Ensimmäinen vihreä vallankumous kaksinkertaisti ruoantuotannon. Nyt sama temppu pitäisi tehdä uudestaan, mutta luonnon rajat muistaen. Avain voi löytyä luomun ja teknon liitosta.

Teksti: Mikko Puttone

Vanha epäsuhta elää yhä. Samaan aikaan kun Suomessa hifistellään ruoan lisäaineista ja tsemppaillaan laihdutusdieeteillä, etelän maissa liki miljardi näkee nälkää. Purtava ja kalorit jakautuvat maapallolla epätasaisesti. Ateriaa hamuavia suita on maapallolla nyt seitsemän miljardia ja 40 vuoden päästä vielä pari miljardia lisää. Ihmiskunnan ruokkimista helpottaa hieman, että ihmiset eivät vastaisuudessa tee enää niin paljon lapsia kuin ennen. Vaikka väestö kasvaakin hitaammin, sen ravitsemisessa riittää haastetta. YK:n elintarvikejärjestö Fao arvioi, että vuoteen 2050 mennessä ruokaa pitäisi tuottaa 70 prosenttia nykyistä enemmän.

Malthus sai pitkän nenän

Taloustieteilijä Thomas Malthus maalasi 200 vuotta sitten synkkää kuvaa ihmiskunnan tulevaisuudesta. Hän laski, että ihmisten määrä lisääntyy paljon nopeammin kuin ruoan. Ennen pitkää ruoka lakkaa riittämästä eikä Maa pysty enää elättämään kaikkia.Koko maailman mitassa Malthusin ennustus ei ole pitänyt kutiaan. Ihminen on keksinyt jatkuvasti keinoja parantaa viljelymenetelmiä. Puoli vuosisataa sitten alkanut vihreä vallankumous levitti tehoviljelyn ympäri maailmaa. Lannoitteet, paremmat lajikkeet, kastelujärjestelmät ja torjunta-aineiden käyttö nostivat viljan ja muiden ruokakasvien tuotannon enemmän kuin kaksinkertaiseksi. Aasia johti joukkoa. Siellä sadot runsastuivat 50 vuodessa peräti 280 prosenttia. Ruoan määrä henkeä kohti kasvoi, vaikka väestökin lisääntyi. Nykyisin jokaista maapallon asukasta kohden on 30 prosenttia enemmän ruokaa kuin vuonna 1960.Tehoviljelyn roimat satovoitot saavutettiin paljolti ilman uusien viljelymaiden raivaamista. Puolessa vuosisadassa peltoala ei laajentunut kuin vähän päälle kymmenellä prosentilla. Maasta ja kasveista otettiin irti enemmän.

Maata riittää hehtaaritolkulla

Voidaanko vihreää vallankumousta jatkaa edelleen niin, että pelloilta saadaan Faon esittämät 70 prosenttia enemmän syötävää? Vai tuleeko ruoantuotannon katto pian vastaan? Ainakaan pellon puutteeseen tuotannon lisääminen ei tyssää. Koskematta metsiin, suojelualueisiin tai kaupungeille sopiviin maihin peltoala pystyttäisiin lisäämään yli kaksinkertaiseksi. Laajennusvaraa on eniten Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Peltomaasta tosin kilpailevat nälkäisten kanssa yhä enemmän autoilijat, joiden kulkupelit janoavat biopolttoaineita. Myös lihansyönti leviää maailmalla, ja karjan rehu ottaa oman osuutensa viljelysmaista.

Vesi tekee tiukkaa

Nälkäisten ruokkiminen saattaa kiikastaa vedestä. Nyt 1,2 miljardia ihmistä elää alueilla, joilla ihmisten vedenkäyttö on ylittänyt kestävyyden rajat, ja vastaisuudessa veden niukkuudesta kärsivien määrä sen kuin kasvaa. Maatalous kuluttaa 70 prosenttia kaikesta ihmisen käyttämästä vedestä, ja suurin osa siitä menee viljelysten kasteluun. Puolet kaikesta ruoasta tuotetaan keinokastelulla. Vesivarantojen liikakäyttö on ehdyttänyt pohjavesiä ja vähentänyt jokien virtaamia. Peltomaita uhkaa maaperän huononeminen, kuivuus ja eroosio. YK:n edellinen pääjohtaja Kofi Annan on perännyt maatalouteen ”sinistä vallankumousta”. Käytössä olevasta vedestä tulisi saada enemmän satoa pisaraa kohden, koska veden kulutusta on vaikea enää lisätä huonontamatta vesivarantoja. Vesi ei ole ehtymätön luonnonvara, vaikka elämmekin sinisellä planeetalla.Lämpiävä ilmastokin niukentaa vesivaroja. Kun haihtuminen lisääntyy, janoisille pelloille pitää ammentaa entistä runsaammin vettä. Lisäksi sateista povataan oikukkaampia. Sateista riippuvainen viljely muuttuu epävarmemmaksi, ja riskejä joudutaan puskuroimaan kasteluun perustuvalla viljelyllä.Lämpeneminen haastaa viljelyn etenkin niissä maailman kolkissa, missä ruoasta on muutenkin pulaa. Ilmastonmuutokseen ja ruokaturvaan keskittyvän CCAFS-ohjelman tutkijat arvioivat, että laajoilla alueilla Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kasvukausi lyhenee, mikä heikentää satoja. Samaa tekee kuumuus, joka voi pakottaa viljelijät siirtymään uusiin, porotusta kestäviin ruokakasveihin.

Luomu ja tekno yhteistyöhön

Vihreä vallankumous perustui tehoviljelyyn, joka paisutti satoja mutta jolla on ollut myös kääntöpuolensa. Veden, lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö on lisääntynyt yhtä huikeasti kuin sadotkin, eikä se ole ollut ympäristölle hyväksi. Monet vaativat nyt ”vihreämpää vallankumousta” eli ruokatuotantoa, joka ottaa paremmin huomioon ympäristön ja sosiaaliset yhteisöt, joissa maataloutta harjoitetaan. Kestävä tapa ruokkia maailma yhdistää luontoa säästävät ja sosiaalisesti rakentavat viljelykäytännöt sekä biotekniikan niksit. Ilmassa onkin merkkejä siitä, että luomun ja teknon keskinäinen kyräily tekee tilaa niiden rauhanomaiselle rinnakkaiselolle. Britannian tiedeakatemia Royal Society suosittelee maatalouden ”kestävää voimistamista”. Iskulause sisältää niin agroekologiset menetelmät kuin siirtogeeniset kasvitkin. Alkuperäistä vihreää vallankumousta siivitti ruokakasvien tuotekehittely. Pastaa ja paahtoleipää meillä ei olisi niin paljon, ellei vehnän kortta olisi jalostettu lyhyemmäksi ja viljalle loihdittu vastustuskykyä pahaan sienitautiin, mustaruosteeseen. Madaltamisen ansiosta vehnä ei enää lakoa, vaikka tähkät pullistelevat. Nyt mustaruosteen uudenlainen muoto Ug99 riepottaa taas vehnänviljelyä. Muuntunut sieni on saanut nimensä Ugandan mukaan, missä se ensi kertaa tavattiin 1999. Sieltä se on levinnyt muualle Itä-Afrikkaan ja loikannut edelleen Punaisenmeren toiselle puolen aina Iraniin asti. Maailmanlaajuista epidemiaa pelätään. Tutkijat ovat kuitenkin paikantaneet viitisenkymmentä geeniä, jotka antavat vehnälle vastustuskykyä Ug99:ää vastaan. Niiden avulla jalostajat ovat jo kehittäneet joitain runsassatoisia ja vastustuskykyisiä lajikkeita.

