Tässäkin kuussa maailman kaupungit saavat uusia
asukkaita enemmän kuin Suomessa on ihmisiä,
ja tulevaisuudessa muuttovauhti sen kuin kiihtyy.
Jos hyvin käy, asutuksen keskittyminen tuottaa megacityjä,
joissa luodaan kokonaan uudenlaista kaupunkikulttuuria.
Jos käy huonosti, jättiläiset tukehtuvat ennennäkemättömiin ongelmiin.


asukkaita enemmän kuin Suomessa on ihmisiä, ja
tulevaisuudessa muuttovauhti sen kuin kiihtyy.
Jos hyvin käy, asutuksen keskittyminen tuottaa megacityjä,
joissa luodaan kokonaan uudenlaista kaupunkikulttuuria.
Jos käy huonosti, jättiläiset tukehtuvat ennennäkemättömiin ongelmiin.



Sata vuotta sitten vain kahdeksan prosenttia maailman väes-töstä asui kaupungeissa. Nyt kaupunkilaisia on yli puolet ja tuota pikaa- kaksi kolmasosaa.Sata vuotta sitten yli miljoonan asukkaan kaupunkeja oli vain kolme. Nyt niitä on yli 200 ja kymmenen vuoden päästä jo 500.


Sata vuotta sitten megacityjä, yli kymmenen miljoonan asukkaan kaupunkeja, ei ollut ainoatakaan. Nyt niitä on 17 ja vuonna 2015 jo noin 30. Silloin puoli miljardia ihmistä asuu kaupungeissa, joiden väkiluku on vähintään tuplasti ja usein moninkertaisesti Suomen koko asukasluvun verran.


Kaupunkien kasvu ei johdu vain maailman väkimäärän lisääntymisestä vaan ennen kaikkea siitä, että ihmiset kerääntyvät yhteen ennennäkemättömällä tavalla.


Joka tunti noin 10 000 ihmistä muuttaa maalta kaupunkiin. Kuukaudessa se tekee runsaan suomellisen. Jos nämä ihmiset kävelisivät nelirivinä Helsingin Mannerheimintietä keskustan suuntaan, kulkueen ohimenoa olisi turha jäädä odottamaan. Se ei loppuisi koskaan.


Noin 30:n viime vuoden aikana matkan maalta kaupunkiin on tehnyt miljardi ihmistä. Lähimmän kymmenen vuoden aikana sen tekee miljardi lisää. Vuoteen 2055 mennes-sä kaupungit ottavat vielä vastaan vähintään kaksi, ehkä jopa neljä miljardia ihmistä. Se on histo-rian kaikkien aikojen suurin muuttoliike.



Eräs huolestunut lehti valitti 1990-luvun puolivälissä, että maailman silloin noin 330 miljoonakaupungista 85 oli "kristinuskon vastaisia" ja 150 "ei-kristillisiä". Kristillisiä oli hieman alle sata.


Vaikka tällainen laskelma onkin aika absurdi, se kuitenkin kiteyttää oivalluksen: maailman väestö kasvaa eniten länsimaiden ulkopuolella. Niinpä myös uusista kaupunkilaisista useimmat ovat siellä.


Vauraissa länsimaissa kaupunkilaisten osuus kasvoi 1950-luvun alusta 1990-luvun puoliväliin runsaan kolmanneksen. Samaan aikaan kehitysmaissa kaupunkilaisten osuus kaksinkertaistui ja kaikkein köyhimmissä maissa kolminkertaistui. Maailmanpankin mukaan eräät Afrikan kaupungit kasvavat jopa kymmenen prosentin vuosivauhtia.


Myös megacityistä useimmat sijaitsevat länsimaiden ulkopuolella. Meidän länsimaalaisten on totuttava maailmaan, jossa muiden kulttuurien suhteellinen painoarvo kasvaa koko ajan.


Kehitys näkyy tavallaan jo nyt myös Suomessa. Ei esimerkiksi ole sattumaa, että videovuokraamojen hyllyissä on yhä enemmän japanilaisia elokuvia. Ei ole sattumaa, että japanilaista manga- ja hentai-sarjakuvaa löytyy jo suomalaistenkin markettien lehtihyllystä.


Eikä sattumaa ole sekään, että formulakisoissa on nyt mukana japanilainen ajaja. Itä tulee lujaa.
Kehitystä vielä nopeuttavat edessä olevat teknologiset muutokset. Esimerkiksi robotiikan nousu haitek-teollisuuden kuumaksi alueeksi on huomattu Japanissa ja Etelä-Koreassa, jotka ovat sijoittaneet siihen valtavia summia. Kun robotiikan vyöry todella alkaa, ainakin Japani ja Etelä-Korea ovat eturivissä.



Kun kulkee nykyaikaisessa suurkaupungissa, on vaikea uskoa, että kaupunki asumisen muotona on itse asiassa vasta muutaman tuhannen vuoden ikäinen ja että miljoonakaupunkeja on suuremmassa määrin ollut olemassa vain satakunta vuotta.


Antiikin Rooma kyllä ylsi loistonsa päivinä ehkä hieman yli miljoonaan asukkaaseen ja keskiajalla miljoonassa saattoi käväistä Konstantinopoli, mutta selvästi miljoonan raja rikottiin vasta vuoden 1770 tienoilla Pekingissä. Sitä seurasivat 1800-luvun alkupuolella Lontoo ja New York.


