Koiran herkkä hajuaisti kiinnostaa nyt lääketiedettä. Tulevaisuudessa syöpiä saatetaan seuloa "dognoosilla".


TEKSTI:Jukka Ruukki

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koiran herkkä hajuaisti kiinnostaa nyt lääketiedettä.
Tulevaisuudessa syöpiä saatetaan seuloa "dognoosilla".

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2002




Syksyinen metsä näyttää parhaita puoliaan. Sade on pessyt luonnon värit puhtaiksi, ja orastava ruska täplittää kesän vihreitä sävyjä. Koivut kellertävät, ja varvustokin osoittaa punastumisen merkkejä.

Rosa ei ehdi ihailla maisemaa. Metsästysnoutajalla on tänään työpäivä. Se risteilee siksakkia parikymmentä metriä edelläni ja pysähtyy aika ajoin painaakseen kuononsa aamun kastelemaan maahan. - Puuuuh-puh! Sieraimet värähtävät, kun se siemaisee ilmaa nenäonteloonsa. Nuuskutus auttaa haistamaan.

Yhtäkkiä koiran koko olemus sähköistyy. Vielä äsken rennosti heilunut häntä vispaa kiivaasti. Rosa haravoi maastoa entistä innokkaammin nenä alhaalla nuuskien. - Olen löytänyt ne, tulepa Jukka tänne, se viestii.

Hajujälki kuljettaa koiraa kohti pöheikköä. Tartun tiukemmin haulikon tukkiin ja tiiraan silmä tarkkana maisemaa. Jostain edestä kiirii varoitusääni: ka-ka-ka-ka. Teeriparvi rävähtää pakolentoon, mutta pöheikkö peittää näkyvyyden. Liian kaukana. Turha edes yrittää laukaisua.

Koiraakin harmittaa. Se sukeltaa esiin pusikosta, hakee turhaan silmillään karkulaisia, mutta saa pian uuden vainun.

Nyt polttaa. Rosa säntää luotisuoraan kohti katajikkoa, josta pomppaa nuori teerikukko. Haulikko yskäisee, ja pudotus onnistuu. Koira lähtee käskystä noutamaan ja tuo linnun käteeni.

Karvaista kaveria kiitellessäni mietin äskeistä kohtaamista. Kumpi ratkaisi: koiran nenä vai sattuma? Kysytään viisaammilta.

Oulun yliopiston fysiologian emeritusprofessori Raimo Hissa veikkaa molempia, mutta ei malta olla ylistämättä mestarinuuskijan työkalua. - Jäljestävä koira voi vastata jopa miljoonaa ihmisnenää, Hissa ihastelee.

Ylivoima piilee pitkälti nenäontelon haistinepiteelin soluissa. Koiralla niitä on 250 miljoonaa, ihmisellä vaivaiset 5-10 miljoonaa.

Huippuunsa trimmatusta työkalusta huolimatta koiran urakka ei ole helppo. Myös linnulla on omat valttinsa. Sinimusta höyhenpuku ei ehkä ole paras suojaväri varvikossa, mutta teeri voi piilottautua jähmettymällä paikalleen.

- Esimerkiksi riekko pystyy hidastamaan sydämen sykettä ja hengitystä, Raimo Hissa lisää. Kanalinnun hengitystiheys voi vaaran uhatessa pudota jopa kymmenenteen osaan normaalista. Mitä vähemmän uloshengitysilmaa, sitä niukemmin paljastavia hajumolekyylejä. Temppu saattaa harhauttaa jopa harjaantuneen karvakuonon.

Loisten vaivaama lintu herkemmin saaliiksi

Juuri tämän ukkoteeren kohtaloksi saattoi koitua sisäinen uhka. - Linnut, joissa on loisia, päätyvät tavallista herkemmin koiran kanssa liikkuvan metsästäjän reppuun, tietää erikoistutkija Pekka Helle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta.

Helteen mukaan noin puolella kanalintuyksilöistä on taakkanaan jokin suolistoloinen: imu-, sukkula- tai heisimato.

Teeren heikkous sinänsä ei kuitenkaan koidu sen turmioksi, vaan koiran supernenä. - Todennäköisesti koira löytää linnun, koska se tuoksuu muita voimakkaammin, Helle sanoo. - Loiset saattavat muuttaa linnun aineenvaihduntaa, hän selittää.

On myös mahdollista, että loisten vaivaama lintu käyttäytyy muita pelottomammin eikä ymmärrä paeta, ennen kuin on liian myöhäistä. Raimo Hissa panisi euronsa likoon ensimmäisen vaihtoehdon puolesta. - Loisiminen voi kiihdyttää linnun aineenvaihdunta ja lisätä ulos hengitetyn ilman määrää.

Luomi haisee melanoomalle

Riistantutkijoiden lisäksi supernenän salat kiinnostavat nyt lääkäreitä. Jos koira kerran oppii jäljittämään riistaa, huumeita tai pommeja, kykenisikö se haistamaan myös tauteja? Voisiko joitakin sairauksia seuloa diagnoosin sijasta "dognoosilla"?

  tunsi kummaa kiinnostusta emäntänsä jalassa olevaa luomea kohtaan. Koira nuuski luomea toistuvasti ja yritti kerran jopa puraista sen pois. Koiran into sai naisen hakeutumaan Williamsin vastaanotolle. Koepala paljasti luomesta pahanlaatuisen ihosyövän, melanooman.

