Ilmastotalkoot ovat jo monella alalla vauhdissa, mutta lämmityksessä tärvätään. Energiansäästötaloja eivät tee tehtaat, ja tee itse -rakentajalle sellaisen pystytys on vaativa urakka..


on vaativa urakka.




Haluaisitko ostaa auton, joka kuluttaa polttoainetta kaksi litraa satasella? Näin havainnollistaa tohtori Pekka Tuomaala, joka tutkii Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa, VTT:ssä, rakentamisen energiataloutta.
- Kiihtyvyys ja iskunvaimennus olisivat huomattavasti paremmat kuin perinteisessä autossa, ja lisähintaa tulisi vain kolmesta viiteen prosenttia.

Kahden litran auto on vielä jossittelua, mutta "kahden litran talon" saa kokoon hyllytavarasta.

Rakennuksen energiankulutus voidaan helposti puolittaa, ja samalla sisäilman laatu vain paranee. Kun lisäinvestointeja tarvitaan vain tuo 3-5 prosenttia ja takaisinmaksuaika on kuusikin vuotta, niin parempaa sijoitusta on vaikea kuvitella. Siinä sivussa pelastetaan maailmaa. Rakennusten lämmittämiseen menee maailmassa noin 10 prosenttia, Suomessa noin 20 prosenttia energiasta.

Matalaenergiataloja on testattu 1990-luvun alusta asti; ei tarvitse ostaa sikaa säkissä. Miksi sitten energiapihit talot yhä ovat poikkeus eivätkä sääntö?
Pietarsaaren asuntomessuilla esiteltiin 1994 energiaa säästävä "aurinkotalo".  Entä kuinka monta matalaenergiataloa näkyi viime kesän asuntomessuilla Hämeenlinnassa? Saman verran eli yksi ainoa.


Kaikki alkaa eristämisestä

Nykyisten rakennusmääräysten mukaan talo saa Suomessa kuluttaa lämmitysenergiaa 100 kilowattituntia bruttoneliömetriä kohti vuodessa; bruttoneliöihin lasketaan kaikki talon tilat.

Matalaenergiatalosta puhutaan, kun energian kulutus pudotetaan puoleen eli se on enintään 50 kilowattituntia neliöltä. Tähän päästään muutamilla yksinkertaisilla ratkaisuilla. Näin VTT listaa ratkaisuja viime keväänä julkaistussa kirjassa Energy Use:

- Ensiksi pannaan seiniin 250-300 millimetriä mineraalivillaa, lattiaan 200-300 milliä paisutettua polystyreeniä ja kattoon taas mineraalivillaa 400-500 millimetrin kerros. Valitaan energiaa säästävät ikkunat.

- Toiseksi asennetaan ilmastointi, joka ottaa talteen poistoilman lämmöstä 60-80 prosenttia.

- Kolmanneksi suunnitellaan ja rakennetaan talo huolellisesti.

Luettelo kertoo samalla vaikeusjärjestyksen. Helpointa ja helpoimmin ymmärrettävää on eristäminen. Ehdottomasti vaikeinta on varmistaa hyvä suunnittelu ja laadukas rakentaminen.


Mikä mitäkin kuluttaa?


















TALOTYYPPI RATKAISUT KULUTUS kWh / m2 / v
Normitalo
100
Matalaenergiatalo
50
Passiivitalo
Plusenergiatalo

Ruotsalainen osaa rakentaa

Eristäminen taitaa näyttää liiankin yksinkertaiselta: helppous houkuttelee lyömään laimin perusasioita. Vaikka emme olisi käyneet läpi edes koulun fysiikan kurssia, tiedämme, että hyvä villa auttaa vähän, jos rakentaja jättää seiniin rakoja. Tutkimukset kertovat, että juuri näin Suomessa usein tehdään.

Teknillinen korkeakoulu ja Tampereen teknillinen yliopisto tutkivat 2002-2004 sataa puurunkoista pientaloa. Ilmanvuotoluku, jolla rakennuksen tiiviyttä mitataan, oli keskimäärin 3,9 litraa tunnissa.  Suositus on enintään yksi litra tunnissa. 