Siirtomaakauden Lontoo oli jo maailmankaupunki, politiikan, talouselämän, tieteen, taiteen ja viihteen keskus, mutta todella globaaleja kaupunkeja synnytti vasta informaation nousu tärkeimmäksi kauppatavaraksi. Globaaleiksi keskuksiksi, joista hallitaan reaaliajassa ja maailmanlaajuisesti valtavia resurssivirtoja, luetaan yleensä Lontoo, New York, Tokio ja ehkä vielä Pariisi.


Niiden alapuolella kaupunkien hierarkiassa on joukko pienempiä maailmankaupunkeja, joita englantilainen kaupunkitutkija Peter Hall sanoo esiglobaaleiksi kaupungeiksi. Niitä ovat esimerkiksi Miami, Los Angeles, Frankfurt, Amsterdam, Bryssel, Singapore, Zürich, Madrid, México, São Paulo, Soul ja Sydney.






Takana ovat ajat, jolloin länsimaat yl-peilivät maailman suurimmilla kau-pungeilla. Jo neljännesvuosisadan kaik-kein suurin on ollut Tokio, ja muistakin megaciteistä valtaosa sijaitsee nyt ja tulevaisuudessa muualla kuin Euroo-passa ja Pohjois-Amerikassa. Karttaan on merkitty kaupungit, joissa Unescon mukaan on vähintään kahdeksan mil-joonaa asukasta vuonna 2015.


AMERIKKA
São Paulo, Brasilia 20,3
México, Meksiko 19,2
New York, Yhdysvallat 17,6
Los Angeles, Yhdysvallat 14,2
Buenos Aires, Argentiina 13,9
Rio de Janeiro, Brasilia 11,9
Lima, Peru 9,4
Bogota, Kolumbia 8,4


EUROOPPA
Istanbul, Turkki 12,3
Pariisi, Ranska 9,7
Moskova, Venäjä 9,3


AFRIKKA
Lagos, Nigeria 14,6
Cairo, Egypti 14,4
Kinshasa, Kongo 9,4


ETU- JA ETELÄ-AASIA
Bombay, Intia, 26,3
Dhaka, Bangladesh 19,5
Karachi, Pakistan 19,4
Kalkutta, Intia 17,3
Delhi, Intia 16,9
Hyderabad, Intia 10,5
Teheran, Iran 10,3
Lahore, Pakistan 10,0
Madras, Intia 9,1
Bangalore, Intia 8,0


Tokio, Japani 28,9
Shanghai, Kiina 18,0
Peking, Kiina 15,6
Manila, Filippiinit 14,7
Jakarta, Indonesia 13,9
Tianjin, Kiina 13,5
Soul, Korea 13,0
Hangzhou, Kiina 11,4
Osaka, Japani 10,6
Bangkok, Thaimaa 9,8
Changchun, Kiina 8,9
Harbin, Kiina 8,1

Valta palaa kaupunkiin

Kaupungin nuoruudessa valtio oli usein sama kuin kaupunki, joka hallitsi ympäröivää maaseutua ja kävi kauppaa muiden kaupunkien kanssa. Joidenkin kaupunkien noustessa muita voimakkaammiksi valtiot vähitellen kasvoivat sisältämään useita kaupunkeja. Silti kaupungit saattoivat edelleen olla merkittäviä poliittisia toimijoita, niin kuin olivat esimerkiksi Euroopan hansakaupungit vielä muutamia satoja vuosia sitten. Silloin vauraat kaupungit esimerkiksi rahoittivat lainoilla kuninkaiden sotia.


Keskusvaltion ja kaupunkeja- hallitsevien paikallisruhtinaiden tai kauppakiltojen valtakamppailu päättyi lopulta kruunun voittoon, ja viimeisetkin kaupungit alistuivat valtion hallintaan.


Nyt valtiot etsiytyvät sopimuksiin ja ennennäkemättömän syvään yhteistyöhön, mikä vähentää niiden suvereniteettia. Seuraako tästä paluu historiaan? Olisiko mahdollista, että valtion ja kaupungin välisen valtakamppailun painopiste kallistuu taas kaupunkien suuntaan? Hongkong, Singapore, Lontoo, New York ja monet muut suurkaupungit ovat jo nyt niin suuria toimijoita, että niiden taloudellinen ja kulttuurinen painoarvo hakkaa useimmat maapallon maat mennen tullen. Myös pienemmät kaupungit tekevät entistä useam-min yhteistyötä ohi valtioiden.


Tunnettu espanjalais-yhdysvaltalainen kaupunkisosiologi ja tietoyhteiskunnan tutkija Manuel Castells esittää, että tulevaisuudessa maailmaan syntyy kokonaan uusi järjestys. Tässä maailmassa megacityt muodostavat maailmantaloutta hallitsevan verkoston. Koska nämä megacityt ovat varsin itsenäisiä ja itsepäisiä, ne voivat ajaa omia intressejään, jotka ovat ristiriidassa valtion intressien kanssa.



Castellsin mukaan megaverkoston synty muuttaa maailmaa yhtä paljon kuin muutti siirtymä maatalousyhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan. Niinpä megacityt eivät ole pelkkiä jättiläiskaupunkeja vaan aivan uudenlaisia yhteisöjä, joissa syntyy uudenlaista kulttuuria.


