Degrowth-aate rantautui Suomeen — tai ainakin sen gurut. Voiko kasvuton talous voida hyvin, vai seuraako pysähdyksestä romahdus?

Teksti: Petri Forsell

Degrowth-aate rantautui Suomeen — tai ainakin sen gurut. Voiko kasvuton talous voida hyvin, vai seuraako pysähdyksestä romahdus?

Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010

General Motors juoskoon järveen. Toivottavasti Monsanto – maailman vahin­gollisin yritys – menee pian konkurssiin. Suurten pankkien rahat on jaettava osuuskunnille. Mainontaa on verotettava kovemmin ja se on kiellettävä lapsilta kokonaan, jyräyttää ranskalainen emeritusprofessori Serge Latouche. Latouchea ei hevin uskoisi taloustieteilijäksi. Yleensähän ekonomistit kiertävät ja kaartavat vaihtoehtojen välillä hakien sävyeroja ja eritellen hyviä ja huonoja puolia. Vaatimuksien taustalla on Latouchen vakaumus, että maailma ei kestä nykyisenlaista talouden kasvua. Tätä näkemystä hän on levittänyt luennoimalla ja kirjoittamalla jo useiden vuosien ajan ja löytänyt hengenheimolaisia ympäri Eurooppaa – myös Suomesta.Talouskasvua vastustava liike tunnetaan Ranskassa nimellä décroissance, mutta muual­la, myös Suomessa, on omaksuttu englantilaisperäinen käsite degrowth. Suomeksi on käytetty sellaisia ilmauksia kuin talouslasku, kasvuvapaus ja kohtuutalous.

Luonto ei kestä

Degrowth ei ole vain sitä, että bruttokansantuote pienenee. Käsitteen sisään kuuluu kirjava kudelma muun muassa ekologisia, poliittisia ja sosiologisia kannanottoja. Degrowth-ajattelijoita yhdistää markkinatalouden vastustamisen lisäksi vakaumus, että luonto ei kestä, jos luonnonvaroja käytetään nykyisellä tavalla. Köyhimmille maille kasvu sentään voitaisiin sallia.

Kehitys jäihin

Serge Latouche vieraili syyskuussa Suomessa julkistamassa pamflettinsa suomennoksen. Kirjassa hän esittelee koko joukon toimia, joilla ihmiskunnan kulutustarpeet ja luonnon kestokyky saatetaan tasapainoon. Joukossa on outoja ehdotuksia, kuten että kansankokouksissa tulisi päättää, kuinka monta kenkäparia kukin saa omistaa. Osa taas on yleisesti kannatettuja, niin kuin vaatimus, että raaka-aineiden käyttöä ja kierrätystä on tehostettava ja energian tuhlaus lopetettava.Luonnontieteiden ja tekniikan kehityksen Latouche haluaisi jäädyttää etujen ja haittojen arviointia varten. Esimerkiksi lääketieteen ehdoton valtavirta, genetiikkaan perustuva tutkimus ja hoito, olisi korvattava ympäristöystävällisellä lääketieteellä.Latouche uskoo, että muutokset johtaisivat oikeudenmukaisempaan tulonjakoon sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Ihmiset olisivat vapaampia, terveempiä, sosiaalisempia ja onnellisempia.

Verot ylös, työttömyys alas

Latouchen kanssa samoihin aikoihin Suomessa vieraili myös kanadalainen taloustieteilijä Peter Victor, joka on hahmotellut kasvun purkamista taloustieteen näkökulmasta. Victor on käyttänyt alan tavanomaisia menetelmiä, kuten tuotantofunktioita, arvioidessaan, voisiko Kanada yhdistää selvästi pienemmän talouskasvun ja työllisyyden paranemisen, kasvihuonekaasujen vähentämisen, valtionvelan pienentämisen sekä köyhien määrän alentamisen.Victorin esittämässä mallinnuksessa Kanadan kasvu nollataan kymmenen vuoden siirtymäkauden aikana. Vuosikymmenessä bruttokansantuote nousisi noin kolmanneksen ja vakiintuisi sille tasolle seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi. Julkinen velka putoaisi kymmenesosaan. Työttömiä olisi runsas viisi prosenttia työvoimasta, ja köyhyys olisi hävinnyt kokonaan. Toteutuakseen malli vaatisi tuloverojen ja välillisten verojen korottamista kymmenen prosenttiyksikköä sekä yritysverojen nostamista kolme prosenttiyksikköä. Lisäksi kasvihuonekaasujen vähentäminen pitäisi toteuttaa tuntuvasti nykyistä edullisemmin. Mallin muuttujat eivät suoraan osoita, että nollakasvun oloissa köyhyys poistuisi. Jotta numerorakennelmat eivät sortuisi, Victor lisää niihin tulonsiirtoja köyhyyden kitkemiseksi. Tulonsiirrot ja verot ovat tietysti poliittinen kysymys. Kanadalaisten pitäisi valita sellainen parlamentti, joka nostaisi verotuksen yhdeksi maailman ankarimmista mutta ei antaisi palkkojen nousta.Victor arvelee, että ihmiset oppisivat hyväksymään aineellisen niukkuuden, koska yhteisölliset hyveet – toisten auttaminen, luonnonsuojelu, sivistys – saisivat tilaa kukoistaa.