Mikään luonnonlaki tai markkinalakikaan ei pakota tekemään hataria taloja. Ruotsissa, jossa olot ovat likipitäen samanlaiset kuin meillä, ilmanvuotoluku on suunnilleen yksi litra tunnissa. Ruotsalainen rakentaa taloja, suomalainen harakanpesiä.

Vuotoluku myös vaihteli paljon, puolesta aina yhdeksään litraan, vaikka useimmat talot olivat muutaman vuoden ikäisiä ja samojen ohjeiden mukaan suunniteltuja. Vaihtelu kertoo, että haluttaessa osataan tiivistää. Toisaalta se kertoo myös, että suunnitteluohjeista riippumatta rakentamisen tulos voi olla mitä sattuu.


Lämpöikkunat eristävät

Eristäminen tuo ensimmäiseksi mieleen villat ja polystyreenin seinissä ja lattioissa, mutta ikkunat ovat vähintään yhtä tärkeitä ja ongelmallisia.

Kolminkertaiset ikkunat tulivat 1970-luvulla, kun öljyn hinta pomppasi ylös ensimmäisen kerran. Luulisi, että kuluneiden yli kolmenkymmenen vuoden aikana ikkunoiden laatu on hiottu viimeisen päälle.

Tutkimus osoittaa toista. Rakennusmaailma-lehti testautti 2006 VTT:llä yhdeksän valmisikkunamerkkiä. Tutkijat mittasivat lämmönläpäisyä, ilmanläpäisyä ja vesitiiviyttä. 

Lämmönläpäisyä kuvaa lämmönläpäisykerroin eli U-arvo: mitä pienempi kerroin, sitä paremmin ikkuna eristää. Tutkimuksen yllättävin lämpötekninen havainto oli, että vain yhdessä ikkunassa oli lasien välissä suojakaasua, argonia. Tietenkin argonikkuna eristi parhaiten. Sen U-arvo oli alle 1,2 wattia neliömetriä ja astetta kohti. Muiden ikkunoiden U-arvot olivat yli 1,3, mutta alittivat kyllä rakennusmääräysten vaatimuksen, joka on 1,4.

Vertailun argonikkuna ei maksanut sen enempää kuin muutkaan, mutta ilmeisesti lämpimiä ikkunoita kysytään vielä vähän. Tosiasia, että ikkunat täyttävät rakennusmääräysten lämpöeristysvaatimuksen, taas kertoo enemmän määräysten väljyydestä kuin ikkunoiden hyvyydestä.


Ilmastointiin tarpeeksi tehoa

Jos "yksinkertainen" eristäminen on käytännössä vaikeaa, niin mitä tulee vastaan ilmastoinnissa, joka matalaenergiatalossa on hoidettava hyvin?

Espoon Leppävaarassa otettiin 2005 käyttöön lämpöpatteriton kerrostaloasunto, jonka olivat kehittäneet VTT, rakennusliike Reponen ja muutamat muut organisaatiot. Nyt Espoon Suurpeltoon aiotaan rakentaa Pohjoismaiden ensimmäinen lämpöpatteriton kerrostaloalue. Lämpö tulee suurimman osan talvea ihmisistä ja kodinkoneista. Lisälämmityksen kylmimmällä säällä hoitaa ilmanvaihtokone, joka lämmittää sisään tulevan ilman.

Yleisen nyrkkisäännön mukaan tavallisessa talossa tarvitaan Helsingin leveysasteilla ostolämpöä yhdeksän kuukautta vuodesta, matalaenergiatalossa kolme kuukautta. Mutta tarkkana pitää olla, jos haluaa saada myös hyvää sisäilmaa.

