Kymmenvuotinen suurhanke osoittaa, että meret ovat meille outo maailma. Jokaista uutta lajia kohti voi olla vielä löytymättä neljä muuta.

Teksti: Jani Kaaro

Kymmenvuotinen suurhanke osoittaa, että meret ovat meille outo maailma. Jokaista uutta lajia kohti voi olla vielä löytymättä neljä muuta.

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2010

Etelä-Amerikan rannikolla kasvaa ennennäkemättömän suuri bakteerilaji, joka voi venyttää itsensä jopa seitsensenttiseksi. Se muodostaa Chilen ja Perun edustalle valtavan maton, jonka pinta-ala on yhtä suuri kuin Kreikan.

Samoja kylmää rakastavia lajeja löytyy etelä- ja pohjoisnavan vesistä, mutta ei mistään niiden väliltä. Tutkijat eivät osaa selittää outoa levinneisyyskuvaa.

Keski-Atlantin selänteellä tupruttelee syvänmeren savuttaja Ashadze. Sen ympärillä 4 100 metrin syvyydessä elää 88 lajia nilviäisiä, äy­riäisiä, monisukasmatoja ja merivuokkoja.

Antarktiksen merijäässä, jossa on 25 asteen pakkanen ja kuusi kertaa suurempi suolapitoisuus kuin meressä, ui 12 000 piilevää millilitrassa vettä.

Nämä ja lukemattomat muut havainnot perustuvat kymmenvuotiseen Census of Marine Life -hankkeeseen, joka juhli raporttinsa valmistumista lokakuussa. Suomeksi hankkeen nimi tarkoittaa merielämän väestönlaskentaa. Kyseessä on maailman suurin koskaan toteutettu tutkimusprojekti, jonka aikana maailman meriä on haravoitu ennennäkemättömällä tarkkuudella. Töissä on ollut yli 2 000 tutkijaa yli 80 maasta.

Toiset ovat keränneet ja analysoineet näytteitä trooppisilta riutoilta, syvänteistä ja savuttajista 25:ssä eri kolkassa. Toiset ovat keränneet yhteen kaikki merielämää koskevat vanhat tieteelliset havainnot, joista varhaisimmat ovat yli 500 vuoden takaa. Toistaiseksi projektilaiset ovat laskeneet meristä noin 230 000 lajia, joista 5 000 on tieteelle uusia. – Suurin yllätys on ehkä se, miten vähän olemme tienneet merten monimuotoisuudesta, sanoo hanketta koordinoinut Ron O’Dor Dalhousien yliopistosta Kanadasta. – Jopa merialueilta, jotka olemme kuvitelleet tuntevamme hyvin, on löytynyt paljon uusia lajeja.

Itämeri rikas kasveista

Hankkeen tärkeimpiä tehtäviä on ollut tuottaa tietoa siitä, missä sijaitsevat merten monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät alueet, niin sanotut kuumat pisteet, hot spotit. Laskennan perusteella ne ovat Australian ja Japanin rannikoilla: kummankin saarivaltion ympärysvesissä elää noin 33 000 lajia. Seuraaviksi sijoittuivat Kiinanmeri, Välimeri ja Meksikonlahti, tässä järjestyksessä. Indonesian, Madagaskarin ja Arabianmeren lajistokomiteat eivät tosin ole vielä ehtineet raportoida omia tuloksiaan, joten tilanne voi muuttua.

Vesialtaan kokoon suhteutettuna piskuinen ja matala Itämeri on lajistoltaan yksi maailman rikkaimmista. Itämeren erityispiirre on kasvien ja levien runsaus. Ne muodostavat lajikirjosta jopa kolmanneksen, kun Etelämantereella, Karibialla ja Kiinassa kasveja on niukasti.

Lajiryhmien välisessä kilpailussa lajimäärissä voiton vievät äyriäiset, mutta nilviäiset eivät jää kauas. Selkärankaiset, kuten hylkeet, valaat, kilpikonnat ja albatrossit, kattavat vain kaksi prosenttia kaikesta meren monimuotoisuudesta.

Lajit ovat myös jakautuneet eri alueille varsin epätasaisesti. Esimerkiksi Länsi-Atlantin trooppisissa osissa 28 prosenttia lajeista on kaloja, kun taas Itämeressä, Välimeressä ja napa-alueilla kalojen osuus on vain kolme–kuusi prosenttia.

Kotoperäisiä lajeja on eniten Australian, Uuden-Seelannin, Etelä-Afrikan ja Etelämantereen eristyneissä osissa.

Jopa 50 miljoonaa lajiaVaikka hanke juhliikin loppuraporttiaan, kaikki tietävät, että tutkijat ovat vasta raapaisseet merielämän monimuotoisuuden pintaa. Varovaisten arvioiden mukaan jokaista uutta löytynyttä lajia kohti on löytymättä ainakin neljä muuta.

