Kuvittele supisuomalaiset Vuotos-kiistat. Kuvittele vaikeudet Itämeren suojelussa. Kerro kymmenellä, ja saat käsityksen Mekongin ongelmavyyhdestä, jonka ratkomisessa suomalaistutkijat yrittävät auttaa.


Kerro kymmenellä, ja saat käsityksen Mekongin ongelmavyyhdestä, jonka
ratkomisessa suomalaistutkijat yrittävät auttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Sisältö jatkuu mainoksen alla


Ensiksi: globaali vesiongelma on ennen kaikkea kasteluongelma.

Toiseksi: maantieteellisesti ongelmat keskittyvät kääntöpiirien väliin, kuten Mekongille, jonne Teknillisen korkeakoulun tutkijat ovat vieneet vesiosaamistaan.

- Makean veden kulutuksesta 70 prosenttia menee peltojen kasteluun, köyhissä maissa 90 prosenttia, tiivistää vesitalouden ja vesirakennuksen professori Pertti Vakkilainen TKK:sta.

Vettä sinänsä, makeaakin vettä, on maapallolla riittävästi. - Ihmisten on vain sopeuduttava siihen, että käyttökelpoiset vesivarat jakautuvat epätasaisesti ja vaihtelevat myös ajallisesti, Vakkilainen sanoo.
Perinnäisesti on sopeuduttu rakentamalla patoja ja kanavia, mutta samalla on usein myös luotu uusia ongelmia. Suurtenkin jokien alajuoksuja on kaventunut puroiksi tai kuivunut kokonaan. Monet järvet ovat kutistuneet. Pohjavesi on laskenut laajoilla alueilla.

Nyt insinöörit yrittävät ehkäistä ongelmia ennalta. Vesitekniikka tarkoittaa rakennelmien ohella myös tietokonemalleja ja monenlaisia tutkimuksia, jotka auttavat arvioimaan, mitä rakentamisesta seuraa.


Elämän virta kymmenille miljoonille

- Suomella on vahvaa ja kansainvälisesti tunnustettua osaamista tieto- ja informaatiotekniikassa, sanoo dosentti Olli Varis korkeakoulun vesilaboratoriosta.

Mekongilla osaamista todella tarvitaan: tutkimuskohde on jättimäinen. Maailman kymmenenneksi pisin, 4 000-5 000 kilometrin mittainen joki virtaa Kiinan, Burman (Myanmarin), Laosin, Thaimaan, Kambodžan ja Vietnamin läpi.

Valuma-alueella asuu 60-80 miljoonaa ihmistä. He kaikki ovat, maanviljelijöinä ja kalastajina sekä kaupungeissakin sähkön ja veden kuluttajina, riippuvaisia joesta.

Myös Mekongilla ihmisten käyttämästä vedestä menee suurin osa kasteluun, tanskalaisen vesitutkijan ja -konsultin Tue Kell Nielsenin mukaan peräti 85 prosenttia.




Tutkimusten mukaan makeavesivaroista voidaan käyttää vuosittain enintään viisi prosenttia, jotta vesistöjen luonnollinen uusiutumiskyky säilyisi. Kun mennään yli 20 prosentin, vesipula alkaa tuntuvasti vaikeuttaa yhteiskunnan kehitystä.

- Itse elämme vesionnelassa. Maailmanpankin tilaston mukaan jokaista suomalaista kohti on vettä noin 20 000 kuutiometriä. Vuosikulutus henkeä kohti, keskimäärin 380 kuutiometriä, on vain 1,9 prosenttia makeavesivaroista.

- Toisessa ääripäässä sinnittelee Pohjois-Kiinan asukas. Hän kuluttaa 350 kuutiometrin vesivaroistaan 300 kuutiota eli 87 prosenttia.

- Keskiarvomaita edustaa Meksiko, joka käyttää vedestään 22 prosenttia.

- Suuri osa maailmaa elää yhä pahemmin yli vesivarojensa. Vesitilanne huononee sekä Afrikassa ja Aasiassa että myös monilla seuduilla Yhdysvalloissa, Australiassa ja Euroopassa.

- Ilmastonmuutos saattaa entisestään vaikeuttaa tilannetta: pula kasteluvedestä pahenee. Toisaalta keinokastelu saattaa jopa pahentaa tilannetta, koska kasteluvedestä haihtuu tärkeintä kasvihuonekaasua, vesihöyryä.


Pandasianda gigas

Kivetkin otettiin tutkimusvälineiksi

Suomalaistutkijat ovat rakentaneet Mekongille paikkatietojärjestelmän ja kehittäneet samalla mittausjärjestelmiä. Valuma-alueen hydrologia on mallinnettu matemaattisesti.

