Pitkäaikainen melu altistaa sydäninfarktille, pahimmillaan tappaa. Jotkut meistä ovat erityisen herkkiä melulle, toiset tottuvat siihen - vaikka ei kannattaisi. Melu voi stressata unenkin aikana.

 

Jotkut meistä ovat erityisen herkkiä melulle, toiset tottuvat siihen - vaikka ei kannattaisi. Melu voi stressata unenkin aikana.

"Jättäkäämme nyt ihmeessä rauhaan auto, nykyihmisen paras palvelija. Mitä pahaa se on tehnyt? Samanaikaisesti sillä voidaan ajaa sekä lujaa että turvallisesti. Yksityisautoilijat, nyt saamme kotimaisen auton, painetaan kaasu pohjaan."

Näin reippaasti puolusti yksityisautoilijoita nimimerkki Edistyksen puolesta Helsingin Sanomien mielipidesivulla. Yleisönosastossa oli aiemmin paheksuttu Uuteenkaupunkiin rakennettavaa meluavaa autotehdasta.

Vuosi oli 1968, mutta melun pitäminen edistyksen merkkinä on paljon vanhempi ilmiö, kirjoittaa histo¬riantutkija Outi Ampuja pamfletissaan Oikeus hiljaisuuteen (WSOY 2008).

Kun James Watt kehitteli höyrykonetta 1700-luvulla, hän yritti myös vaimentaa sen helvetillistä ääntä. Englantilaiset tehtailijat kuitenkin halusivat höyrykoneensa äänekkäinä, koska mahtava pauhu oli todiste koneen voimasta, Ampuja kirjoittaa.

Eikä melun ihannoinnista ole luovuttu vieläkään.

Melusta saa valittaa

Outi Ampujan mukaan Suomeen on vuosikymmenten mittaan muodostunut "melun sietoa edellyttävä kulttuuri". Se tarkoittaa, että "melusta valittamista katsotaan vähän vinoon ja paheksutaan".
Melunsietoon pakotetaan Ampujan mukaan kuudella argumentilla:

- Kaupunkilaisten pitäisi muuttaa maalle,
jos eivät kestä melua.

- Meluntorjunta olisi kaiken hauskan kieltämistä.

- Meluun tottuu.

- Teknologia ratkaisee ongelmat.

- Suomen meluongelma ei ole maailman
mitassa mitään.

- Meluntorjunta on liian kallista.

Ampuja mukaan nämä argumentit ovat heikkoja. Ihmisten on saatava asua kaupungeissa, koska siellä ovat työpaikat. Meluun ei totu - ja jos tottuu, se voi olla pahaksi. Uusi teknologia ehkä hiljentää tuttuja laitteita, mutta tuo myös äänekkäitä uusia kojeita, esimerkiksi lehtipuhaltimia.

Melu politisoitui 1960-luvulla, mutta se jäi toisen luokan ympäristöongelmaksi, Ampuja väittää. Vesien, ilman ja maaperän suojelu sai päähuomion, eikä mikään taho ole meluntorjunnassa vastuussa kokonaisuudesta. Yhtäällä torjutaan melua, mutta toisaalla hajautetaan yhdyskuntarakennetta automarketeilla, jotka lisäävät liikennettä ja melua.

Korva ei toivu

Mutta melultahan voi suojautua! Kun käyttää kuulosuojaimia tai korvatulppia, välttyy kuulovaurioilta, ja muutenhan melu on vain asennekysymys. Näin moni ajattelee, mutta parempi ajatella uudestaan.

Kova melu - yli 80 desibeliä - vaurioittaa kuuloa riippumatta siitä, kokeeko ihminen äänen vastenmieliseksi meluksi vai täyttymykseksi, josta on valmis maksamaan omaisuuksia konserttilippuna.

Äkillinen kova äänenpaine voi tuhota massoittain ääntä aistivia karvasoluja, jotka sijaitsevat sisäkorvan simpukassa. Jatkuvassa melussa niitä kuolee yksi kerrallaan. Nämä solut eivät uusiudu, joten kuulovammat yleensä jäävät pysyviksi.

Jo sikiö voi saada kuulovamman, jos odottava äiti altistuu melulle. Se, kuten nuorena kehittynyt kuulovauriokin, saattaa tosin tulla esiin vasta vanhempana, kun kuulo iän myötä huononee ikätovereita nopeammin.

Mökää vai musaa

Desibeleinä mitattava melutaso ei aina vastaa ihmisten kokemusta. Itse viihdyin hyvin keskikaupungin ensimmäisen kerroksen asunnossa, vaikka sinne kantautui yölläkin ääniä taksista, joka toi viimeisiä asukkaita baarista kotiin. Junan aamuinen kolinakin kuulosti vain kodikkaalta.