Ajatellaan esimerkiksi Tokiota. Jos lasketaan mukaan sitä ympäröivä metropolitan-alue, Tokion väkiluku on jopa 35 miljoonaa, seitsemän kertaa Suomen verran. Siellä hyörii joka hetki yhtä monta ihmistä kuin Suomessa on elänyt yhteensä usean viime vuosisadan mittaan. Millaista kulttuuria ja yhteiskuntaa tuottaa kymmenien miljoonien ihmisten kuhiseva muurahaispesä?


Varmasti joukossa on monta uutta iharaa, kurosawaa ja mitsubis-hia, ehkä einsteinejakin. Suuri hyvin koulutettujen ihmisten keskittymä sisältää uskomattoman määrän luovuutta ja yritteliäisyyttä. Nykyisin vielä tekniikka kännyköineen, interneteineen ja luotijunineen tekee viestinnän paljon nopeammaksi kuin ennen.


Historian mittaan on usein nähty, miten tällainen luovuuden keskittymä voi sopivissa oloissa antaa suuntaa kokonaiselle aikakaudelle. Niin ovat tehneet Babylon, Aleksandria, Rooma, Ateena, Bagdad, Lontoo, Pariisi, Wien, Berliini, New York ja monet muut. Peter Hallin mukaan kaikkia näitä kaupunkeja yhdistää yksi piirre: erityisen runsas ihmisten ja kulttuurien välinen vuorovaikutus.


Itse asiassa sekä kulttuurimme että yhteiskuntamme ovat paljolti kaupungin tuotetta, joten uudet oliot, megacityt, lupaavat muutoksia kulttuurin perusteisiin. Antiikin Kreikan kaupunkivaltioissa, poliksissa, kehitettiin muun muassa demokratian ensimmäiset versiot. Millainen megapolitiikka kehittyy megacityssä? Löytyykö siellä megademokratia?





Kaupunki           asukkaita
                            (miljoonia)*


Tokio                        26,5
São Paulo                18,3
México                     18,3
New York                16,8
Bombay                   16,5
Los Angeles            13,3
Kalkutta                    13,3
Dhaka                      13,2
Delhi                        13,0
Shanghai                 12,8
Buenos Aires          12,1
Jakarta                    11,4
Osaka                      11,0
Peking                      10,8
Rio de Janeiro          10,8
Karachi                    10,4
Manila                       10,1


* Kaupunkien väkiluvut ovat arvioita, jotka vaihtelevat viral-lisissakin lähteissä sen mu-kaan, miten laajalti esikaupun-keja otetaan mukaan. Tämän tilaston on kerännyt YK.



Parhaimmillaan megacityt voivat synnyttää tieteen, tekniikan ja kulttuurin ennennäkemättömän kuplinnan, mutta toisaalta megakaupungeilla on myös megaongelmat. Megacityt voivat olla kuin suuria koneita, jotka vain muuttavat maaseudun miljoonat köyhät urbaaniköyhälistöksi. Ainoastaan pieni osa tulokkaista saavuttaa unelmansa, keskiluokkaisen elämän.


Toistasataa vuotta sitten Karl Marx ja Friedrich Engels kauhistelivat Saksan ja Englannin teollisuuskaupunkien köyhälistön oloja. Ne olivat kuitenkin luksusta verrattuna oloihin, joissa nykyisten mega-slummien asukkaat elävät.


Vuosia sitten vietin jonkin aikaa Filippiinien pääkaupungissa Manilassa, josta löytyy yksi maailman tiheimmin asutuista alueista. Tondo-nimisessä esikaupungissa sanotaan olevan jopa 40 000 ihmistä neliökilometrillä.


Elinoloista saa kar-kean- käsityksen kuvittelemalla, että me kaikki suomalaiset ahtaudumme Helsingin puolikkaaseen ja että meistä vain yhdellä kymmenestä on käytössä viemäri. Muut kaatavat nestemäiset jätteensä Töölönlahteen ja polttavat palavat jätteensä takapihalla. Ilma on savusta niin sakeaa, ettei Mannerheimintielle lähtemistä tuulettomana päivänä suosittelisi edes vihamiehelle.


Tai otetaan esimerkiksi Pakistanin Karachi. Siellä asuu noin 14 miljoonaa ihmistä, joista on työttöminä 4 miljoonaa, siis koko Suomen aikuisväestön verran yhdessä kaupungissa. Heistä valtaosa on nuoria, joita painaa huoli omasta tulevaisuudesta.


Onko mikään ihme, jos äärijärjestöt löytävät jalansijaa? Niin sanotun islamilaisen terrorismin nousu ei johdu ainoastaan Yhdysvaltain nykyisestä ulkopolitiikasta, vaan kyse on yleisestä tyytymättömyydestä, joka on kasvanut jo pitkään ja etsii nyt purkautumistietä. Kun mitään kertakaikkista ratkaisua ankeuteen ei ole tarjolla, radikaali liikehdintä voimistuu sitä mukaa kuin slummit kasvavat ja tiet tulevaisuuteen tukkeutuvat. Miljoonakaupungit ovat levottomuuksien hautomoita.





