Nasan Messenger-luotain ohitti Merkuriuksen lokakuussa, jo toistamiseen tänä vuonna. Luotain kuvasi ja tutki alueita, joita ei ole koskaan aikaisemmin nähty läheltä.





Muistatko, milloin Vietnamin sota päättyi? Se oli samana vuonna, kun Anne Pohtamo valittiin Miss Universumiksi.
Älä huoli, jollet muista. Siitä on aikaa.

Yhtä kauan on siitä, kun Nasan Mariner 10 -luotain ohitti Merkuriuksen viimeisen kerran. Sen ottamissa lähikuvissa hohtaa hopeinen, kraatterien peittämä taivaankappale, joka muistuttaa erehdyttävästi omaa Kuutamme.

Merkurius eroaa kuitenkin monella tavalla niin Kuusta kuin muista kiviplaneetoista. Se on esimerkiksi kokoonsa nähden silmiinpistävän tiheä. Itse asiassa sen oletetaan olevan lähes pelkkää ydintä. Se on kuin taivaallinen kanuunan kuula.

Nyt, 33 vuoden tauon jälkeen, Merkuriuksen tienoilla lentää jälleen luotain. Se on Nasan lähettämä Messenger, joka on ohittanut tutkimuskohteensa tänä vuonna kahdesti, ensin tammikuussa ja kuukausi sitten lokakuun alussa.

Luotaimen havainnoilla yritetään selvittää muun muassa, mistä Merkuriuksen tiheys johtuu. Sekin halutaan varmistaa, onko aivan Auringon helmoissa kiertävällä planeetalla todella vesijäätä, johon maanpäälliset tutkahavainnot viittaavat.

Messenger, lähetti, on osuva nimi luotaimelle - olihan Merkurius aikanaan Rooman jumalien viestinviejä.


Paistut tai pakastut

Jos olisit töissä Merkuriuksella, ylläsi paistaisi paljon suurempi päivänkehrä kuin maapallolla, koska Merkurius on niin lähellä Aurinkoa.

Ranskalainen Bernard le Bovier de Fontenelle päätteli 1600-luvun lopulla julkaistussa kirjassaan, ettei niin liki Aurinkoa ole hyvä olla. Yletön paiste oli hänen mukaansa muokannut merkuriuslaisistakin niin vilkkaita, että he olivat menettäneet järkensä.

Fontenelle ei kuitenkaan tiennyt, että Merkuriuksen kaasukehä on erittäin ohut. Sen takia planeetan pinnan lämpötilan vaihtelut ovat aurinkokunnan suurimmat. Päivän puolella voi olla yli 400-asteista, mutta yöllä lämpötila laskee jopa alle 200 pakkasasteen.

Hullut merkuriuslaiset ovat tietenkin pelkkää mielikuvitusta. Messenger-luotaimen mittauksilla halutaan kuitenkin varmistaa, onko Merkuriuksen napojen kraattereissa vesijäätä. Silloin siellä voisivat muhia paikalliset mikrobit.

Kraatterien sopukoissa saattaa hyvinkin piillä ikijäätä, koska planeetan pyörähdysakseli on lähes kohtisuorassa sen ratatasoa vasten. Siksi auringonpaiste ei ulotu napa-alueille. Messenger on jo päässyt havaintojen alkuun, mutta jäätä ei toistaiseksi ole löytynyt.


Ohilennot vievät maaliin

Messenger-luotain on osapuilleen pienen henkilöauton kokoinen. Lisäksi siihen kuuluu laaja aurinkosuoja ja noin kuusimetrinen siipipari, joka toimii aurinkopaneeleina.

Yli puolet luotaimen 1 100 kilosta on ajoainetta. Loppu, noin 500 kiloa, koostuu aluksesta ja siihen pakatuista tieteellisistä kojeista. Mukana lentää kaksi kameraa ja erilaisia spektrometrejä, laserkorkeusmittari ja magneettikenttää kartoittava magnetometri.

Tähän mennessä Messengerin matkanteko on ollut sarja planeettojen ohilentoja. Se on siis ohittanut Merkuriuksen jo kahdesti, ja kolmas ohitus on syyskuussa 2009. Vuonna 2011 siitä tulee viimein ensimmäinen Merkuriusta kiertävä luotain.

Ohitusten avulla luotaimen nopeutta voidaan kasvattaa tai hidastaa ilman ajoainetta. Sitä säästellään jarrutukseen, jota tarvitaan, kun luotain lopulta ohjataan kiertoradalleen Merkuriuksen ympäri.