- Koira ehkä pelasti naisen, joka ei olisi muuten ymmärtänyt hakeutua hoitoon, sanoo Tiede-lehden sähköpostitse haastattelema Williams.

Nyt liki 70-vuotias nainen voi hyvin, eikä syöpä ole uusinut. Varhaisessa vaiheessa todetuista melanoomista jopa 90 prosenttia paranee.

Tarina ei pääty tähän.Viime vuonna Williams ja hänen kollegansa John Church esittelivät Lancetissä uusimman sankarinsa, labradorinnoutaja Parkerin. Sillä oli tapana tökkiä ja nuuskia isäntänsä tulehtunutta ja kutisevaa reittä. Koira lopetti, kun tyvisolusyöväksi osoittautunut ihomuutos leikattiin.

Vaikka todisteet koirien kyvystä haistaa syöpää ovat vain viitteellisiä, Williamsin mielestä asiaa kannattaa tutkia tarkemmin. Valtaosaan syövistä ei ole pätevää testiä, joka paljastaisi taudin riittävän varhaisessa vaiheessa.

Hätiin on jo ehtinyt floridalainen ihosyöpäspesialisti Armand Cognetta, joka on ammattimaisen koiranohjaajan avulla koulinut ensimmäiset syöpäkoirat. Ne paljastavat pahanlaatuiset ihomuutokset lähes 100 prosentin varmuudella.

Tutkijoilla ei vielä ole selvää käsitystä siitä, mistä koira erottaa syövän. - Mikro-skooppisen pienten kasvainten solukko muistuttaa normaalia solukkoa, joten tuntuu epätodennäköiseltä, että niistä erittyisi poikkeavia hajuja, sanoo syöpätautien professori Heikki Joensuu Helsingin yliopistosta. - Isot kasvaimet voivat tulehtua, ja niistä saattaa tihkua nestettä, jonka koira voisi tarkalla hajuaistillaan havaita.

Selitys sopisi ihosyöpiin. Ihon hilseily ja haavaumat houkuttelevat bakteereita, jotka päästävät usein ilmoille pahanhajuisia aineenvaihduntatuotteita. Isona haavaumana muhivan okasolusyövän tunnistamiseen ei tarvita edes mestarinuuskijaa. - Lääkärikin haistaa, että siinä on syöpä, sanoo patologian dosentti Arja-Leena Kariniemi Helsingin yliopiston iho- ja allergiasairaalasta.

Myös kiivaasti jakaantuva solukko voisi johdattaa syövän jäljille. Esimerkiksi melanooma saa alkunsa orvaskeden alimman kerroksen pigmenttisoluista, melanosyyteistä. - On tietysti mahdollista, että melanosyyttien solumuutoksissa syntyy molekyylejä, jotka tuoksuvat koiran nenään, Kariniemi pohtii.




Koiralla ylivoimainen työkalu

Nisäkkäiden hajuaistimukset käynnistyvät nenäontelon limakalvon hajuaistin-epiteelissä. Koiralla on tätä hajupintaa jopa 150 neliösenttiä, ihmisellä vain viisi. Mitä pidempi kuono, sitä laajempi on epiteelin pinta-ala.

Koiran ja ihmisen ero havaitaan vieläkin huimemmaksi, kun lasketaan limakalvon aistinsolut, jotka välittävät hajuviestit aivoihin: koiralla 250 miljoonaa, ihmisellä 5-10 miljoonaa. Jo muutaman kymmenen solun herkistyminen riittää tuottamaan hajuaistimuksen.

Heikki Joensuun mukaan kunnon "dognoosilta" vaaditaan sekä tarkkuutta että herkkyyttä. Ei riitä, että koira löytää syövät. Sen pitää poimia joukosta myös väärät hälytykset. - Koirat tuskin syrjäyttävät tavanomaista kuvantamista ja koepalan ottoa, Joensuu arvioi.

Hywel Williams aikoo mittauttaa syöpäkoirien taidot tänä vuonna yhdessä Cambridgen yliopiston eläinlääketieteilijöiden kanssa. Kokeeseen osallistuu kaksi labradorinnoutajaa ja yksi saksanpaimenkoira. Ne on opetettu nuuhkimaan lattialle asetettuja metalliastioita, joihin lirautetaan koesarjan alettua virtsanäytteitä. Osa näytteistä on peräisin eturauhassyöpäpotilailta, loput terveiltä miehiltä. Koirat koulitaan painumaan makuulle, kun ne törmäävät syöpänäytteeseen. Oppia vahvistetaan tuttuun tapaan makupaloilla.

Hywel Williams ei yllättyisi, vaikka koiran vainu tulevaisuudessa valjastettaisiin tarttuvien tautien, kuten tuberkuloosin tai Ebola-viruskuumeen, etsintään.

- Sitä ei voida tietää, ennen kuin asiaa tutkitaan, Williams sanoo. - Kaikki on ainakin teoriassa täysin mahdollista. Tubikoirat olisivat oiva apu esimerkiksi pakolaisleirien ankeissa oloissa, joissa on pulaa laboratoriotekniikasta ja osaavasta henkilökunnasta.

Yhdysvaltalaistutkija Armand Cognetta selvittää parhaillaan mahdollisuutta korvata karvakuono elektroniikalla, mutta Williams vannoo luomunenän nimiin. - Koira on luultavasti edullisempi ja luotettavampi vaihtoehto ja ehdottomasti konetta hauskempi tuttavuus sekä potilaille että hoitohenkilökunnalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla