Suomalaisilla on heikko viinapää ja siksi valtion pitää koko ajan valvoa alkoholin käyttöämme. Unohda koko juttu. Kumpikin väite on valhetta.


alkoholin käyttöämme. Unohda koko juttu. Kumpikin väite on valhetta.




Alkoholivero nousee. Oluen paljousalet kielletään. Anniskelulupien myöntämistä tiukennetaan. Alkoholin mainontaa rajoitetaan. Pulloihin tulevat varoitustarrat. Eikä toivoakaan viinin saamisesta marketteihin.

Uutisotsikoita tulkiten meitä suomalaisia holhotaan alkoholin käytössä kuin lapsia, jotka eivät itse tiedä omaa parastaan.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Stakesin tädit ja sedät kantavat huolta vastuuttomista kansalaisista, jotka ilman tiukkaa kontrollia seuraisivat Turmiolan Tommia ja menettäisivät työnsä, avioliittonsa ja lapsensa. Vähän kuin lyytinmäkeläinen perheenäiti television Harvoin tarjolla -sarjassa.

Pitääkö meitä todella edelleen holhota näin?


Alkon johtaja tyrmättiin

- Itse asiassa Suomessa on koko toisen maailmansodan jälkeinen aika purettu holhousta, yllättää sosiaalihistorian professori Matti Peltonen, joka on tutkinut suomalaista 1900-luvun alkoholipolitiikkaa. - Erityisesti ne tahot, joita pidetään kansan holhoajina, esimerkiksi valtiovalta ja Alko, ovat systemaattisesti yrittäneet vähentää kontrollointia, hän täsmentää.

Alkon johtaja kuulemma esitti oluen saamista ruokakauppoihin jo 1948, mutta yhteiskunta ei ollut valmis näin radikaaliin toimeen - ennen kuin 1969.


Kansa itse keksi kieltolain

On meitä holhottukin. Pisimmälle mentiin kieltolain aikana 1919-1932, mutta silloinkaan syyllisiä eivät olleet hallitusherrat vaan kansalaiset itse.

Kieltolakia ajoi 1900-luvun alusta lähtien työväestöön ja maanviljelijöihin pohjaava kansanliike, ja kansanedustajat äänestivät jo 1907 - ensimmäisessä yksikamarisessa eduskunnassa - yksimielisesti kieltolain puolesta. Senaatti ei kuitenkaan lakia hyväksynyt.

Raittiusaatteella haluttiin osoittaa, että kansa ansaitsee äänioikeuden, jotta se voi synnyttää "alkoholin kiroista vapaan uuden ihmisen". Vastapainoksi piti korostaa vanhan, alkoholille person ihmisen heikkoutta, ja niin luotiin "suomalaisten heikko viinapää".

- Teoria kehitettiin ilman minkäänlaista empiiristä pohjaa, siinä ei ollut mitään perää. Edelleen on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka uskovat siihen, Matti Peltonen sanoo.

Kieltolain ajoilta periytyvät viinatavat säilyivät pitkään kansan keskuudessa. Peltonen puhuu taskumattikulttuurista: kun viinaa ei saanut laillisesti, piti ottaa omat juomat mukaan ja käydä naukkaamassa nurkan takana. Myös suomalaisten mieltymys väkeviin ja tapa juoda perjantaipullo kerralla pois lienevät kieltolain peruja.


Nykykulutusta voisikin vahtia

Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan alkoholinkäytön virallinen kontrolli on Suomessa tiukempaa kuin monin paikoin Euroopassa. Peltonen sanoo kuitenkin, että tilanteemme on samanlainen kuin naapureissa Ruotsissa ja Norjassa, ja myös muihin Euroopan maihin verrattuna "holhouksen" määrä on tasoittunut.

- Meillä on purettu kontrollia, mutta muualla mennään holhoavampaan suuntaan. Siellä liikenteessä ja työpaikoilla ollaan tarkempia ja ostamista valvotaan enemmän, Peltonen tietää.

Kontrollikehitys on ristiriidassa alkoholin kulutuskäyrien kanssa. Kulutus vähenee erityisesti vanhoissa viinimaissa, mutta Suomessa se kasvaa. World Drink Trends 2007 -tutkimus kertoo, että Italiassa kulutus on vuodesta 1970 vähentynyt puoleen mutta Suomessa kaksinkertaistunut.

Matti Peltonen tunnustautuukin häpeilemättä nykyistä tiukemman alkoholikontrollin kannattajaksi. Ruuvia pitäisi hänen mielestään kiristää ainakin anniskeluoikeuksien myöntämisessä ja vähittäiskaupan valvonnassa.

- Anniskelupaikkoja on nyt liikaa, joten ne joutuvat kilpailemaan epärehellisin keinoin. Kauppa taas hinkuu hyllyilleen viinejä, vaikka se ei ole saanut kovin korkeita tyylipisteitä seikkailustaan oluen kanssa. Viinien tuominen ruokakauppaan heikentäisi myynnin kontrollia ja romahduttaisi suomalaisen viininharrastuskulttuurin.


Valtio huolehtii vain verotuloista

Palataanpa peruskysymykseen. Eivätkö viimeaikaiset alkoholin markkinointiin ja verotukseen tehdyt tiukennukset ole juuri sitä holhousta, jonka siis pitäisi oikeastaan olla vähenemässä?

- Ne ovat kosmeettisia muutoksia, joihin on turvauduttu aiemminkin, kun on huomattu, että liberalisointi on edennyt liian kovalla vauhdilla. Nytkään ei reagoida kulutuksen kasvuun, vaan pelkkään markkinointiin, Matti Peltonen väittää.

Tutkijan näkökulmasta Suomen alkoholipolitiikka on aina ollut tempoilevaa, mutta samalla valtiolla on aina ollut yksi ja sama intressi: maksimoida alkoholiveron tuotto.

- Päättäjien tulisi ymmärtää, että alkoholiveron tuotto on vasta bruttotuloa. Siitä pitää vähentää kustannukset, jotka ilmeisesti jo nyt ylittävät tuotot. Alkoholista aiheutuvat terveyshaitat tulevat meille kalliiksi.

Peltonen sanoo tyytyväisenä huomanneensa, että alkoholiveron edellisen alennuksen jälkeen tehdyissä mielipidekyselyissä tiukempi kontrolli sai taas kansalaisten kannatuksen.

- Jos joku meitä holhoaa, niin me itse.


Palstan pitäjä Jarno Forssell on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.