Suomalaisilla on heikko viinapää ja siksi valtion pitää koko ajan valvoa alkoholin käyttöämme. Unohda koko juttu. Kumpikin väite on valhetta.


alkoholin käyttöämme. Unohda koko juttu. Kumpikin väite on valhetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Alkoholivero nousee. Oluen paljousalet kielletään. Anniskelulupien myöntämistä tiukennetaan. Alkoholin mainontaa rajoitetaan. Pulloihin tulevat varoitustarrat. Eikä toivoakaan viinin saamisesta marketteihin.

Uutisotsikoita tulkiten meitä suomalaisia holhotaan alkoholin käytössä kuin lapsia, jotka eivät itse tiedä omaa parastaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Stakesin tädit ja sedät kantavat huolta vastuuttomista kansalaisista, jotka ilman tiukkaa kontrollia seuraisivat Turmiolan Tommia ja menettäisivät työnsä, avioliittonsa ja lapsensa. Vähän kuin lyytinmäkeläinen perheenäiti television Harvoin tarjolla -sarjassa.

Pitääkö meitä todella edelleen holhota näin?


Alkon johtaja tyrmättiin

- Itse asiassa Suomessa on koko toisen maailmansodan jälkeinen aika purettu holhousta, yllättää sosiaalihistorian professori Matti Peltonen, joka on tutkinut suomalaista 1900-luvun alkoholipolitiikkaa. - Erityisesti ne tahot, joita pidetään kansan holhoajina, esimerkiksi valtiovalta ja Alko, ovat systemaattisesti yrittäneet vähentää kontrollointia, hän täsmentää.

Alkon johtaja kuulemma esitti oluen saamista ruokakauppoihin jo 1948, mutta yhteiskunta ei ollut valmis näin radikaaliin toimeen - ennen kuin 1969.


Kansa itse keksi kieltolain

On meitä holhottukin. Pisimmälle mentiin kieltolain aikana 1919-1932, mutta silloinkaan syyllisiä eivät olleet hallitusherrat vaan kansalaiset itse.

Kieltolakia ajoi 1900-luvun alusta lähtien työväestöön ja maanviljelijöihin pohjaava kansanliike, ja kansanedustajat äänestivät jo 1907 - ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa - yksimielisesti kieltolain puolesta. Senaatti ei kuitenkaan lakia hyväksynyt.

Raittiusaatteella haluttiin osoittaa, että kansa ansaitsee äänioikeuden, jotta se voi synnyttää "alkoholin kiroista vapaan uuden ihmisen". Vastapainoksi piti korostaa vanhan, alkoholille person ihmisen heikkoutta, ja niin luotiin "suomalaisten heikko viinapää".

- Teoria kehitettiin ilman minkäänlaista empiiristä pohjaa, siinä ei ollut mitään perää. Edelleen on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka uskovat siihen, Matti Peltonen sanoo.

Kieltolain ajoilta periytyvät viinatavat säilyivät pitkään kansan keskuudessa. Peltonen puhuu taskumattikulttuurista: kun viinaa ei saanut laillisesti, piti ottaa omat juomat mukaan ja käydä naukkaamassa nurkan takana. Myös suomalaisten mieltymys väkeviin ja tapa juoda perjantaipullo kerralla pois lienevät kieltolain peruja.


Nykykulutusta voisikin vahtia

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alkoholinkäytön virallinen kontrolli on Suomessa tiukempaa kuin monin paikoin Euroopassa. Peltonen sanoo kuitenkin, että tilanteemme on samanlainen kuin naapureissa Ruotsissa ja Norjassa, ja myös muihin Euroopan maihin verrattuna "holhouksen" määrä on tasoittunut.

- Meillä on purettu kontrollia, mutta muualla mennään holhoavampaan suuntaan. Siellä liikenteessä ja työpaikoilla ollaan tarkempia ja ostamista valvotaan enemmän, Peltonen tietää.

Kontrollikehitys on ristiriidassa alkoholin kulutuskäyrien kanssa. Kulutus vähenee erityisesti vanhoissa viinimaissa, mutta Suomessa se kasvaa. World Drink Trends 2007 -tutkimus kertoo, että Italiassa kulutus on vuodesta 1970 vähentynyt puoleen mutta Suomessa kaksinkertaistunut.

Matti Peltonen tunnustautuukin häpeilemättä nykyistä tiukemman alkoholikontrollin kannattajaksi. Ruuvia pitäisi hänen mielestään kiristää ainakin anniskeluoikeuksien myöntämisessä ja vähittäiskaupan valvonnassa.

- Anniskelupaikkoja on nyt liikaa, joten ne joutuvat kilpailemaan epärehellisin keinoin. Kauppa taas hinkuu hyllyilleen viinejä, vaikka se ei ole saanut kovin korkeita tyylipisteitä seikkailustaan oluen kanssa. Viinien tuominen ruokakauppaan heikentäisi myynnin kontrollia ja romahduttaisi suomalaisen viininharrastuskulttuurin.


Valtio huolehtii vain verotuloista

Palataanpa peruskysymykseen. Eivätkö viimeaikaiset alkoholin markkinointiin ja verotukseen tehdyt tiukennukset ole juuri sitä holhousta, jonka siis pitäisi oikeastaan olla vähenemässä?

- Ne ovat kosmeettisia muutoksia, joihin on turvauduttu aiemminkin, kun on huomattu, että liberalisointi on edennyt liian kovalla vauhdilla. Nytkään ei reagoida kulutuksen kasvuun, vaan pelkkään markkinointiin, Matti Peltonen väittää.

Tutkijan näkökulmasta Suomen alkoholipolitiikka on aina ollut tempoilevaa, mutta samalla valtiolla on aina ollut yksi ja sama intressi: maksimoida alkoholiveron tuotto.

- Päättäjien tulisi ymmärtää, että alkoholiveron tuotto on vasta bruttotuloa. Siitä pitää vähentää kustannukset, jotka ilmeisesti jo nyt ylittävät tuotot. Alkoholista aiheutuvat terveyshaitat tulevat meille kalliiksi.

Peltonen sanoo tyytyväisenä huomanneensa, että alkoholiveron edellisen alennuksen jälkeen tehdyissä mielipidekyselyissä tiukempi kontrolli sai taas kansalaisten kannatuksen.

- Jos joku meitä holhoaa, niin me itse.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla