Mestarit ikuistivat mesenaattejaan maalauksiinsa. Botticellin Kuninkaiden kumarruksessa Medicit esiintyvät Itämaan tietäjinä, ja heitä on nähty myös katsojien joukossa.  Kuva: Wikimedia Commons
Mestarit ikuistivat mesenaattejaan maalauksiinsa. Botticellin Kuninkaiden kumarruksessa Medicit esiintyvät Itämaan tietäjinä, ja heitä on nähty myös katsojien joukossa. Kuva: Wikimedia Commons

On totta, että Mediceissä oli väärintekijöitä ja vätyksiä, mutta yhtä lailla heissä oli suuria humanisteja, joita Eurooppa saa kiittää renessanssin kulttuuriaarteistaan.

Sinettisormuksen salpa aukeaa, ja myrkkyjauhe valuu vieraan viinimaljaan. Tikari välähtää makuuhuoneen hämärässä. Mies tuupataan palatsin ikkunasta hirttoköysi kaulassaan. Medicit ovat taas kukistaneet kilpailijansa ovelasti ja julmasti.

Tämä on yleinen mielikuva Mediceistä, Firenzeä 1400-luvun alusta 1700-luvun puoliväliin hallinneesta mahtisuvusta. Tulkinta on yksisilmäinen. Medicien kirjavaan joukkoon mahtui armottomia hirmuvaltiaita ja mitättömiä vätyksiä mutta myös hienoja hallitsijoita, piinkovia pankkiireja ja erinomaisia taiteen tuntijoita ja tukijoita. Enkeleitä he eivät olleet, mutta eivät myöhäiskeskiajan Euroopassa olisi pehmot menestyneetkään. Italia oli täynnä valtioita, joita riivasivat niin sisäiset valtataistelut kuin keskinäiset sodat.

Tästä tiimellyksestä Medicit nousevat nykytutkimuksen valossa esiin mainettaan parempina. He saavat paljon anteeksi, koska he olivat renessanssin tärkeimpiä mesenaatteja ja makumestareita. Suku kahmi itselleen rikkauksia ja valtaa, mutta toisaalta se loi Firenzeen ilmapiirin, jossa taide, tiede ja humanismi saivat kehittyä vapaammin kuin missään muualla Euroopassa.

Pyrkyrit loivat omaisuuden

Medicit olivat vallankäyttäjiä: pankkiireja, päämiehiä, ruhtinaita, sotapäälliköitä, arkkipiispoja ja paaveja – eivät taiteilijoita, tiedemiehiä, arkkitehteja tai kirjailijoita. Silti he muokkasivat ratkaisevasti Euroopan taide- ja kulttuuriperintöä, koska jokainen Medici kasvatettiin lapsesta lähtien humanistiksi.

Ensimmäiset tunnetut Medicit olivat tosin vielä toista maata. Nämä 1100-luvulla Firenzeen muuttaneet villakauppiaat olivat ahkeria, säästeliäitä ja kaukonäköisiä pyrkyreitä, joiden maailmaan mahtui vain rahanteko ja suhteiden luominen. Medicien myöhemmin niin kunnioitetulle vaakunatunnukselle, kanuunankuulille, irvailtiin vielä. Koiranleukojen mielestä ne olivat kolikoita, jotka muistuttivat, kuinka panttilainaajien suku kiskoi itsensä rikkaaksi, tai lääkepillereitä, jotka kertoivat, kuinka varhaiset Medicit ansaitsivat elantonsa puoskareina.

Medicit kuitenkin rakensivat tietään valtaan kärsivällisesti ja pitkäjänteisesti. Se tarkoitti harkittuja avioliittoja sekä taloudellisia ja poliittisia sopimuksia Firenzen mahtisukujen Albizzien, Pazzien ja Strozzien kanssa. Medicien onni oli, että he olivat hakeutuneet juuri Firenzeen. Toisin kuin useimmissa muissa keskiajan valtioissa sosiaalinen nousu oli siellä mahdollista, jopa tavallista. Firenze oli tasavalta, joka vaali Rooman aikaisia ihanteita kansalaisten yhdenvertaisuudesta.

Pankki antoi sananvaltaa

Ennakkoluulottomassa ja yritteliäisyydelle avoimessa ilmapiirissä Medicit ottivat ratkaisevan harppauksen kohti valta-asemaansa. Lokakuussa 1397 sukusaagan ensimmäinen avainhenkilö Giovanni di Bicci de' Medici toteutti haaveensa ja perusti oman pankin. Vain 16 vuotta myöhemmin Banco dei Medici nousi Euroopan vaikutusvaltaisimmaksi pankiksi, kun Giovanni solmi paavin kanssa sopimuksen Vatikaanin raha-asioiden hoidosta.

