Kahden peräkkäisen talven paukkupakkaset ja Etelä-Suomen lumivuoret eivät ole ääri-ilmiöitä.

Teksti: Maria Korteila

Kahden peräkkäisen talven paukkupakkaset ja Etelä-Suomen lumivuoret eivät ole ääri-ilmiöitä.

Pääkaupunkiseutua ovat jälleen kurittaneet pakkaset ja pyryt. Kun talvisää on yllättänyt etenkin eteläsuomalaiset jo kaksi kertaa peräkkäin, lumen lisäksi ovat alkaneet kinostua myös käsitykset. Joidenkin mielestä ilmiö todistaa, että ilmastonmuutos on peruttu tai ainakin sitä kuvaavat ilmastomallit ovat pahasti pielessä. Toisten mielestä ankarat talvet ovat ilmastonmuutoksen suoraa seurausta.On myös mahdollista, että kyseessä on silkka sattuma. Suomessa talvisäiden suuri vaihtelu on aivan normaalia. Välillä on paukkupakkasia, välillä lauhaa. Joskus lunta on sentti, joskus puoli metriä. Kovat talvet ovat aikaisemminkin esiintyneet ryppäinä. Kukaan ei tosin oikein tiedä, miksi, mutta poikkeuksellista se ei ole.

Myräkkä on äärtä Espanjassa

Ilmastotieteilijät ovat yksimielisiä ääri-ilmiöistä. Ilmastonmuutos lisää niitä. Eri asia on, mikä on ääri-ilmiö. Sanasta on tullut ehkä hieman liiankin suosittu. Yleiskielessä sitä käytetään jo harvinaisen synonyyminä.Tulvat ja rankkasateet voivat olla ääri-ilmiöitä. Espanjassa ja jopa Brittein saarilla lumituiskuja voi pitää ääri-ilmiöinä. Kinokset siellä, missä on totuttu lähinnä kuuraan, ovat poikkeuksellinen juttu. Eivät sentään meillä, ainakaan vielä. Lämpenemisen jatkuessa kunnon talvista tullee ääri-ilmiö näilläkin leveysasteilla.

Vuodet kuitenkin lämpimiä

Kun säistä on puhe, kannattaa pitää mielessä sekin, että paikallinen sää on eri asia kuin ilmasto. Tänä talvena Euroopassa on ollut keskimääräistä kylmempää mutta samalla esimerkiksi Grönlannissa jopa kymmenen astetta tavallista lämpimämpää.Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n mukaan viime vuosi oli mittaushistorian lämpimin yhdessä vuoden 1998 kanssa. Koko maapallon keskilämpötilan nousutrendin taittumista on valitettavasti turha toivoa.

Siperia jäähdyttää

Suoria syitä tämän ja viime talven koviin pakkasiin ovat ilmavirtaukset. Kahtena peräkkäisenä vuotena Pohjois-Atlantilta on tullut poikkeuksellisen vähän lämmittäviä länsituulia. Sen sijaan ilmavirtaukset ovat työntäneet meille kylmää ilmaa idästä.Siperiasta pitkälle Pohjois-Eurooppaan saakka on ulottunut korkeapaineen alue, ja matalapaineen rintamat ovat kulkeneet tavallista etelämpää. Meteorologisin termein meillä on vallinnut mantereinen ilmastotyyppi. Se tarkoittaa kylmää talvea.Kesällä itäiset ilmavirrat tarkoittavat kuumuutta. Saammekin kiittää Venäjän tuulia myös viime kesän helteistä.

Rannikko kostuttaa

Matalapaineiden reitit ovat näkyneet runsaina lumisateina. Esimerkiksi joulukuussa niitä osui Etelä-Suomeen, koska moni matalapaine kulki sopivasti juuri maan eteläpuolelta. Sateisuutta on lisännyt myös avoimen Itämeren kostuttava vaikutus. Itäisten, kylmien ilmavirtausten ansiosta sateet ovat tulleet lumena, eivät vetenä. Rannikolla lumisuutta lisää ilmiö nimeltä rannikkokonvergenssi. Maa-alustan kitka kääntää tuulen suuntaa enemmän kuin vesipinnan kitka, ja siksi ilmavirrat ajautuvat rannikolla ristiin. Törmäys synnyttää nousuvirtauksia. Noustessaan ilma jäähtyy, jolloin kosteus tiivistyy pilviksi ja lopulta sateeksi.