Kansa muistaa vielä, miten 1970-luvun energiansäästövuosina pienennettiin ilmanvaihtoa niin paljon, että rakenteisiin pääsi kertymään kosteutta. Ruvettiin kauhistelemaan "pullotaloja". Homeet alkoivat viihtyä (ks. Hometalossa riehuvat mikrobijengit, Tiede 7/2003, s. 20-25).  Materiaaleista irtosi ilmaan formaldehydiä ja muita myrkkyjä. 

Pientalotutkimuksen tekijät havaitsivat, että 2000-luvulla ilmanvaihtolaitteita saatetaan yhä alimitoittaa. Yksi tutkijoista, dosentti Jarek Kurnitski Teknillisestä korkeakoulusta, on kuvannut tyypillistä ongelmien ketjua: Suunnittelija alimitoittaa ilmastointilaitteen. Käytössä laite alkaa meluta liikaa. Melun vuoksi asukkaat kääntävät ilmanvaihdon pienemmälle.

Kurnitskin mukaan pitää aina tehdä myös äänilaskelmat. Vauhdikkaassa suunnittelussa ja rakentamisessa ilmanvaihdon akustinen suunnittelu vain tahtoo jäädä heikoille, toisarvoisina pidettyjen asioiden joukkoon.


Lamasta jarrut päälle

Lämmityksen kehittämistä ovat jarruttaneet rakentamisen yleiset ongelmat.

Ensin 1990-luvun lamaan reagoitiin pysäyttämällä melkein kaikki, kunnossapitoa myöten. Perään iski kvartaalikapitalismi. Kustannuksia leikattiin oikomalla matalimmasta yli eli laatua rapauttamalla. Tulosta huononsi edelleen valvonnan heikkeneminen, kun töitä ositettiin ja urakkaketjut pitenivät.

Puheet pullotaloista sen sijaan johtavat harhaan. Kuten tutkimus osoitti, monet talot ovat todellisuudessa liian harvoja. Ilma voi silloin pilaantua vaikka siksi, että ilmastointikone imee hataran lattian läpi maabakteereja ja radonia.

Jotta ei vaivuttaisi synkkyyteen, vilkaistaan välillä, mitä jo nykyisellä tekniikalla kyetään tekemään, jos toimeen tartutaan.


Passiivitalo puolittaa uudelleen

Matalaenergiaraja 50 kilowattituntia neliötä kohti on vasta ensimmäinen vaihe, joka parhaissa taloissa on jo ohitettu. Niin sanottu passiivitalo kuluttaa vielä puolet vähemmän eli 20-25 kilowattituntia. Passiivisuus tarkoittaa, että talo itse ei "tee" juuri mitään vaan antaa ympäröivien energialähteiden, kuten auringon, lämmittää itsensä.

Passiivitalon idea on peräisin Saksasta. Ensimmäisen passiivitalon rakensi 1991 Darmstadtiin rakennus- ja ympäristöinstituutin (Institut für Wohnen und Umwelt) tutkija Wolfgang Feist. Talo on kuluttanut lämmitykseen keskimäärin vajaat 11 kilowattituntia neliötä kohti vuodessa. Saksassa passiivitaloksi luetaan talo, joka kuluttaa 15 kilowattituntia; Suomen lukuihin sisältyy ilmastotasoitusta.

Maailman sulatellessa passiivitalon ideaa saksalaiset ovat alkaneet rakentaa plusenergiataloja. Darmstadtin yliopiston tutkijat kehittävät taloa, joka saa auringosta kaiken lämmön ja tuottaa lisäksi sähköä sähköauton lataamista varten.


Talotehtaasta ei voi ostaa

Tutkittu on valtavasti. Koetaloja on rakennettu, testattu ja hyviksi havaittu - kun vain saataisiin uusi tekniikka ostajien ja asukkaiden ulottuville. Suomessa puhutaan paljon innovaatioista, mutta ainakin asuntorakennusala on uudistunut hitaasti, paljon hitaammin kuin esimerkiksi autoteollisuus.

Autotehtaat tarjoavat sekä bensasyöppöjä että vähäruokaisia autoja kaikenlaisilla varusteilla ja joka makuun. Mainokset ja kotisivut kertovat polttoaineen kulutuksen ainakin pienellä tekstillä.

Matalaenergia- ja varsinkin passiivitaloa sen sijaan on vaikea ostaa. Talotehtaat kertovat asuntopinta-alan ja huoneiden lukumäärän, mutta energiataloudesta puhutaan markkinoinnissa toistaiseksi vähän ja kulutustietoja saa kaivaa esiin.

Pohjoismaiden suurin teollisesti valmistettujen pientalojen tuottaja Finndomo kertoo kotisivullaan Puutalo-tuotemerkistä, että talossa on lämpörunko, joka säästää asumiskustannuksia. Kulutuslukuja sivulla ei ole, mutta tehtaalta tiedot sentään löytyvät.

- Lämmitykseen kuluu keskimäärin 80-90 kilowattituntia neliötä kohti sekä Puutalo- että Omatalo-merkeissä, kertoo Finndomon suunnittelupäällikkö Esko Turunen.

Entä jos asiakas haluaisi talon, joka kuluttaa 50 kWh? - Kysyntä on vielä liian pieni, jotta tuotanto kannattaisi, mutta tulevaisuudessa voidaan valmistaa.


Vaikea rakentaa itse

Tee itse -rakentaja tai -rakennuttaja sentään saa itselleen juuri haluamansa talon, vai mitä? Kyllä saa, mutta saa myös varautua hankalaan hankkeeseen.

VTT:n Pekka Tuomaala on rakennuttanut energiapihin talon itselleen. Hän valittaa, että oli vaikea löytää ketään, joka olisi valmis suunnittelemaan energiaa säästäviä ratkaisuja. On helppo ymmärtää, että maallikon on turvallisinta valita perinnäinen talo.

Entä auttaako uusi energiatodistus, jota vaaditaan tämän vuoden alusta, suuntaamaan kysyntää ja tarjontaa energiaa säästäviin taloihin? Tuskin, sillä vaatimukset ovat kovin lepsut.

Pientalo pääsee A-luokkaan, jos koko energiankulutus on enintään 150 kilowattituntia neliötä kohti. Vaikka mukana on myös sähkön kulutus, useimmat talonvalmistajat ovat silti automaattisesti A-sarjassa. Tilanne on melkein sama kuin jos ylioppilastutkintolautakunta antaisi jokaiselle kirjoittajalle laudaturin.

Aika löysiä ovat muutkin luokittelut ja suositukset. Valtion energiavalistusyhtiön Motivan kotisivuilta löytyy energiataloudellisten Motivoittaja-talojen luettelo. Vain yhden talon energiankulutus lähestyy matalaenergiatalon tasoa eli on 65 kilowattituntia. Muut ovat normitaloja, jotka kuluttavat 100 kilowattitunnin molemmin puolin.


Näkö ja eko yhdistettävä

Tohtori Tuomaalan mukaan solmun aukaisemiseksi tarvitaan lisää sekä vaativia asiakkaita että ammattitaitoisia tekijöitä. Asiakkaita, joilla on varaa vaatia, on jo kohtuullisen paljon, mutta toistaiseksi he ovat vaatineet pääasiassa muuta kuin energiatehokkuutta.

Vilkaisu asuntomessutaloihin, rakentajien mainoksiin ja yleisöäänestyksien tuloksiin riittää kertomaan, että asiakkaat painottavat ulkonäköä. Kun talo näyttää hyvältä, ekologisuudesta ollaan valmiita tinkimään.

Onneksi arkkitehdit lupaavat yhä kauniimpia ekotaloja. "Ekologisen arkkitehtuurin nyt jo ohitettu ensimmäinen vaihe on useimmiten tuottanut esteettisesti kömpelöitä rakennuksia", sanoi arkkitehti, professori Juhani Pallasmaa Tekniikka kulttuurissa -seminaarissa 2000. "Tulevaisuuden rakentaminen tulee väistämättä olemaan teknisesti huippuunsa kehittynyttä ekologista funktionalismia."
Toivottavasti tulevaisuus on pian.


