Ensimmäinen vihreä vallankumous kaksinkertaisti ruoantuotannon. Nyt sama temppu pitäisi tehdä uudestaan, mutta luonnon rajat muistaen. Avain voi löytyä luomun ja teknon liitosta.

Teksti: Mikko Puttone

Vanha epäsuhta elää yhä. Samaan aikaan kun Suomessa hifistellään ruoan lisäaineista ja tsemppaillaan laihdutusdieeteillä, etelän maissa liki miljardi näkee nälkää. Purtava ja kalorit jakautuvat maapallolla epätasaisesti. Ateriaa hamuavia suita on maapallolla nyt seitsemän miljardia ja 40 vuoden päästä vielä pari miljardia lisää. Ihmiskunnan ruokkimista helpottaa hieman, että ihmiset eivät vastaisuudessa tee enää niin paljon lapsia kuin ennen. Vaikka väestö kasvaakin hitaammin, sen ravitsemisessa riittää haastetta. YK:n elintarvikejärjestö Fao arvioi, että vuoteen 2050 mennessä ruokaa pitäisi tuottaa 70 prosenttia nykyistä enemmän.

Malthus sai pitkän nenän

Taloustieteilijä Thomas Malthus maalasi 200 vuotta sitten synkkää kuvaa ihmiskunnan tulevaisuudesta. Hän laski, että ihmisten määrä lisääntyy paljon nopeammin kuin ruoan. Ennen pitkää ruoka lakkaa riittämästä eikä Maa pysty enää elättämään kaikkia.Koko maailman mitassa Malthusin ennustus ei ole pitänyt kutiaan. Ihminen on keksinyt jatkuvasti keinoja parantaa viljelymenetelmiä. Puoli vuosisataa sitten alkanut vihreä vallankumous levitti tehoviljelyn ympäri maailmaa. Lannoitteet, paremmat lajikkeet, kastelujärjestelmät ja torjunta-aineiden käyttö nostivat viljan ja muiden ruokakasvien tuotannon enemmän kuin kaksinkertaiseksi. Aasia johti joukkoa. Siellä sadot runsastuivat 50 vuodessa peräti 280 prosenttia. Ruoan määrä henkeä kohti kasvoi, vaikka väestökin lisääntyi. Nykyisin jokaista maapallon asukasta kohden on 30 prosenttia enemmän ruokaa kuin vuonna 1960.Tehoviljelyn roimat satovoitot saavutettiin paljolti ilman uusien viljelymaiden raivaamista. Puolessa vuosisadassa peltoala ei laajentunut kuin vähän päälle kymmenellä prosentilla. Maasta ja kasveista otettiin irti enemmän.

Maata riittää hehtaaritolkulla

Voidaanko vihreää vallankumousta jatkaa edelleen niin, että pelloilta saadaan Faon esittämät 70 prosenttia enemmän syötävää? Vai tuleeko ruoantuotannon katto pian vastaan? Ainakaan pellon puutteeseen tuotannon lisääminen ei tyssää. Koskematta metsiin, suojelualueisiin tai kaupungeille sopiviin maihin peltoala pystyttäisiin lisäämään yli kaksinkertaiseksi. Laajennusvaraa on eniten Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Peltomaasta tosin kilpailevat nälkäisten kanssa yhä enemmän autoilijat, joiden kulkupelit janoavat biopolttoaineita. Myös lihansyönti leviää maailmalla, ja karjan rehu ottaa oman osuutensa viljelysmaista.

