Hormoniehkäisy oli miehille liian vaarallista. Uudet konstit iskevät suoraan siittiöön, mutta lopputuloksena voi silti olla naisten menetelmä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2013

Hormoniehkäisy oli miehille liian vaarallista. Uudet konstit iskevät suoraan siittiöön, mutta lopputuloksena voi silti olla naisten menetelmä.

Teksti: Jukka Ruukki

Miehen ehkäisypilleri tulee apteekkeihin parin vuoden päästä. Näin otsikoi moni lehti vuosituhannen vaihteessa. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Mikä meni mönkään?

Miesten pilleri toimii erittäin hyvin teo­riassa – jopa käytännössä. Testosteronipiikkien ja keltarauhaspillereiden cocktail lamaa miehen oman hormonitehtaan ja pysäyttää kivesten siittiötuotannon. Ehkäisytehossa päästään lähelle sataa prosenttia.

Hormonipommi ei valitettavasti ole mikään täsmäase. Sen vaikutukset eivät rajoitu kiveksiin vaan leviävät kaikkialle keskushermostoa myöten. Ehkäisyä kokeilleilla miehillä raportoitiin aknea, lihomista ja voimakkaita mielialan muutoksia. Hyvä hdl-kolesteroli laski, ja hemoglobiini saattoi kohota vaarallisen korkealle.

Epämiellyttävä totuus valkeni viimeistään keväällä 2011, kun Maailman terveysjärjestön WHO:n tukema laaja kansainvälinen kaksoissokkotutkimus keskeytettiin ennenaikaisesti. Ehkäisyä käyttäneiden ryhmässä oli sattunut poikkeuksellisen paljon itsemurhia. Hormoniehkäisyn syyllisyyttä ei pystytty osoittamaan, mutta epäilys jäi elämään.

Samoihin aikoihin moni iso lääkeyritys jäädytti omat tutkimushankkeensa. Miehen e-pilleri on riskisijoitus, koska se vaatii onnistuakseen paljon vahvemmat näytöt tehosta ja turvallisuudesta kuin sydän- tai syöpälääke. Jos lopputuloksena on syövän selättäminen ja potilaan hengen pelastaminen, pienet ja kohtuullisen suuretkin sivuvaikutukset sallitaan. Terveen miehen hormonien näpräämisessä toleranssi on nolla.

Voittoa tavoittelevien lääkeyritysten varovaisuuden ymmärtää. Epäonnistumisen – ja hukkainvestoinnin – todennäköisyys on huima.

Monta yhdistettä kehitteillä

Kaikki eivät ole panneet pillejä pussiin. Joukko pieniä bioalan yrityksiä ja perustutkijoita uskoo edelleen miehen pilleriin. Hormonicocktailin sijasta monen tähtäin on nyt yhdisteissä, jotka kohdistuvat suoraan kiveksiin.

Pisimmälle eläinkokeissa on ehtinyt piskuinen jq1-molekyyli, joka keksittiin alun perin syöpälääkkeeksi. Cell-lehti julkaisi elokuussa 2012 lupaavia tuloksia: jq1-ehkäisy tekee uroshiiristä tilapäisesti hedelmättömiä. Kun kuuri lopetetaan, hiiret siittävät terveitä jälkeläisiä.

Syöpälääkkeiden miehiä steriloiva vaikutus on vanhastaan tuttu. Ne pysäyttävät syöpäsolujen jakautumisen ja samalla siittiösolujen kypsymisen.

– Jq1-yhdiste iskee suoraan brd-proteiineihin, kytkimeen, joka käynnistää solunjakautumisen, kertoo Baylorin lääketieteellisen yliopiston tutkija Martin Matzuk Science-lehdessä.

Tässä on myös jq1-ehkäisyn akilleenkantapää. Yhdiste sitoutuu muihin saman perheen proteiineihin, joita piilottelee kaikkialla ympäri elimistöä.

– Seuraukset voivat olla arvaamattomia, enkä itse uskaltaisi lähteä testaamaan tämän tyyppistä ehkäisyvalmistetta miehillä, huomauttaa Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari.

Sama koskee kaikkia kivesten siittiötuotantoon iskeviä yhdisteitä. Aivoissa ei tahdo olla yhtään välittäjäainetta tai säätelytekijää, jolle ei löytyisi vastinparia kiveksessä. – Tähdätään kiveksiin, mutta osutaankin aivoihin, Toppari tiivistää ongelman.

Riskien takia ja rahoituksen puutteesta yksikään uusista ehkäisykandidaateista ei ole edennyt ihmiskokeisiin. – Eikä etene, Toppari ennustaa.