Nyt ärsyynnyn esikaupungissa läheisen moottoritien äänistä, vaikka sisälle tuskin kantautuu desibelejä sen enempää kuin keskikaupungilla. Mikä moottoritien rengasmelussa on niin ärsyttävää?

- Ääni on fysikaalinen ilmiö, joka on neutraali käsite, selittää meluherkkyydestä viime vuonna väitellyt työterveyslääkäri Marja Heinonen-Guzejev. - Melu sen sijaan sisältää aina subjektiivisen luonnehdinnan.

- Jollekin esimerkiksi rock-konsertti on melua, toiselle taas mahtavaa musaa. Miksipä ei myös urbaani voisi sietää paremmin raitiovaunun kolketta kuin rengasmelua.

Mutta kaikki ei ole yksilöllistä. Usein korkeat äänet häiritsevät enemmän kuin matalat.

Väestötutkimuksissa on todettu, että yhtä kovana lentomelu on häiritsevämpää kuin tieliikennemelu. Tiemelua taas pidetään häiritsevämpänä kuin raidemelua, Heinonen-Guzejev kertoo.

Melu iskee sydämeen

Kylmä tappaa sydän- ja verisuonitautien riskitekijänä paljon enemmän ihmisiä kuin hankiin paleltuu kuoliaaksi (Tiede 2/2010, s. 18-21). Samaan tapaan kuulovammat ovat melun terveyshaitoista vain jäävuoren huippu. Pitkäaikainen altistus melulle ei pelkästään heikennä elämänlaatua - pahimmillaan se tappaa.

Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan kolmisen prosenttia kuolemaan johtaneista sydäninfarkteista selittyy altistumisella vähintään 60 desibelin tieliikennemelulle. Jos kuolleisuus Suomessa olisi samaa suuruusluokkaa, maassamme menehtyisi vuosittain 500 ihmistä melun aiheuttamiin sydäninfarkteihin. Saksassa korkeille melutasoille kuitenkin altistuu Suomea enemmän asukkaita, joten meillä vaikutus on pienempi.

Kyse on melusta, joka ei vaurioita kuuloa mutta ärsyttää ja ottaa päähän. Jo 40 desibelin melu riittää ulkona huonontamaan viihtyvyyttä. Sisällä sama melutaso häritsee unta.

Unessakin stressaantuu

Ärsyttävään meluun voi jossain määrin tottua. Ampuja kertoo pamfletissaan ikänsä Manhattanilla asuneesta miehestä, joka ei muutettuaan pikkupaikkakunnalle osannut nukkua, kun ympäristö oli liian hiljainen.

Meluun tottuminen voi kuitenkin olla petollista. Vaikka en osaisi enää kiinnittää huomiota ärsyttävään meluun, se voi silti nostaa verenpainettani ja vaarantaa terveyteni. Voin jopa oppia saamaan paremmin unta ja olemaan heräilemättä, vaikka melu kantautuisi makuuhuoneeseen, mutta en välttämättä ole suojassa melun haitoilta.

- Melun on todettu lisäävän stressihormonien pitoisuutta myös unen aikana, Marja Heinonen-Guzejev tähdentää.
Osa ihmisistä ei millään totu meluun - eikä kyse ole mistään pienestä vähemmistöstä, joka "aina valittaa kaikesta".

Nainen kärsii herkemmin

Heinonen-Guzejevin väitöstutkimuksen mukaan suomalaisista 38 prosenttia on herkkiä melulle. Tällaiset ihmiset aistivat melun uhkaavampana, reagoivat siihen voimakkaammin ja tottuvat siihen hitaammin kuin muut. Esimerkiksi kovat äänet saavat heillä sydämen sykkeen vaihtelemaan tavallista enemmän.

Heinonen-Guzejev havaitsi meluherkkyydellä olevan yhteyttä kohonneeseen verenpaineeseen ja stressiin sekä särky- ja unilääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden käyttöön. Hän myös totesi, ettei herkkyydessä ole kyse vain opituista asenteista, joita voisi muuttaa.

Tutkimuksessa käytetty kaksosaineisto osoitti, että geneettiset erot selittivät meluherkkyydestä 36 prosenttia. Herkän ihmisen lähisukulaiset kärsivät hekin usein melusta.

Melulle altistuneista naisista herkät kuolivat muita useam¬min sepelvaltimotautiin. Miehillä meluherkkyyden vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Mikä selittää naisten ja miesten erot? Heinonen-Guzejev pohtii väitöskirjassaan mahdollisuutta, että naisten herkkyys stressaantua melusta pohjautuisi evoluutioon. Naiset ovat kenties reagoineet herkästi unessakin, koska kovat äänet ovat voineet merkitä vaaraa lapsille. 

