Hormoniehkäisy oli miehille liian vaarallista. Uudet konstit iskevät suoraan siittiöön, mutta lopputuloksena voi silti olla naisten menetelmä.

Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2013

Hormoniehkäisy oli miehille liian vaarallista. Uudet konstit iskevät suoraan siittiöön, mutta lopputuloksena voi silti olla naisten menetelmä.

Teksti: Jukka Ruukki

Miehen ehkäisypilleri tulee apteekkeihin parin vuoden päästä. Näin otsikoi moni lehti vuosituhannen vaihteessa. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Mikä meni mönkään?

Miesten pilleri toimii erittäin hyvin teo­riassa – jopa käytännössä. Testosteronipiikkien ja keltarauhaspillereiden cocktail lamaa miehen oman hormonitehtaan ja pysäyttää kivesten siittiötuotannon. Ehkäisytehossa päästään lähelle sataa prosenttia.

Hormonipommi ei valitettavasti ole mikään täsmäase. Sen vaikutukset eivät rajoitu kiveksiin vaan leviävät kaikkialle keskushermostoa myöten. Ehkäisyä kokeilleilla miehillä raportoitiin aknea, lihomista ja voimakkaita mielialan muutoksia. Hyvä hdl-kolesteroli laski, ja hemoglobiini saattoi kohota vaarallisen korkealle.

Epämiellyttävä totuus valkeni viimeistään keväällä 2011, kun Maailman terveysjärjestön WHO:n tukema laaja kansainvälinen kaksoissokkotutkimus keskeytettiin ennenaikaisesti. Ehkäisyä käyttäneiden ryhmässä oli sattunut poikkeuksellisen paljon itsemurhia. Hormoniehkäisyn syyllisyyttä ei pystytty osoittamaan, mutta epäilys jäi elämään.

Samoihin aikoihin moni iso lääkeyritys jäädytti omat tutkimushankkeensa. Miehen e-pilleri on riskisijoitus, koska se vaatii onnistuakseen paljon vahvemmat näytöt tehosta ja turvallisuudesta kuin sydän- tai syöpälääke. Jos lopputuloksena on syövän selättäminen ja potilaan hengen pelastaminen, pienet ja kohtuullisen suuretkin sivuvaikutukset sallitaan. Terveen miehen hormonien näpräämisessä toleranssi on nolla.

Voittoa tavoittelevien lääkeyritysten varovaisuuden ymmärtää. Epäonnistumisen – ja hukkainvestoinnin – todennäköisyys on huima.

Monta yhdistettä kehitteillä

Kaikki eivät ole panneet pillejä pussiin. Joukko pieniä bioalan yrityksiä ja perustutkijoita uskoo edelleen miehen pilleriin. Hormonicocktailin sijasta monen tähtäin on nyt yhdisteissä, jotka kohdistuvat suoraan kiveksiin.

Pisimmälle eläinkokeissa on ehtinyt piskuinen jq1-molekyyli, joka keksittiin alun perin syöpälääkkeeksi. Cell-lehti julkaisi elokuussa 2012 lupaavia tuloksia: jq1-ehkäisy tekee uroshiiristä tilapäisesti hedelmättömiä. Kun kuuri lopetetaan, hiiret siittävät terveitä jälkeläisiä.

Syöpälääkkeiden miehiä steriloiva vaikutus on vanhastaan tuttu. Ne pysäyttävät syöpäsolujen jakautumisen ja samalla siittiösolujen kypsymisen.

– Jq1-yhdiste iskee suoraan brd-proteiineihin, kytkimeen, joka käynnistää solunjakautumisen, kertoo Baylorin lääketieteellisen yliopiston tutkija Martin Matzuk Science-lehdessä.

Tässä on myös jq1-ehkäisyn akilleenkantapää. Yhdiste sitoutuu muihin saman perheen proteiineihin, joita piilottelee kaikkialla ympäri elimistöä.

– Seuraukset voivat olla arvaamattomia, enkä itse uskaltaisi lähteä testaamaan tämän tyyppistä ehkäisyvalmistetta miehillä, huomauttaa Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari.

Sama koskee kaikkia kivesten siittiötuotantoon iskeviä yhdisteitä. Aivoissa ei tahdo olla yhtään välittäjäainetta tai säätelytekijää, jolle ei löytyisi vastinparia kiveksessä. – Tähdätään kiveksiin, mutta osutaankin aivoihin, Toppari tiivistää ongelman.

Riskien takia ja rahoituksen puutteesta yksikään uusista ehkäisykandidaateista ei ole edennyt ihmiskokeisiin. – Eikä etene, Toppari ennustaa.

Vauhti pois uimareilta

Pattitilanteessa ratkaisua täytyy etsiä täysin uudesta suunnasta. Sellainen saattaa löytyä Harvardin yliopiston kardiologian laboratoriosta, missä professori David E. Clapham tutkii leipätyönään sydän- ja hermosolujen ionikanavia. Nämä kalvoproteiinit osallistuvat solun aineenvaihduntaan ja säätelevät muun muassa sydämen tahdistumista, hermosolujen toimintaa – ja lisääntymistä.

Claphamin työryhmä paikansi sattumoisin joitakin vuosia sitten elimistöstä yhden täysin poikkeavan ionikanavan ja antoi sille nimeksi CatSper. Se toimii vain kiveksistä valmistuneen, täysin kypsyneen siit­tiön hännässä.

– Ilman CatSperiä lisääntyminen on mahdotonta, Clapham kertoo Harvardin yliopiston uutistiedotteessa.

Siittiöltä vie noin 15 minuuttia uida munanjohtimessa paikkaan, jossa se kohtaa munasolun. Sitä voi verrata kutupaikalle uivaan loheen: molemmat tarvitsevat voimaa ja vauhtia edetäkseen vastavirrassa. Siittiön voimanlähde sijaitsee hännässä. Maalin häämöttäessä ionikanava vapauttaa kalsiumsuihkun, joka 20-kertaistaa siittiön uimavauhdin ja saa sen pyörimään vinhasti pituusakselinsa ympäri kuin korkkiruuvi. Kanavan aktivoi naisen keltarauhashormoni. Spurtti saattelee siimahännän lopullisesti munasolun sisään.

– Jos ionikanava saadaan oikealla hetkellä tukituksi, siittiöiltä katoaa liikuntakyky eikä munasolun hedelmöittäminen onnistu, Jorma Toppari kuvailee Claphamin ehkäisyideaa.

Voi korvata naisen pillerin

Topparin mukaan David Claphamin idea on tähänastisista elegantein ja luonnollisin. – Siinä ei sorkita siittiötuotantoa eikä hormonijärjestelmää, pidetään vain siittiöt hiljaisina.

Enää puuttuu täsmäyhdiste, joka sammuttaisi CatSperin. Etsintä on Claphamin mukaan kiivaassa käynnissä.

Miesten e-pillerin toinen hidaste on vähemmän tieteellinen: lääkefirmojen haluttomuus panostaa uusiin ehkäisymenetelmiin. Naisen e-pilleri on jo olemassa.

Tähänkin Claphamilla on tuore ehdotus. CatSper-ehkäisyn ei tarvitse johtaa miehen ehkäisymenetelmään. – Se voisi olla naisen geelivalmiste, jota käytetään ennen yhdyntää, Toppari sanoo. – Naiset voisivat luopua kokonaan e-pillereistä, joilla on omat haittansa.

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja.

Suomessa tähdätään lisäkivekseenEnnen kuin siittiöistä tulee täysin valmiita, niiden pitää käydä lisäkiveksessä kypsymässä. Jos tämä vaihe häiriintyy, siittiöt eivät pysty hedelmöittämään munasolua.Tässä piilee myös uuden ehkäisykeinon siemen. Tunnetaan paljon geenejä, jotka toimivat yksinomaan lisäkiveksessä. Ne esimerkiksi mahdollistavat siittiön sulautumisen munasoluun. Niiden avulla siittiöt saataisiin pois pelistä kajoamatta hormoneihin.– Ehkäisyteho todennäköisesti alkaisi ja loppuisi suhteellisen nopeasti, ja menetelmän sivuvaikutukset olisivat vähäiset, arvioi fysiologian professori Jorma Toppari.Turun yliopistossa on tutkittu mahdollisuutta parin väitöskirjan verran, mutta vielä ei olla perustutkimusta pidemmällä.

Ihmiset kokevat monenlaista outoa ilman, että heidän mielenterveytensä olisi uhattuna. Uusi kirja esittelee ja selittää näitä kokemuksia.

Peräti miljoonia amerikkalaisia joutui ufojen sieppaamiksi 1990-luvulla, pääteltiin erään kyselytutkimuksen perusteella pääteltiin.

Usein uhrin makuuhuoneeseen tunkeutui vieraita olentoja, jotka tekivät hänet ensin toimintakyvyttömäksi. Sitten hänet lennätettiin katon läpi avaruusalukseen.

Ufosieppausten vyörystä kertoo Helsingin Sanomien haastattelema psykologian tutkija Jukka Häkkinen kirjassaan Outojen kokemusten psykologia (Docendo 2018). Leipätyökseen Häkkinen tutkii näkemistä Helsingin yliopistossa.

Uusi kirja näyttää, miten ihmismieli loihtii esiin kokemuksia, joita monet pitävät selittämättöminä tai yliluonnollisina.

Sieppaukset avaruusalukseen ovat modernia jatkoa sille, mitä ihmiset ovat kokeneet maailman sivu. Ennen vanhaan makuuhuoneeseen eivät tunkeutuneet harmaat isopäiset avaruusolennot, vaan pelottavat vieraat olivat demoneja, keijukaisia, noitia tai vampyyreja.

”Mielenkiintoista on, että nyt ufosieppaukset ovat kokonaan loppuneet”, Häkkinen sanoo.

Ne olivat 1990-luvulla kulttuurinen ilmiö, joka liittyi scifitarinoihin. Yhdysvalloissa niiden kokijat olivat nähneet scifisarjoja ja -elokuvia, joissa oli isopäisiä, ihmiskokeita tekeviä olentoja.

Makuuhuonevierailujen ja sieppausten takana näyttää Häkkisen mukaan olevan unihalvaus.

Unihalvauksessa siirtymä uni- ja valvetilan välillä häiriintyy. Ihminen on tavallaan sekä hereillä että unessa, selittää Häkkinen kirjassaan. Unen hahmot astuvat valvetodellisuuden päälle.

Halvaantumisen kokemus syntyy siitä, että unen aikana aivojen liikekäskyt eivät pääse etenemään lihaksiin. Tämä lihaslama estää kokijaa liikkumasta.

Unihalvauksen aikana ihmiset näkevät usein harhoja tunkeilijoista. Yleisiä ovat myös tasapainoaistin hallusinaatiot: keinumisen, putoamisen, kohoamisen ja kehostapoistumisen kokemukset. Tällaisella matkalla ufojen sieppaamat ovat mahdollisesti olleet.

Sieppauskokemusten lisäksi Häkkinen esittelee kirjassaan kehostapoistumis- ja kuolemanrajakokemuksia, enneunia, telepatiaa, déjà -vu -ilmiöitä ja synestesiaa ja selittää, miten tällaiset aivojen jekut syntyvät.

Kysely

Mitä outoa olet kokenut?

Laulettu sana kuului puhuttua paremmin ja pidemmälle.

Koulujen lukukausi lähestyy loppuaan. Pian tulevat ne ajat, jolloin taas kerran pähkäillään, sopiiko päättäjäisissä laulaa suvivirttä vai ei.

Aiempien vuosien kädenvääntö on osoittanut, että virttä voivat iloisin mielin ja henkisesti häiriintymättä laulaa muutkin kuin luterilaista uskoa tunnustavat. Yhdessä laulaminen vahvistaa yhteistä tunnekokemusta enemmän kuin juhlapuheen kuuntelu.

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa virrellä tarkoitetaan yleensä kirkolliskokouksen hyväksymää hengellistä yhteislaulua, mutta tämä ei ole virsi-sanan vanhin eikä ainoa merkitys.

Virsi on alkanut vakiintua tietynlaisen kirkkolaulun nimitykseksi vasta luterilaisen reformaation myötä.

Reformaation ohjelmaan kuului seurakunnan ottaminen mukaan jumalanpalveluksiin aktiivisesti virsiä laulamalla. Sitä ennen laulusta olivat huolehtineet papit ja heidän koulutetut avustajansa. Muutoksesta seurasi epäilemättä kirkkomusiikin tason dramaattinen lasku, ainakin väliaikaisesti.

Virsi-sana on esihistoriallisella ajalla saatu balttilainen laina, joka alun perin lienee tarkoittanut sanaa tai puhetta. Suomalaisessa kansankulttuurissa virsi on ollut pitkän kertovan runon nimitys. Kalevalan henkilögalleriaan kuuluu virsikäs eli runsaasti runoja taitava Vipunen, ja hänen muistissaan olevaa runovarastoa nimitetään sanaiseksi arkuksi tai virsilippaaksi.

Pitkiä runomuotoisia kertomuksia on tyypillisesti esitetty laulamalla. Laulettu sana kuuluu paremmin ja kauemmas kuin puhuttu. Sävelmä ja kalevalainen runomitta antavat sisällölle muodon, joka on helpompi muistaa ja toistaa kuin vapaa puhe.

Suvivirrelle antaa erityistä viehätystä sanan alkuosa suvi. Se on ikivanha kesää merkitsevä perintösana, jota on käytetty länsimurteissa, mutta nykyään se tuntuu runolliselta ja ylätyyliseltä, kun se on yleiskielessä jo aikoja sitten korvattu itämurteista poimitulla kesä-sanalla. Virressä vaikutelmaa tehostaa vielä alkusointuinen sanayhdistelmä suvi suloinen.

Muissakin tapauksissa suvi on tehokas tunnelman luoja. Suvisunnuntai on autuaan rauhallinen ja kaunis. Suvituuli on lempeä ja lauha, suvipäivä lämmin ja suviyö romanttinen. Kesän alkaessa suunnitellaan proosallisesti aikatauluja ja lasketaan rahoja, mutta suven kynnyksellä haaveillaan tulevan suven parhaista hetkistä.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2018