Vauhti pois uimareilta

Pattitilanteessa ratkaisua täytyy etsiä täysin uudesta suunnasta. Sellainen saattaa löytyä Harvardin yliopiston kardiologian laboratoriosta, missä professori David E. Clapham tutkii leipätyönään sydän- ja hermosolujen ionikanavia. Nämä kalvoproteiinit osallistuvat solun aineenvaihduntaan ja säätelevät muun muassa sydämen tahdistumista, hermosolujen toimintaa – ja lisääntymistä.

Claphamin työryhmä paikansi sattumoisin joitakin vuosia sitten elimistöstä yhden täysin poikkeavan ionikanavan ja antoi sille nimeksi CatSper. Se toimii vain kiveksistä valmistuneen, täysin kypsyneen siit­tiön hännässä.

– Ilman CatSperiä lisääntyminen on mahdotonta, Clapham kertoo Harvardin yliopiston uutistiedotteessa.

Siittiöltä vie noin 15 minuuttia uida munanjohtimessa paikkaan, jossa se kohtaa munasolun. Sitä voi verrata kutupaikalle uivaan loheen: molemmat tarvitsevat voimaa ja vauhtia edetäkseen vastavirrassa. Siittiön voimanlähde sijaitsee hännässä. Maalin häämöttäessä ionikanava vapauttaa kalsiumsuihkun, joka 20-kertaistaa siittiön uimavauhdin ja saa sen pyörimään vinhasti pituusakselinsa ympäri kuin korkkiruuvi. Kanavan aktivoi naisen keltarauhashormoni. Spurtti saattelee siimahännän lopullisesti munasolun sisään.

– Jos ionikanava saadaan oikealla hetkellä tukituksi, siittiöiltä katoaa liikuntakyky eikä munasolun hedelmöittäminen onnistu, Jorma Toppari kuvailee Claphamin ehkäisyideaa.

Voi korvata naisen pillerin

Topparin mukaan David Claphamin idea on tähänastisista elegantein ja luonnollisin. – Siinä ei sorkita siittiötuotantoa eikä hormonijärjestelmää, pidetään vain siittiöt hiljaisina.

Enää puuttuu täsmäyhdiste, joka sammuttaisi CatSperin. Etsintä on Claphamin mukaan kiivaassa käynnissä.

Miesten e-pillerin toinen hidaste on vähemmän tieteellinen: lääkefirmojen haluttomuus panostaa uusiin ehkäisymenetelmiin. Naisen e-pilleri on jo olemassa.

Tähänkin Claphamilla on tuore ehdotus. CatSper-ehkäisyn ei tarvitse johtaa miehen ehkäisymenetelmään. – Se voisi olla naisen geelivalmiste, jota käytetään ennen yhdyntää, Toppari sanoo. – Naiset voisivat luopua kokonaan e-pillereistä, joilla on omat haittansa.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Suomessa tähdätään lisäkivekseenEnnen kuin siittiöistä tulee täysin valmiita, niiden pitää käydä lisäkiveksessä kypsymässä. Jos tämä vaihe häiriintyy, siittiöt eivät pysty hedelmöittämään munasolua.Tässä piilee myös uuden ehkäisykeinon siemen. Tunnetaan paljon geenejä, jotka toimivat yksinomaan lisäkiveksessä. Ne esimerkiksi mahdollistavat siittiön sulautumisen munasoluun. Niiden avulla siittiöt saataisiin pois pelistä kajoamatta hormoneihin.– Ehkäisyteho todennäköisesti alkaisi ja loppuisi suhteellisen nopeasti, ja menetelmän sivuvaikutukset olisivat vähäiset, arvioi fysiologian professori Jorma Toppari.Turun yliopistossa on tutkittu mahdollisuutta parin väitöskirjan verran, mutta vielä ei olla perustutkimusta pidemmällä.

Hyvä harrastus – ja helppo. Lukemista löytyy aina. Kuva: Shutterstock

Kieli rikastuu, ajattelu syvenee ja sosiaalinen taju kehittyy.

Tietokirjan järki on selvä: saa tietoa, jolla jäsentää maailmaa ja vaientaa mutuilijat. Riittävästi tietoa hankkimalla tulee asiantuntijaksi, ja sillä on selvä hyötyarvo.

Entä missä on fiktion lukijan tulosvastuu? Mitä itua on kuluttaa aikaansa tuntitolkulla hatusta vedettyjen ihmisten hatusta vedettyihin edesottamuksiin? Paljonkin: romaani tai novelli opettaa toimimaan muiden ihmisten kanssa.

Fiktio simuloi sosiaalista maailmaa, esittää asiaa tutkinut Toronton yliopiston psykologian professori Keith Oatley. Niin kuin lentosimulaattori opettaa lentotaitoja, sosiaalisten tilanteiden simulaattori – romaani – opettaa sosiaalisia taitoja.

Kokeet vahvistavat, että fiktiota lukeneet tajuavat paremmin so­siaalisia kuvioita kuin tietotekstiä lukeneet. 

Suvaitsevaisuus kasvaa

Kuvitteellisesta tarinasta on sekin ilo, että pääsee väliaikaisesti jonkun toisen nahkoihin. Samastuminen tarinan henkilöön voi muuttaa lukijan käyttäytymistä ja pistää asenteet uusiksi, ovat kokeillaan osoittaneet Ohion yliopiston tutkijat.

Samastumisella on vaaransa. Romaanin aiheuttama itsemurha-aalto koettiin 1700-luvun lopulla, kun nuoret onnettomat miehet matkivat Johan Wolfgang von Goethen päähenkilön tekoa Nuoren Wertherin kärsimyksissä.

Ohiolaistutkimuksessa vaikutus oli rakentavampi: kun nuoret aikuiset olivat lukeneet tarinan miehestä, joka meni äänestämään, he menivät hanakammin vaaliuurnille vielä viikon kuluttua lukemisesta. He olivat saaneet kansalaishyvetartunnan.

Valkoihoisten suvaitsevaisuutta taas kasvattivat tarinat, joissa päähenkilö osoittautui homoseksuaaliksi tai afroamerikkalaiseksi. Lukijoilta karisi myös stereotypioita. Tämä kuitenkin edellytti, että päähenkilön ”erilaisuus” paljastui vasta tarinan myöhemmässä vaiheessa ja lukijat olivat ehtineet asettua hänen nahkoihinsa.

Stressi väistyy

Kun uppoutuu lukemaan, maailman meteli jää kauas ja paineet hellittävät. Tuttu tunne, josta on myös tieteelliset näytöt: lukeminen poistaa stressiä.

Terveystieteen opiskelijat saivat Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa lukeakseen netistä ja aikakauslehdestä poimittuja artikkeleita, jotka käsittelivät historiallisia tapauksia ja tulevaisuuden innovaatioita. Aihepiirit olivat siis kaukana tenttikirjojen pakkolukemistosta.

Puolentunnin lukutuokio riitti laskemaan verenpainetta, sykettä ja stressin tuntua. Huojennus on yhtä suuri kuin samanpituisella joogahetkellä tai televisiohuumorin katselulla. Mikä parasta, apu löytyy helposti, lukemista kun on aina saatavilla.

Sanasto karttuu

Kirjoitettu kieli on ylivoimaisesti suurempi uusien sanojen lähde kuin puhuttu. Erot lasten sanavaraston runsaudessa voi johtaa suoraan siihen, miten paljon he altistuvat erilaisille teksteille, vakuuttavat lukemisen tutkijat Anne Cunningham ja Keith Stanovich.

Tiuhimmin uutta sanastoa kohtaa tieteellisten julkaisujen tiivistelmissä: tuhatta sanaa kohti harvinaisia on peräti 128. Sanoma- ja aikakauslehdissä harvinaisten sanojen tiheys nousee yli 65:n ja aikuisten kirjoissa yli 50:n.

Lastenkirjakin voittaa sanaston monipuolisuudessa televisio-ohjelman mennen tullen. Lapsilukija kohtaa kirjassa yli 30 harvinaista sanaa tuhatta kohti, kun aikuisten telkkariviihdettä katsoessa niitä tulee vastaan 23 ja lastenohjelmissa 20.

Juttelukaan ei pahemmin kartuta sanavarastoa. Aikuispuhe sisältää vain 17 epätavallista sanaa tuhatta kohti.

Syntyy omia ajatuksia

Ihmisen aivoja ei ole ohjelmoitu lukemaan. Kun taito kehittyi 5 500 vuotta sitten, näkemiseen, kuulemiseen, puhumiseen ja ajatteluun rakentuneet alueet alkoivat tehdä uudenlaista yhteistyötä.

Nyt olemme jälleen uudenlaisen lukukulttuurin alussa. Verkkolukeminen on tullut jäädäkseen, ja jotkut pelkäävät, että tyhmistymme, kun totutamme aivomme ärsyketulvaan ja pikaselailuun netissä. Tiedonvälitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti mutta niin myös häly.