Medicien kantaisä ei pyrkinyt poliittiseen asemaan, mutta hän hankki suvulle vauraudellaan sananvaltaa. Hän myös korosti, että rikkaiden piti täyttää velvollisuutensa yhteiskuntaa kohtaan tinkimättä ja varojensa mukaisesti.

Yhtä merkittävä perintö tuleville Mediceille oli oivallus, jonka Giovanni sai 1401. Hän johti tuolloin komiteaa, joka etsi taiteilijaa kuvittamaan Firenzen tuomiokirkon suositun kastekappelin pronssiovet. Valituksi tuli nuori Lorenzo Ghiberti, jolle urakka merkitsi alkusysäystä maineikkaalle uralle. Loistelias jälki avasi Giovannin silmät – ja rahapussin nyörit – taiteelle. Pian Giovanni palkkasi Filippo Brunelleschin restauroimaan sukunsa kotikirkkoa San Lorenzoa. Työ onnistui niin hyvin, että Brunelleschi pääsi myöhemmin viimeistelemään tuomiokirkon kuuluisan kupolin. Tähän tehtävään hänet värväsi Giovannin poika Cosimo de' Medici.

Cosimo nosti vallan huipulle

Cosimon tilikirjan kannessa luki ”Jumalan ja liikevoiton nimissä”. Hän oli vähintään isänsä veroinen pankkiiri ja ymmärsi, että todellinen valta piilee rahavirtojen ohjailussa.

Cosimo toimi kolmeen otteeseen koko Firenzen päämiehenä, mutta piti kuitenkin aina tärkeimpänä tonttinaan virastoa, joka valvoi kaikkien julkisissa viroissa tai luottamustehtävissä toimivien tai niihin pyrkivien taloudenhoitoa.

Cosimon aikana Mediceistä tuli Firenzen kiistaton keskipiste. Mediceillä oli suora linja kaikkiin vaikuttajiin, ja menestyksen havittelijat solmivat heidän kauttaan toivomiaan yhteyksiä. Jopa ulkomailta saapuneet neuvottelijat ja lähettiläät menivät ensin Medicien palatsiin ja vasta sitten tapaamaan muita päättäjiä.

Cosimon vahvaa asemaa kuvaa hyvin se, mitä tapahtui, kun hän 1433 poliittisten erimielisyyksien takia joutui lähtemään maanpakoon Venetsiaan. Firenzen rahavirrat ehtyivät lähes tyystin, kun Cosimo vei muassaan pankkinsa ja sen asiakkaat. Jo vuoden päästä kansanäänestys kumosi karkotuksen ja Cosimo palasi kotiin.

Uuttera ja suoraselkäinen Cosimo ohjasi Medicit lopullisesti mesenaattitielle. ”Viiteenkymmeneen vuoteen en ole tehnyt muuta kuin ansainnut ja kuluttanut rahaa, ja minulle on tullut selväksi, että kuluttaminen tuottaa suurempaa tyydytystä kuin ansaitseminen”, tilitti kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja arkkitehteja anteliaasti rahoittanut Cosimo vanhoilla päivillään.

Cosimo suosi myös tieteitä. Hän osti runsaasti antiikin käsikirjoituksia ja perusti platonilaisen akatemian. Sen johtoon hän nimitti ystävänsä Marsilio Ficinon. Aikansa tärkein filosofi toimi myös Cosimon pojan Pieron ja tämän pojan Lorenzon opettajana. Lorenzosta kasvatettiin humanisti, josta tuli Il Magnifico, Loistava, koko renessanssin tärkein edistäjä.

Lorenzo loisti taiteissa muttei taloudessa

Firenzen johtajana Lorenzo käytti ehdotonta päätösvaltaa, mutta toisaalta hän oli loistava diplomaatti, jonka ansiosta koko Italiassa vallitsi poikkeuksellinen rauhan kausi.

Älykäs, terävämuistinen ja seurallinen Lorenzo oli myös taiteellinen. Hän osasi säveltää, runoilla ja soittaa. Hänen ystäviinsä kuuluivat Botticelli, Leonardo da Vinci ja Michelangelo. Cosimon tavoin Lorenzo tuki myös tieteitä. Hän kartutti antiikin käsikirjoitusten kokoelmaa, valmistutti teoksista kopioita Euroopan-levitykseen ja kokosi oppineita tutkimaan antiikin filosofiaa.

Pankkiirina Lorenzo oli kehno. Raha-asiat olivat hänen sokea pisteensä, ja Banco dei Medici rapistui. Rahaongelmat eivät kuitenkaan estäneet Lorenzoa kannustamasta taiteilijoita. Jos hänellä itsellään ei ollut varoja, hän järjesti suosikeilleen tilaustöitä muilta rikkailta suvuilta. Koska renessanssin taiteilijat usein tarttuivat työhön vasta saatuaan niistä maksun, moni nykyään ihailtu maalaus, veistos tai rakennus olisi jäänyt tekemättä ilman Medicien apua.

Yhtä lailla Lorenzo epäonnistui seuraajan kasvattamisessa. Hänen vanhin poikansa Piero sopii esimerkiksi siitä, ettei rikkaus tai paraskaan koulutus tee suurmiestä. Vain kaksi vuotta hallittuaan heikko Piero luovutti Firenzen Napoliin suunnanneelle Ranskan kuninkaalle, vaikka tämä vaati sotajoukoilleen vain läpikulkuoikeutta. Raivostuneet kaupunkilaiset ajoivat Medicit maanpakoon ja ryöstivät heidän palatsinsa. Myllerryksessä suuri osa taideaarteista tuhoutui, ja lisää hävisi, kun Firenzessä 1497 nousi valtaan äärivanhoillinen dominikaanimunkki Girolamo Savonarola, joka poltatti "rappiolliset" taideteokset ja kirjat valtavassa roviossa kaupungin keskusaukiolla.

Parempi onni Lorenzolla oli nuoremman poikansa Giovannin kanssa. Hänestä tuli paavi Leo X. Leon seuraaja Klemens VII taas oli Lorenzon veljenpoika, jonka Lorenzo veljensä Giulianon kuoltua adoptoi ja kasvatti. Medici-suvun paavit olivat hallitsijoina heikkoja, mutta kulttuurista hekin pitivät huolta. He suosivat taiteita Roomassa, jonne renessanssin keskipiste Firenzen kuohunnasta siirtyi.

Uusi Cosimo palautti loiston

Entinen kukoistus kuitenkin palasi Firenzeen vielä kerran. Siitä kiitos menee Cosimo de' Medici Delle Bande Nerelle, palkkasoturille, joka nousi valtaan vain 17-vuotiaana vuonna 1537.

Uusi Cosimo oli viimeinen suuri Medici. Hän kasvoi väkivaltaisesta sotilaasta käytännölliseksi ja tehokkaaksi hallintomieheksi, joka kaksinkertaisti Firenzen pinta-alan ja laajensi sen Toscanan suuriruhtinaskunnaksi.

Suuriruhtinas Cosimo I kantoi myös vastuunsa sivistyksestä ja kulttuurista. Hän avasi kansalle Michelangelon suunnitteleman kirjaston ja perusti Euroopan ensimmäisen taide- ja arkkitehtuuriakatemian, jota johtivat Michelangelo ja Giorgio Vasari.

Vasari oli monitaituri: taidemaalari, aikansa ensimmäinen taidehistorioitsija, korvaamaton elämäkerturi sekä arkkitehti. Juuri hän synnytti käsitteen ”renessanssi” Cosimolle omistamassaan Taiteilijaelämäkertoja-teoksessa. Vasarin suunnittelema Uffizin palatsi ja Arnojoen ylittävän Ponte Vecchio -sillan katettu käytävä ovat edelleen kaupunkisuunnittelun helmiä.

Cosimo I:n työ jäi kuitenkin kesken, kun hänen vaimonsa ja kaksi poikaansa menehtyivät malariaan 1562. Suuriruhtinas romahti, luopui vallasta ja eristäytyi ulkomaailmasta.

Anna lahjoitti kaiken pois

Cosimon vetäytymisestä alkoi Medicien hidas, puolitoista vuosisataa kestänyt alamäki. Vaikka Cosimon pojat Francesco ja Ferdinando hallitsivat rehellisesti ja hyvin, he eivät kyenneet estämään suvun rappiota. Seuraajat olivat joko heikkoja, taantumuksellisia, ahneita tai julmia. Dynastia päättyi Gian Gastone de' Mediciin, hyväntahtoiseen alkoholistiin, joka laiskotteli, röyhtäili ja kertoi karkeita vitsejä.

Kun Gian Gastone heinäkuussa 1737 kuoli, hallitsijanistuinta tarjottiin hänen sisarelleen Anna Maria Luisalle. Tämä kuitenkin kieltäytyi astumasta valtaan. Sen sijaan hän teki testamentin, jossa hän lahjoitti Medicien koko omaisuuden viimeistä korua ja porsliiniastiaa myöten valtiolle sillä ehdolla, ettei mitään kokoelmasta koskaan siirretä pois Firenzestä.

Anna Maria Luisa eli yksin Medicien Pittin palatsissa eikä juuri poistunut sen alueelta. Hän kuoli 19.2.1743 Firenzeä koetelleen valtavan rajumyrskyn aikaan. Kaupungissa levisi huhu, että pyörremyrsky tempaisi viimeisen Medicin pois tästä maailmasta.