Kaupunki pakkautuu torniin


Tulevaisuuden kaupungit saattavat näyttää aivan toisenlaisilta kuin ny-kyiset. Suunnittelijoiden piirustuksissa kohoaa hulppeita pilvenpiirtäjiä, jotka vetävät väkeä suurehkon suomalais-kaupungin verran.


Kun kaupunkien kasvu selvästikin jatkuu, on kysyttävä, miten kaupunki saataisiin eko-logisesti kestäväksi. Pienissä mitoissa, kuten meillä Suomessa, se onnistuu periaat-teessa helposti, jos vain tahtoa riittää. Suurissa suunnitelmissa vaaditaan uuden-laisia ratkaisuja, ehkä jopa utopioita.


Millenniumissa ajellaan kerrosten väliä


Yksi tarjolla oleva utopia on brittiläisen arkkitehtitoimiston Foster and Partnersin Millennium Tower -hanke. Tokionlahdelle suunniteltu rakennus käsittäisi 170 kerrosta, ja sen huippu ulottuisi 840 metrin kor-keuteen. Rakennuksen lattiapinta-ala olisi runsas miljoona neliökilometriä, ja torniin mahtuisi jopa 60 000 ihmistä, melko suuren suomalaisen kaupungin verran.


Kenenkään ei välttämättä tarvitsisi poistua rakennuksesta, sillä sieltä löytyisivät kaikki palvelut, joita kaupunki yleensäkin tarjoaa. Tornissa liikuttaisiin hisseillä ja eräänlaisella metrolla, joka kulkisi myös kerrosten välillä.


Tällaiset täyden palvelun tornit vähentäisivät liikkumisen tarvetta kaupungin sisällä ja sieltä pois. Myös jätehuolto tehostuisi, kun asukasmäärä maapohjan neliötä kohden olisi tavattoman suuri. Millennium Tower puhdistaisi jätevetensä ja käsittelisi kiinteät jätteensä.


Jos tulevaisuuden energiaratkaisut takaavat energian riittävyyden, meressä seisova torni voisi jopa tuottaa makean vetensä erottamalla suolan sähköllä merivedestä. Näin kaupunki ei rasittaisi ympäristönsä pohjavesiä.


Sky Cityssä kaupunkeja päällekkäin


Vastaavanlaisia utopioita on esitetty ihan vakavissaan useita, varsinkin Aasiassa, joka ensimmäisenä joutuu kohtaamaan jätti-läismäisten väestökeskittymien ongelmat. Toinen uuden Tokion visio on Sky City 1 000, jonka kehitti arkkitehti Shizuo Harada työryhmineen jo 1989.


Sky City on Millennium Towerin tavoin val-tava torni, jonka korkeus olisi tuhat metriä ja pinta-ala 800 hehtaaria. Siinä olisi toistakymmentä keskimäärin 60 hehtaarin suuruista kerrosta, joihin mahtuisi kaik-kiaan noin 20 000 asuntoa ja noin 100 000 asukasta. Kerrokset olisivat osittain avo-naiset, joten aurinko ja ulkoilma pääsisivät niihin sisään.


Vaikka kokonaisasukasmäärä olisi suuri, kukin kerros muodostaisi oman pienois-kaupunkinsa, jonka asukkaat tuntisivat toisensa ainakin ulkonäöltä. Shizuo Haradan mukaan tämä vähentäisi rikollisuutta ja tekisi kaupungista nykyistä ihmisläheisemmän asuinympäristön.


Sky City 1 000 muistuttaa jossakin mielessä puutarhakaupunkeja, joita visioi sata vuotta sitten englantilainen kaupunkisuunnittelija Ebenezer Howard. Hänen ihannekau-punkinsa oli pieni, ehkä noin 30 000 asukkaan kaupunki, jossa jokaisella talolla olisi oma puutarhansa. Kaupunki olisi kuitenkin rakennettu niin tiiviiksi ja toimivaksi, että siellä saattaisi kävellä kymmenessä minuutissa jokseenkin mihin tahansa.


Jos Suur-Tokion nykyiset asukkaat, 35 miljoonaa ihmistä, kerättäisiin kaupunkitor-neihin, Tokionlahdelle tarvittaisiin satamäärin torneja. Kenties Haradan idea ei koskaan toteudu tällaisenaan, mutta joitakin radikaa-leja ratkaisuja Aasian suurissa väestö-keskittymissä varmasti joskus kokeillaan. On yksinkertaisesti pakko.



Jos elintasokuilut megakaupunkien väestöryhmien välillä kasvavat entisestään, pahimmillaan päädytään eräänlaiseen kaupunkien balkanisaatioon: parhaiten toimeen tulevat pyrkivät eristäytymään levottomasta enemmistöstä omiin kaupunginosiinsa.


Esimerkiksi Manilassa on muurien ympäröimiä rikkaiden alueita, joiden porteilla on aseistetut vartijat. Myös kokonaisia suljettuja kaupunkeja on rakennettu.


Jopa Helsingissä eräät tutkijat näkevät oireita sosiaalisen kerrostu-neisuuden kasvusta: tietyt alueet muodostuvat maahanmuuttajien- ja muun köyhemmän väen alueiksi, toisiin taas hakeutuvat hyvin toimeen tulevat. Tällaisen kehityksen estäminen vaatii määrätietoista yhteiskuntapolitiikkaa, eikä siihen kaikkialla ole haluja.


