Pitkäaikainen melu altistaa sydäninfarktille, pahimmillaan tappaa. Jotkut meistä ovat erityisen herkkiä melulle, toiset tottuvat siihen - vaikka ei kannattaisi. Melu voi stressata unenkin aikana.

 

Jotkut meistä ovat erityisen herkkiä melulle, toiset tottuvat siihen - vaikka ei kannattaisi. Melu voi stressata unenkin aikana.

"Jättäkäämme nyt ihmeessä rauhaan auto, nykyihmisen paras palvelija. Mitä pahaa se on tehnyt? Samanaikaisesti sillä voidaan ajaa sekä lujaa että turvallisesti. Yksityisautoilijat, nyt saamme kotimaisen auton, painetaan kaasu pohjaan."

Näin reippaasti puolusti yksityisautoilijoita nimimerkki Edistyksen puolesta Helsingin Sanomien mielipidesivulla. Yleisönosastossa oli aiemmin paheksuttu Uuteenkaupunkiin rakennettavaa meluavaa autotehdasta.

Vuosi oli 1968, mutta melun pitäminen edistyksen merkkinä on paljon vanhempi ilmiö, kirjoittaa histo¬riantutkija Outi Ampuja pamfletissaan Oikeus hiljaisuuteen (WSOY 2008).

Kun James Watt kehitteli höyrykonetta 1700-luvulla, hän yritti myös vaimentaa sen helvetillistä ääntä. Englantilaiset tehtailijat kuitenkin halusivat höyrykoneensa äänekkäinä, koska mahtava pauhu oli todiste koneen voimasta, Ampuja kirjoittaa.

Eikä melun ihannoinnista ole luovuttu vieläkään.

Melusta saa valittaa

Outi Ampujan mukaan Suomeen on vuosikymmenten mittaan muodostunut "melun sietoa edellyttävä kulttuuri". Se tarkoittaa, että "melusta valittamista katsotaan vähän vinoon ja paheksutaan".
Melunsietoon pakotetaan Ampujan mukaan kuudella argumentilla:

- Kaupunkilaisten pitäisi muuttaa maalle,
jos eivät kestä melua.

- Meluntorjunta olisi kaiken hauskan kieltämistä.

- Meluun tottuu.

- Teknologia ratkaisee ongelmat.

- Suomen meluongelma ei ole maailman
mitassa mitään.

- Meluntorjunta on liian kallista.

Ampuja mukaan nämä argumentit ovat heikkoja. Ihmisten on saatava asua kaupungeissa, koska siellä ovat työpaikat. Meluun ei totu - ja jos tottuu, se voi olla pahaksi. Uusi teknologia ehkä hiljentää tuttuja laitteita, mutta tuo myös äänekkäitä uusia kojeita, esimerkiksi lehtipuhaltimia.

Melu politisoitui 1960-luvulla, mutta se jäi toisen luokan ympäristöongelmaksi, Ampuja väittää. Vesien, ilman ja maaperän suojelu sai päähuomion, eikä mikään taho ole meluntorjunnassa vastuussa kokonaisuudesta. Yhtäällä torjutaan melua, mutta toisaalla hajautetaan yhdyskuntarakennetta automarketeilla, jotka lisäävät liikennettä ja melua.

Korva ei toivu

Mutta melultahan voi suojautua! Kun käyttää kuulosuojaimia tai korvatulppia, välttyy kuulovaurioilta, ja muutenhan melu on vain asennekysymys. Näin moni ajattelee, mutta parempi ajatella uudestaan.

Kova melu - yli 80 desibeliä - vaurioittaa kuuloa riippumatta siitä, kokeeko ihminen äänen vastenmieliseksi meluksi vai täyttymykseksi, josta on valmis maksamaan omaisuuksia konserttilippuna.

Äkillinen kova äänenpaine voi tuhota massoittain ääntä aistivia karvasoluja, jotka sijaitsevat sisäkorvan simpukassa. Jatkuvassa melussa niitä kuolee yksi kerrallaan. Nämä solut eivät uusiudu, joten kuulovammat yleensä jäävät pysyviksi.

Jo sikiö voi saada kuulovamman, jos odottava äiti altistuu melulle. Se, kuten nuorena kehittynyt kuulovauriokin, saattaa tosin tulla esiin vasta vanhempana, kun kuulo iän myötä huononee ikätovereita nopeammin.

