Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Tosiaan, kuntoliikunta ei ole oikotie hoikkuuteen. Se lisää energiankulutusta aivan liian vähän.

Teksti: Jukka Ruukki

Tosiaan, kuntoliikunta ei ole oikotie hoikkuuteen. Se lisää energiankulutusta aivan liian vähän.

Julkaistu Tiede -lehdessä 4/2010

Kilot karisevat ja vyötärö kapenee, kun karautat salille tai lenkkipolulle. Tämä neuvo löytyy lähes jokaisesta laihdutusoppaasta ja -artikkelista. Suomalaiset tuntuvat ottaneen neuvosta vaarin, sillä vapaa-ajan liikunta on lisääntynyt 1970-luvulta alkaen. Moni hikoilee nimenomaan pitääkseen linjansa kurissa. Samaan aikaan ylipainoisten osuus väestössä kuitenkin kasvaa. Esimerkiksi miehistä ylipainoisia on yli puolet ja selvästi lihavia viidennes.

Rasvaa palaa niukasti Todellisuudessa liikunta laihduttaa vain vähän, eikä aina ollenkaan. Perusselityksiä on kaksi.Paino putoaa, kun kuluttaa energiaa enemmän kuin ruoasta saa. Liikkumalla on hyvin vaikea saada aikaan yhtä suurta energiavajetta kuin ruokavalion muutoksilla. Laihdutusliikunta lisää energiankulutusta noin viisi prosenttia vuorokaudessa, kun aterioita keventämällä pääsee helposti kolminkertaiseen tulokseen.  Tutkimuksissa on havaittu, että pelkkä liikunta sulattaa noin puolessa vuodessa vyötäröltä kaksi–kolme kiloa. Jos ruokavaliolla laihtuu kymmenen kiloa, lisäliikunta, kuten kolmen tunnin reipas kävely joka viikko, parantaa tulosta ainoastaan kilon verran. Ja päinvastoin: jos palkitset kävelylenkin jälkeen itsesi herkkuviinerillä, energiapommin kuluttamiseksi sinun pitäisi jatkaa kävelyä vielä 7–8 kilometriä, reilun tunnin verran.Laihdutettujen kilojen laadussa liikunta tosin hakkaa ruokavalion. Huhkimalla hävitetyt kilot ovat kaikki käytännössä rasvaa, erityisesti vyötärön seudulla viihtyvää ja terveydelle vaarallista sisäelinrasvaa.

Arkiliikunta unohtuu Toinen syy, miksi rehkiminen ei näytä suuresti vaikuttavan painoon, saattaa löytyä arjen hyötyliikunnasta. Liikuntaa lisäävät laihduttajat vähentävät helposti hyötyliikuntaa. He keskittävät tarmonsa päivittäisen treeniohjelman tunnolliseen suorittamiseen, ja muu unohtuu. Normaalioloissa arkiaktiivisuus – kävely, pyöräily, portaiden nousu, siivous – voi kuitenkin haukata suuren osan päivän energiankulutuksesta.Vertailun vuoksi: tunnin hikitreenissä palaa noin 500 kilokaloria, mutta kahdeksalle tunnille ajoittuva arkipuuhastelu saattaa polttaa energiaa jopa tuplasti.

Säästöliekkikin kiusana Niukasti liikkuvan ihmisen päivittäisestä energiankulutuksesta valtaosan, noin 70 prosenttia, haukkaa perusaineenvaihdunta. Lopusta 10 prosenttia vie syöminen ja 20 prosenttia liikkuminen. Laihtuessa elimistöstä katoaa rasvan lisäksi lihaksia, mikä pienentää perusaineenvaihduntaa ja energiankulutusta. Elimistö menee tavallaan säästöliekille, ja liikunta karistaa kiloja entistäkin nihkeämmin. Kun kroppa on aiempaa kevyempi, sen liikuttamiseen kuluu entistä vähemmän energiaa.Joissakin laihdutuskokeissa on myös havaittu, ettei ruokavalion tueksi otettu hikijumppa auta lainkaan. Treenit eivät tikistä yhtään ylimääräistä kiloa. Ilmeisesti kova rääkki lisää nälän tunnetta tai sitten ihmiset yksinkertaisesti palkitsevat itsensä urheilusuorituksesta syömällä enemmän. On myös mahdollista, ettei laihduttaja pysty rasittamaan itseään niin kovaa ja niin pitkään, että energiaa kuluisi riittävästi.

Lajilla ja ajalla on väliä Laihduttajille suositellaan yleisesti arkiliikuntaa ja tavanomaista kuntoliikuntaa, koska ne polttavat parhaiten rasvaa. Esimerkiksi lihasmassaa kasvattava voimaharjoittelu on selvästi kävelyä huonompi painonpudottaja. Punttien nosto tuo itse asiassa lisäkiloja, koska kilo menetettyä rasvaa korvautuu painavammalla lihaskudoksella. Voimaharjoittelu voi lihasmassan lisääntyessä vauhdittaa hieman perusaineenvaihduntaa ja energiankulutusta, mutta tähän pääsee vain kovalla harjoittelulla, johon harvalla on aikaa ja motivaatiota.Paras hetki aloittaa liikunta on kaksi–kolme kuukautta ruokavalion keventämisestä. Silloin dieetin paras teho alkaa yleensä hiipua, ja liikunta voi tuoda kilojen karistukseen uutta potkua.

Suomalaistutkija havaitsi, että maaseudun monimuotoinen luonto saattaa suojata koiria allergialta. Se antaa tukea biodiversiteettihypoteesille.