Muutetaan yhteyttämistä

Biologisella tuotekehittelyllä pystytään myös tehostamaan kasvin vedenkäytöä. Tutkijat ovat onnistuneet vähentämään veden haihtumista puuttumalla geeneihin, jotka säätävät lehtien ilmarakojen sulkeutumista. Myös juuria pyritään muokkaamaan niin, että ne saisivat imettyä viimeisetkin tipat kuivista maista. Kasvitekniikkafriikin silmät suurenevat myös mahdollisuudesta parantaa satoja ja kuivuudenkestoa tehostamalla kasvien yhteyttämistä. Kuivuutta kestävät kasvit, kuten maissi ja durra, käyttävät niin sanottua C4-fotosynteesiä, kun taas vehnällä ja riisillä toimii C3-fotosynteesi. Nyt tutkijat koettavat saada muitakin ruokakasveja vaihtamaan C4-fotosynteesiin tai opettaa ne jäljittelemään tätä yhteyttämistapaa. Riisin sadot voisivat näillä keinoin nousta puolella.Maataloudessa on myös käynnissä jatkuva sota rikkakasveja vastaan. Ne tekevät jopa pahempaa jälkeä kuin tuholaiset ja kasvitaudit. Saharan eteläpuolisen Afrikan ryökäleitä ovat Striga-loiskasvit, joiden on laskettu aiheuttavan satotappiota 4,8 miljardin euron edestä. Maissipelloilla vitsausta vastaan on käyty menestyksellisesti viljelytekniikalla:  kasvattamalla maissin seassa Desmodium-suvun kasvia, joka on myrkkyä Strigalle.

Haaskaus seis

Kasvavan väestön ruokkimiseksi ruoantuotantoa ei tarvitse vain lisätä. Lautaselle saisi lisää syötävää pelkästään estämällä korjatun sadon haaskuun. Arviolta 15–50 prosenttia ruoasta tärveltyy, ennen kuin se ehtii lähellekään ruokapöytää. Parempi varastointi voisi tehdä ihmeitä. Ettei totuus unohtuisi, ruokaa on nykyäänkin tarpeeksi kaikille maapallon kansalaisille. Miljardilla vain ei ole varaa ostaa sitä. Teollisuusmaat tukevat valtavilla summilla omaa maatalouttaan. Se ei helpota kehitysmaiden pyrkimyksiä kehittää omaa tuotantoaan ja tuoda peltojensa antimia maailmanmarkkinoille.

Lähteet: OECD ja FAO: Agricultural outlook 2009–2018, Royal SocietyReaping the benefits -raportti, CCAFS, Nature, Science

Julkaistu Tiede -lehdessä 8/2011

Kylläinen maailma on mahdollinen

Hävikki ja biobensa verottavat ihmiskunnan ruokavaroja. Silti syötävä riittäisi kaikille, jos se jakautuisi tasaisemmin.Nälkäisiä on 926 miljoonaaJokapäiväistä nälkää näkeviä on maailmassa liki kaksi kertaa niin paljon kuin Euroopan unionissa on asukkaita. Eniten nälkäisiä asuu Aasiassa, mutta aliravitun väestön osuudet ovat suurimmat monissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa: jopa yli 35 prosenttia. Fao

Peltomaata piisaa kaksin verroin

Nykyisin maanviljelyssä on 1,4 miljardia hehtaaria. Toinen mokoma ja enemmänkin – 1,6 miljardia hehtaaria – voitaisiin ottaa vielä käyttöön.Fao ja OECD: Agricultural outlook 2009–2018

Kaloreita on tarpeeksi

Ruoantuotanto on 1960-luvulta lähtien kasvanut nopeammin kuin väestö. Tätä nykyä jokainen planeettamme asukas saisi vuoden jokaisena päivänä syödäkseen 2 800 kilokaloria, jos ruoan tuotanto ja kulutus jakautuisivat maanosittain väestömäärien suhteessa.Faostat ja World agriculture: towards 2030/2050

Naudan suuhun, auton tankkiin

Yhä suurempi osa viljelykasveista päätyy ruokapöydän sijasta rehuksi karjalle tai biopolttoaineeksi autoon. Kun maailmassa oli 1995 viljaa ja mukulakasveja 250 kiloa suuta kohti, on niitä nyt 30 kiloa vähemmän. Royal Society: Reaping the benefits

Sadosta tärveltyy

korjuun jälkeen eri arvidoiden mukaan 15–50 %. Hävikin syyt ovat monet: vääräaikainen korjuu, sateet, kuivuus, mikrobit, rotat… Parempi varastointi auttaisi jo paljon. Fao

Lihaa, enemmän lihaa

Maailmassa syödään yhä enemmän lihaa. Pelkästään kanojen määrä on lähes viisinkertaistunut vuodesta 1961. Vuoteen 2050 mennessä karjataloustuotteiden kysynnän odotetaan kaksinkertaistuvan. Faostat, Royal Society: Reaping the benefits

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.