Toimistossa haittaa puhe

Avokonttoreissa melu on aivan toisenlainen ongelma. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan avotoimistoissa kaikkein häiritsevimpänä melulähteenä pidetään puheääniä. Kun kuulon heikentymisen tyypillinen ikävä seuraus on, ettei keskustelukumppanin puheesta saa kunnolla selvää, avokonttorissa työkavereiden jutuista saa selvän liiankin hyvin.

Laboratoriotutkimusten perusteella taustalla kuuluva puhe voi heikentää suoritustasoa 4-40 prosenttia, tehtävän mukaan. Työn tuottavuuden kannalta ei siis ole kyse vähäpätöisestä ongelmasta.

Suomalaisissa toimistoissa suurin yksittäinen akustinen ongelma on liian alhainen taustaäänen taso. Usein se on alle 35 desibeliä, kun 40-45 desibeliä vaimentaisi työpisteiden puheääntä sopivasti. Toimistojen kannalta liikennekään ei olisi ongelma, vaan tuottaisi asianmukaisen peiteäänen.

Puron solina parasta

On ironista, että juuri toimistoissa meluntorjunta on onnistunut liian hyvin. Ilmanvaihdon äänitasovaatimuksia nimittäin kiristettiin ymmärtämättä, että hyvää tarkoittava toimi aiheutti pahemman keskittymishaitan kuin ratkaisi. Toimistoihin on sittemmin yritetty kehittää keinotekoisia peiteääniä.

Työterveyslaitoksen toimistolaboratoriossa tekemän tutkimuksen mukaan koehenkilöt suoriutuivat keskittymistä vaativasta tehtävästä parhaiten hiljaisuudessa ja huonoiten, kun taustalla kuului puhetta tai laulettua musiikkia. Ilmanvaihto, kohina ja instrumentaalimusiikki häiritsivät suoriutumista melkein siinä missä puhekin.

Akustinen tyytyväisyys, joka tarkoittaa ääniympäristön miellyttävyyttä, häiriöttömyyttä ja hyväksyttävyyttä, oli sekin paras hiljaisuudessa. Taustaäänistä miellyttävin oli puron solina.

 

Desibeliasteikon nollakohta tarkoittaa kuulokynnystä eli pienintä äänenpaineen tasoa, jonka ihmiskorva vielä aistii. 10 dB:n melussa äänienergia on kymmenkertaistunut tähän lähtötasoon verrattuna, 20 dB.n melussa satakertaistunut ja 30 dB:n melussa tuhatkertaistunut.
Logaritmista asteikkoa on hankala hahmottaa, mutta hyvä muistisääntö on, että 3 desibelin muutos vastaa äänekkyyden puolittumista tai tuplaantumista.

Julkaistu Tiede -lehdessä 3/2010

 

Meluase lamauttaa

Tarinan mukaan kiinalaiset keksivät jo ennen ajanlaskun alkua meluteloituksen. Tuomittu pakotettiin kuuntelemaan rumpujen, pillien ja huilujen kakofoniaa niin kauan, että hän kaatui kuolleena maahan.
Meidän aikanamme on kehitetty akustisia aseita lamautustarkoituksiin. Ase ei yleensä tapa mutta tekee vastustajan olon niin epämiellyttäväksi, että hän menettää toimintakykynsä.
Kivun aiheuttamiseen tarvitaan 120-140 desibelin ääni. Korvien tärykalvot voivat rikkoutua 160 desibelin melussa. Keuhkot alkavat hajota 175-200 desibelissä.
Akustisen aseen melu on 120-160 desibeliä. Lamauttavat laitteet synnyttävät kovan, rajalliselle alueelle suunnatun äänen. Maksimissaan 145 desibelin ääni ulottuu 300-500 metrin päähän.
Kalevi Rantanen

 

Kierjakielemme isä tarvitsi sopivan käsitteen suomennokseensa.

Tyyli syntyy yleensä monien osatekijöiden summasta, mutta myös yksittäisillä sanoilla voi olla tärkeä rooli. Hyvä esimerkki on isänmaa, joka jo sellaisenaan tuo mieleen suuria, juhlallisia asioita: taistelun oman kotimaan puolesta, rakkauden omaan syntymämaahan, toivon oman maan onnellisesta tulevaisuudesta.

Juhlallisuuden voi kääntää huumoriksi käyttämällä sanaa epätavallisessa yhteydessä, kuten teki Jari Tervo television viihdeohjelmassa: Uutisvuoto − isänmaan asialla.

