä, aivojen järkeilyosasto sammahti. Mutta kun esitettiin omia uskomuksia tukevaa aineistoa, järkeilyosasto hyrähti käyntiin. Tulokset säestävät toteamusta, jonka psykologi Gordon Allport vuonna 1954 esitti kirjassa The nature of prejudice: tekee heikäläinen niin tai näin, se on aina väärin päin.


Omiin luotetaan katteettakin

Ehkä hiuksianostattavin esimerkki luottamuksesta oman porukan pätevyyteen on sosiaalipsykologien Saul Kassinin ja Christina Fongin koe, jossa opiskelijoille opetettiin Yhdysvalloissa laajasti käytettyä Reid-kuulustelutekniikkaa. Aluksi näytettiin videoita epäillyistä, joista osa oli syyllisiä, osa syyttömiä. Opiskelijoiden arviot ryhmäjaosta eivät olleet arvausta parempia, mutta koulutus kasvatti itseluottamusta hälyttävästi. Ehkä vaikutus johtui siitä, etteivät koehenkilöt olleet alan ammattilaisia, tutkijat uumoilivat.

Niinpä Kassin ja Fong ottivat arvioijiksi 44 kokenutta rikostutkijaa, joilla oli takanaan keskimäärin 14 vuoden kokemus. Heistä kaksi kolmasosaa oli saanut erikoiskoulutuksen Reid-tekniikkaan. Poliisit luulivat tietävänsä sataprosenttisesti, kuka on syytön ja kuka syyllinen. Valitettavasti poliisienkaan varma tieto ei ollut arvausta kummempi.

Kassinin ja kumppaneiden 1999-2005 tekemissä kokeissa havaittiin yllättäen, että viattomat ihmiset tunnustivat Reid-kuulusteluissa herkemmin kuin todelliset syylliset. Kun Kassin koulutti poliiseja väärien tunnustusten sudenkuopista, nämä väittivät itsevarmasti, että kukaties jotkut muut voivat tehdä virheitä mutteivät he. Kun Kassin kysyi perusteita moiseen itseluottamukseen, muuan poliisimies vastasi: "Me emme koskaan kuulustele viattomia."


Lapsi oppii "oikean" ulkonäön

Adrianna Jenkinsin kokeiden tyyppisissä israelilaiskokeissa tutkittiin etnisen alkuperän vaikutusta meikäläisyyteen. Jos ihminen on elänyt lapsuutensa yhteisössä, jossa on vain samannäköisiä ihmisiä, hänen aivonsa katsovat mieluummin omaan kuin toiseen etniseen ryhmään kuuluvan ihmisen kasvoja. Mutta jos ihminen on lapsesta asti elänyt etnisesti rikkaammassa ympäristössä, värillä ei ole väliä.

Vauvat eivät ole ennakkoluuloisia, joten lapsi oppii vasta pikkuhiljaa, kuka kuuluu sisäryhmään ja kuka ulkoryhmään. Tämä käy mahdolliseksi, kun kehittyy kyky luokitella ja luoda prototyyppejä. Lapsi oppii käytännön esimerkeistä, kuten naapurin Mustista ja Mirristä, että toinen on koira ja toinen on kissa. Vähitellen lapsi oppii tuntemaan Mustin ja oman leikkikoiran lisäksi serkun perhoskoiran ja enon tanskandoggin, ja syntyy koirien luokka.

Koska koirasta puhuttaessa on epäkäytännöllistä kuvitella eteensä koko koirapuisto, jokainen luo itselleen oman arkkiesimerkin eli prototyypin koirien koirasta. Samoin muodostamme prototyypin ihmisestä.

Kun hyvin pienelle lapselle annetaan nukke, jolta puuttuu jalka, lapsi leikkii sillä muitta mutkitta. Mutta jos sellainen annetaan hieman varttuneemmalle lapselle, hän hämmentyy. Reaktio johtuu siitä, että isompi lapsi on luonut nukeista kaksijalkaisen prototyypin. Poikkeuksena on tietysti sotainvalidin lapsi, jonka mielestä isän puuttuva raaja ei ole oleellinen asia kunnollisuutta määritettäessä.