Vesi tekee tiukkaa

Nälkäisten ruokkiminen saattaa kiikastaa vedestä. Nyt 1,2 miljardia ihmistä elää alueilla, joilla ihmisten vedenkäyttö on ylittänyt kestävyyden rajat, ja vastaisuudessa veden niukkuudesta kärsivien määrä sen kuin kasvaa. Maatalous kuluttaa 70 prosenttia kaikesta ihmisen käyttämästä vedestä, ja suurin osa siitä menee viljelysten kasteluun. Puolet kaikesta ruoasta tuotetaan keinokastelulla. Vesivarantojen liikakäyttö on ehdyttänyt pohjavesiä ja vähentänyt jokien virtaamia. Peltomaita uhkaa maaperän huononeminen, kuivuus ja eroosio. YK:n edellinen pääjohtaja Kofi Annan on perännyt maatalouteen ”sinistä vallankumousta”. Käytössä olevasta vedestä tulisi saada enemmän satoa pisaraa kohden, koska veden kulutusta on vaikea enää lisätä huonontamatta vesivarantoja. Vesi ei ole ehtymätön luonnonvara, vaikka elämmekin sinisellä planeetalla.Lämpiävä ilmastokin niukentaa vesivaroja. Kun haihtuminen lisääntyy, janoisille pelloille pitää ammentaa entistä runsaammin vettä. Lisäksi sateista povataan oikukkaampia. Sateista riippuvainen viljely muuttuu epävarmemmaksi, ja riskejä joudutaan puskuroimaan kasteluun perustuvalla viljelyllä.Lämpeneminen haastaa viljelyn etenkin niissä maailman kolkissa, missä ruoasta on muutenkin pulaa. Ilmastonmuutokseen ja ruokaturvaan keskittyvän CCAFS-ohjelman tutkijat arvioivat, että laajoilla alueilla Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kasvukausi lyhenee, mikä heikentää satoja. Samaa tekee kuumuus, joka voi pakottaa viljelijät siirtymään uusiin, porotusta kestäviin ruokakasveihin.

Luomu ja tekno yhteistyöhön

Vihreä vallankumous perustui tehoviljelyyn, joka paisutti satoja mutta jolla on ollut myös kääntöpuolensa. Veden, lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on lisääntynyt yhtä huikeasti kuin sadotkin, eikä se ole ollut ympäristölle hyväksi. Monet vaativat nyt ”vihreämpää vallankumousta” eli ruokatuotantoa, joka ottaa paremmin huomioon ympäristön ja sosiaaliset yhteisöt, joissa maataloutta harjoitetaan. Kestävä tapa ruokkia maailma yhdistää luontoa säästävät ja sosiaalisesti rakentavat viljelykäytännöt sekä biotekniikan niksit. Ilmassa onkin merkkejä siitä, että luomun ja teknon keskinäinen kyräily tekee tilaa niiden rauhanomaiselle rinnakkaiselolle. Britannian tiedeakatemia Royal Society suosittelee maatalouden ”kestävää voimistamista”. Iskulause sisältää niin agroekologiset menetelmät kuin siirtogeeniset kasvitkin. Alkuperäistä vihreää vallankumousta siivitti ruokakasvien tuotekehittely. Pastaa ja paahtoleipää meillä ei olisi niin paljon, ellei vehnän kortta olisi jalostettu lyhyemmäksi ja viljalle loihdittu vastustuskykyä pahaan sienitautiin, mustaruosteeseen. Madaltamisen ansiosta vehnä ei enää lakoa, vaikka tähkät pullistelevat. Nyt mustaruosteen uudenlainen muoto Ug99 riepottaa taas vehnänviljelyä. Muuntunut sieni on saanut nimensä Ugandan mukaan, missä se ensi kertaa tavattiin 1999. Sieltä se on levinnyt muualle Itä-Afrikkaan ja loikannut edelleen Punaisenmeren toiselle puolen aina Iraniin asti. Maailmanlaajuista epidemiaa pelätään. Tutkijat ovat kuitenkin paikantaneet viitisenkymmentä geeniä, jotka antavat vehnälle vastustuskykyä Ug99:ää vastaan. Niiden avulla jalostajat ovat jo kehittäneet joitain runsassatoisia ja vastustuskykyisiä lajikkeita.

