Degrowth-aate rantautui Suomeen — tai ainakin sen gurut. Voiko kasvuton talous voida hyvin, vai seuraako pysähdyksestä romahdus?

Teksti: Petri Forsell

Degrowth-aate rantautui Suomeen — tai ainakin sen gurut. Voiko kasvuton talous voida hyvin, vai seuraako pysähdyksestä romahdus?

Julkaistu Tiede -lehdessä 11/2010

General Motors juoskoon järveen. Toivottavasti Monsanto – maailman vahin­gollisin yritys – menee pian konkurssiin. Suurten pankkien rahat on jaettava osuuskunnille. Mainontaa on verotettava kovemmin ja se on kiellettävä lapsilta kokonaan, jyräyttää ranskalainen emeritusprofessori Serge Latouche. Latouchea ei hevin uskoisi taloustieteilijäksi. Yleensähän ekonomistit kiertävät ja kaartavat vaihtoehtojen välillä hakien sävyeroja ja eritellen hyviä ja huonoja puolia. Vaatimuksien taustalla on Latouchen vakaumus, että maailma ei kestä nykyisenlaista talouden kasvua. Tätä näkemystä hän on levittänyt luennoimalla ja kirjoittamalla jo useiden vuosien ajan ja löytänyt hengenheimolaisia ympäri Eurooppaa – myös Suomesta.Talouskasvua vastustava liike tunnetaan Ranskassa nimellä décroissance, mutta muual­la, myös Suomessa, on omaksuttu englantilaisperäinen käsite degrowth. Suomeksi on käytetty sellaisia ilmauksia kuin talouslasku, kasvuvapaus ja kohtuutalous.

Luonto ei kestä

Degrowth ei ole vain sitä, että bruttokansantuote pienenee. Käsitteen sisään kuuluu kirjava kudelma muun muassa ekologisia, poliittisia ja sosiologisia kannanottoja. Degrowth-ajattelijoita yhdistää markkinatalouden vastustamisen lisäksi vakaumus, että luonto ei kestä, jos luonnonvaroja käytetään nykyisellä tavalla. Köyhimmille maille kasvu sentään voitaisiin sallia.

Kehitys jäihin

Serge Latouche vieraili syyskuussa Suomessa julkistamassa pamflettinsa suomennoksen. Kirjassa hän esittelee koko joukon toimia, joilla ihmiskunnan kulutustarpeet ja luonnon kestokyky saatetaan tasapainoon. Joukossa on outoja ehdotuksia, kuten että kansankokouksissa tulisi päättää, kuinka monta kenkäparia kukin saa omistaa. Osa taas on yleisesti kannatettuja, niin kuin vaatimus, että raaka-aineiden käyttöä ja kierrätystä on tehostettava ja energian tuhlaus lopetettava.Luonnontieteiden ja tekniikan kehityksen Latouche haluaisi jäädyttää etujen ja haittojen arviointia varten. Esimerkiksi lääketieteen ehdoton valtavirta, genetiikkaan perustuva tutkimus ja hoito, olisi korvattava ympäristöystävällisellä lääketieteellä.Latouche uskoo, että muutokset johtaisivat oikeudenmukaisempaan tulonjakoon sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Ihmiset olisivat vapaampia, terveempiä, sosiaalisempia ja onnellisempia.

