Hormoniehkäisy oli miehille liian vaarallista. Uudet konstit iskevät suoraan siittiöön, mutta lopputuloksena voi silti olla naisten menetelmä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2013

Hormoniehkäisy oli miehille liian vaarallista. Uudet konstit iskevät suoraan siittiöön, mutta lopputuloksena voi silti olla naisten menetelmä.

Teksti: Jukka Ruukki

Miehen ehkäisypilleri tulee apteekkeihin parin vuoden päästä. Näin otsikoi moni lehti vuosituhannen vaihteessa. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Mikä meni mönkään?

Miesten pilleri toimii erittäin hyvin teo­riassa – jopa käytännössä. Testosteronipiikkien ja keltarauhaspillereiden cocktail lamaa miehen oman hormonitehtaan ja pysäyttää kivesten siittiötuotannon. Ehkäisytehossa päästään lähelle sataa prosenttia.

Hormonipommi ei valitettavasti ole mikään täsmäase. Sen vaikutukset eivät rajoitu kiveksiin vaan leviävät kaikkialle keskushermostoa myöten. Ehkäisyä kokeilleilla miehillä raportoitiin aknea, lihomista ja voimakkaita mielialan muutoksia. Hyvä hdl-kolesteroli laski, ja hemoglobiini saattoi kohota vaarallisen korkealle.

Epämiellyttävä totuus valkeni viimeistään keväällä 2011, kun Maailman terveysjärjestön WHO:n tukema laaja kansainvälinen kaksoissokkotutkimus keskeytettiin ennenaikaisesti. Ehkäisyä käyttäneiden ryhmässä oli sattunut poikkeuksellisen paljon itsemurhia. Hormoniehkäisyn syyllisyyttä ei pystytty osoittamaan, mutta epäilys jäi elämään.

Samoihin aikoihin moni iso lääkeyritys jäädytti omat tutkimushankkeensa. Miehen e-pilleri on riskisijoitus, koska se vaatii onnistuakseen paljon vahvemmat näytöt tehosta ja turvallisuudesta kuin sydän- tai syöpälääke. Jos lopputuloksena on syövän selättäminen ja potilaan hengen pelastaminen, pienet ja kohtuullisen suuretkin sivuvaikutukset sallitaan. Terveen miehen hormonien näpräämisessä toleranssi on nolla.

Voittoa tavoittelevien lääkeyritysten varovaisuuden ymmärtää. Epäonnistumisen – ja hukkainvestoinnin – todennäköisyys on huima.

Monta yhdistettä kehitteillä

Kaikki eivät ole panneet pillejä pussiin. Joukko pieniä bioalan yrityksiä ja perustutkijoita uskoo edelleen miehen pilleriin. Hormonicocktailin sijasta monen tähtäin on nyt yhdisteissä, jotka kohdistuvat suoraan kiveksiin.

Pisimmälle eläinkokeissa on ehtinyt piskuinen jq1-molekyyli, joka keksittiin alun perin syöpälääkkeeksi. Cell-lehti julkaisi elokuussa 2012 lupaavia tuloksia: jq1-ehkäisy tekee uroshiiristä tilapäisesti hedelmättömiä. Kun kuuri lopetetaan, hiiret siittävät terveitä jälkeläisiä.

Syöpälääkkeiden miehiä steriloiva vaikutus on vanhastaan tuttu. Ne pysäyttävät syöpäsolujen jakautumisen ja samalla siittiösolujen kypsymisen.

– Jq1-yhdiste iskee suoraan brd-proteiineihin, kytkimeen, joka käynnistää solunjakautumisen, kertoo Baylorin lääketieteellisen yliopiston tutkija Martin Matzuk Science-lehdessä.

Tässä on myös jq1-ehkäisyn akilleenkantapää. Yhdiste sitoutuu muihin saman perheen proteiineihin, joita piilottelee kaikkialla ympäri elimistöä.

– Seuraukset voivat olla arvaamattomia, enkä itse uskaltaisi lähteä testaamaan tämän tyyppistä ehkäisyvalmistetta miehillä, huomauttaa Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari.