Pakkaslumi näyttää paljolta

Etenkin pääkaupunkiseudulla lumen määrä tuntuu hurjalta lähinnä siksi, että kevyttä pakkaslunta on satanut paljon lyhyessä ajassa.Kun lumisateet tulevat useassa erässä ja pitkän ajan kuluessa, lumimassa ehtii painua ja mahdollisesti myös välillä sulaa. Pakkasilla kinokset pysyvät näyttävinä, vaikkei todellinen lumikuorma olisi mitenkään valtava.Lumikuorma mitataan lumen vesiarvon eikä lumenkorkeuden perusteella. Viime vuonnakin todellinen lumikuorma jäi kauas ennätyksistä (ks. Tiede 3/2010, s.11).

Mikä tuo kylmän?Pakkanen tulee idästä, mutta mikä voisi selittää sitkeät itäiset ilmavirtaukset?

1. Arktisen jään sulaminen

Kylmät talvet voivat johtua ilmaston lämpenemisestä. Arktisen alueen poikkeuksellisen lämpimyyden takia iso osa ajojäästä on sulanut. Auringon säteily, joka ennen heijastui jäästä, lämmittää nyt merivettä. Se lämmittää puolestaan ilmaa, joka kohoaa ja kampeaa Pohjoisnavalta tulevan kylmän ilmavirtauksen Eurooppaa kohti.Potsdamin ilmastoinstituutin tutkijat esittivät tätä tukevia mallilaskelmia Journal of Geophysical Researchissa viime vuoden lopulla.

2. Merien lämpömuutokset

Kylmät talvet esiintyvät usein ryppäinä. Siksi on ajateltu, että ilmastojärjestelmässä täytyy olla ”muistia”, jonka on oltava valtamerissä. Tutkijat ovat havainneet yhteyden ainakin Tyynenmeren El Niño -ilmiöön. El Niñoksi nimitetään muutaman vuoden välein tapahtuvaa pasaatituulten heikkenemistä ja trooppisen Tyynenmeren pinnan lämpenemistä varsinkin Amerikan suunnalla. Kylmiä talvia on useammin El Niñon aikana kuin samojen vesien viileimpinä kausina eli La Niñana.

3. Pohjois-Atlantin värähtely

Useimmiten Islannissa vallitsee matalapaine ja Azoreilla korkeapaine. Mitä suurempi paine-ero on, sitä enemmän länsivirtaukset tuovat Atlantilta Eurooppaan lämmintä ja kosteaa ilmaa. Viime vuonna paine-ero oli poikkeuksellisen pieni, mikä saattoi voimistaa itätuulia ja kylmentää talvea. Islannin ja Azorien paine-eron vaihtelua nimitetään Pohjois-Atlantin värähtelyksi eli oskillaatioksi. Sitä on tutkittu paljon, mutta osa tutkimuksista on ristiriidassa keskenään ja tutkijat ovat eri mieltä ilmiön merkityksestä ilmastolle.

4. Pieni auringon aktiivisuus

Auringon aktiivisuus eli sen magneettisten ilmiöiden määrä on ollut pieni jo pitkään. Aktiivisuuden oletetaan vaikuttavan säähän ja ilmastoon: kun auringonpilkkuja on vähän, maapallolla on viileämpää.Sekä havaintojen että mallilaskelmien perusteella pieni aktiivisuus suosii itäisiä ilmavirtauksia. Sekin voisi siis selittää kylmät talvet. Tutkijat kuitenkin kiistelevät Auringon aktiivisuuden yhteydestä ilmastoon ja säähän, koska Auringon vaikutustapaa ei ole pystytty selvittämään.

Asiantuntijana Jouni Räisänen, meteorologian yliopistonlehtori, dosentti, Helsingin yliopisto.