Lapset, joiden perheessä erilaisuutta on tapana hyssytellä, pyrkivät siirtämään prototyyppiin sopimattoman nuken vaivihkaa syrjään. Avoimessa kulttuurissa kasvaneet lapset vievät jalattoman nuken aikuisen luo, jotta aikuinen korjaisi sen. Jos aikuinen alkaa pontevasti tai vähänkin hätääntyneenä korjata nukkea tai vaihtaa sen toiseen, lapsi oppii, että kaikkien nukkien - ja ihmisten - tulee olla prototyypin mukaisia kelvatakseen. Aikuisen kannattaakin selittää lapselle, että vaikkei nukella ole jalkaa, sen kanssa voi mainiosti leikkiä.

Eri tutkimusten mukaan näyttää, että lapset lyövät meikäläisten ja heikäläisten prototyypit lukkoon 6-8 vuoden iässä. Joillakin ihmisillä käsitys sisäryhmästä on tiukka kuin neulansilmä. Jos pienintäkään erilaisuutta ei suvaita, maaperä on hedelmällinen koulukiusaamiselle.


Monta tapaa ottaa etäisyyttä

Aikuisena erottelu muuttuu tyylikkäämmäksi ja siten salakavalammaksi ja iän mukana usein vielä syventyy. Sellaiset lääkärit ja hoitajat, jotka ovat alun alkaen tehneet selvän eron potilaiden ja hoitajien välillä, ovat taipuvaisia kasvattamaan kuilua entisestään. Esimerkiksi monet kirurgit suojelevat itseään pitämällä tiettyä henkistä etäisyyttä, jottei potilas "koskettaisi" ja haittaisi liikaa työtä.

Kirurgiassa potilaan esineellistämisestä ei liene kovin suurta haittaa, mutta esimerkiksi psykiatriassa se voi haitata toipumista. Ihanteena onkin, että asiakas ja terapeutti miettivät yksissä tuumin ratkaisua pulmiin.

Maailman hädänalaisten ja väärin kohdeltujen ihmisten paljous voi tuntua niin lannistavalta, ettei heidän auttamistaan jaksa edes miettiä. Silloin tulee kiusaus ajatella näitä ihmisiä massana. Toisaalta niillä, jotka uhraavat kaiken energiansa kaukoauttamiseen, ei riitä voimia läheisistä huolehtimiseen. Oman huolehtimiskyvyn rajat on tärkeää tuntea. Kummilapsen ottaminen etämeikäläiseksi voi sopia yhteen alkukantaisten vaistojemme kanssa.

Ihmisten sijaan joku voi kokea kuuluvansa yhteen eläinten tai luonnon kanssa. Luontofanaatikko Timothy Treadwell omisti elämänsä harmaakarhuille. Hän asui niiden kanssa alaskalaisessa luonnonpuistossa suurimman osan vuodesta 13 vuoden ajan. Treadwell uskoi olevansa karhujen kanssa yhtä. Hän uskoi maailmankaikkeuden harmoniaan ja luonnon ykseyteen. Luonto oli hyvä, ja sivilisaatio, joka syytti Treadwelliä karhujen häiritsemisestä, oli paha. Yhteen sulautuminen muuttui kirjaimelliseksi, kun vuonna 2003 Treadwell tyttöystävineen joutui karhun popsimaksi.


Tuija Matikka on psykologi ja Tiede-lehden
vakituinen avustaja.

Pääasiallinen lähde: Carol Tavris & Elliot Aronson, Mistakes were made (but not by me) (Harcourt Books 2007)



Senhän näkee päältä...


Maailman sivu ihmiset ovat merkinneet oman ryhmänsä koruin, ihomaalauksin, kampauksin, vaattein ja esinein. Nopea vilkaisu selvittää, onko yksilö meikäläinen vai heikäläinen.
Joskus ulkoiset merkit johtavat kutkuttaviin tilanteisiin. Muusikko Frank Zappa oli vieraana konservatiivisen Joe Pynen tv-keskusteluohjelmassa. Keskustelun kuluessa Pyne ilkeili, että Zappan täytyy olla tyttö, koska tällä on pitkä tukka. Zappa, joka oli tietoinen Pynen puujalasta, tokaisi: "Ja sinä olet sitten pöytä, koska sinulla on puujalka!" Esimerkki naurattaa - ja ei naurata.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5216
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti