Kuuluisa keskiajan musta surma ei ollut ainoa mullistava epidemia. Monet historian käänteet ratkaisi viisaan hallitsijan tai sotilaskomentajan sijasta virus tai bakteeri.



Sisältö jatkuu mainoksen alla


Sisältö jatkuu mainoksen alla


Monet historian käänteet ratkaisi viisaan hallitsijan tai sotilaskomentajan
sijasta virus tai bakteeri.


Julkaistu Tiede-lehdessä 5/2005



1500-luvun Lontoo ja Pariisi olivat maailman tuppukyliä. Konstantinopolissa ja Sevillassa asui sentään kummassakin satatuhatta ihmistä. Väli-Amerikan Tenochtitlán (Mexico City) oli sen sijaan yli 300 000 asukkaan metropoli ja monimiljoonaisen asteekkikansan loistelias pääkaupunki. Koko Keski-Meksikossa asui 30 miljoonaa ihmistä. Miten on selitettävissä, että alueen kiistaton mahtivaltio pääkaupunkeineen romahti 300 espanjalaissotilaan edessä?

Tuhon siemen kylvettiin 1519, kun Hernán Cortés purjehti miehineen Uuteen-Espanjaan, nykyiseen Meksikoon. Sopu maahantunkeutujien ja asteekkihallitsija Moctezuman kanssa ei kestänyt kauan. Huhtikuussa 1521 Cortés joukkoineen hyökkäsi saarella sijaitsevaan asteekkipääkaupunkiin. Vaikka Tenochtitlánia oli helppo puolustaa, piiritystä kesti vain kolme kuukautta.

Valloittajia odotti kaupungissa karmaiseva näky. Talot olivat täynnä kuolleita. Puolet väestä oli menehtynyt. "Mihinkään ei voinut astua jalallaan tallaamatta intiaaniruumiiseen", Cortés kirjoitti.




- Elää vain ihmisissä ja voitiin siksi rokotuksin hävittää. Viimeinen tunnettu tapaus Somaliassa 1977.
- Väärissä käsissä vaarallinen bioase: voidaan levittää sumutteena, tarttuu herkästi ihmisestä toiseen, tappaa neljänneksen tartunnan saaneista.








Venäjän valtakunta rakennettiin verellä ja raudalla eli valloittamalla ja hävittämällä, kuten muutkin suurvallat. Ensimmäiseen tsaariin iskenyt kuppabakteeri oli kuitenkin saattaa koko maan perikatoon.
Nuorena valtaistuimelle nostettu Iivana IV oli alkuvuosina uudistusten moottori. Hän edisti kauppaa, perusti armeijan ja kehitti lainsäädäntöä ja hallintoa.

Vuoden 1560 vaiheilla tsaarin keskushermostoon levisi piilevä kuppatauti. Henkisen tasapainon järkkyminen alkoi näkyä päätöksissä. Itsevaltias sai kutsumanimen Iivana Julma.




- Hoitamattomana leviää 4-40 vuodessa keskushermostoon.
- Taudin myöhäisvaihetta kutsutaan "suureksi jäljittelijäksi", koska se muistuttaa oireiltaan lähes mitä tahansa fyysistä tai psyykkistä sairautta.
- Ennen antibioottien keksimistä kuppapotilaat olivat sairaaloiden arkea.








"Pariisi, meillä on ongelma." Jos marraskuussa 1812 olisi ollut käytössä satelliittiyhteys, tämänsisältöinen hätäpuhelu olisi todennäköisesti kiirinyt Venäjän aroilta Euroopan silloiseen pääkaupunkiin. Napoleonin muutamaa kuukautta aiemmin aloittama sotaretki oli päätymässä katastrofiin.

Suuroffensiivi oli lähtenyt toiveikkaasti liikkeelle. Koossa oli suurin sotajoukko sitten Rooman valtakunnan aikojen. Yli 600 000-päinen Grande Armée näytti paperilla ylivoimaiselta venäläisiin verrattuna.




- Sodissa taisteluja pahempi tappaja aina Krimin sotaan 1850-luvulle asti.
- Saatiin paremmin kuriin, kun vaatetäi todettiin taudin levittäjäksi.







Rickettsia prowazekii



Grande Arméen


- Sukua pahamaineiselle Ebola-virukselle.
- Leviää jyrsijöiden tuoreista ulosteista hengitysilman kautta.
- Tappaa jopa yli 10 prosenttia tartunnan saaneista.
- Samantapaista tautia liittoutuneiden joukoissa Pohjois-Afrikassa ja Italiassa sekä saksalaisissa joukoissa Euroopan itärintamalla 1939-45.







Michel NeyGrande Arméen




Talvi- ja jatkosodan ratkaisutaistelut käytiin Karjalankannaksella. Helmikuussa 1940 suomalaisten urhea ja menestyksekäs puolustustaistelu kovassa pakkasessa pakotti suurvallan rauhanneuvotteluihin. Kesällä 1944 Kannaksen yli jyräsi uusi teräsvyöry. Tälläkin kertaa idän jättiläisen ylivoimainen sotakoneisto pysäytettiin, kiitos…




1568 Keski-Meksikon väestö on romahtanut kymmenesosaan siitä,


mitä se oli ennen Cortésia.
1533 16-vuotias Iivana IV nousee valtaistuimelle.


1565 opritšnina perustetaan, terrori alkaa.


1581 perintöruhtinas Ivan surmataan.


1584 Iivana Julma kuolee. Venäjä joutuu sekasortoon.


24. 6. 1812 Napoleon hyökkää Venäjälle.


7. syyskuuta Borodinon taistelu.


19. lokakuuta Grande Armée vetäytyy Moskovasta.


7. joulukuuta armeijan rippeet pääsevät Puolaan. Venäjän-retki päättyy.


30. 11. 1939 talvisota syttyy. Suomalaisjoukkoja aletaan komentaa täisaunaan.

9. kesäkuuta 1944 puna-armeijan suurhyökkäys alkaa Karjalankannaksella.


Kesä-heinäkuussa 1944 suomalaiset saavuttavat torjuntavoiton Talissa ja Ihantalassa.


25. 6. 1941 jatkosota syttyy.


Keväällä 1942 sopulien massavaellus Itä-Lapissa.


Huhti-heinäkuussa 1942 verenvuotokuume riehuu saksalaisdivisioonissa.




Suomalaisten menestys pääsotanäyttämöllä ratkaistiin molemmilla kerroilla saunassa. Siellä varmistettiin suomalaisten taistelukunto ratkaisevilla hetkellä.

Rintaman molemmin puolin osattiin pelätä pilkkukuumetta, joka levitessään aiheuttaa merkittävää mieshukkaa ja vie joukoista parhaan terän. Suomalaisten puolella uhka otettiin vakavasti. Etulinjassa käynnistettiin täi-sota pilkkukuumeen pysäyttämiseksi.

Idean isä, päämajan kaasusuojelukomentaja eversti Uolevi Poppius, valmistutti Kannaksen rintamalle kevyitä täisaunoja, jotka kuljetettiin kuorma-auton lavalla ja koottiin nopeasti löylykuntoon. Lisäksi rakennettiin neljä suurempaa täisaunajunaa.

Taistelua käytiin yön pimeydessä. Syöpäläisten vaivaamat komppaniat haettiin lähelle etulinjaa pystytettyihin saunoihin. Miesten peseytyessä täit tuhottiin vaatteista kuumakäsittelyllä. Siihen riitti runsaan 70 asteen lämpö. Lyhyessä ajassa käytiin läpi kaikki etulinjan divisioonat, kymmeniätuhansia miehiä. Täit olivatkin äärimmäisen harvinaisia Keski-Kannaksen joukoissa, eikä pilkkukuumetta juuri esiintynyt. Puna-armeijassa asiat olivat huonommin.

Täiden vastainen taistelu oli menestyksekästä myös jatkosodassa. Ennen Neuvostoliiton suurhyökkäystä ja sen aikana kesällä 1944 suomalaisilla oli käytössään 380 desinfektiosaunaa ja 260 täikaappia. Niillä puhdistettiin 200 000 miestä ja vaatekertaa. Sodanjohdon kaukokatseisuus ja löylyinto vaikuttivat osaltaan siihen, ettei maatamme miehitetty missään vaiheessa, ei sodan aikana eikä sen jälkeen.



Viime toukokuussa maailman mahtavat kokoontuivat Moskovaan viettämään voiton päivää suuren isänmaallisen sodan päättymisen kunniaksi. Punaisella torilla muisteltiin sotaa natsi-Saksaa ja etenkin sen johtajaa Adolf Hitleriä vastaan. Juhlapuheista sai sen käsityksen, että Neuvostoliitto voitti sodan suurin piirtein omin avun. Kokonaan unohdettiin esimerkiksi sopulit.

Moni ei ehkä ole kuullut pikkujyrsijöiden yhteydestä voittamattomien puna-armeijalaisten sotaponnistukseen. Asia paljastui 1990-luvulla suomalaisille virologeille Antti Vaherille ja Markus Brummer-Korvenkontiolle, jotka herättivät ajatuksen sopuliviruksen osuudesta 1942 Sallan rintamalla riehuneeseen tappavaan verenvuotokuumeeseen.

Jatkosodassa Pohjois-Suomi oli Saksan Lapin-armeijan ja sille alistettujen vähäisten suomalaisryhmittymien vastuulla. Joukkojen tavoitteina olivat Muurmannin radan katkaisu ja Murmanskin kaupungin valtaaminen. Murmanskin jäätymätön satama oli nimittäin koko Neuvostoliiton elinhermo, jonka kautta Yhdysvaltain massiivinen ase- ja tavara-apu virtasi maahan. Hyökkäyksen painopisteeksi oli määrätty Jäämeren rannikko ja toisaalta eteläisempi Sallan-Kantalahden suunta.

Teknoarmeijan hyökkäyksestä ei kuitenkaan tullut riemumarssia Murmanskiin. Metsäiset ja tiettömät taipaleet tuottivat tuskaa tasamaalla sotimaan tottuneille saksalaisille. Myös Suomen poliittinen johto jarrutteli omiensa rynnistystä Muurmannin radalle. Se ei halunnut ärsyttää Yhdysvaltoja. Ensimmäisenä sotavuotena 1941 saksalaisten eteneminen pysähtyi vain hieman Suomen rajan itäpuolelle.

Takaiskuista huolimatta ja Hitlerin painostuksen takia hyökkäystä haluttiin jatkaa. Uusi yritys oli tarkoitus tehdä keväällä 1942. Sopuleiden kevätvaellus sotki kuitenkin 30 000 saksalaisen hyökkäyssuunnitelmat.

1942 oli sopulien ja muiden myyrien huippuvuosi, ja eläimiä ilmeisesti vilisti kaikkialla: korsuissa, teltoissa ja kenttävarustuksissa. Jyrsijät levittivät ulosteissaan ja eritteissään virusta, josta seurasi hengenvaarallinen myyräkuume. Sotilaat saivat vaikeita verenvuotoja ja munuaisvaurioita. Sallan rintamalohkolla kirjattiin jopa tuhansia sairaustapauksia. Potilaista noin joka kymmenes kuoli. Epidemia vei saksalaisdivisioonilta taistelukyvyn.

Jostain syystä sopulivirus kohteli saksalaisille alistettuja muutamia suomalaispataljoonia lempeästi. Vain harva suomalaissoturi sairastui.
Sopulien erillissota vei viimeisetkin tehot saksalaisten sotakoneesta. Sallan rintamalla ei tehty uusia rynnistyksiä Kantalahden valtaamiseksi eikä Muurmannin radan katkaisemiseksi.



Mikrobien mahti ei ole mennyttä, vaikka hygienia on parantunut ja ihminen on kehittänyt lääkkeitä ja rokotteita niitä vastaan. Taudit muovaavat yhä poliittista ja sotilaallista historiaa.

Vuosikymmen sitten riehuneessa Ruandan sisällissodassa tapettiin yli 800 000 ihmistä. Likaisimman työn hoiti kuitenkin kolerabakteeri. Sodan alkuvaiheessa yhdellä ainoalla pakolaisleirillä koleraan kuoli ensimmäisen epidemiakuukauden aikana 50 000 ruandalaista.

Vaikka taudit eivät ole enää sodissa päätappajia, armeijat joutuvat varautumaan niihin tosissaan. Pari vuotta sitten Kosovossa levisi krimin-kongonviruksen aiheuttama verenvuotokuume. Punkkitaudista varoitettiin myös suomalaisia rauhanturvaajia - eikä syyttä. Ebolan serkku tappaa jopa 30 prosenttia tartunnan saaneista.
Uusin varautumista vaativa uhka piilee bioaseissa, jotka ovat valmistuskuluiltaan selvästi edullisempia kuin perinnäiset aseet. Pienelläkin määrällä bakteeria tai virusta voi saada aikaan paljon tuhoa ja paniikkia. Sen osoittivat Yhdysvalloissa syksyllä 2001 levitetyt pernaruttokirjeet.


Sisältö jatkuu mainoksen alla