Nämä ovat hyvin syvällisiä yhteiskuntapolitiikan kysymyksiä, joiden vaikutus ihmisten arkeen ja jopa elinikään on suuri.


Tulevaisuudessa rikkaat elävät entistä pidempään - näköpiirissä olevien uu-sien -hoitojen ansiosta he voivat pian odottaa sadan vuoden elinikää. Maailman köy-hälistön kaupunginosissa taas odotettavissa oleva elinikä laskee takaisin kohti 40:tä vuotta, joka se oli Euroopankin teollisuuskaupungeissa köyhän työväestön keskuudessa vielä vähän yli sata vuotta sitten.



Uusien megakaupunkien keskustat ovat usein tarkkaan suunniteltuja arkkitehtonisia ihmeitä, mutta kaupungin liepeillä tilanne on kaukana tästä. Keskustaa halvempi maa ja liikenneratkaisut ohjaavat asumista, teollisuutta ja varastointia kehiksi ytimen ympärille.


Tällainen kaupunkirakenne kasvattaa päivittäistä siirtymäliikennettä ihmisten matkatessa keskustaan ja sieltä pois. Kaupungissa työssä käyvän edestakainen matka saattaa helposti venyä kymmeniksi kilometreiksi, ehkä jopa 100-200 kilometriksi.


Hyvä esimerkki on Bangkok, jonka uskomattoman nopeaa ja miltei syöpämäistä kasvua olen satunnaisesti seurannut matkatessani keskustan ja lentokentän välistä yhä ruuhkaisempaa moottoritietä. Nyt liikenneväyliä on paikoittain jo kolmessa kerroksessa, mutta aina vain matka tuntuu vaikeammalta ja vaarallisemmalta.


Ongelmia tuottaa myös jatkuva sähkövajaus-, sillä kaupungeissa elämäntyyliin kuuluvat ilmastointi, jääkaapit, televisio ja muu viihde-elektroniikka, asuivat ihmiset varakkailla tai köyhillä alueilla. Kun sähkönjakelua joudutaan jo nyt rajoittamaan, näyttää siltä, ettei sähköntuotanto millään pysy megaistumisen perässä.



Erään arvion mukaan megacityt peittävät vain noin kaksi prosenttia maapallon maa-alasta. Kuitenkin niissä kulutetaan 75 prosenttia puusta ja 60 prosenttia vedestä ja tuotetaan 80 prosenttia kaikista ihmisen hiilipäästöistä.


Kaupungin ekologinen jalanjälki ei ole suuri vain ihmisten määrän tähden, vaan kaupungissa ihmisten kulutustottumukset ja tuotannon tavat muuttuvat ekologisesti raskaammiksi. Kaupungistuminen siis jokseenkin väistämättä kasvattaa myös ihmisen aiheuttamaa globaalia ympäristörasitusta.


Olen kuullut monen suomalaisen huokaavan tyytyväisenä, että maailman ekologinen tila on viime vuosina parantunut. Se on kyllä väärinkäsitys, joka saattaa johtua vain täkäläisten tiedotusvälineiden seuraamisesta.


Tosiasiassa lajien sukupuutot ovat lisääntyneet, metsät ovat enti-sestään vähentyneet, pohjaveden pinta on laskenut monin paikoin dramaattisesti, savusumut ovat pahentuneet, jätekuormat ovat kasvaneet ja ympäristömyrkkyjen syytäminen luontoon on lisääntynyt.


Yhdestä asiasta kuitenkin saamme paljolti kiittää kaupungistumista: maapallon väkiluvun kasvun hidastumisesta. Kaikkialla maailmassa kaupunkilaiset tekevät vähemmän lapsia kuin maalaiset.


Vaikka kaupungistuminen näyttää säästävän maapallon väestökatastrofilta, ekologisesti kestävän kaupungin rakentaminen on ehkä suurin haaste, jonka ihmiskunta kohtaa seuraavina vuosikymmeninä. Jos siinä ei onnistuta, tulevaisuuden megacityt ovat pahimmillaan helvettejä, joissa kamppaillaan ilmansaasteiden, makean veden saatavuuden, melun, jätehuollon ja liikenneruuhkien kanssa. Ongelmien mittakaava vain on ennennäkemätön.


Erkki A. Kauhanen on valtiotieteen tohtori, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Tulevaisuuden työelämässä menestyy ihminen, joka on opetellut oppimaan uutta nopeasti. Kuva: iStock

Kannattaa ryhtyä oman elämänsäi futurologiksi, sillä työ menee uusiksi muutaman vuoden välein.

Maailma muuttuu, vakuuttaa tulevaisuudentutkija, Fast Future Research -ajatushautomon johtaja Rohit Talwar. Elinikä pitenee, työvuodet lisääntyvät. Tiede ja teknologia muuttavat teollisuutta ja työtehtäviä. Ammatteja katoaa ja uusia syntyy.

– Kun nämä tekijät yhdistetään, on järjellistä väittää, että tulevaisuudessa työ tai ura voi kestää 7–10 vuotta, ennen kuin pitää vaihtaa uuteen. 50–70 vuoden aikana ihmisellä siis ehtii olla 6–7 ammattia, Talwar laskee.

