Kahden peräkkäisen talven paukkupakkaset ja Etelä-Suomen lumivuoret eivät ole ääri-ilmiöitä.

Teksti: Maria Korteila

Kahden peräkkäisen talven paukkupakkaset ja Etelä-Suomen lumivuoret eivät ole ääri-ilmiöitä.

Pääkaupunkiseutua ovat jälleen kurittaneet pakkaset ja pyryt. Kun talvisää on yllättänyt etenkin eteläsuomalaiset jo kaksi kertaa peräkkäin, lumen lisäksi ovat alkaneet kinostua myös käsitykset. Joidenkin mielestä ilmiö todistaa, että ilmastonmuutos on peruttu tai ainakin sitä kuvaavat ilmastomallit ovat pahasti pielessä. Toisten mielestä ankarat talvet ovat ilmastonmuutoksen suoraa seurausta.On myös mahdollista, että kyseessä on silkka sattuma. Suomessa talvisäiden suuri vaihtelu on aivan normaalia. Välillä on paukkupakkasia, välillä lauhaa. Joskus lunta on sentti, joskus puoli metriä. Kovat talvet ovat aikaisemminkin esiintyneet ryppäinä. Kukaan ei tosin oikein tiedä, miksi, mutta poikkeuksellista se ei ole.

Myräkkä on äärtä Espanjassa

Ilmastotieteilijät ovat yksimielisiä ääri-ilmiöistä. Ilmastonmuutos lisää niitä. Eri asia on, mikä on ääri-ilmiö. Sanasta on tullut ehkä hieman liiankin suosittu. Yleiskielessä sitä käytetään jo harvinaisen synonyyminä.Tulvat ja rankkasateet voivat olla ääri-ilmiöitä. Espanjassa ja jopa Brittein saarilla lumituiskuja voi pitää ääri-ilmiöinä. Kinokset siellä, missä on totuttu lähinnä kuuraan, ovat poikkeuksellinen juttu. Eivät sentään meillä, ainakaan vielä. Lämpenemisen jatkuessa kunnon talvista tullee ääri-ilmiö näilläkin leveysasteilla.

Vuodet kuitenkin lämpimiä

Kun säistä on puhe, kannattaa pitää mielessä sekin, että paikallinen sää on eri asia kuin ilmasto. Tänä talvena Euroopassa on ollut keskimääräistä kylmempää mutta samalla esimerkiksi Grönlannissa jopa kymmenen astetta tavallista lämpimämpää.Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n mukaan viime vuosi oli mittaushistorian lämpimin yhdessä vuoden 1998 kanssa. Koko maapallon keskilämpötilan nousutrendin taittumista on valitettavasti turha toivoa.

Siperia jäähdyttää

Suoria syitä tämän ja viime talven koviin pakkasiin ovat ilmavirtaukset. Kahtena peräkkäisenä vuotena Pohjois-Atlantilta on tullut poikkeuksellisen vähän lämmittäviä länsituulia. Sen sijaan ilmavirtaukset ovat työntäneet meille kylmää ilmaa idästä.Siperiasta pitkälle Pohjois-Eurooppaan saakka on ulottunut korkeapaineen alue, ja matalapaineen rintamat ovat kulkeneet tavallista etelämpää. Meteorologisin termein meillä on vallinnut mantereinen ilmastotyyppi. Se tarkoittaa kylmää talvea.Kesällä itäiset ilmavirrat tarkoittavat kuumuutta. Saammekin kiittää Venäjän tuulia myös viime kesän helteistä.

Rannikko kostuttaa

Matalapaineiden reitit ovat näkyneet runsaina lumisateina. Esimerkiksi joulukuussa niitä osui Etelä-Suomeen, koska moni matalapaine kulki sopivasti juuri maan eteläpuolelta. Sateisuutta on lisännyt myös avoimen Itämeren kostuttava vaikutus. Itäisten, kylmien ilmavirtausten ansiosta sateet ovat tulleet lumena, eivät vetenä. Rannikolla lumisuutta lisää ilmiö nimeltä rannikkokonvergenssi. Maa-alustan kitka kääntää tuulen suuntaa enemmän kuin vesipinnan kitka, ja siksi ilmavirrat ajautuvat rannikolla ristiin. Törmäys synnyttää nousuvirtauksia. Noustessaan ilma jäähtyy, jolloin kosteus tiivistyy pilviksi ja lopulta sateeksi.