Sama koskee kaikkia kivesten siittiötuotantoon iskeviä yhdisteitä. Aivoissa ei tahdo olla yhtään välittäjäainetta tai säätelytekijää, jolle ei löytyisi vastinparia kiveksessä. – Tähdätään kiveksiin, mutta osutaankin aivoihin, Toppari tiivistää ongelman.

Riskien takia ja rahoituksen puutteesta yksikään uusista ehkäisykandidaateista ei ole edennyt ihmiskokeisiin. – Eikä etene, Toppari ennustaa.

Vauhti pois uimareilta

Pattitilanteessa ratkaisua täytyy etsiä täysin uudesta suunnasta. Sellainen saattaa löytyä Harvardin yliopiston kardiologian laboratoriosta, missä professori David E. Clapham tutkii leipätyönään sydän- ja hermosolujen ionikanavia. Nämä kalvoproteiinit osallistuvat solun aineenvaihduntaan ja säätelevät muun muassa sydämen tahdistumista, hermosolujen toimintaa – ja lisääntymistä.

Claphamin työryhmä paikansi sattumoisin joitakin vuosia sitten elimistöstä yhden täysin poikkeavan ionikanavan ja antoi sille nimeksi CatSper. Se toimii vain kiveksistä valmistuneen, täysin kypsyneen siit­tiön hännässä.

– Ilman CatSperiä lisääntyminen on mahdotonta, Clapham kertoo Harvardin yliopiston uutistiedotteessa.

Siittiöltä vie noin 15 minuuttia uida munanjohtimessa paikkaan, jossa se kohtaa munasolun. Sitä voi verrata kutupaikalle uivaan loheen: molemmat tarvitsevat voimaa ja vauhtia edetäkseen vastavirrassa. Siittiön voimanlähde sijaitsee hännässä. Maalin häämöttäessä ionikanava vapauttaa kalsiumsuihkun, joka 20-kertaistaa siittiön uimavauhdin ja saa sen pyörimään vinhasti pituusakselinsa ympäri kuin korkkiruuvi. Kanavan aktivoi naisen keltarauhashormoni. Spurtti saattelee siimahännän lopullisesti munasolun sisään.

– Jos ionikanava saadaan oikealla hetkellä tukituksi, siittiöiltä katoaa liikuntakyky eikä munasolun hedelmöittäminen onnistu, Jorma Toppari kuvailee Claphamin ehkäisyideaa.

Voi korvata naisen pillerin

Topparin mukaan David Claphamin idea on tähänastisista elegantein ja luonnollisin. – Siinä ei sorkita siittiötuotantoa eikä hormonijärjestelmää, pidetään vain siittiöt hiljaisina.

Enää puuttuu täsmäyhdiste, joka sammuttaisi CatSperin. Etsintä on Claphamin mukaan kiivaassa käynnissä.

Miesten e-pillerin toinen hidaste on vähemmän tieteellinen: lääkefirmojen haluttomuus panostaa uusiin ehkäisymenetelmiin. Naisen e-pilleri on jo olemassa.

Tähänkin Claphamilla on tuore ehdotus. CatSper-ehkäisyn ei tarvitse johtaa miehen ehkäisymenetelmään. – Se voisi olla naisen geelivalmiste, jota käytetään ennen yhdyntää, Toppari sanoo. – Naiset voisivat luopua kokonaan e-pillereistä, joilla on omat haittansa.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Suomessa tähdätään lisäkivekseenEnnen kuin siittiöistä tulee täysin valmiita, niiden pitää käydä lisäkiveksessä kypsymässä. Jos tämä vaihe häiriintyy, siittiöt eivät pysty hedelmöittämään munasolua.Tässä piilee myös uuden ehkäisykeinon siemen. Tunnetaan paljon geenejä, jotka toimivat yksinomaan lisäkiveksessä. Ne esimerkiksi mahdollistavat siittiön sulautumisen munasoluun. Niiden avulla siittiöt saataisiin pois pelistä kajoamatta hormoneihin.– Ehkäisyteho todennäköisesti alkaisi ja loppuisi suhteellisen nopeasti, ja menetelmän sivuvaikutukset olisivat vähäiset, arvioi fysiologian professori Jorma Toppari.Turun yliopistossa on tutkittu mahdollisuutta parin väitöskirjan verran, mutta vielä ei olla perustutkimusta pidemmällä.