Kuvittele supisuomalaiset Vuotos-kiistat. Kuvittele vaikeudet Itämeren suojelussa. Kerro kymmenellä, ja saat käsityksen Mekongin ongelmavyyhdestä, jonka ratkomisessa suomalaistutkijat yrittävät auttaa.


Kerro kymmenellä, ja saat käsityksen Mekongin ongelmavyyhdestä, jonka
ratkomisessa suomalaistutkijat yrittävät auttaa.




Ensiksi: globaali vesiongelma on ennen kaikkea kasteluongelma.

Toiseksi: maantieteellisesti ongelmat keskittyvät kääntöpiirien väliin, kuten Mekongille, jonne Teknillisen korkeakoulun tutkijat ovat vieneet vesiosaamistaan.

- Makean veden kulutuksesta 70 prosenttia menee peltojen kasteluun, köyhissä maissa 90 prosenttia, tiivistää vesitalouden ja vesirakennuksen professori Pertti Vakkilainen TKK:sta.

Vettä sinänsä, makeaakin vettä, on maapallolla riittävästi. - Ihmisten on vain sopeuduttava siihen, että käyttökelpoiset vesivarat jakautuvat epätasaisesti ja vaihtelevat myös ajallisesti, Vakkilainen sanoo.
Perinnäisesti on sopeuduttu rakentamalla patoja ja kanavia, mutta samalla on usein myös luotu uusia ongelmia. Suurtenkin jokien alajuoksuja on kaventunut puroiksi tai kuivunut kokonaan. Monet järvet ovat kutistuneet. Pohjavesi on laskenut laajoilla alueilla.

Nyt insinöörit yrittävät ehkäistä ongelmia ennalta. Vesitekniikka tarkoittaa rakennelmien ohella myös tietokonemalleja ja monenlaisia tutkimuksia, jotka auttavat arvioimaan, mitä rakentamisesta seuraa.


Elämän virta kymmenille miljoonille

- Suomella on vahvaa ja kansainvälisesti tunnustettua osaamista tieto- ja informaatiotekniikassa, sanoo dosentti Olli Varis korkeakoulun vesilaboratoriosta.

Mekongilla osaamista todella tarvitaan: tutkimuskohde on jättimäinen. Maailman kymmenenneksi pisin, 4 000-5 000 kilometrin mittainen joki virtaa Kiinan, Burman (Myanmarin), Laosin, Thaimaan, Kambodžan ja Vietnamin läpi.

Valuma-alueella asuu 60-80 miljoonaa ihmistä. He kaikki ovat, maanviljelijöinä ja kalastajina sekä kaupungeissakin sähkön ja veden kuluttajina, riippuvaisia joesta.

Myös Mekongilla ihmisten käyttämästä vedestä menee suurin osa kasteluun, tanskalaisen vesitutkijan ja -konsultin Tue Kell Nielsenin mukaan peräti 85 prosenttia.




Tutkimusten mukaan makeavesivaroista voidaan käyttää vuosittain enintään viisi prosenttia, jotta vesistöjen luonnollinen uusiutumiskyky säilyisi. Kun mennään yli 20 prosentin, vesipula alkaa tuntuvasti vaikeuttaa yhteiskunnan kehitystä.

- Itse elämme vesionnelassa. Maailmanpankin tilaston mukaan jokaista suomalaista kohti on vettä noin 20 000 kuutiometriä. Vuosikulutus henkeä kohti, keskimäärin 380 kuutiometriä, on vain 1,9 prosenttia makeavesivaroista.

- Toisessa ääripäässä sinnittelee Pohjois-Kiinan asukas. Hän kuluttaa 350 kuutiometrin vesivaroistaan 300 kuutiota eli 87 prosenttia.

- Keskiarvomaita edustaa Meksiko, joka käyttää vedestään 22 prosenttia.

- Suuri osa maailmaa elää yhä pahemmin yli vesivarojensa. Vesitilanne huononee sekä Afrikassa ja Aasiassa että myös monilla seuduilla Yhdysvalloissa, Australiassa ja Euroopassa.

- Ilmastonmuutos saattaa entisestään vaikeuttaa tilannetta: pula kasteluvedestä pahenee. Toisaalta keinokastelu saattaa jopa pahentaa tilannetta, koska kasteluvedestä haihtuu tärkeintä kasvihuonekaasua, vesihöyryä.


Pandasianda gigas

Kivetkin otettiin tutkimusvälineiksi

Suomalaistutkijat ovat rakentaneet Mekongille paikkatietojärjestelmän ja kehittäneet samalla mittausjärjestelmiä. Valuma-alueen hydrologia on mallinnettu matemaattisesti.