Oman maan nimittäminen isänmaaksi ei ole suomalaisten keksintöä. Uralilaisille esi-isillemme ei maan omistaminen ollut tärkeätä. Sen sijaan haluttiin päästä nauttimaan luonnon antimista mahdollisimman suotuisissa paikoissa, kuten hyväksi tunnetuilla kala-apajilla ja riistamailla.

Lakikielessä puhutaan vieläkin ylimuistoisesta nautinnasta, kun tarkoitetaan muistitietoa ja asiakirjalähteitä vanhempia oikeuksia hallita tai käyttää esimerkiksi tiettyä kalastuspaikkaa.

Maan omistaminen tuli tärkeäksi pysyvän asutuksen ja maatalouden kehittymisen myötä. Monissa muissa maissa tämä tapahtui paljon aikaisemmin kuin Suomessa.

Jo muinaiset roomalaiset käyttivät isää merkitsevästä pater-sanasta johdettua adjektiivia patria viitatessaan isältä tai esi-isiltä perittyyn maaomaisuuteen. Se vakiintui kotimaata tai syntymämaata tarkoittavaksi substantiiviksi.

Latinankielisessä Uudessa testamentissa käytetään sanaa patria etenkin maallisen kotimaan merkityksessä. Kun sitä alettiin kääntää suomeksi, sanalle piti keksiä sopiva vastine.

Mikael Agricola haki mallia Lutherin saksalaisesta Bibliasta, ja sieltä löytyi Vaterland, joka oli muodostettu jo keskiajalla patria-sanan ideaa mukaillen. Suomeksi siitä tuli sananmukaisesti isänmaa.

Erona nykykäytäntöön oli se, että Agricola saattoi lisätä alkuosaan omistusliiteen: ei profeetta isänsmaalla mitään maksa. Nykykäännöksessä ei samassa yhteydessä puhuta isänmaasta, vaan paikalla on sananlaskuksi kiteytynyt ilmaus: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.

Isänmaa otettiin käyttöön myös hallintokielessä. Sillä vedottiin tehokkaasti alamaisten uskollisuuteen ja tukeen sotien ja muiden koettelemusten aikana. Suurvalta-aikana 1600-luvulla meidän rakas isänmaamme oli jo vakiintunut fraasi, mutta silloin se ei vielä viitannut Suomeen vaan koko Ruotsin valtakuntaan.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 12/2017 

 

PÄÄKIRJOITUS

Epäile vain

Jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.

 

PÄÄUUTISET

Lintuvirus muuntuu pelottavasti

Tappajaksi tiedetty H7N9 leviää fretistä frettiin – milloin ihmisestä ihmiseen?

Tuoksu ei vielä myrkytä

Tanskalaiset kartoittivat neljän yleisen hajusteen haitallisuutta.

Biologia säätää leikkejä

Apinoillakin on tyttöjen ja poikien puuhat.

 

ARTIKKELIT

Vältä flunssa, keskity käsiisi

96 prosenttia meistä näplää huomaamattaan nenäänsä.
Se on varmin tapa tartuttaa itsensä.

Arktinen metaani karkaa
Miten käy ilmaston?

Räjähdyspurkaus tietäisi lämpökatastrofia.

Näistä maailma puhuu 2018

Toimitus ennakoi kärkiuutisia:

Kohta mennään kilpaa Kuuhun. Parempaa ruokaa geenisaksilla?

Lisää puhdasta energiaa. Masennus on myös tulehdus.

Psykedeeli korjaa mieltä. Lämpeneminen sorkkii säitä.

Kvanttilaskin valmistuu. Muovi koettelee merielämää.

Suru on aina oma

Väärää tapaa surra ei ole olemassa.

Kalat tekevät ikäennätyksiä

Holkeri päihittää mennen tullen jopa valaan.

Agricola, Suomen salaperäisin suurmies

1500-luvun pohjolassa ei ollut tapana laatia
muotokuvia hengen jättiläisistä.

 

TIEDE VASTAA

Voiko jäisen kinkun paistaa?

Miksi otetaan vaari?

Miksei ydinjätettä lähetetä Aurinkoon?

Miksi lääkäreiden käsialasta ei saa selvää?

Mitkä eläimet tuottavat eniten ulostetta?

Miksi sama ruoka kylläsyttää?

 

KIRJAT

Ihminen menettää kruununsa

Menestyskirjailija ja historioitsija Yuval Harari
ennustaa nyt tulevaisuutta.

 

OMAT SANAT

Isänmaan asialla

Kirjakielemme isä tarvitsi sopivan käsitteen suomennokseensa.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Aivotutkimuksen uranuurtaja

Neurofysiologi Riitta Hari alkoi seurata aivojen toimintaa livenä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.