Miksei seuraava Google tai Facebook voisi tulla Euroopasta? Professori Marko Turpeisen johtama ICT Labs yrittää luoda edellytyksiä uusille innovaatioille.

Teksti: Jarno Forssell

Miksei seuraava Google tai Facebook voisi tulla Euroopasta? Professori Marko Turpeisen johtama ICT Labs yrittää luoda edellytyksiä uusille innovaatioille.

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2010

Hän pitää tv-sarjasta Ponille kyytiä ja elokuvasta Avatar, kannattaa munkkien protestia Burmassa ja seuraa Barack Obamaa Twitterissä. Facebookissa hänellä on 252 ystävää, LinkedInissä 276 kontaktia ja Twitterissä 94 seuraajaa. Hän päivittää FB-statustaan laiskasti ja on tweetannut viimeksi elokuussa 2009. Syyskuussa 2007 perustetussa Mediated professor -blogissa ei yhtään postausta. Tästä se alkaa, tutustuminen Marko Turpeiseen. Pakko myöntää, että sosiaalisen median tarjoama tieto kohteesta jää aika laihaksi – siitä huolimatta, että hän johtaa Digitaaliset sisällöt ja yhteisöt -tutkimusryhmää Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteisessä Tietotekniikan tutkimuslaitoksessa Hiitissä (Helsinki Institute for Information Technology). Lisäksi hänellä on mediateknologian professuuri Tukholman kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa.

Nyt tarvitaan selityksiä, mieluusti kasvotusten.

– Oma sosiaalisen median käyttöni on rajallista. Liityin Facebookiin ja Twitteriin ja postasin niihin silloin, kun kovin moni muu ei vielä tehnyt sitä. Haluan ymmärtää sosiaa­lisen median mahdollisuuksia niiden tullessa sisään. Kun ihmiset sitten alkavat käyttää niitä laajemmin, seuraan vierestä tutkijan silmälasit päässä, sanoo Turpeinen työhuoneessaan Aalto-yliopiston kampuksella Espoon Otaniemessä.

Hetken mietittyään Turpeinen jatkaa, että äsken kuultu selitys on ehkä se tutkijan rationaalinen versio. Hän myöntää, että syynä passiiviseen sosiaalisen median käyttöön on myös hänen persoonallisuutensa.

– Kun minulla on vapaa-aikaa, en kirjoita ekstrovertisti muille, mitä olen tekemässä. En vain ole sellainen ihminen. Elämässäni on asioita, jotka haluan pitää jossakin muualla kuin verkossa.

Vasta paperilehteen tehtävä haastattelu siis paljastaa, että Turpeisen tasoitus golfissa on 17,6 ja että hänen mielipuuhaansa kotona on Rock Band 3:n pelaaminen teini-ikäisten lasten kanssa. Roolijako menee niin, että 16-vuotias Laura soittaa kitaraa, 17-vuotias Aleksi rumpuja ja professori itse hoitaa basson ja laulut. Vaimo Hanna kuuntelee, jos pystyy.– Minä en yleensä pääse lasten expert-tasolle, mutta toisaalta annankin tasoitusta, sillä hoidan kahta roolia yhtä aikaa, Turpeinen selittää.

Otaniemestä maailmalle

Turpeisen tutkimus on viime aikoina kohdistunut kolmelle suunnalle: verkkoyhteisöihin, median tulevaisuuteen ja kestävää kehitystä tukevaan mediaan.

Hänen taustansa on insinööritieteissä ja verkkoyhteisötutkimuksen kotipesä entisessä Teknillisessä korkeakoulussa, nykyisellä Otaniemen kampuksella. Siellä on kehitetty sosiaalisen median OtaSizzle-testiympäristö, jota on testattu Espoon lisäksi myös Nairobissa, Beijingissä ja Yhdysvaltain Berkeleyssä. OtaSizzlen päälle opiskelijat ovat voineet suunnitella omia palvelujaan, esimerkiksi palveluksien vaihtoon tarkoitetun Kassi-palvelun. – Tutkin myös yksityisyyden suojaa näissä palveluissa. Eri maissa ja kulttuureissa on isoja eroja suhtautumisessa yksityisyyteen. Yritämme selvittää, mitkä ovat tärkeimmät erot ja miten ne tulisi ottaa huomioon palvelujen suunnittelussa.