Ohilentojen tarkoitus on ennen kaikkea säätää luotaimen lentorataa, mutta samalla tehdään tieteellisiä havaintoja, joiden avulla tutkijat saavat esimakua Merkuriuksen saloista.


Tiukka ydin kummastuttaa

Suurin mysteeri on planeetan tiheys. Merkurius on lähes yhtä tiheä kuin maapallo. Sen sijaan muut kolme kiviplaneettaa eli Venus, Maa ja Mars sekä Kuu noudattavat yksinkertaista sääntöä: mitä pienempi kappale, sitä harvempaa ainetta.

Asiantuntijat eivät oletakaan, että Merkurius olisi muodostunut yksinkertaisesti kertymällä aineesta, joka ympäröi nuorta Aurinkoa planeettojen synnyn aikaan - jolleivät sitten raskaat aineet olisi tuolloin jostakin kumman syystä keskittyneet aivan Auringon lähelle.

Ehkä Merkuriuksellakin oli kevyitä alkuaineita, jotka nuoren Auringon kuumuus haihdutti vastasyntyneeltä planeetalta. Sekin on mahdollista, että Merkurius joutui nuoruudessaan valtavaan kolariin, jossa sen pintakerrokset pöllähtivät avaruuteen.

Messengerin havainnoista voi alustavasti päätyä siihen, että aikojen kuluessa kevyet aineet olisivat haihtuneet planeetasta.

Toisaalta: jollei Merkuriuksessa olisi jäljellä lainkaan esimerkiksi haihtuvaa natriumia, kaliumia ja vetyä, olisi vaikea selittää, mistä sen avaruuteen vuotava kaasukehä saa uutta materiaalia.


Nasa kuorii kerman

Messengeriltä toivotaan kaiken kaikkiaan vastausta kuuteen kysymykseen (ks. tietolaatikko). Suurin osa niistä tuskin ratkeaa ennen vuotta 2011, mutta luotain on jo selvinnyt eräästä konkreettisesta tehtävästään.

Mariner 10 nimittäin kuvasi vain 45 prosenttia Merkuriuksen pinnasta. Nyt Messenger on kartoittanut loput. Planeetta tulvii uusia nimiä, ja geologit tutkivat innokkaina kuvia, joissa näkyvät pinnan muodot kielivät Merkuriuksen historiasta.

Taitaa olla niin, että Messenger pääsee kuorimaan kerman Merkuriuksesta, ennen kuin meidän eurooppalaisten vuonna 2013 matkaan lähtevä BepiColompo-luotain ehtii sinne tekemään löytöjä.


Leena Tähtinen on tähtitieteen dosentti, vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Täällä voi seurata, miten Messengerin tutkimukset edistyvät: http://messenger.jhuapl.edu/index.php


Merkurius kuin pieni kuula


























etäisyys Auringosta   keskimäärin 58 miljoonaa kilometriä (Maa: 150 milj. km)
kiertoaika (planeetan vuosi)  88 Maan vuorokautta
lämpötila  −200 - +430 astetta
massa  0,06 Maan massaa
säde  2 440 km (Maa: 6 380 km)
tiheys 5,4 kertaa veden tiheys (Maa: 5,5)
pyörähdysaika (planeetan päivä)  59 Maan vuorokautta
akselin kaltevuus  0 astetta (Maa: 23 astetta)

Messenger hakee vastausta kuuteen arvoitukseen























Tätä tutkijat kysyvät  Näin etsitään vastausta
Miksi Merkurius on niin tiheä? Keräämällä tietoa pinnan koostumuksesta.
Millainen on geologinen historia? Kuvaamalla pintaa.
Millainen on planeetan ydin? Ympäröikö sitä sula kerros? Mittaamalla planeetan vetovoimakenttää ja kartoittamalla pinnan korkeutta sekä seuraamalla luotaimen nopeuden muutoksia.
Mikä aiheuttaa magneettikentän? Miksi Maalla ja Merkuriuksella on magneettikenttä, mutta Venuksella ja Marsilla ei?  Kartoittamalla magneettikentän muotoa ja voimakkuutta.
Mikä aine hallitsee napa-alueita? Onko siellä ikivarjossa jäätä? Tutkahavainnoilla.
Mitä aineita on kaasukehässä? Miten se on syntynyt?   Rekisteröimällä, mitä aineita kaasukehästä haihtuu.
Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25799
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1194
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.