Kymmenvuotinen suurhanke osoittaa, että meret ovat meille outo maailma. Jokaista uutta lajia kohti voi olla vielä löytymättä neljä muuta.

Teksti: Jani Kaaro

Kymmenvuotinen suurhanke osoittaa, että meret ovat meille outo maailma. Jokaista uutta lajia kohti voi olla vielä löytymättä neljä muuta.

Julkaistu Tiede -lehdessä 12/2010

Etelä-Amerikan rannikolla kasvaa ennennäkemättömän suuri bakteerilaji, joka voi venyttää itsensä jopa seitsensenttiseksi. Se muodostaa Chilen ja Perun edustalle valtavan maton, jonka pinta-ala on yhtä suuri kuin Kreikan.

Samoja kylmää rakastavia lajeja löytyy etelä- ja pohjoisnavan vesistä, mutta ei mistään niiden väliltä. Tutkijat eivät osaa selittää outoa levinneisyyskuvaa.

Keski-Atlantin selänteellä tupruttelee syvänmeren savuttaja Ashadze. Sen ympärillä 4 100 metrin syvyydessä elää 88 lajia nilviäisiä, äy­riäisiä, monisukasmatoja ja merivuokkoja.

Antarktiksen merijäässä, jossa on 25 asteen pakkanen ja kuusi kertaa suurempi suolapitoisuus kuin meressä, ui 12 000 piilevää millilitrassa vettä.

Nämä ja lukemattomat muut havainnot perustuvat kymmenvuotiseen Census of Marine Life -hankkeeseen, joka juhli raporttinsa valmistumista lokakuussa. Suomeksi hankkeen nimi tarkoittaa merielämän väestönlaskentaa. Kyseessä on maailman suurin koskaan toteutettu tutkimusprojekti, jonka aikana maailman meriä on haravoitu ennennäkemättömällä tarkkuudella. Töissä on ollut yli 2 000 tutkijaa yli 80 maasta.

Toiset ovat keränneet ja analysoineet näytteitä trooppisilta riutoilta, syvänteistä ja savuttajista 25:ssä eri kolkassa. Toiset ovat keränneet yhteen kaikki merielämää koskevat vanhat tieteelliset havainnot, joista varhaisimmat ovat yli 500 vuoden takaa. Toistaiseksi projektilaiset ovat laskeneet meristä noin 230 000 lajia, joista 5 000 on tieteelle uusia. – Suurin yllätys on ehkä se, miten vähän olemme tienneet merten monimuotoisuudesta, sanoo hanketta koordinoinut Ron O’Dor Dalhousien yliopistosta Kanadasta. – Jopa merialueilta, jotka olemme kuvitelleet tuntevamme hyvin, on löytynyt paljon uusia lajeja.

Itämeri rikas kasveista

Hankkeen tärkeimpiä tehtäviä on ollut tuottaa tietoa siitä, missä sijaitsevat merten monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät alueet, niin sanotut kuumat pisteet, hot spotit. Laskennan perusteella ne ovat Australian ja Japanin rannikoilla: kummankin saarivaltion ympärysvesissä elää noin 33 000 lajia. Seuraaviksi sijoittuivat Kiinanmeri, Välimeri ja Meksikonlahti, tässä järjestyksessä. Indonesian, Madagaskarin ja Arabianmeren lajistokomiteat eivät tosin ole vielä ehtineet raportoida omia tuloksiaan, joten tilanne voi muuttua.

Vesialtaan kokoon suhteutettuna piskuinen ja matala Itämeri on lajistoltaan yksi maailman rikkaimmista. Itämeren erityispiirre on kasvien ja levien runsaus. Ne muodostavat lajikirjosta jopa kolmanneksen, kun Etelämantereella, Karibialla ja Kiinassa kasveja on niukasti.

Lajiryhmien välisessä kilpailussa lajimäärissä voiton vievät äyriäiset, mutta nilviäiset eivät jää kauas. Selkärankaiset, kuten hylkeet, valaat, kilpikonnat ja albatrossit, kattavat vain kaksi prosenttia kaikesta meren monimuotoisuudesta.

Lajit ovat myös jakautuneet eri alueille varsin epätasaisesti. Esimerkiksi Länsi-Atlantin trooppisissa osissa 28 prosenttia lajeista on kaloja, kun taas Itämeressä, Välimeressä ja napa-alueilla kalojen osuus on vain kolme–kuusi prosenttia.

Kotoperäisiä lajeja on eniten Australian, Uuden-Seelannin, Etelä-Afrikan ja Etelämantereen eristyneissä osissa.

Jopa 50 miljoonaa lajiaVaikka hanke juhliikin loppuraporttiaan, kaikki tietävät, että tutkijat ovat vasta raapaisseet merielämän monimuotoisuuden pintaa. Varovaisten arvioiden mukaan jokaista uutta löytynyttä lajia kohti on löytymättä ainakin neljä muuta.

Esimerkiksi Etelä-Afrikan rannikolta nyt kerätyistä syvänmeren hankajalkaisista 99,3 prosenttia on tieteelle tuntemattomia. Lisäksi tutkijat havaitsivat, että hankajalkaislajisto muuttuu lähes kokonaan, kun paikkaa vähän vaihtaa. Näytteissä, jotka kerättiin 30 kilometrin etäisyydellä toisistaan, oli vain kaksi samaa lajia. Kun nämä pikkueläimet otetaan huo­mioon, merieliöiden lajimäärä voi nousta mihin tahansa 10:n ja 50 miljoonan välillä.

Merten todellinen biomassa on kuitenkin näkymätöntä. Litrassa merivettä voi olla jopa miljardi mikrobia. Tutkijat arvioivatkin, että mikrobien osuus merten biomassasta on 50–90 prosenttia. Jos tuon näkymättömän elämän voisi puristaa köntiksi ja punnita, se painaisi yhtä paljon kuin 240 miljardia norsua.

Meri yhä tuntematon

Kuluva vuosi on kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden vuosi. Siksi hanke halusi julkaista raporttinsa juuri nyt. Se muistuttaa, että maapallon suurin elinympäristö on meille edelleen lähes tuntematon maailma. Ar­violta vasta viisi prosenttia maailman meristä on tutkittu.

Projektin valmistuminen kansainvälisenä luonnon monimuotoisuuden vuonna korostaa myös sitä, miten paljon olemme vaarassa menettää. Raportissa merten monimuotoisuuden suurimmiksi uhkiksi nimetään ryöstökalastus, elinympäristöjen tuhoutuminen, tulokaslajit, merien saastuminen sekä lämpeneminen ja happamoituminen.

Merten väestönlaskenta on myös nostanut kunniaan vanhan kunnon lajintuntemuksen, joka on pitkään ollut epäsuosiossa yliopisto-opetuksessa. Lajien määrittäminen vaatii paneutumista, ja tiettyjen lajiryhmien spesialistit ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Asiantuntijoiden puute on itse asiassa hidastanut monen osaraportin valmistumista.

Hanke on kuitenkin innostanut kokonaisen meribiologien sukupolven lajintuntemuksen pariin. Heitä tarvitaan, sillä uusia lajeja löytyy edelleen kiihtyvää tahtia.

Jani Kaaro on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.