Mökää vai musaa

Desibeleinä mitattava melutaso ei aina vastaa ihmisten kokemusta. Itse viihdyin hyvin keskikaupungin ensimmäisen kerroksen asunnossa, vaikka sinne kantautui yölläkin ääniä taksista, joka toi viimeisiä asukkaita baarista kotiin. Junan aamuinen kolinakin kuulosti vain kodikkaalta.

Nyt ärsyynnyn esikaupungissa läheisen moottoritien äänistä, vaikka sisälle tuskin kantautuu desibelejä sen enempää kuin keskikaupungilla. Mikä moottoritien rengasmelussa on niin ärsyttävää?

- Ääni on fysikaalinen ilmiö, joka on neutraali käsite, selittää meluherkkyydestä viime vuonna väitellyt työterveyslääkäri Marja Heinonen-Guzejev. - Melu sen sijaan sisältää aina subjektiivisen luonnehdinnan.

- Jollekin esimerkiksi rock-konsertti on melua, toiselle taas mahtavaa musaa. Miksipä ei myös urbaani voisi sietää paremmin raitiovaunun kolketta kuin rengasmelua.

Mutta kaikki ei ole yksilöllistä. Usein korkeat äänet häiritsevät enemmän kuin matalat.

Väestötutkimuksissa on todettu, että yhtä kovana lentomelu on häiritsevämpää kuin tieliikennemelu. Tiemelua taas pidetään häiritsevämpänä kuin raidemelua, Heinonen-Guzejev kertoo.

Melu iskee sydämeen

Kylmä tappaa sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä paljon enemmän ihmisiä kuin hankiin paleltuu kuoliaaksi (Tiede 2/2010, s. 18-21). Samaan tapaan kuulovammat ovat melun terveyshaitoista vain jäävuoren huippu. Pitkäaikainen altistus melulle ei pelkästään heikennä elämänlaatua - pahimmillaan se tappaa.

Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan kolmisen prosenttia kuolemaan johtaneista sydäninfarkteista selittyy altistumisella vähintään 60 desibelin tieliikennemelulle. Jos kuolleisuus Suomessa olisi samaa suuruusluokkaa, maassamme menehtyisi vuosittain 500 ihmistä melun aiheuttamiin sydäninfarkteihin. Saksassa korkeille melutasoille kuitenkin altistuu Suomea enemmän asukkaita, joten meillä vaikutus on pienempi.

Kyse on melusta, joka ei vaurioita kuuloa mutta ärsyttää ja ottaa päähän. Jo 40 desibelin melu riittää ulkona huonontamaan viihtyvyyttä. Sisällä sama melutaso häritsee unta.

Unessakin stressaantuu

Ärsyttävään meluun voi jossain määrin tottua. Ampuja kertoo pamfletissaan ikänsä Manhattanilla asuneesta miehestä, joka ei muutettuaan pikkupaikkakunnalle osannut nukkua, kun ympäristö oli liian hiljainen.

Meluun tottuminen voi kuitenkin olla petollista. Vaikka en osaisi enää kiinnittää huomiota ärsyttävään meluun, se voi silti nostaa verenpainettani ja vaarantaa terveyteni. Voin jopa oppia saamaan paremmin unta ja olemaan heräilemättä, vaikka melu kantautuisi makuuhuoneeseen, mutta en välttämättä ole suojassa melun haitoilta.

- Melun on todettu lisäävän stressihormonien pitoisuutta myös unen aikana, Marja Heinonen-Guzejev tähdentää.
Osa ihmisistä ei millään totu meluun - eikä kyse ole mistään pienestä vähemmistöstä, joka "aina valittaa kaikesta".

Nainen kärsii herkemmin

Heinonen-Guzejevin väitöstutkimuksen mukaan suomalaisista 38 prosenttia on herkkiä melulle. Tällaiset ihmiset aistivat melun uhkaavampana, reagoivat siihen voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin muut. Esimerkiksi kovat äänet saavat heillä sydämen sykkeen vaihtelemaan tavallista enemmän.

Heinonen-Guzejev havaitsi meluherkkyydellä olevan yhteyttä kohonneeseen verenpaineeseen ja stressiin sekä särky- ja unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöön. Hän myös totesi, ettei herkkyydessä ole kyse vain opituista asenteista, joita voisi muuttaa.