Ole valpas

Millaisia taitoja parikymppisen sitten kannattaisi opetella, jotta hän olisi kuumaa kamaa tulevaisuuden työmarkkinoilla?

– Sellaisia, joiden avulla hän kykenee hankkimaan jatkuvasti uutta tietoa ja omaksumaan erilaisia rooleja ja uria, Talwar painottaa.

– Esimerkiksi jonkin tietyn ohjelmointikielen, kuten Javan tai C++:n, taitaminen voi olla nyt tärkeää, mutta ne korvautuvat moneen kertaan vuoteen 2030 mennessä. Samalla tavoin uusimpien biokemiallisten tutkimusmenetelmien osaaminen on nyt hottia, mutta nekin muuttuvat moneen kertaan 20 vuodessa, Talwar selittää.

Siksi onkin olennaista opetella oppimista, nopeita sisäistämistekniikoita ja luovaa ongelmanratkaisua. – Pitää myös opetella sietämään tai "hallitsemaan" mutkikkaita tilanteita ja tekemään epävarmojakin päätöksiä. Myös tiimityö ja oman terveyden hallinta ovat tärkeitä, Talwar listaa.

– Näiden taitojen opettelua pitäisi painottaa niin koululaisille kuin viisikymppisille, hän huomauttaa. Elinikäinen oppiminen on olennaista, jos aikoo elää pitkään.

Jokaisen olisikin syytä ryhtyä oman elämänsä futurologiksi.

– Ehkä tärkeintä on, että jokaista ihmistä opetetaan tarkkailemaan horisonttia, puntaroimaan orastavia ilmiöitä, ideoita ja merkkejä siitä, mikä on muuttumassa, ja käyttämään tätä näkemystä oman tulevaisuutensa suunnitteluun ja ohjaamiseen, Talwar pohtii.

Oppiminenkin muuttuu

Rohit Talwar muistuttaa, että ihmisen tapa ja kyky oppia kehittyy. Samoin tekee ymmärryksemme aivoista ja tekijöistä, jotka vauhdittavat tai jarruttavat oppimista.

– Joillekin sosiaalinen media voi olla väkevä väline uuden tiedon sisäistämiseen, toisille taas kokemukseen nojaava tapa voi olla tehokkaampi, Talwar sanoo. Ihmisellä on monenlaista älyä, mikä mahdollistaa yksilölliset oppimispolut. Uskon, että oikealla tavalla käytetyt simulaatiot ja oppimistekniikat voivat nopeuttaa olennaisten tietojen ja taitojen omaksumista.

– Toisaalta olen huolissani siitä, että ihmisten kyky keskittyä yhteen asiaan heikkenee ja jokaisella tuntuu olevan kiire. Nopeampi ei aina tarkoita parempaa.

Talwarin mukaan nyt täytyykin olla tarkkana, että uusilla menetelmillä päästään yhtä syvään ja laadukkaaseen oppimiseen kuin aiemmin.

– Kukaan ei halua, että lentokoneinsinöörit hoitaisivat koko koulutuksensa Twitterin välityksellä, Talwar sanoo. – Ja ainakin minä haluan olla varma, että sydänkirurgini on paitsi käyttänyt paljon aikaa opiskeluun myös harjoitellut leikkaamista oikeilla kudoksilla, ennen kuin hän avaa minun rintalastani!

Elinikä venymässä yli sataan

Väkevimpiä tulevaisuutta muovaavia seikkoja on se, että ihmiset elävät entistä pidempään.

– Kehittyneissä maissa keskimääräinen eliniän odote kasvaa 40–50 päivää vuodessa. Useimmissa teollisuusmaissa nopeimmin kasvaa yli kahdeksankymppisten joukko, Rohit Talwar toteaa.

– Joidenkin väestöennusteiden mukaan alle viisikymppiset elävät 90 prosentin todennäköisyydellä satavuotiaiksi tai yli. Ja lapsemme elävät 90 prosentin todennäköisyydellä 120-vuotiaiksi, hän jatkaa.

Tämä tarkoittaa Talwarin mukaan sitä, että ihmisten pitää työskennellä 70-, 80- tai jopa 90-vuotiaiksi, mikäli aikovat elättää itsensä. – Puhumme siis 50–70 vuoden pituisesta työurasta, hän kiteyttää.

– Tiedämme, että nykyeläkkeet eivät tule kestämään – nehän on yleensä suunniteltu niin, että ihmiset eläköityvät 65-vuotiaina ja elävät sen jälkeen ehkä 5–10 vuotta. Nykyisillä järjestelmillä ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa eläkettä, joka jatkuu 20–40 vuotta työnteon lopettamisen jälkeen.

 

10 globaalia muutosvoimaa

  • väestömuutokset
  • talouden epävakaus
  • politiikan mutkistuminen
  • markkinoiden globaalistuminen
  • tieteen ja teknologian vaikutuksen lisääntyminen
  • osaamisen ja koulutuksen uudistuminen
  • sähköisen median voittokulku
  • yhteiskunnallinen muutos
  • luonnonvarojen ehtyminen

10 orastavaa ammattia

  • kehonosien valmistaja
  • lisämuistikirurgi
  • seniori-iän wellnessasiantuntija
  • uusien tieteiden eetikko
  • nanohoitaja
  • avaruuslentoemäntä
  • vertikaaliviljelijä
  • ilmastonkääntäjä
  • virtuaalilakimies
  • digisiivooja

Lähde: Rohit Talwar, The shape of jobs to come, Fast Future 2010.
Futurologi Talwarin Fast Future Research laati tutkimuksen tulevaisuuden ammateista Britannian hallituksen tilauksesta.

Ikihitti: sairaanhoitaja

2010-luvun nopeimmin kasvavista ammateista kolmasosa kytkeytyy terveydenhoitoon, mikä heijastaa väestön ikääntymistä, arvioi Yhdysvaltain työministeriö 2012.

Eurostatin väestöskenaarion mukaan vuonna 2030 EU:n väestöstä neljännes on yli 65-vuotiaita. Suomen väestöllinen huoltosuhde, työllisten määrä verrattuna työvoiman ulkopuolisiin, on samassa laskelmassa tuolloin EU-maiden epäedullisin.

Kirsi Heikkinen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 3/2012

getalife.fi 

Maailman ensimmäisellä tulevaisuuden työelämän simulaatiolla voit kokeilla opiskelu- ja elämänvalintojen mahdollisia seurauksia parinkymmenen vuoden aikajänteellä. Toteuttaja: Tulevaisuuden tutkimuskeskus Turun yliopistossa yhteistyökumppaneineen. 

Avoimet työpaikat 2032

Tämänkaltaisia töitä visioi brittiläinen tulevaisuudentutkija Rohit Talwar.

 

Wanted:

Virtuaalimarkkinoja!

Myy itsesi meille, heti.
U know what 2 do. Shop&Sell Inc.

 

3D-velhot

Me Wizarsissa teemme tajunnanräjäyttävää viihdettä koko pallomme tallaajille. Kehitämme nyt uutta reality-virtuaalipeliä, ja joukostamme puuttuu kaltaisemme hullu ja hauska hologrammisti sekä hauska ja hullu avatar-stylisti Jos tunnistat itsesi ja haluat meille hommiin, osallistu hakuroolipeliin ww3.wizars.com
Jos kysyttävää, @kuikka

 

Sinä sähköinen seniori, tule

digisiivoojaksi

Muistatko vielä Windowsin, Androidin tai iOSin? Jos, niin tarvitsemme sinua!
Tarjoamme yrityksille ja yksityisille retrodatan seulomis- ja päivityspalvelua, ja kysyntä on ylittänyt huikemmatkin odotuksemme. Haemme siis tiedostosekamelskaa pelkäämättömiä datakaivajia ja retrokoodareita Asiakkaidemme muinaisten kuva- ja tekstitiedostojen läpikäymiseen.
ww3.datadiggers.com

 

Impi Space Tours
vie vuosittain tuhansia turisteja avaruuteen.
Retkiohjelmaamme kuuluvat painottomuuslennot, kuukamarakävelyt sekä avaruusasemavierailut.
Jos olet sosiaalinen, monikielinen, energinen, palveluhenkinen ja tahtoisit taivaallisen työn, tule meille

avaruusmatkaoppaaksi!

Matkaan pääset heti seuraavalla lennollamme, joka laukaistaan Lapista 13.4.2032.
Ota siis kiireesti meihin yhteyttä:
@impispacetours.ella tai ww3.impispacetoursrekry.com

 

Jatkuva pula pätevistä
robottimekaanikoista.
ww3.fixarobo.com

 

Global Climate Crisis Management GCCM Inc
ratkoo ilmastonmuutoksen aiheuttamia paikallisia kriisejä Maan joka kolkalla.
Toimeksiantojen lisääntyessä tarvitsemme palvelukseemme

mikroilmastonkääntäjiä

Edellytämme ilmastonmuokkauksen ja hiilidioksidivarastoinnin uusimpien menetelmien erinomaista hallintaa. Tarjoamme ison talon edut ja vakituisen työn.
Hae: ww3.GCCMrekry.com

 

Pohjois-Euroopan sairaanhoitopiiri
North European Hospital District NEHD pitää huolta 80-miljoonaisen väestönsä terveydestä. Etsimme nyt osaavia

Sairaanhoitajia
Avoimia virkoja 156. Gerontologiaan erikoistuneet etusijalla.

Kyborgiaan erikoistuneita kirurgeja
Avoimia virkoja 31, joista 20 muisti-implanttien istuttajille.

Etälääketieteen erikoislääkäreitä
Avoimia virkoja 42.

Elinkorjaajia
Avoimia paikkoja 51. Edellytyksenä kantasoluteknikon ja/tai biosiirrelaborantin tutkinto.

Virtuaaliterapeutteja
Avoimia virkoja 28.

Lisätietoja ja haastattelurobotti ww3.nehdrekry.com

 

Etsimme vapaaehtoisia

likaajia

Euroopan terveydenedistämisorganisaation ja BeWell Pharmaceutics -yhtiön hankkeeseen, joka testaa julkisille paikoille levitettyjen hyötymikrobien tehokkuutta sairauksien ehkäisyssä.
ww3.likaonterveydeksi.org

 

Meissä on itua!™
Urbaanifarmarit tuottavat lähiruokaa puistoissa ja kerrostaloissa.
Viljelemme kattoja, parvekkeita ja seiniä. Vapaasti seisovia pystyporraspalstojamme voi asentaa mihin tahansa ulkotilaan.

