Tuuli puhaltaa meren erilaisille laineille, jotka ottavat energiaa toisiltaan.

Kun katselee nousevan tuulen synnyttämää värinää pienen lammen pinnassa, näyttää siltä, että kaikki aallot ovat yhtä korkeita.

Jokainen rajuun merenkäyntiin joutunut kuitenkin tietää, että vaikka vene nousee useimpien aaltojen yli aivan mainiosti, aina välillä vastaan tulee paljon muita korkeampi. Se pystysuora, murtuva tai kaatuva aalto, joka veneen sitten kaataa, voi olla parikin kertaa korkeampi kuin muut aallot. Miksi?

Eroja tuulesta ja muista aalloista

Matalikkojen ja saarten vaikutus selittää osan aaltojen kirjosta, mutta sama tuuli tuottaa mereen erilaisia aaltoja avoimella ulapallakin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Tuulen pyyhkiessä merenpintaa aaltoja muodostuu koko matkan varrella, sanoo Ilmatieteen laitoksen aallokko- ja vedenkorkeusryhmän ryhmäpäällikkö, erikoistutkija Heidi Pettersson.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Pitkällä pyyhkäisymatkalla syntyneet ovat kasvaneet lyhytmatkalaisia suuremmiksi ja pidemmiksi, eli niiden harjat ovat korkeampia ja kauempana toisistaan. Aaltojen nopeus riippuu pituudesta: pitkät etenevät nopeammin kuin lyhyet.

Maallikko voisi ajatella, että isommat aallot ottavat pienempiä kiinni ja yhdistyvät niiden kanssa tosi isoiksi aalloiksi. Jotain tämänkaltaista tapahtuukin. Aaltojen välillä siirtyy energiaa, mutta niiden taajuus eli aaltojen määrä aikayksikköä kohti vaikuttaa siihen, miten paljon energiaa siirtyy ja mihin suuntaan.

– Tietyllä taajuusvälillä korkeilta taajuuksilta eli lyhyiltä aalloilta siirtyy energiaa matalammille taajuuksille eli pidemmille aalloille. Karkeasti voi sanoa, että kasvavassa aallokossa isommat aallot imaisevat energiaa pienemmiltä aalloilta, Pettersson kertoo.

Onko joka seitsemäs suurin?

Usein kuulee sanottavan, että seitsemäs aalto on muita suurempi ja erityisen vaarallinen. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

– Aalloille on ominaista edetä ryhmissä. Välillä tulee korkeampien aaltojen ryhmä, sitten voi olla jonkin aikaa rauhallisempaa. Toki rauhallisemman jakson välissä voi olla yksi korkeampikin aalto. Uskoisin, että tuo "joka seitsemäs aalto on korkein" juontuu tämäntyyppisestä ilmiöstä. Todellisuudessa ulkomerellä on kuitenkin vaikea edes seurata eri aaltojen tulojärjestystä.

Entä miksi aallot muodostavat ryhmiä? Ulapalla muodostuu hieman erikokoisia ja -nopeuksisia aallokkoja. Niiden kohdatessa osuvat joillakin jaksoilla kohdakkain toisiaan vahvistavat aallonharjat, mutta toisilla jaksoilla harjat ja pohjat heikentävät toisiaan. Siksi syntyy korkeampien ja matalampien aaltojen sarjoja.

Jyrkät vaarallisimpia

Isokaan aalto ei kaada kajakkia tai tule pienen veneen laidan yli, jos se on tarpeeksi loiva. Tällaisia ovat yleensä vanhat aallot eli mainingit. Myrsky kuitenkin pakkaa aaltoja jyrkiksi eli pituuteensa nähden korkeiksi. Hyvin jyrkän aallon ei tarvitse olla metrimääräisesti kovinkaan korkea aiheuttaakseen katastrofin. Kun aalto on riittävän jyrkkä, se nimittäin murtuu. Teoriassa tämä tapahtuu, kun aallon korkeus on seitsemäsosa sen pituudesta, mutta käytännössä aaltojen on todettu murtuvan jo 1/10:n jyrkkyydessä, Pettersson kertoo.

– Murtuvan aallon huipun etuosa on lähes pystysuorassa. Siksi isot murtuvat aallot ovat melojille ja veneilijöille vaarallisia.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2011

Sisältö jatkuu mainoksen alla