Kalevi Rantanen on tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.
Tietoa energiataloudellisesta rakentamisesta Motivan sivulla: www.motiva.fi/fi/kuluttajat/rakentaminen/


Säästä eksergiaa


onko käyttämäsi energia arvokasta vai laadultaan kehnompaa.



Tiedämme arkikokemuksesta, että energialajit ovat eriarvoisia. Tietty määrä sähköä on arvokkaampaa kuin sama määrä energiaa lämpimässä vedessä. Mutta jos kahvipöydässä kysyy, kuinka paljon arvokkaampaa sähkö on kuin lämpö, vastauksia tulee vähän.

Eksergian käsite kuvaa sekä energian määrää että laatua. Eksergia tarkoittaa käytettävissä olevaa energiaa eli energiaa, jonka avulla voidaan tehdä työtä. Käsitteen muotoili 1956 slovenialainen insinööri ja termodynamiikan tutkija Zoran Rant.


Sähkö valmista käyttöön

Alan kirjallisuudessa kiertää vertailu sähköakun ja lämpimän vesilitran välillä. Kahdentoista voltin ja 2,3 ampeeritunnin akku sisältää noin 100 kilojoulea energiaa. Litra 43-asteista vettä sisältää energiaa yhtä paljon, jos ympäristön lämpötila on 20 astetta. Jäähtyessään 20 asteeseen vesi nimittäin luovuttaa suunnilleen 100 kilojoulea.

Eksergiamäärät sen sijaan poikkeavat toisistaan paljon. Akussa on eksergiaa saman verran kuin energiaakin eli 100 kilojoulea. Akun sähköllä voi tehdä monenlaisia asioita, kuten käyttää 40 watin hehkulamppua 42 minuuttia tai 11 watin energiansäästölamppua 2,5 tuntia, näpytellä 50 watin läppäriä puoli tuntia tai vaikka kuumentaa vettä. Lämpimällä vedellä ei voi tehdä juuri muuta kuin pestä käsiä. Litra vettä sisältääkin eksergiaa vain seitsemän kilojoulea.

Energialaskelmat perustuvat yksinomaan termodynamiikan ensimmäiseen pääsääntöön, eksergialaskelmissa hyödynnetään myös toista pääsääntöä.

Eksergian numeerinen arvo saadaan kertomalla energiamäärä laatukertoimella, joka sähköllä ja mekaanisella energialla on yksi. Myös fossiilisilla polttoaineilla ja auringon säteilyenergialla  kerroin on korkea, 0,9 tai enemmän. (Laatukerroin on itse asiassa sama kuin ideaalisen lämpövoimakoneen eli Carnot’n koneen hyötysuhde, joka kertoo, miten suuri osa lämmöstä voidaan muuttaa työksi tietyllä lämpötilavälillä.)


Lattia parempi patteria

Tarkasti ilmaisten me kulutamme ja säästämme eksergiaa, emme energiaa. Eksergiaa säästyy, jos sähkön sijasta lämmittää vedellä tai ilmalla - ja vielä niin kylmällä vedellä tai ilmalla kuin mahdollista.

Kansainvälinen LowEx-tutkimusohjelma on tuottanut paljon esimerkkejä ja suosituksia. Yksi on siirtyminen patterilämmityksestä lattialämmitykseen. Perinteisessä patterissa veden lämpötila on 50-80 astetta, lattialämmityksessä riittää 25-35 astetta.

Eksergia-analyysiä käytetään eniten teollisuudessa, jossa on paljon vesi- ja lämpövirtoja. Koko kansantaloudenkin eksergiavirtoja on tutkittu. Turun kauppakorkeakoulun tutkijat Pentti Malaska ja Kari Grönfors selostivat Suomen eksergiatasetta Tiede 2000 -lehdessä jo 1990 (Ks. Luonnosta mallia tekniikkaan, Tiede 2000 7/1990, s. 50-55).

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.