Turpeisen mukaan tietoisuus verkkomedian yksityisyydestä riippuu myös käyttäjien iästä ja ”digilukutaidosta”. Hän korostaa myös sosiaalisen median palvelujen suunnittelijoiden vastuuta siitä, miten he asettavat palvelun oletusarvot: onko oletuksena täydellinen avoimuus, jota käyttäjän tulee tietoisesti rajoittaa.

– Oletusarvot ratkaisevat: ne ohjaavat käyttäytymistä todella paljon. On siis ihan oikein kysyä, mikä oikeus esimerkiksi Facebookilla on tehdä käyttäjiltä kysymättä muutoksia oletuksiin.Kolmea työtä samaan aikaanKun hakusanoilla ”Marko Turpeinen” tekee Google-haun, saa tulokseksi 2 270 osumaa. Niistä ensimmäisiksi nousevat uutiset, jotka kertovat hänen tulleen kesällä valituksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin alaisen ICT Labsin Helsingin-yksikön johtajaksi. Laitoksen tavoitteena on nostaa eurooppalaista informaatio- ja viestintäteknologia-alan tutkimusta ja opetusta sekä nivoa sitä yritysten innovaatioihin.

Uusi tehtävä tarkoittaa, että Turpeisen pitää tinkiä aiemmista työrooleistaan. Hän suunnittelee kuitenkin jatkavansa sivutoimisena sekä tutkimusryhmänsä johdossa että Tukholman-professuurissa ja aikoo ainakin hoitaa seitsemän ohjaamaansa väitöskirjaa kunnialla valmiiksi.

Seitsenvuotisen pestin alkukuukaudet ovat menneet toiminnan käynnistämisessä, suunnitelmien tekemisessä ja sopimusten laatimisessa yksikön perustajien – Aalto-yliopiston, VTT:n ja Nokian – välillä. Haastavimpia ovat olleet vastuukysymykset ja tekijänoikeusasiat.– Aikani on mennyt asioihin, joista en ole aikaisemmin tiennyt mitään – enkä ole varma, halusinko edes tietää, Turpeinen sanoo nyt jo hymyillen. Sopimuksiin on edellisenä päivänä saatu nimet, joten ICT Labsin toiminta voi lähteä virallisesti käyntiin.– Hyvää tutkimusta ja tutkimushankkeita on paljon. Ongelmana on, miten tutkijat ja tutkimuksen hyödyntäjät – opetus ja yritysmaailma – löytävät toisensa. Me pyrimme saamaan eri organisaatioissa toimivat ihmiset tekemään yhteistyötä pitkäjänteisesti.

Palveluja miljardeille?

Mitä ICT Labsin tuki sitten voisi tarkoittaa esimerkiksi Turpeisen omalle tutkimukselle verkkoyhteisöistä? Voisiko OtaSizzlen pohjalle jonakin päivänä syntyä uusi sosiaalisen median yhteisöpalvelu, joka jyräisi Facebookin markkinoilta?– Se voi olla aavistuksen verran epärealistinen tavoite. Tavoitteenamme on saada riittävän laajaa käyttöä, jotta ymmärrämme, miten tällaisia palveluja käytetään ja millainen vaikutus niillä on elämään.

Kun tutkija-Turpeinen lopettaa, vastausta jatkaa ICT Labsin johtaja-Turpeinen. – Onhan meillä tietysti kohtalaisen isoja partnereita, joten jos täällä keksitään jotakin mielenkiintoista, se voi päätyä miljardien ihmisten käyttöön. Ei se ole mahdoton ajatus.Tutkimuslaitos Hiitin piiristä on syntynyt muutamia kaupallisia palveluja kehittäneitä yrityksiä. Kolme vuotta sitten Googlelle myydyn yhteisöpalvelun Jaikun perustajista osalla oli tutkijatausta laitoksessa.

Taloudellinen läpimurto ei kuitenkaan ole Turpeista eteenpäin ajava voima.– Ehkä taustalla on aavistuksen verran naiivi usko siihen, että voin vaikuttaa tietotekniikan kehitykseen ja sen vaikutuksiin elämässämme. Tai ainakin ymmärtää sitä.Arkipäivän tasolla työssä palkitsee tutkijayhteisön imu: fiksut kollegat, joiden kanssa voi päivittäin käydä hyviä keskusteluja. Se kompensoi sitä, minkä ehkä palkassa menettää yksityisen sektorin töihin verrattuna.