Pakkaslumi näyttää paljolta

Etenkin pääkaupunkiseudulla lumen määrä tuntuu hurjalta lähinnä siksi, että kevyttä pakkaslunta on satanut paljon lyhyessä ajassa.Kun lumisateet tulevat useassa erässä ja pitkän ajan kuluessa, lumimassa ehtii painua ja mahdollisesti myös välillä sulaa. Pakkasilla kinokset pysyvät näyttävinä, vaikkei todellinen lumikuorma olisi mitenkään valtava.Lumikuorma mitataan lumen vesiarvon eikä lumenkorkeuden perusteella. Viime vuonnakin todellinen lumikuorma jäi kauas ennätyksistä (ks. Tiede 3/2010, s.11).

Mikä tuo kylmän?Pakkanen tulee idästä, mutta mikä voisi selittää sitkeät itäiset ilmavirtaukset?

1. Arktisen jään sulaminen

Kylmät talvet voivat johtua ilmaston lämpenemisestä. Arktisen alueen poikkeuksellisen lämpimyyden takia iso osa ajojäästä on sulanut. Auringon säteily, joka ennen heijastui jäästä, lämmittää nyt merivettä. Se lämmittää puolestaan ilmaa, joka kohoaa ja kampeaa Pohjoisnavalta tulevan kylmän ilmavirtauksen Eurooppaa kohti.Potsdamin ilmastoinstituutin tutkijat esittivät tätä tukevia mallilaskelmia Journal of Geophysical Researchissa viime vuoden lopulla.

2. Merien lämpömuutokset

Kylmät talvet esiintyvät usein ryppäinä. Siksi on ajateltu, että ilmastojärjestelmässä täytyy olla ”muistia”, jonka on oltava valtamerissä. Tutkijat ovat havainneet yhteyden ainakin Tyynenmeren El Niño -ilmiöön. El Niñoksi nimitetään muutaman vuoden välein tapahtuvaa pasaatituulten heikkenemistä ja trooppisen Tyynenmeren pinnan lämpenemistä varsinkin Amerikan suunnalla. Kylmiä talvia on useammin El Niñon aikana kuin samojen vesien viileimpinä kausina eli La Niñana.

3. Pohjois-Atlantin värähtely

Useimmiten Islannissa vallitsee matalapaine ja Azoreilla korkeapaine. Mitä suurempi paine-ero on, sitä enemmän länsivirtaukset tuovat Atlantilta Eurooppaan lämmintä ja kosteaa ilmaa. Viime vuonna paine-ero oli poikkeuksellisen pieni, mikä saattoi voimistaa itätuulia ja kylmentää talvea. Islannin ja Azorien paine-eron vaihtelua nimitetään Pohjois-Atlantin värähtelyksi eli oskillaatioksi. Sitä on tutkittu paljon, mutta osa tutkimuksista on ristiriidassa keskenään ja tutkijat ovat eri mieltä ilmiön merkityksestä ilmastolle.

4. Pieni auringon aktiivisuus

Auringon aktiivisuus eli sen magneettisten ilmiöiden määrä on ollut pieni jo pitkään. Aktiivisuuden oletetaan vaikuttavan säähän ja ilmastoon: kun auringonpilkkuja on vähän, maapallolla on viileämpää.Sekä havaintojen että mallilaskelmien perusteella pieni aktiivisuus suosii itäisiä ilmavirtauksia. Sekin voisi siis selittää kylmät talvet. Tutkijat kuitenkin kiistelevät Auringon aktiivisuuden yhteydestä ilmastoon ja säähän, koska Auringon vaikutustapaa ei ole pystytty selvittämään.

Asiantuntijana Jouni Räisänen, meteorologian yliopistonlehtori, dosentti, Helsingin yliopisto.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.