Esimerkiksi Etelä-Afrikan rannikolta nyt kerätyistä syvänmeren hankajalkaisista 99,3 prosenttia on tieteelle tuntemattomia. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että hankajalkaislajisto muuttuu lähes kokonaan, kun paikkaa vähän vaihtaa. Näytteissä, jotka kerättiin 30 kilometrin etäisyydellä toisistaan, oli vain kaksi samaa lajia. Kun nämä pikkueläimet otetaan huo­mioon, merieliöiden lajimäärä voi nousta mihin tahansa 10:n ja 50 miljoonan välillä.

Merten todellinen biomassa on kuitenkin näkymätöntä. Litrassa merivettä voi olla jopa miljardi mikrobia. Tutkijat arvioivatkin, että mikrobien osuus merten biomassasta on 50–90 prosenttia. Jos tuon näkymättömän elämän voisi puristaa köntiksi ja punnita, se painaisi yhtä paljon kuin 240 miljardia norsua.

Meri yhä tuntematon

Kuluva vuosi on kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden vuosi. Siksi hanke halusi julkaista raporttinsa juuri nyt. Se muistuttaa, että maapallon suurin elinympäristö on meille edelleen lähes tuntematon maailma. Ar­violta vasta viisi prosenttia maailman meristä on tutkittu.

Projektin valmistuminen kansainvälisenä luonnon monimuotoisuuden vuonna korostaa myös sitä, miten paljon olemme vaarassa menettää. Raportissa merten monimuotoisuuden suurimmiksi uhkiksi nimetään ryöstökalastus, elinympäristöjen tuhoutuminen, tulokaslajit, merien saastuminen sekä lämpeneminen ja happamoituminen.

Merten väestönlaskenta on myös nostanut kunniaan vanhan kunnon lajintuntemuksen, joka on pitkään ollut epäsuosiossa yliopisto-opetuksessa. Lajien määrittäminen vaatii paneutumista, ja tiettyjen lajiryhmien spesialistit ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Asiantuntijoiden puute on itse asiassa hidastanut monen osaraportin valmistumista.

Hanke on kuitenkin innostanut kokonaisen meribiologien sukupolven lajintuntemuksen pariin. Heitä tarvitaan, sillä uusia lajeja löytyy edelleen kiihtyvää tahtia.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Jos rehkiminen ei huvita, syy voi olla geeneissä.

Monia liikunta palkitsee hyvän olon tunteella, mutta kaikille palkintoa ei tule, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan. Olo saattaa olla hikilenkin jälkeen enemmän runneltu kuin rento.

”Osa suomalaisten liikkumattomuudesta saattaa selittyä negatiivisilla tuntemuksilla”, sanoo jutussa liikuntapsykologian professori Taru Lintunen Jyväskylän yliopistosta.

Ihmiseltä saattavat puuttua hyvät kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan mallit.

Perimälläkin on sormensa pelissä. Naisilla jopa puolet liikuntanautinnon vaihtelusta selittyy geeneillä, miehillä kolmannes.

Näin osoittaa vuonna 2014 julkaistu suomalainen tutkimus, joka perkasi perintötekijöiden osuutta liikuntamotivaatioon.

Tarkkaa syytä eroihin ei tiedetä. Yksi ehdokkaista on aivojen dopamiinirata. Se palkitsee niin syömisestä, seksistä kuin liikunnasta.

Dopamiinikylpy tuottaa aivoissa huumaavan euforian. Tutkimusten mukaan järjestelmän häiriöt vähentävät koe-eläinten liikkumishaluja.

Viime kädessä geenit ohjaavat mielihyväkoneiston toimintaa. Dopamiinin valmistukseen tarvittavat geenit toimivat toisilla kenties vilkkaammin. Erityisesti naisilla on liikuntamielihyvän kokemisessa geneettistä vaihtelua.

Yksilöiden erot ulottuvat laajemmallekin. Kaikki eivät saa liikunnasta yhtä paljon hyötyä – ainakaan heti.

Sama harjoittelu saattaa vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Yhden kunto kasvaa kohisten, mutta toinen ei saa tuloksia, vaikka kuinka rehkisi. Tutkijat puhuvat yksilöllisestä vasteesta.

Kuitenkin vaikka oma elimistö tuntuisi olevan immuuni liikunnalle, se voi olla vain harhaa. Tutkimuksissa tuijotetaan usein suorituskykyyn ja lihasvoimaan. Ne eivät ehkä hetkahda pienestä rasituksesta, mutta veren rasva- ja sokeriarvot saattavat parantua merkittävästi. Siksi liikuntaa voi suositella kaikille.

Kysely

Onko liikunta tuskien tie?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.