Verot ylös, työttömyys alas

Latouchen kanssa samoihin aikoihin Suomessa vieraili myös kanadalainen taloustieteilijä Peter Victor, joka on hahmotellut kasvun purkamista taloustieteen näkökulmasta. Victor on käyttänyt alan tavanomaisia menetelmiä, kuten tuotantofunktioita, arvioidessaan, voisiko Kanada yhdistää selvästi pienemmän talouskasvun ja työllisyyden paranemisen, kasvihuonekaasujen vähentämisen, valtionvelan pienentämisen sekä köyhien määrän alentamisen.Victorin esittämässä mallinnuksessa Kanadan kasvu nollataan kymmenen vuoden siirtymäkauden aikana. Vuosikymmenessä bruttokansantuote nousisi noin kolmanneksen ja vakiintuisi sille tasolle seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi. Julkinen velka putoaisi kymmenesosaan. Työttömiä olisi runsas viisi prosenttia työvoimasta, ja köyhyys olisi hävinnyt kokonaan. Toteutuakseen malli vaatisi tuloverojen ja välillisten verojen korottamista kymmenen prosenttiyksikköä sekä yritysverojen nostamista kolme prosenttiyksikköä. Lisäksi kasvihuonekaasujen vähentäminen pitäisi toteuttaa tuntuvasti nykyistä edullisemmin. Mallin muuttujat eivät suoraan osoita, että nollakasvun oloissa köyhyys poistuisi. Jotta numerorakennelmat eivät sortuisi, Victor lisää niihin tulonsiirtoja köyhyyden kitkemiseksi. Tulonsiirrot ja verot ovat tietysti poliittinen kysymys. Kanadalaisten pitäisi valita sellainen parlamentti, joka nostaisi verotuksen yhdeksi maailman ankarimmista mutta ei antaisi palkkojen nousta.Victor arvelee, että ihmiset oppisivat hyväksymään aineellisen niukkuuden, koska yhteisölliset hyveet – toisten auttaminen, luonnonsuojelu, sivistys – saisivat tilaa kukoistaa.

Työaika lyhyemmäksi

Suomessa kohtuutalouden lippua liehuttaa joukko kansalaisaktivisteja. Vasemmistofoorumin teettämästä tutkimuksesta julkaistiin syyskuussa raportti Vihreä uusjako – fossiilikapitalismista vapauteen.Vihreän uusjaon kirjoittajat Marko Ulvila ja Jarna Pasanen esittävät ympäristöverojen mittavia korotuksia energian käytön vähentämiseksi, veroprogression jyrkentämistä tuloerojen tasaamiseksi, työajan lyhentämistä ja julkisia investointeja täystyöllisyyden saavuttamiseksi sekä kansaneläkkeen ja perustason sairaus- ja työttömyyspäivärahojen reipasta nostoa. Täystyöllisyyden vallitessa työttömyyspäivärahan merkitys olisi arvatenkin vähäinen.

Ilman kasvua niukempi elämä

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander muistuttaa, että talouskasvu on merkinnyt valtavaa elinolojen parantumista. Silti myös ilman talouskasvua voi tulla toimeen. – Antiikin aikana ja keskiajalla talous ei kasvanut. Toki valtaosa väestöstä eli nälkärajalla ja kuninkaankin tilanne oli pahempi kuin nykyajan pitkäaikaistyöttömän, koska terveydenhoito oli kehittymätöntä.Talouskasvu nykymerkityksessä alkoi 1700-luvulla, kun uusi teknologia lisäsi tuottavuutta. Keksintöjä kannatti nyt tehdä, koska niiden tuoman taloushyödyn saattoi pitää itsellään. Aiemmin voitot valuivat ruhtinaille tai röyhkimyksille. Kiander muistuttaa, että talouskasvu on tuonut ennennäkemättömät koulutus- ja terveyspalvelut valtavalle ihmisjoukolle.– Monet kasvun arvostelijat keskittyvät karsimaan hyödykkeitä. Mutta voiko tässä paketissa tehdä sellaisia valintoja? Kulutustavaroiden markkinat luovat vaurautta, jota voidaan kanavoida kouluihin ja sairaaloihin.Perinteinen taloustiede ei tunnusta huolta siitä, että luonnon kestokyky loppuu.– Yleensä ajatellaan, että hintamekanismi pitää huolen raaka-aineiden riittävyydestä. Saasteet ovat puolestaan omistusoikeusongelma. Kun esimerkiksi vesialueella on omistaja, se pitää huolen siitä, että omaisuutta ei pilata saasteilla.

Etla kiistää kasvukiiman

Kasvukiimaa ei tunnusteta myöskään toisella poliittisella laidalla. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Sixten Korkman arveli Kasvu murroksessa -seminaarissa, että puhe rajattomasta kasvusta on turhaa.– Lähes kaikki ekonomistit haluavat kasvua, joka tuottaa hyvinvointia, eivät maksimaalista kasvua. Rajoittamaton kasvu ei ole tavoite. Vaikka en usko degrowth-ideaan, jaan monet tavoitteet. Kunhan keinot niiden saavuttamiseksi ovat toiset.Korkman epäili, että degrowth ei ole yhdistettävissä markkinatalouteen, hyvinvointivaltioon tai edes demokratiaan.