Nörtti päätyi Polille

Ensimmäiset vuotensa Marko Turpeinen vietti Oulussa, kemisti-isänsä opiskelukaupungissa. Sitten isän työtehtävät Nesteen Sköldvikin jalostamolla veivät perheen Porvooseen, jossa Marko sai ensi kosketuksensa informaatioteknologiaan kaverinsa Commodore Vic-20 -kotitietokoneella. Oman Commodore 64:n hän muistelee saaneensa kesällä 1983, jolloin perhe muutti Espooseen.– Ensin pelasin kaseteilta pelejä, mutta aika pian ryhdyin itsekin ohjelmoimaan. Tein esimerkiksi lottosimulaattorin, joka osoitti, kuinka epätodennäköistä on voittaa lotossa.

Koulussa Markoa kiinnostivat matemaattiset aineet, ja lukioiässä hän suunnitteli joko insinööritieteiden tai matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opiskelua yliopistossa. Valinta osui lopulta Teknilliseen korkeakouluun ja tietotekniikkaan, jonka opinnot hän aloitti 1988.– Hirveän monella muullakin, joka sinne päätyi, oli samanlainen nörttitausta kuin minulla.

Teekkari Turpeinen suoritti opiskelijaelämästä ”pakolliset kuviot”, mutta ei enempää. Kampuselämä jäi vähälle, kun nörttitausta osoittautui hyödylliseksi myös työelämässä. Marko pääsi heti opintojensa alussa töihin Nesteen Trading and Supply -osastolle. Ohjelmistokehittäjänä ja atk-tukena hän teki pc:llä omia ohjelmiaan, jotka usein päätyivät tuotantokäyttöön.Kädet savessa uuteen mediaan

Kun Marko Turpeinen seitsemän vuoden opintojen jälkeen valmistui diplomi-insinööriksi, hänellä oli hallussaan tietotekniikan teoria ja käytäntö. Opintokirjaan oli tullut merkintöjä myös yrityspuolen opinnoista ja vuoden verran EU:n talouspolitiikan opintoja ranskalaisessa kauppakorkeakoulussa.

TKK:n ohjelmistotuotannon professori Reijo ”Shosta” Sulonen rekrytoi Turpeisen projektipäälliköksi elektronisen sanomalehden mahdollisuuksia kartoittavaan OtaOnline-hankkeeseen, jossa tehtiin läheistä yhteistyötä Aamulehti-yhtymän kanssa.– Pohdimme, voisiko tällaisessa verkottuneessa hypertekstijutussa olla potentiaalia. Hankkeessa oli koko ajan mukana mediatalon edustajia päätoimittajatasoa myöten. Teimme töitä kädet savessa, koodasimme softaa ja rakensimme Iltalehden, Aamulehden ja Kauppalehden ensimmäisiä verkkosivuja.

OtaOnline oli Turpeiselle ponnahduslauta mediabisnekseen. Hän siirtyi vuonna 1996 kehityspäälliköksi Aamulehti-yhtymään, joka kahden vuoden kuluttua muuttui Alma Mediaksi. Myöhemmin hän eteni Alma Median tutkimus- ja teknologiajohtajaksi.

Mieluummin lehti kuin lukulaite

Turpeisen uuden työhuoneen pöydällä on valkoinen Macintoshin läppäri ja pari älypuhelinta. IPadia tai muuta lukulaitetta professori ei omista. Hän kertoo kokeilleensa vuosien varrella useita erilaisia e-lukulaitteita, mutta yksikään niistä ei ole vielä tarttunut pysyvästi käteen. – Omat mediankäyttötapani eivät ole kovin futuristisia. Pidän printtimediasta ja luen lehtiä ja kirjoja. Vanhassa hyvässä painoviestinnässä ei ole mitään vikaa.

Professori muistuttaa, että jo 15 vuotta sitten ennustettiin painettujen lehtien kuolevan milloin tahansa. Sen jälkeen sähköinen tiedonvälitys ja verkkovälitteinen viestintä ovat kehittyneet valtavasti ja kehittyvät edelleen.– On ennustettu erilaisia kvanttihyppäyksiä, jotka veisivät verkkomediaa merkittävästi eteenpäin, ja sellaisia tuleekin aivan varmasti. Median historia osoittaa kuitenkin, että vanhat mediat kuolevat tosi hitaasti, jos lainkaan. En usko printtimedian kuolevan seuraavien 20 vuoden aikana, uutiset sen kuolemasta ovat ennenaikaisia.