Muutetaan yhteyttämistä

Biologisella tuotekehittelyllä pystytään myös tehostamaan kasvin vedenkäytöä. Tutkijat ovat onnistuneet vähentämään veden haihtumista puuttumalla geeneihin, jotka säätävät lehtien ilmarakojen sulkeutumista. Myös juuria pyritään muokkaamaan niin, että ne saisivat imettyä viimeisetkin tipat kuivista maista. Kasvitekniikkafriikin silmät suurenevat myös mahdollisuudesta parantaa satoja ja kuivuudenkestoa tehostamalla kasvien yhteyttämistä. Kuivuutta kestävät kasvit, kuten maissi ja durra, käyttävät niin sanottua C4-fotosynteesiä, kun taas vehnällä ja riisillä toimii C3-fotosynteesi. Nyt tutkijat koettavat saada muitakin ruokakasveja vaihtamaan C4-fotosynteesiin tai opettaa ne jäljittelemään tätä yhteyttämistapaa. Riisin sadot voisivat näillä keinoin nousta puolella.Maataloudessa on myös käynnissä jatkuva sota rikkakasveja vastaan. Ne tekevät jopa pahempaa jälkeä kuin tuholaiset ja kasvitaudit. Saharan eteläpuolisen Afrikan ryökäleitä ovat Striga-loiskasvit, joiden on laskettu aiheuttavan satotappiota 4,8 miljardin euron edestä. Maissipelloilla vitsausta vastaan on käyty menestyksellisesti viljelytekniikalla:  kasvattamalla maissin seassa Desmodium-suvun kasvia, joka on myrkkyä Strigalle.

Haaskaus seis

Kasvavan väestön ruokkimiseksi ruoantuotantoa ei tarvitse vain lisätä. Lautaselle saisi lisää syötävää pelkästään estämällä korjatun sadon haaskuun. Arviolta 15–50 prosenttia ruoasta tärveltyy, ennen kuin se ehtii lähellekään ruokapöytää. Parempi varastointi voisi tehdä ihmeitä. Ettei totuus unohtuisi, ruokaa on nykyäänkin tarpeeksi kaikille maapallon kansalaisille. Miljardilla vain ei ole varaa ostaa sitä. Teollisuusmaat tukevat valtavilla summilla omaa maatalouttaan. Se ei helpota kehitysmaiden pyrkimyksiä kehittää omaa tuotantoaan ja tuoda peltojensa antimia maailmanmarkkinoille.

Lähteet: OECD ja FAO: Agricultural outlook 2009–2018, Royal SocietyReaping the benefits -raportti, CCAFS, Nature, Science

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2011

Kylläinen maailma on mahdollinen

Hävikki ja biobensa verottavat ihmiskunnan ruokavaroja. Silti syötävä riittäisi kaikille, jos se jakautuisi tasaisemmin.Nälkäisiä on 926 miljoonaaJokapäiväistä nälkää näkeviä on maailmassa liki kaksi kertaa niin paljon kuin Euroopan unionissa on asukkaita. Eniten nälkäisiä asuu Aasiassa, mutta aliravitun väestön osuudet ovat suurimmat monissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa: jopa yli 35 prosenttia. Fao

Peltomaata piisaa kaksin verroin

Nykyisin maanviljelyssä on 1,4 miljardia hehtaaria. Toinen mokoma ja enemmänkin – 1,6 miljardia hehtaaria – voitaisiin ottaa vielä käyttöön.Fao ja OECD: Agricultural outlook 2009–2018

Kaloreita on tarpeeksi

Ruoantuotanto on 1960-luvulta lähtien kasvanut nopeammin kuin väestö. Tätä nykyä jokainen planeettamme asukas saisi vuoden jokaisena päivänä syödäkseen 2 800 kilokaloria, jos ruoan tuotanto ja kulutus jakautuisivat maanosittain väestömäärien suhteessa.Faostat ja World agriculture: towards 2030/2050

Naudan suuhun, auton tankkiin

Yhä suurempi osa viljelykasveista päätyy ruokapöydän sijasta rehuksi karjalle tai biopolttoaineeksi autoon. Kun maailmassa oli 1995 viljaa ja mukulakasveja 250 kiloa suuta kohti, on niitä nyt 30 kiloa vähemmän. Royal Society: Reaping the benefits

Sadosta tärveltyy

korjuun jälkeen eri arvidoiden mukaan 15–50 %. Hävikin syyt ovat monet: vääräaikainen korjuu, sateet, kuivuus, mikrobit, rotat… Parempi varastointi auttaisi jo paljon. Fao

Lihaa, enemmän lihaa

Maailmassa syödään yhä enemmän lihaa. Pelkästään kanojen määrä on lähes viisinkertaistunut vuodesta 1961. Vuoteen 2050 mennessä karjataloustuotteiden kysynnän odotetaan kaksinkertaistuvan. Faostat, Royal Society: Reaping the benefits