Konkretiaa vaaditaan

Liike ei ole tukenut ajatuksiaan mihinkään yhtenäiseen taloustieteelliseen teoriaan eikä tehnyt keskustelun pohjaksi täsmällisiä esityksiä siitä, miten talouden supistaminen pitäisi toteuttaa. Helsingin yliopiston lehtori Thomas Wallgren moitti seminaarissa degrowth-liikettä abstraktien tavoitteiden asettelusta ja moraalisesta laiskuudesta. – Jääkö likaisen työn ja vaikeiden valintojen tekeminen toisille, joita pidetään aatteellisesti vähemmän puhtaina, Wallgren kysyi.

Petri Forsell on vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Degrowth-liike vaatii:Tuotantoa ja kulutusta täytyy vähentää eli taloutta supistaa, etteivät ekologisen kestokyvyn rajat ylity. Samalla ihmisistä tulee vapaampia, sosiaalisempia ja onnellisempia.

Kätevä sana on valunut moneen käyttöön.

Makea vesi kuuluu elämän perusedellytyksiin. Siksi tuntuu itsestään selvältä, että vesi-sana kuuluu suomen kielen vanhimpiin sanastokerroksiin.

Se ei kuitenkaan ole alun perin oma sana, vaan hyvin vanha laina indoeurooppalaisista kielistä, samaa juurta kuin saksan Wasser ja englannin water.

Suomensukuisissa kielissä on toinenkin vettä merkitsevä sana, jota edustaa esimerkiksi saamen čáhci, mutta sen vastine ei syystä tai toisesta ole säilynyt suomessa. Ehkäpä indoeurooppalainen tuontivesi on tuntunut muodikkaammalta ja käyttökelpoisemmalta.

Tarkemmin ajatellen vesi-sana on monimerkityksinen. Luonnon tavallisimman nesteen lisäksi se voi tarkoittaa muunkinlaisia nesteitä, kuten yhdyssanoissa hajuvesi, hiusvesi tai menovesi.

Vesiä voi erotella käsittelyn tai käyttötarkoituksen mukaan, vaikka Suomen oloissa juomavesi, kasteluvesi ja sammutusvesi ovatkin usein samaa tavaraa. Sade- ja sulamisvesistä tulee varsinkin asutuskeskuksissa viemäröitävää hulevettä. Murteissa hulevesi tarkoittaa tulvaa tai muuta väljää vettä, esimerkiksi sellaista, jota nousee sopivilla säillä jään päälle.

Luonnon osana vesi voi viitata erilaisiin vedenkokoumiin, etenkin järviin. Suomen peruskartasta löytyy satoja vesi-loppuisia paikannimiä, joista useimmat ovat vesistönnimiä, kuten Haukivesi, Hiidenvesi tai Puulavesi.

Useat vesien rannalla olevat asutuskeskukset ovat saaneet nimensä vesistön mukaan. Vesi-sana ei enää suoranaisesti viittaa veteen, kun puhutaan vaikkapa Petäjäveden kirkosta tai Ruoveden pappilasta.

Vesi-sanasta on aikojen kuluessa muodostettu valtava määrä johdoksia ja yhdyssanoja. Näistä suuri osa on vanhoja kansanomaisia murresanoja, kuten vetelä, vetinen, vetistää ja vettyä.

Vesikosta on muistona enää nimi, sillä tämä vesien äärellä ja vedessä viihtyvä näätäeläin on hävinnyt Suomesta 1900-luvun kuluessa. Myyttisiä veden asukkaita ovat olleet vetehinen ja vesu eli vesikyy, jotka mainitaan myös Kalevalassa.

Antiikista 1700-luvun loppupuolelle asti uskottiin veden olevan yksi maailman alkuaineista. Sitten selvisi, että se onkin vedyn ja hapen yhdiste. Oppitekoinen uudissana vety tuli suomen kielessä tarpeelliseksi kuitenkin vasta 1800-luvun puolimaissa, kun luonnontieteistä alettiin puhua ja kirjoittaa suomeksi.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehden numerossa 11/2018

Alzheimerin tautiin tarkoitettu lääke auttoi unien hallintaa.