Amerikan oppeja hakemassa

Marko Turpeinen mainitsee tutkijanuransa parhaista hetkistä väittelyn tohtoriksi ja positiivisen tieteellisen arvioinnin, jonka hänen johtamansa tutkimusryhmä sai pari vuotta sitten.

Yksi huippukohta sattui uran alkuvaiheeseen 1990-luvun lopussa, kun Turpeinen opiskeli Bostonissa, Massachusettsin tekni­sessä yliopistossa MIT:ssä. Ensimmäisenä vuotenaan MIT:n Media Labissa hän sai käyntiin tutkimuksen, jossa ikäihmiset tuottivat sisältöä verkkomediaan. Kun laboratorion johtaja, professori Walter Bender, kutsuttiin puhumaan Yhdysvaltain sanomalehtien liiton vuosikonferenssiin, hän päättikin antaa puheenvuoron neljälle opiskelijalleen.– Se oli opiskelijapojalle aikamoinen happotesti, mutta myös hieno mahdollisuus kertoa Amerikan sanomalehtiteollisuudelle, mihin yhteisöpalvelut voivat tulevaisuudessa johtaa.Opiskelu maailman kuuluisimmassa teknologiayliopistossa oli Turpeisen mukaan täysin erilaista kuin TKK:ssa. 1990-luvun lopussa MIT:n Media Lab oli suunnannäyttäjä siinä, mihin digitaalinen maailma oli menossa.– Opiskelu imaisi mukaansa tavalla, jota en ollut kokenut suomalaisessa tiedeympäristössä. Kaikki Media Labin opiskelijat palkattiin myös tutkimusassistenteiksi, joten porukka hengaili laboratoriossa keskipäivästä myöhään yöhön.

Turpeinen palasi Yhdysvaltoihin vuonna 2009 – nyt professorina ja vierailevana tutkijana, ja tällä kertaa länsirannikolle. San Franciscon kupeessa Berkeleyssä ja Stanfordissa vietetyn ”sapattivuoden” aikana hän tutki, kirjoitti ja loi suhteita paikallisiin tutkimuspiireihin. Vuoden aikana hän huomasi, kuinka erilaisia Yhdysvaltain yliopistot voivat olla.– Stanford ja Berkeley ovat kuin kissa ja koira, Turpeinen kuvaa. Stanford on bisneshenkinen, kun taas Berkeleyssä suhtaudutaan kriittisesti yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Yliopiston tutkijat ovatkin panneet suuryrityksille kampoihin tietotekniikan kehitykseen liittyvissä asioissa.Marko Turpeisella on taustansa mediayhtiössä, joten hän ymmärtää esimerkiksi yritysten tavoitteen kerätä kaupallisesti hyödynnettävää käyttäjätietoa. Silti hän myöntää, että tiedon varsinaisen omistajan eli käyttäjän oikeudet pitäisi ottaa paremmin huomioon.– En ole kuitenkaan kummallakaan puolella. Tarkkailen tutkijana sivusta, miten jännitteet ja dialogi kehittyvät.

Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Marko Turpeinen

Ikä: 42Arvo: tekniikan tohtori, mediateknologian professori (KTH)Yliopistot: Aalto-yliopisto, Kungliga Tekniska högskolanYksiköt: HIIT (Aalto), EIT ICT LabsHarrastukset: golf, vapaa-aika perheen kanssa

Etappeja

1968 syntyy Oulussa.1971 muuttaa perheineen Porvooseen.1983 saa ensimmäisen tietokoneensa, Commodore 64:n.1987 kirjoittaa ylioppilaaksi Espoon­lahden lukiosta.1988 aloittaa tietotekniikan opinnot Teknillisessä korkeakoulussa TKK:ssa Espoossa.1995 valmistuu diplomi-insinööriksi.1996 lähtee opiskelemaan Massachusettsin tekniseen yliopistoon MIT:hen.2000 väittelee tekniikan tohtoriksi TKK:sta ja valmistuu mediatieteiden maisteriksi MIT:stä.2002 perustaa oman tutkimusryhmänsä Hiitin (Helsinki Institute for Information Technology).2006 valitaan Tukholman kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun mediateknologian professoriksi.2009 toimii vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä.2010 valitaan Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin EIT:n ICT Labsin Helsingin-yksikön johtajaksi.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.