Tärkeitä tietoja piti kerätä muutenkin kuin laitteilla. Tutkijat haastattelivat niin kylien virkamiehiä kuin luku- ja kirjoitustaidottomia kalastajia ja riisinviljelijöiltä. Heitä varten tutkijat levittivät maahan ruudukon. Ihmiset, joiden oli mahdotonta täyttää lomakkeita, pystyivät kiviä siirtelemällä näyttämään, miten veden korkeus on vaihdellut.

Mekongin varrella on Tonle Sapin järvi, Kambodžan helmi. Se kasvaa sadekaudella nelinkertaiseksi, ja vedenkorkeus vaihtelee 8-10 metriä. Järvi tunnetaan kelluvista kylistään, joissa ihmiset elävät asuntoveneissä.

- Vesiongelmat ymmärretään helposti väärin, koska asiaa katsotaan usein vain veden fysikaalisen määrän näkökulmasta, sanoo Tonle Sapilla työskennellyt diplomi-insinööri Marko Keskinen. - Varsinaiset ongelmat ovat ennemminkin siinä, miten sovitetaan yhteen veden käyttäjien erilaiset intressit.

Keskinen havainnollistaa Mekongin vesikiemuroita kertomalla esimerkin kalastuksesta.

Tonle Sap on yksi maailman parhaista kalavesistä. Siirtomaakaudelta on kuitenkin periytynyt niin sanottu fishing lot -järjestelmä eli kalastusalueiden huutokaupat. Rikas kaupunkilainen saattaa huutaa jopa tuhansia hehtaareja parhaita kalavesiä. Sitten hän lähettää pyssymiehet vartioimaan ostostaan. Alueen sisään voi jäädä kelluvia kyliä, joiden asukkaat eivät saa kalastaa edes kotinsa vieressä.

- Ratkaisuna alueen vesiongelmiin ja niin sanottuun vesipulaan on parempi vesihallinto, jossa eri käyttäjäryhmien ja etenkin köyhimpien tarpeet otetaan huomioon tasa-arvoisesti, Keskinen kiteyttää.


Pato Kiinassa, ongelma Kambodžassa

Mekongilla yhteistyötä kehittää erityinen jokikomissio, mutta siihen kuuluvat vain alajuoksun maat: Laos, Thaimaa, Kambodža ja Vietnam. Kiina ja Burma ovat mukana vain keskustelukumppaneina (dialogue partners).

Sovittelun ja vuoropuhelun aiheita riittää. Alueelle on suunniteltu paljon patoja ja vesivoimaloita. Kiina yksinään aikoo rakentaa kahdeksan patoa. Kaksi on jo valmiina.

Padot voimalaitoksineen tuottavat sähköä ja helpottavat kastelua, mutta  kalakannat voivat niiden takia romahtaa. Alajuoksulla vesi käy vähiin tai suolautuu, jos merivesi pääsee nousemaan ylös.

Tonle Sapin rannoilla elää myös yli miljoona riisinviljelijää, joiden elanto riippuu veden pinnan luonnollisista vaihteluista. Jos niitä tasataan, riisinviljely voi vaarantua.

Vesivoimaloille etsitään myös vaihtoehtoja. Thaimaalainen kansalaisjärjestö Palang Thai on laskenut, että uusiutuvia ja paikallisia energiavaroja on maassa riittävästi eikä suuria patoja tarvitse rakentaa, kertoi World Rivers Review -lehti heinäkuussa 2007.

Thaimaan Pak Munin patoalueella paikallinen väestö on saanut ajetuksi läpi päätöksen kalakantojen turvaamiseksi. Kalat pääsevät vaeltamaan ylävirtaan, kun patoluukut pidetään auki neljänä kuukautena vuodessa.  
Toisaalta suuret ongelmat voivat innoittaa suuriin kehitysharppauksiin. Mekong-komissio asettaa kotisivullaan tavoitteet korkealle: "Kansakunnat, jotka loivat komission, voivat onnistuessaan näyttää mallia koko maailmalle."


Kalevi Rantanen on tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Pertti Vakkilainen puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Riittääkö vesi? Dipoli, Otaniemi, Espoo, tiistai 15.1.2008, klo 17.
Marko Keskinen puhuu aiheesta My way - tieni korkeakoululta Intian maaseudulle ja Mekongin kelluviin kyliin. Keskiviikko 16.1.2008, klo 11.30.



 

Sisältö jatkuu mainoksen alla