Jos haluat hallita uniasi, se voi onnistua muistisairauden hoitoon tarkoitetulla lääkkeellä. Lääke virittää ihmisen näkemään niin sanottuja selkounia, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Selkounessa ihminen tiedostaa näkevänsä unta ja pystyy jopa vaikuttamaan siihen.

Joka toinen ihminen on mielestään nähnyt selkounen ainakin kerran elämässään. Joka neljäs näkee niitä kuukausittain, arvioi parin vuoden takainen tutkimuskatsaus.

Alzheimerlääke auttoi tuoreessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöitä selkouniin. Koehenkilöistä nuori nainen onnistui unessa rullaluistelemaan tavaratalossa, kun oli ensin suunnitellut sitä valveilla.

”Luistelimme ystäväni kanssa pitkin käytäviä. Oli niin hauskaa, että upposin täysillä uneen mukaan”, 25-vuotias nainen kuvailee.

Unet olivat koehenkilöiden mukaan lääkkeen vaikutuksesta todentuntuisempia kuin ilman lääkettä. Yhdysvaltalainen tutkimus julkaistiin Plos One -lehdessä.

Kokeessa tutkijat harjoittivat yli 120 eri ikäistä koehenkilöä näkemään selkounia. Ryhmään oli valkoitunut ihmisiä, jotka muistavat unensa hyvin ja ovat kiinnostuneita selkounista.

He opettelivat tekniikoita, joiden pitäisi helpottaa selkouneen pääsyä. Pitkin päivää ja ennen nukkumaan menoa voi esimerkiksi toistella itselleen, että kun näen unta, muistan näkeväni unta.

Unia voi visualisoida eli harjoitella mielessään etukäteen. Selkouneen päästyään voi tehdä todellisuustestejä, kuten onnistuuko seinän läpi käveleminen tai leijuminen.

Lääkekokeessa, jota johti selkounien uranuurtaja Stephen LaBerge, koehenkilöt saivat galantamiinia. Sitä käytetään lievän tai kohtalaisen vaikean Alzheimerin taudin hoitoon.

Lääke terästää asetyylikoliinin määrää aivoissa. Asetyylikoliini huolehtii viestien välityksestä aivosolujen välillä, virkistää muistia ja kiihdyttää rem-unta. Juuri remvaiheessa ihminen näkee yleisimmin unia.

Suurimman annoksen galantamiinia saaneista 42 prosenttia pystyi kuvauksensa mukaan selkouniin. Osuus oli huomattavasti suurempi osa kuin muissa koeryhmissä.

Koehenkilöiden unta ei mitattu unilaboratorioiden laitteilla, joilla tallennetaan silmien liikkeitä ja elintoimintoja. Tulokset perustuivat koehenkilöiden kertomaan.

LaBerge seurasi kuitenkin toisessa tuoreessa tutkimuksessaan silmien liikkeitä unennäön aikana. Silmien liikkeet kiihtyvät rem-unen aikana.

Kun koehenkilöt siirtyivät selkouneen, he liikuttivat silmiään ennalta sovitusti vasemmalta oikealle. Sitten heidän piti seurata unensa kohteita, joita he olivat ennalta visualisoineet.

Silmät liikkuivat sulavasti, samoin kuin ihmisen seuratessa katseella todellista kohdetta. Kuviteltua kohdetta seuratessa silmät liikkuvat nykäyksittäin.

Tutkimus julkaistiin Nature Communications -lehdessä.

Kysely

Oletko nähnyt selkounta?

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Viikon gallup: Oletko nähnyt selkounta?

Käyttäjä4499 kirjoitti: Mikä on mt häiriö? Kuten sanoin, minusta lääkkeen käyttö tuohon tarkoitukseen on arveluttavaa. Siinä mennään ehkä peruuttamattomasti alueelle, jonne ei pitäisi mielestäni olla mitään asiaa suoranaisesti. Ehkä en nyt vain ymmärrä tarvetta nähdä hallittua "unta" - miksi ei vain kuvitella? Jos "hourailet" saman, tunnet sen varmaan voimakkaammin. Mutta toisaalta et ole siitä niin tietoinen kuin hereillä ollessa, vai mitä? Niin siis, siinä nimenomaan on täysin tietoinen että...
Lue kommentti