Tärkeitä tietoja piti kerätä muutenkin kuin laitteilla. Tutkijat haastattelivat niin kylien virkamiehiä kuin luku- ja kirjoitustaidottomia kalastajia ja riisinviljelijöiltä. Heitä varten tutkijat levittivät maahan ruudukon. Ihmiset, joiden oli mahdotonta täyttää lomakkeita, pystyivät kiviä siirtelemällä näyttämään, miten veden korkeus on vaihdellut.

Mekongin varrella on Tonle Sapin järvi, Kambodžan helmi. Se kasvaa sadekaudella nelinkertaiseksi, ja vedenkorkeus vaihtelee 8-10 metriä. Järvi tunnetaan kelluvista kylistään, joissa ihmiset elävät asuntoveneissä.

- Vesiongelmat ymmärretään helposti väärin, koska asiaa katsotaan usein vain veden fysikaalisen määrän näkökulmasta, sanoo Tonle Sapilla työskennellyt diplomi-insinööri Marko Keskinen. - Varsinaiset ongelmat ovat ennemminkin siinä, miten sovitetaan yhteen veden käyttäjien erilaiset intressit.

Keskinen havainnollistaa Mekongin vesikiemuroita kertomalla esimerkin kalastuksesta.

Tonle Sap on yksi maailman parhaista kalavesistä. Siirtomaakaudelta on kuitenkin periytynyt niin sanottu fishing lot -järjestelmä eli kalastusalueiden huutokaupat. Rikas kaupunkilainen saattaa huutaa jopa tuhansia hehtaareja parhaita kalavesiä. Sitten hän lähettää pyssymiehet vartioimaan ostostaan. Alueen sisään voi jäädä kelluvia kyliä, joiden asukkaat eivät saa kalastaa edes kotinsa vieressä.

- Ratkaisuna alueen vesiongelmiin ja niin sanottuun vesipulaan on parempi vesihallinto, jossa eri käyttäjäryhmien ja etenkin köyhimpien tarpeet otetaan huomioon tasa-arvoisesti, Keskinen kiteyttää.


Pato Kiinassa, ongelma Kambodžassa

Mekongilla yhteistyötä kehittää erityinen jokikomissio, mutta siihen kuuluvat vain alajuoksun maat: Laos, Thaimaa, Kambodža ja Vietnam. Kiina ja Burma ovat mukana vain keskustelukumppaneina (dialogue partners).

Sovittelun ja vuoropuhelun aiheita riittää. Alueelle on suunniteltu paljon patoja ja vesivoimaloita. Kiina yksinään aikoo rakentaa kahdeksan patoa. Kaksi on jo valmiina.

Padot voimalaitoksineen tuottavat sähköä ja helpottavat kastelua, mutta  kalakannat voivat niiden takia romahtaa. Alajuoksulla vesi käy vähiin tai suolautuu, jos merivesi pääsee nousemaan ylös.

Tonle Sapin rannoilla elää myös yli miljoona riisinviljelijää, joiden elanto riippuu veden pinnan luonnollisista vaihteluista. Jos niitä tasataan, riisinviljely voi vaarantua.

Vesivoimaloille etsitään myös vaihtoehtoja. Thaimaalainen kansalaisjärjestö Palang Thai on laskenut, että uusiutuvia ja paikallisia energiavaroja on maassa riittävästi eikä suuria patoja tarvitse rakentaa, kertoi World Rivers Review -lehti heinäkuussa 2007.

Thaimaan Pak Munin patoalueella paikallinen väestö on saanut ajetuksi läpi päätöksen kalakantojen turvaamiseksi. Kalat pääsevät vaeltamaan ylävirtaan, kun patoluukut pidetään auki neljänä kuukautena vuodessa.  
Toisaalta suuret ongelmat voivat innoittaa suuriin kehitysharppauksiin. Mekong-komissio asettaa kotisivullaan tavoitteet korkealle: "Kansakunnat, jotka loivat komission, voivat onnistuessaan näyttää mallia koko maailmalle."


Kalevi Rantanen on tietokirjoittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Pertti Vakkilainen puhuu Tekniikan päivillä aiheesta Riittääkö vesi? Dipoli, Otaniemi, Espoo, tiistai 15.1.2008, klo 17.
Marko Keskinen puhuu aiheesta My way - tieni korkeakoululta Intian maaseudulle ja Mekongin kelluviin kyliin. Keskiviikko 16.1.2008, klo 11.30.



 

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.