Kaupunkilaiskoirilla on enemmän allergioita kuin maaseudulla asuvilla. Vähiten allergioita on koirilla, jotka elävät maalla maalaismaiseen tapaan monilapsisessa, muitakin eläimiä omistavassa perheessä ja saavat ulkoilla vapaasti kotipihalla.

Tällaisia asioita koirista Jenni Lehtimäki sai selville väitöstutkimuksessaan, josta Helsingin Sanomat kertoo jutussaan.

Ihmisistä tosin ei samanlaista yhteyttä löytynyt allergioiden ja asuinpaikan väliltä.

Lehtimäki testasi biodiversiteettihypoteesia. Sen mukaan immuunijärjestelmämme häiriintyy ja allergian tapaiset tulehdusperäiset sairaudet lisääntyvät, kun ympäristön monimuotoisuus hupenee ja me altistumme entistä vähemmille luonnon mikrobeille.

Väitöskirja koostui neljästä tutkimuksesta, joista kaksi käsitteli lapsia ja kaksi lemmikkikoiria.

Kummassakaan lapsitutkimuksessa ei löytynyt merkittävää yhteyttä allergioiden ja ihon mikrobien tai luonnon monimuotoisuuden välillä.

Toisin oli lemmikkien laita. Koiranomistajille suunnatun kyslytutkimusken mukaan sairaimpia olivat kaupunkilaiskoirat, joista noin 17 prosentilla oli allergiaa. Maalla osuus oli viitisen prosenttia.

”Kysely osoittaa ensimmäistä kertaa urbaanin ympäristön ja muun nisäkkään kuin ihmisen allergian välisen yhteyden”, Lehtimäki kertoo.

Vielä selvemmän näytön tarjoaa neljäs tutkimus, johon osallistui yhteensä 170 labradorinnoutajaa ja suomenlapinkoiraa.

Se paljasti, että eniten allergioista kärsivät kaupungissa esimerkiksi kerrostalossa asuvat koirat, joilla on ”urbaani elämäntyyli”. Niiden hoidosta vastaa yksi ihminen, joka harrastaa monenlaista ja lenkkeilee paljon koiran kanssa.

Harvinaisimpia allergiat ovat maalaiseen tapaan maalla elävillä koirilla. Niiden iholla on viljalti ympäristöstä peräisin olevia bakteereja.

Lehtimäki ihmettelee, miksi ympäristön ja allergian yhteys tuli ilmi koirilla muttei lapsilla.

”Allergia on monimutkainen sairaus ja ihmiselämä on monimutkaista, mikä saattaa piilottaa ympäristön vaikutuksen”, hän miettii.

Täysin piiloon ihminen ei kuitenkaan jäänyt. Kyselytutkimuksessa paljastui, että jos allergia vaivaa koiraa, omistajakin on todennäköisesti allergikko. Tämä johtuu epäilemättä jostain yhteisestä tekijästä koiran ja omistajan elämäntavoissa tai ympäristössä.

”Maaseutumaisessa ympäristössä koiran ja ihmisen elimistö altistuu mikrobeille, jotka jollakin tavalla tukevat immuunijärjestelmän toimintaa”, Lehtimäki toteaa.

Kysely

Uskotko biodiversiteettihypoteesiin?

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

 

Tieteessä 2/2018 

 

PÄÄKIRJOITUS

Kun viha vie

Vihapuhuja ratsastaa alkukantaisella reaktiolla.

 

PÄÄUUTISET

Unissa puhutaan rumia

Myöntisen päiväminän takaa kurkkii
kielteinen yöminä – hyvästä syystä.

Alienkivi on yksi miljoonista

Tähtienvälisiä asteroideja syöksyy
aurinkokunnan läpi jatkuvasti.

Nykyihminen seikkaili
ulos Afrikasta useita kertoja

Yhden ulostulon malli ei enää mitenkään
istu Aasian löytöihin.

Korallit kalpenevat kiihtyvää tahtia

Lämpenevät vedet riistävät
polyypilta elintärkeän kumppanin.

 

ARTIKKELIT

Migreeni vyöryy aivorungosta

Kun sähköt sekoavat hermokeskuksessa,
kipuviestit kiihdyttävät aivot hälytystilaan.

Esinisäkkäät
Maailman valtiaat ennen dinosauruksia

Kehitys kohti meitä käynnistyi jo silloin,
kun maapallon mantereet olivat vielä yhtä.

Siittiöt hukassa

Enää hälytyskellot eivät kilise van kumisevat.
Miesten siittiömäärät ovat romahtaneet.

James Bond
Harmaa agentti hurmasi maailman

Vastoin odotuksia huomaamaton vakooja sai
valtavan huomion. Kohu teki fiktiosta faktaa.

Liikenne jättää tiet

Visio on villi muttei utopiaa. Jokainen sopiva
maapala tarvitaan luonnolle ja ruoalle.

Ennen paras mies oli poikamies

Naiset ja seksi eivät ole aina olleet miehen mitta.
Elämän tärkeät asiat löytyivät pitkään toisaalta.

 

TIEDE VASTAA

Voiko pissa jäätyä kaarelle?

Haudataanko vainajat ilmansuuntien mukaan?

Mikä on puujalkavitsi?

Miksi kuusi kestää lumen painon?

Miten norppa löytää takaisin avannolle?

Voiko avaruusaseman palauttaa Maahan?

 

KIRJAT

Oma dna kantaa suvun historiaa

Marja Pirttivaara teki suomalaisille sukututkijoille uudenlaisen kätevän oppaan.

 

KUVA-ARVOITUS

Klassikkopalsta

kutsuu lukijoita tulkitsemaan kuvia lehden Facebook-sivustolle: facebook.com/tiede.fi

 

OMAT SANAT

Valoa kohti

Entisinä aikoina kantasana tarjosi myös lämpöä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.