Vedenalainen meteli stressaa ja jopa tappaa kaloja.

Teksti: Pauliina Louhi

Vedenalainen meteli stressaa ja jopa tappaa kaloja.

Julkaistu Tiede -lehdessä 7/2011Viime vuosikymmeninä ihmisperäinen melu on lisääntynyt voimakkaasti myös vedenpinnan alla. Tästä kärsivät kalat, sillä näennäisestä korvattomuudestaan huolimatta ne eivät ole kuuroja.– Esimerkiksi sokea hauki löytää saaliinsa äänivärähtelyjen perusteella ja saattaa vahingossa käydä kiinni uimarin jalkaan, kuvailee tutkija Teppo Vehanen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.Kalojen kuulon perusperiaate on tiedetty jo kauan, kertoo kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopistosta. Ääniaalto saa sisäkorvaa ympäröivät luut värähtelemään. Aistimista auttaa se, että kalat värähtelevät itsekin veden mukana, koska niiden kehon tiheys on hyvin lähellä veden tiheyttä. Lisäksi uimarakko toimii ääniaaltojen vahvistimena. Useimmat kalalajit aistivat äänentaajuuksia 50 hertsistä yhteen kilohertsiin eli ihmisbasson möreyden alapuolelta sopraanon korkeimpien kirkaisujen tasolle. Erilajiset ja -ikäiset kalat voivat kuulla hieman eri taajuuksia.Varsinkin matalilla taajuuksilla kuulon jatkeena toimii kylkiviiva-aisti, ja siksi suurin osa kaloista erottaa parhaiten matalia, bassokitaraa vastaavia ääniä.

Kalat metelöivät itsekin

Veden alla kuuluu aivan luonnonoloissakin monenlaista. Aallot, sade ja veteen sekoittuneet ilmakuplat tuottavat taustamelua. Kalat myös viestivät toisilleen äänillä käyttämällä uimarakkoaan, luitaan ja lihaksiaan. Merten konnakalat humisuttavat uimarakkoaan matalasti niin, että jopa veneenrungot resonoivat. Ihmisten tavoin kalatkin tottuvat huomaamattaan tietynasteiseen taustameluun. Kaupungin humussa kasvanutta ihmistä vastaavat aallonloiskeisten rantojen ja kuohuvien koskien läheisyydessä oleskelevat kalat: ne eivät reagoi meluun läheskään yhtä herkästi kuin hiljaisempaan menoon sopeutuneet yksilöt.

Tuulivoimaloista uusi melu-uhka

Ihmisen toiminta on kuitenkin kasvattanut taustamelun uusiin lukemiin. Suurin syy tähän lienee alati kasvava laivaliikenne, mutta osansa tekevät myös erilaiset vedenalaiset työt, kuten pohjahiekan nosto, kaapeleiden lasku ja luotaaminen. Itämeren meluisuus on kohta lisääntymässä, koska sen rannikkoalueille suunnitellaan parhaillaan satoja tuulivoimaloita. Sekä niiden rakentaminen että toiminta tuottaa hälyä. Voimalaa tukevien paalujen junttaaminen kuuluu kymmenien kilometrien päähän eikä ole kaloille mikään pikkujuttu. Kokeellisessa paalutustyössä 10–12 metrin päässä häkeissä olleet Tyynenmeren lohet kuolivat välittömästi. Vakavia fyysisiä vammoja syntyi vielä kilometrinkin etäisyydellä. Käyntiäänet ovat hiljaisempia mutta toisaalta jatkuvat vuodesta toiseen. – Merelle ja lähelle rantaa sijoitettujen tuulivoimaloiden äänivärähtelyt välittyvät veteen pääasiassa rungon välityksellä ja etenevät siellä helposti, kertoo akustiikkayritys Promethorin johtava ääniasiantuntija Vesa Viljanen. Tuulivoimaloiden rakentamisen voikin olettaa vaikuttavan Itämeren kalastoon jo pelkästään melun kasvamisen vuoksi.

Kalat pyrkivät pakenemaan

Voimakas möykkä saattaa siis vammauttaa ja jopa tappaa kaloja. Vaikkei pysyvää vauriota syntyisikään, äkillinen melu heikentää kuuloa useiksi päiviksi erityisesti hyväkuuloisilla lajeilla, kuten turskalla, sillillä ja karppikaloilla. Kaikkein yleisimpiä ovat kuitenkin vaikutukset käyttäytymiseen. Kova melu karkottaa.Lohen ja turskan käyttäytymisessä on havaittu lieviä muutoksia 70 desibelin metelissä ja merkittäviä muutoksia 90 desibelissä. Kuuloaistiltaan hyvänä pidetty särki ja kohtalaisesti kuuleva kolmipiikki pakenivat, kun kokeessa metakka hetkeksi nostettiin 80–120 desibeliin. Karkotusvaikutuksesta on näyttöä myös luonnosta, sillä Norjassa turska- ja sillisaaliiden on havaittu vähentyneen alueilla, joilla on metelöity pohjakartoitusten aikana. Hulinaan tottuvatkaan kalat eivät välttämättä ota tilannetta kevyesti. Veren stressihormoneja mittaamalla on todettu laivaliikenteen melun riipovan ainakin kultakaloja ja karppeja sekä kansalliskalaamme ahventa. Kalojen stressin hellittämisestä ei tiedetä juuri mitään, mutta hankalaahan palautuminen on myös monille ihmisille. Joskus kovat äänet sentään pelastavatkin. Niillä ohjataan kaloja välttämään esimerkiksi vesivoimaloiden turbiineja.

Pauliina Louhi on vesiekologi, joka toimii tutkija­tohtorina Oulun yliopistossa. Lisäksi hän on suorittanut tiedeviestinnän maisterintutkinnon.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.