Syventyvän lukemisen kohtalosta kantaa huolta professori Maryanne Wolf Tufts-yliopistosta. Tapaa näet kannattaisi vaalia. Aivokuvaukset paljastavat, että paneutuva lukija käyttää laajasti molempia aivopuoliskojaan. Hän ei vain vastaanota kirjoittajan sanomaa vaan vertaa sitä aiemmin hankkimaansa tietoon, erittelee sitä ja rakentaa omaa ajatteluaan. Pintalukijalla ei tähän ole aikaa.

Mikko Puttonen on Tiede-lehden toimittaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2012 

Täysin raittiiden suomalaisnuorten osuus on moninkertaistunut vuosituhannen alusta.

Nuoruus raitistuu, kertoo Helsingin Sanomat jutussaan.

Nuorten alkoholin käyttö kasvoi vuoteen 1999, joka oli myös kaikkein kostein vuosi. Silloin vain joka kymmenes yhdeksäsluokkalainen ilmoitti, ettei ollut koskaan käyttänyt alkoholia.

Sittemmin täysin raittiiden osuus on moninkertaistunut, ilmenee vuoteen 2015 ulottuneesta eurooppalaisesta, nuorten päihteidenkäyttöä käsittelevästä Espad-tutkimuksesta.

Jopa muut eurooppalaiset jäävät jälkeen. Suomessa täysin raittiita 15–16-vuotiaista nuorista on joka neljäs, kun Euroopassa heitä on keskimäärin joka viides.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kollegoineen on ­koettanut tunnistaa niitä nuoruuden muutoksia, jotka voisivat selittää humalan hiipumista.

Ratkaisevaa näyttää olleen ainakin se, että alaikäisten on yhä vaikeampi saada alkoholia. Nykynuoret kokevat sen selvästi hankalammaksi kuin aiemmat ikäpolvet.

Kauppojen omavalvonta on osaltaan tehonnut. Kassoilla kysytään kaikilta alle 30-vuotiaan näköisiltä papereita.

Vanhemmat ja muutkin aikuiset ovat tiukentaneet asenteitaan nuorten juomiseen.

”Tietoisuus alkoholin haitoista on ehkä lisääntynyt. On tullut paljon tutkimustietoa esimerkiksi siitä, miten alkoholi vaikuttaa nuorten aivojen kehitykseen”, Raitasalo pohtii.

Nuorten omakin maailma on muuttunut toisenlaiseksi. Älylaitteet, pelit ja sosiaalinen media kyllästävät arkea. Pussikaljoittelu joutuu kilpailemaan monen muun kiinnostavan ajanvietteen kanssa ja on ehkä osittain hävinnyt niille.

Juovuksissa olemisesta on ehkä tullut myös tyylirikko. Nuoret eivät enää näytä arvostavan kännissä örveltämistä.

Kysely

Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä25796
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

Käyttäjä4809 kirjoitti: Eiköhän syy ole -90 luvulla alkaneen laman menetetyt työpaikat ja samalla supistettu koulutus, minkä seurauksena vuodestä -99 alkaen vanhemmilla ei enää ole ollut niin paljon rahaa annettavaksi nuorisolle. Sekä myös nuorisolle soveltuvien työpaikkojen vähentyminen ja samaan aikaan tapahtunut kohtuuton vuokrien nousu, vasinkin pääkaupunkiseudulla. En tiedä, mutta en usko rahaan. Esimerkiksi kilju, 10 % juoma joka maksaa joitain senttejä litralta, tuntuu olevan...
Lue kommentti
molaine
Seuraa 
Viestejä1189
Liittynyt3.8.2011

Viikon gallup: Mikä mielestäsi raitistaa nuoria?

En kyllä usko, että rahalla on iso merkitys ja veikkaan, että käytettävissä olevat rahat on vain kasvaneet, jos verrataan vaikka omaan nuoruuteen. Ei viina suomessa ole niin kallista, etteikö köyhälläkin olisi varaa dokailla. Oma junnu ei läträä lainkaan viinan kanssa. Iso osa kavereistakaan ei, vaikka osa ilmeisesti jonkin verran lipittelee. Kyllä nuorten asenteet on mielestäni muuttuneet ihan selkeästi. Ehkä alkoholipolitiikka on toiminut? Kotoa ei meillä kyllä tällaista ole opittu...
Lue kommentti

Panterarosa: On selvää, että "Partitava kisaa kurupati-kuvaa" ei oikein aukene kehitysmaalaisille N1c- kalmukinperseille.