Anna Maria Luisan mukana kuoli Medicien pääsuku – mutteivät sen saavutukset. Miljoonat ihmiset matkustavat vuosittain Firenzeen ihailemaan renessanssin suurinta kulttuuriperintöä. Nykytutkijoiden enemmistö on sitä mieltä, ettei Euroopalla olisi yhtä häikäisevää kulttuuriaarretta, jos Firenzessä olisivat pitäneet valtaa Medicien kilpailijat Albizzit, Pazzit tai Strozzit. Nämä suhtautuivat taiteisiin välinpitämättömämmin kuin Medicit eivätkä olisi tukeneet kulttuuria yhtä vahvasti. Ilman Medicejä koko Euroopan kulttuurin ja henkisen kasvun uusi herääminen olisi jäänyt vaisummaksi tai siirtynyt myöhemmäksi.

Renessanssin maalaillaan antaneen tarkoituksen eurooppalaisten elämään, innoittaneen ihmiset tavoittelemaan kauneutta ja tietoa ja jakamaan niiden tuottamaa mielihyvää. Medicien Firenzestä kehittyi taidekeskus, jossa ankaraa ja veristä arkea eläneet ihmiset saattoivat kokea elämän rikkauden. Samanlaisia elämyksiä kaupunki tarjoaa kävijöille edelleen.

Hannu Pesonen on ulkomaanaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2012

Taloudellinen menestys siivitti kulttuuria

Medicien vaurastuminen ja valtaannousu osuivat voimakkaaseen talouskasvuun, joka elähdytti koko Eurooppaa ja josta Italian Milano, Venetsia, Genova ja Firenze hyötyivät eniten.

Alun perin nämä pikku valtiot rikastuivat kauppa- ja kuljetusyhteyksillä, joita ristiretket avasivat itään. 1200-luvulta alkaen ne kytkivät kauppareittinsä Itämeren hansakauppiaiden reitteihin ja loivat Eurooppaan ensi kertaa Rooman imperiumin hajoamisen jälkeen yhtenäisen talousalueen. Se mahdollisti kansainvälisten pankkien, valuuttamarkkinoiden ja osakeyhtiöiden synnyn.

Firenzen asemaa rahamarkkinoiden keskuksena edisti oman rahayksikön, floriinin, luominen 1252. Se oli ensimmäinen eurooppalainen kultaraha, jota lyötiin niin paljon, että se riitti käteismaksuihin. Firenzen laajan ulkomaankaupan ansiosta siitä tuli nopeasti Euroopan tärkein valuutta.

Vaurastuminen löi alkutahdit renessanssille. Ensimmäiset kirjailijat, jotka käyttivät latinan sijaan kansankieltä eli Toscanan murretta, ahersivat jo 1300-luvun alkupuolen Firenzessä. Petrarca kirjoitti sonettejaan ja Boccaccio Decameroneaan. Teoksia myös luettiin. Firenzeläiset eivät halunneet olla "aaseja, jotka kantavat viiniä mutta juovat vettä".

Arkisen raadannan rinnalla alkoi orastaa ajatus, että kaikilla ihmisillä oli oikeus myös sivistykseen. Musiikki, puhe- ja väittelytaito sekä maantieto, latina ja antiikin historia nousivat kouluissa oppiaineiksi.

Vaurauden kanavointi kulttuuriin tuli kuin huomaamatta tavaksi. Julkisissa urakka- ja suunnittelusopimuksissa luki yleensä, että rakennuksesta oli tehtävä kauniimpi kuin voi tehdä, più bello che si può.

”Italia on Euroopan sivistynein alue, Toscana sen sivistynein seutu ja Firenze Toscanan sivistynein kaupunki”, tiivisti 30 vuotta Italiaa kierrellyt ja saapasmaan apostoliksi kutsuttu fransiskaanimunkki Bernardinus Sienalainen 1400-luvun alkupuolella.

 

Mahtisuvusta löytyy myös mahtinaisia

Medicien virallinen historia on miesten historiaa, mutta uudempi tutkimus osoittaa, että monet suvun naiset toimivat kuin miehet: rahoittivat taidetta, luotsasivat rakennusprojekteja ja osallistuivat poliittisten päätösten punnintaan. Oikeastaan toisin ei olisi voinut ollakaan, sillä suku asetti naisille samanlaisia vaatimuksia kuin miehille: piti olla älyä ja taloudellista vainua ja tuntea taiteita ja tieteitä.

Myös avioliitoillaan Medicien naiset turvasivat suvun asemaa ja varoja. Kaksi Katariina ja Maria – solmi oikein ökyliiton ja nousi kuningattareksi. Heidän jäljiltään Euroopan hoveissa kiertää yhä Medicien veri.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.