Etsimme uusia

vertikaaliviljelijöitä

vihreään joukkoomme. Toimimme sovelletulla franchising-periaatteella: saat meiltä lisenssiä vastaan hyvän maineen, brändinmukaiset vesiviljelyalustat ja seiniin/katoille kiinnitettävät pystypeltopalstarakenteet pystytys- ja viljelyohjeineen. Viljelykasvit voit valita makusi mukaan. Sadon – ja sen myynnistä koituvan rahan – korjaat sinä!
Lue lisää ja ilmoittaudu ww3.urbaanifarmarit.org, someyhteisö: @urbaanifarmarinet

Uutuus
Laajennamme valikoimaamme ravintokasveista hiilidioksidinieluihin, joista peritään asiakkailta hiilidioksidijalanjäljen pienennysvastiketta. Jos haluat erikoistua mikroilmastotekoihin, osallistu online-infotilaisuuteemme ww3.urbaanifarmarit.org

 

Finnaerotropolis BusinessWorld
Businessmaailmamme sisältää Helsingin Metropolin lentokentän lisäksi 15 hotellia, neljä elokuvateatteria, kolme lääkäriasemaa, viisi hyperostoskeskusta, 160 toimistoa, kolme toimistohotellia, kylpylän, uimahallin, hiihtoputken, hevostallin ja sisägolfkentän.
Palkkaamme kunnossapitoyksikköömme tehokkaita

pandemianehkäisyyn

perehtyneitä siivoojia (vuorotyö)

sekä liikennevirtahallintaan järjestelmällisiä

logistikkoja

Klikkaa: ww3.finnaerotropolis.fi

 

Bioverstas
Valmistamme eksoluurankoja, vaihtoelimiä ja kehonosia. Hittituotteitamme ovat kantasoluista kasvatetut maksat sekä orgaaniset polvinivelet ja -kierukat.
Haemme nyt raajapajallemme

uusiokäden kasvatukseen erikoistunutta molekyylibiologia

Osaat erilaistaa ja kasvattaa kantasoluista koko yläraajan olkavarresta sormenpäihin. Viljelemäsi luut ja lihakset ovat lujia ja vahvoja mutta valmistamasi ihokudos kimmoisaa ja joustavaa. Tule ja näytä taitosi laboratoriossamme.
Näyttökokeet 10.3.2032 klo 12, osoitetiedot ja tulo-ohjeet sovelluksella gps.bioverstas

Kevään ihme pilkottaa pienissä sanoissa.

Talven jäljiltä väritön maisema herää eloon, kun iloista vihreää pilkistelee esiin joka puolelta.

Tätä kasvun ihmettä on aina odotettu hartaasti, ja monille ensimmäisille kevään merkeille on annettu oma erityinen nimityksensä, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn kasvilajiin vaan nimenomaan siihen, että kysymys on uuden kasvun alusta.

Kasvin, lehden tai kukan aihetta merkitsevä silmu on johdos ikivanhaan perintösanastoon kuuluvasta silmä-sanasta. Myös kantasanaa silmä tai tämän johdosta silmikko on aiemmin käytetty silmun merkityksessä.

Norkko on ilmeisesti samaa juurta kuin karjalan vuotamista tai tippumista merkitsevä verbi ńorkkuo. Myös suomen valumista tarkoittava norua kuulunee samaan yhteyteen. Rennosti roikkuvat norkot näyttävät valuvan oksilta alas.

Lehtipuun norkkoa tai silmua merkitsevällä urpa-sanalla on laajalti vastineita itämerensuomalaisissa sukukielissä, eikä sille tunneta mitään uskottavaa lainaselitystä. Näin ollen sen täytyy katsoa kuuluvan vanhaan perintösanastoon.

Nykysuomalaisille tutumpi urpu on urpa-sanan johdos, ja samaa juurta on myös urpuja syövän linnun nimitys urpiainen.

Urpa-sanan tapaan myös vesa on kantasuomalaista perua, koskapa sana tunnetaan kaikissa lähisukukielissä.

Taimi-sanaa on joskus arveltu balttilaiseksi lainaksi, mutta todennäköisempää on, että se on kielen omista aineksista muodostettu johdos. Samaa juurta ovat myös taipua- ja taittaa-verbit.

Itu on johdos itää-verbistä, joka on ikivanha indoeurooppalainen laina. Oras puolestaan on johdos piikkiä tai piikkimäistä työkalua merkitsevästä indoiranilaisesta lainasanasta ora. Verso on myös selitetty hyvin vanhaksi indoiranilaiseksi lainaksi.

On mahdollista, että maanviljelytaitojen oppiminen indoeurooppalaisilta naapureilta on innoittanut lainaamaan myös viljakasvien alkuihin viittaavia sanoja.

Kevään kukkiva airut on leskenlehti. Vertauskuvallinen nimi johtuu siitä, että kasvi kukkii suojattomana ilman lehdistöä, joka nousee esiin vasta kukkimisen jälkeen. Vaatimattomasta ulkonäöstä huolimatta leskenlehden ilmestyminen on pantu visusti merkille, ja sille on kansankielessä kymmeniä eri nimityksiä. Yksi tunnetuimmista on yskäruoho, joka kertoo, että vanha kansa on valmistanut kasvista rohtoja etenkin hengitysteiden tauteihin.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2018