Tutkimuksessa käytetty kaksosaineisto osoitti, että geneettiset erot selittivät meluherkkyydestä 36 prosenttia. Herkän ihmisen lähisukulaiset kärsivät hekin usein melusta.

Melulle altistuneista naisista herkät kuolivat muita useam¬min sepelvaltimotautiin. Miehillä meluherkkyyden vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Mikä selittää naisten ja miesten erot? Heinonen-Guzejev pohtii väitöskirjassaan mahdollisuutta, että naisten herkkyys stressaantua melusta pohjautuisi evoluutioon. Naiset ovat kenties reagoineet herkästi unessakin, koska kovat äänet ovat voineet merkitä vaaraa lapsille. 

Toimistossa haittaa puhe

Avokonttoreissa melu on aivan toisenlainen ongelma. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan avotoimistoissa kaikkein häiritsevimpänä melulähteenä pidetään puheääniä. Kun kuulon heikentymisen tyypillinen ikävä seuraus on, ettei keskustelukumppanin puheesta saa kunnolla selvää, avokonttorissa työkavereiden jutuista saa selvän liiankin hyvin.

Laboratoriotutkimusten perusteella taustalla kuuluva puhe voi heikentää suoritustasoa 4-40 prosenttia, tehtävän mukaan. Työn tuottavuuden kannalta ei siis ole kyse vähäpätöisestä ongelmasta.

Suomalaisissa toimistoissa suurin yksittäinen akustinen ongelma on liian alhainen taustaäänen taso. Usein se on alle 35 desibeliä, kun 40-45 desibeliä vaimentaisi työpisteiden puheääntä sopivasti. Toimistojen kannalta liikennekään ei olisi ongelma, vaan tuottaisi asianmukaisen peiteäänen.

Puron solina parasta

On ironista, että juuri toimistoissa meluntorjunta on onnistunut liian hyvin. Ilmanvaihdon äänitasovaatimuksia nimittäin kiristettiin ymmärtämättä, että hyvää tarkoittava toimi aiheutti pahemman keskittymishaitan kuin ratkaisi. Toimistoihin on sittemmin yritetty kehittää keinotekoisia peiteääniä.

Työterveyslaitoksen toimistolaboratoriossa tekemän tutkimuksen mukaan koehenkilöt suoriutuivat keskittymistä vaativasta tehtävästä parhaiten hiljaisuudessa ja huonoiten, kun taustalla kuului puhetta tai laulettua musiikkia. Ilmanvaihto, kohina ja instrumentaalimusiikki häiritsivät suoriutumista melkein siinä missä puhekin.

Akustinen tyytyväisyys, joka tarkoittaa ääniympäristön miellyttävyyttä, häiriöttömyyttä ja hyväksyttävyyttä, oli sekin paras hiljaisuudessa. Taustaäänistä miellyttävin oli puron solina.

 

Desibeliasteikon nollakohta tarkoittaa kuulokynnystä eli pienintä äänenpaineen tasoa, jonka ihmiskorva vielä aistii. 10 dB:n melussa äänienergia on kymmenkertaistunut tähän lähtötasoon verrattuna, 20 dB.n melussa satakertaistunut ja 30 dB:n melussa tuhatkertaistunut.
Logaritmista asteikkoa on hankala hahmottaa, mutta hyvä muistisääntö on, että 3 desibelin muutos vastaa äänekkyyden puolittumista tai tuplaantumista.

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

 

Meluase lamauttaa

Tarinan mukaan kiinalaiset keksivät jo ennen ajanlaskun alkua meluteloituksen. Tuomittu pakotettiin kuuntelemaan rumpujen, pillien ja huilujen kakofoniaa niin kauan, että hän kaatui kuolleena maahan.
Meidän aikanamme on kehitetty akustisia aseita lamautustarkoituksiin. Ase ei yleensä tapa mutta tekee vastustajan olon niin epämiellyttäväksi, että hän menettää toimintakykynsä.
Kivun aiheuttamiseen tarvitaan 120-140 desibelin ääni. Korvien tärykalvot voivat rikkoutua 160 desibelin melussa. Keuhkot alkavat hajota 175-200 desibelissä.
Akustisen aseen melu on 120-160 desibeliä. Lamauttavat laitteet synnyttävät kovan, rajalliselle alueelle suunnatun äänen. Maksimissaan 145 desibelin ääni ulottuu 300-500 metrin päähän.
Kalevi Rantanen

 

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.