Kuvitus: Kari Sihvonen
Kuvitus: Kari Sihvonen

Suuri kiuas höyrystää veden verkkaisesti, pieni ja kuuma kipakasti.

Kaksi kokemusta suomalaisesta saunasta, molemmat viime talvelta Saariselältä. Kiilopään ison savusaunan löyly on miellyttävin, minkä olen koskaan kokenut. Kun valtava kiuas on iltapäivällä kerran lämmitetty, se antaa kunnon löylyt vielä aamullakin. On vaikea kuvailla objektiivisin termein, mikä tällaisen savusaunan löylyssä tuntuu niin hyvältä. Yleisimmät kokemusta kuvaavat laatusanat ovat ”pehmeä” ja ”lempeä”.

Saariselän hotellihuoneeseen kuuluvan pienen sähkösaunan löyly taas on epämiellyttävän kipakka. Kiukaasta leviää lauteille polttava höyry, joka tavoittaa saunojan epätasaisesti. Kokemus on mitäänsanomaton. Ulkoilulenkin jälkeen nauttisi enemmän pelkästä kuumasta suihkusta kuin tällaisesta saunaperinteen rienaamisesta.

Kivikasa ratkaisee

On selvää, että ainakin osa eroista subjektiivisessa kokemuksessa liittyy johonkin aivan muuhun kuin saunan fysiikkaan. Savusaunan tuoksu ja mahdollisuus hypätä hyiseen tunturipuroon palauttavat saunojan suomalaisuuden juurille. Lähiökerrostalon ruotsalainen sähkökiuas jättää saunojan sielun kylmäksi, vaikka polttaisikin ihon riekaleiksi.

Mutta kai löylyssä on myös joitakin ominaisuuksia, joita fyysikko voi mitata? Helsingin yliopiston ilmakehäfysiikan professori Timo Vesala kertoo pohtineensa saunomisen fysiikkaa monet kerrat kollegoiden kanssa Helsingin yliopiston Hyytiälän metsäaseman saunassa. Vesala on selittänyt muun muassa sitä, miksi löyly polttaa (Tiede 1/2011). Se onkin yksinkertainen fysiikan ilmiö. Löylyn vesihöyry tiivistyy iholle, ja tämä olomuodon muutos kaasusta nesteeksi luovuttaa paljon energiaa. Löylyn pehmeyttä pohtiessa Vesalakin joutuu heittäytymään spekulaatioon.

– Varmaan olennaista on aikajänne, se kuinka nopeasti tiivistyminen tapahtuu.

Useimmat ihmiset pitävät miellyttävämpänä, että löylynheiton jälkeen kuumaa höyryä tulee iholle vähitellen ja pitkän aikaa kuin lyhytkestoisena mutta polttavana tussahduksena. Näin määriteltynä on jo mahdollista päästä löylyn objektiivisen fysiikan puolelle. Jos kahdessa muuten samanlaisessa saunassa on toisessa pieni ja toisessa iso kiuas, pienemmän kiukaan kivien täytyy olla kuumempia, jotta saunat lämpiäisivät samaan lämpötilaan. Pienen kiukaan kuumat kivet tuottavat äkkinäisen, kipakan löylyn.

Kertalämmitteisen saunan isossa kiukaassa kiviä on enemmän, ja niillä on enemmän lämpöä luovuttavaa pinta-alaa. Niiden ei tarvitse olla kauhean kuumia.

– Silloin veden haihtuminen kestää kauemmin, Vesala toteaa. Kokemukseen voi vaikuttaa myös se, kuinka kostea ja kuuma sauna on löylynheittojen välillä. Löyly tuntuu sitä kipakammalta, mitä kuivempi ja kuumempi sauna on.

Hirsiseinä vaimentaa

Myös saunan muodolla on vaikutusta siihen, miten kuuma höyry leviää. Miellyttävän löylyn edellytyksenä on, että löyly tulee tasaisesti koko keholle. Parikymmentä saunaa suunnitellut arkkitehti Matti Tapaninen on todennut että löylyhuoneen pintarakenteillakin on väliä.

– Huokoinen, paksu ja pintakäsittelemätön hirsi vaimentaa osan kosteudesta ja kuumuudesta, toisin kuin paneeli tai lasi.

Tapaninen on Vesalan kanssa samaa mieltä kiukaan koon ja kivitilavuuden tärkeydestä. Kolmantena tekijänä hän listaa ilmanvaihdon. Perinteisessä saunassa löylyn laajentama ilma purkautuu ulos ja korvautuu uudella raikkaalla ilmalla, joka koetaan osana pehmeää löylyä. Toisin on kerrostalosaunassa, jossa korvausilma tulee yleensä kylpyhuoneesta.

Kirjoittaja on vapaa tiedetoimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2013