Työaika lyhyemmäksi

Suomessa kohtuutalouden lippua liehuttaa joukko kansalaisaktivisteja. Vasemmistofoorumin teettämästä tutkimuksesta julkaistiin syyskuussa raportti Vihreä uusjako – fossiilikapitalismista vapauteen.Vihreän uusjaon kirjoittajat Marko Ulvila ja Jarna Pasanen esittävät ympäristöverojen mittavia korotuksia energian käytön vähentämiseksi, veroprogression jyrkentämistä tuloerojen tasaamiseksi, työajan lyhentämistä ja julkisia investointeja täystyöllisyyden saavuttamiseksi sekä kansaneläkkeen ja perustason sairaus- ja työttömyyspäivärahojen reipasta nostoa. Täystyöllisyyden vallitessa työttömyyspäivärahan merkitys olisi arvatenkin vähäinen.

Ilman kasvua niukempi elämä

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander muistuttaa, että talouskasvu on merkinnyt valtavaa elinolojen parantumista. Silti myös ilman talouskasvua voi tulla toimeen. – Antiikin aikana ja keskiajalla talous ei kasvanut. Toki valtaosa väestöstä eli nälkärajalla ja kuninkaankin tilanne oli pahempi kuin nykyajan pitkäaikaistyöttömän, koska terveydenhoito oli kehittymätöntä.Talouskasvu nykymerkityksessä alkoi 1700-luvulla, kun uusi teknologia lisäsi tuottavuutta. Keksintöjä kannatti nyt tehdä, koska niiden tuoman taloushyödyn saattoi pitää itsellään. Aiemmin voitot valuivat ruhtinaille tai röyhkimyksille. Kiander muistuttaa, että talouskasvu on tuonut ennennäkemättömät koulutus- ja terveyspalvelut valtavalle ihmisjoukolle.– Monet kasvun arvostelijat keskittyvät karsimaan hyödykkeitä. Mutta voiko tässä paketissa tehdä sellaisia valintoja? Kulutustavaroiden markkinat luovat vaurautta, jota voidaan kanavoida kouluihin ja sairaaloihin.Perinteinen taloustiede ei tunnusta huolta siitä, että luonnon kestokyky loppuu.– Yleensä ajatellaan, että hintamekanismi pitää huolen raaka-aineiden riittävyydestä. Saasteet ovat puolestaan omistusoikeusongelma. Kun esimerkiksi vesialueella on omistaja, se pitää huolen siitä, että omaisuutta ei pilata saasteilla.

Etla kiistää kasvukiiman

Kasvukiimaa ei tunnusteta myöskään toisella poliittisella laidalla. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman arveli Kasvu murroksessa -seminaarissa, että puhe rajattomasta kasvusta on turhaa.– Lähes kaikki ekonomistit haluavat kasvua, joka tuottaa hyvinvointia, eivät maksimaalista kasvua. Rajoittamaton kasvu ei ole tavoite. Vaikka en usko degrowth-ideaan, jaan monet tavoitteet. Kunhan keinot niiden saavuttamiseksi ovat toiset.Korkman epäili, että degrowth ei ole yhdistettävissä markkinatalouteen, hyvinvointivaltioon tai edes demokratiaan.

Konkretiaa vaaditaan

Liike ei ole tukenut ajatuksiaan mihinkään yhtenäiseen taloustieteelliseen teoriaan eikä tehnyt keskustelun pohjaksi täsmällisiä esityksiä siitä, miten talouden supistaminen pitäisi toteuttaa. Helsingin yliopiston lehtori Thomas Wallgren moitti seminaarissa degrowth-liikettä abstraktien tavoitteiden asettelusta ja moraalisesta laiskuudesta. – Jääkö likaisen työn ja vaikeiden valintojen tekeminen toisille, joita pidetään aatteellisesti vähemmän puhtaina, Wallgren kysyi.

Petri Forsell on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Degrowth-liike vaatii:Tuotantoa ja kulutusta täytyy vähentää eli taloutta supistaa, etteivät ekologisen kestokyvyn rajat ylity. Samalla ihmisistä tulee vapaampia, sosiaalisempia ja onnellisempia.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25797
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.