Tuuli puhaltaa meren erilaisille laineille, jotka ottavat energiaa toisiltaan.

Kun katselee nousevan tuulen synnyttämää värinää pienen lammen pinnassa, näyttää siltä, että kaikki aallot ovat yhtä korkeita.

Jokainen rajuun merenkäyntiin joutunut kuitenkin tietää, että vaikka vene nousee useimpien aaltojen yli aivan mainiosti, aina välillä vastaan tulee paljon muita korkeampi. Se pystysuora, murtuva tai kaatuva aalto, joka veneen sitten kaataa, voi olla parikin kertaa korkeampi kuin muut aallot. Miksi?

Eroja tuulesta ja muista aalloista

Matalikkojen ja saarten vaikutus selittää osan aaltojen kirjosta, mutta sama tuuli tuottaa mereen erilaisia aaltoja avoimella ulapallakin.

– Tuulen pyyhkiessä merenpintaa aaltoja muodostuu koko matkan varrella, sanoo Ilmatieteen laitoksen aallokko- ja vedenkorkeusryhmän ryhmäpäällikkö, erikoistutkija Heidi Pettersson.

– Pitkällä pyyhkäisymatkalla syntyneet ovat kasvaneet lyhytmatkalaisia suuremmiksi ja pidemmiksi, eli niiden harjat ovat korkeampia ja kauempana toisistaan. Aaltojen nopeus riippuu pituudesta: pitkät etenevät nopeammin kuin lyhyet.

Maallikko voisi ajatella, että isommat aallot ottavat pienempiä kiinni ja yhdistyvät niiden kanssa tosi isoiksi aalloiksi. Jotain tämänkaltaista tapahtuukin. Aaltojen välillä siirtyy energiaa, mutta niiden taajuus eli aaltojen määrä aikayksikköä kohti vaikuttaa siihen, miten paljon energiaa siirtyy ja mihin suuntaan.

– Tietyllä taajuusvälillä korkeilta taajuuksilta eli lyhyiltä aalloilta siirtyy energiaa matalammille taajuuksille eli pidemmille aalloille. Karkeasti voi sanoa, että kasvavassa aallokossa isommat aallot imaisevat energiaa pienemmiltä aalloilta, Pettersson kertoo.

Onko joka seitsemäs suurin?

Usein kuulee sanottavan, että seitsemäs aalto on muita suurempi ja erityisen vaarallinen. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

– Aalloille on ominaista edetä ryhmissä. Välillä tulee korkeampien aaltojen ryhmä, sitten voi olla jonkin aikaa rauhallisempaa. Toki rauhallisemman jakson välissä voi olla yksi korkeampikin aalto. Uskoisin, että tuo "joka seitsemäs aalto on korkein" juontuu tämäntyyppisestä ilmiöstä. Todellisuudessa ulkomerellä on kuitenkin vaikea edes seurata eri aaltojen tulojärjestystä.

Entä miksi aallot muodostavat ryhmiä? Ulapalla muodostuu hieman erikokoisia ja -nopeuksisia aallokkoja. Niiden kohdatessa osuvat joillakin jaksoilla kohdakkain toisiaan vahvistavat aallonharjat, mutta toisilla jaksoilla harjat ja pohjat heikentävät toisiaan. Siksi syntyy korkeampien ja matalampien aaltojen sarjoja.

Jyrkät vaarallisimpia

Isokaan aalto ei kaada kajakkia tai tule pienen veneen laidan yli, jos se on tarpeeksi loiva. Tällaisia ovat yleensä vanhat aallot eli mainingit. Myrsky kuitenkin pakkaa aaltoja jyrkiksi eli pituuteensa nähden korkeiksi. Hyvin jyrkän aallon ei tarvitse olla metrimääräisesti kovinkaan korkea aiheuttaakseen katastrofin. Kun aalto on riittävän jyrkkä, se nimittäin murtuu. Teoriassa tämä tapahtuu, kun aallon korkeus on seitsemäsosa sen pituudesta, mutta käytännössä aaltojen on todettu murtuvan jo 1/10:n jyrkkyydessä, Pettersson kertoo.

– Murtuvan aallon huipun etuosa on lähes pystysuorassa. Siksi isot murtuvat aallot ovat melojille ja veneilijöille vaarallisia.

Julkaistu Tiede-lehdessä 10/2011

Kierjakielemme isä tarvitsi sopivan käsitteen suomennokseensa.

Tyyli syntyy yleensä monien osatekijöiden summasta, mutta myös yksittäisillä sanoilla voi olla tärkeä rooli. Hyvä esimerkki on isänmaa, joka jo sellaisenaan tuo mieleen suuria, juhlallisia asioita: taistelun oman kotimaan puolesta, rakkauden omaan syntymämaahan, toivon oman maan onnellisesta tulevaisuudesta.

Juhlallisuuden voi kääntää huumoriksi käyttämällä sanaa epätavallisessa yhteydessä, kuten teki Jari Tervo television viihdeohjelmassa: Uutisvuoto − isänmaan asialla.

Oman maan nimittäminen isänmaaksi ei ole suomalaisten keksintöä. Uralilaisille esi-isillemme ei maan omistaminen ollut tärkeätä. Sen sijaan haluttiin päästä nauttimaan luonnon antimista mahdollisimman suotuisissa paikoissa, kuten hyväksi tunnetuilla kala-apajilla ja riistamailla.

Lakikielessä puhutaan vieläkin ylimuistoisesta nautinnasta, kun tarkoitetaan muistitietoa ja asiakirjalähteitä vanhempia oikeuksia hallita tai käyttää esimerkiksi tiettyä kalastuspaikkaa.

Maan omistaminen tuli tärkeäksi pysyvän asutuksen ja maatalouden kehittymisen myötä. Monissa muissa maissa tämä tapahtui paljon aikaisemmin kuin Suomessa.

Jo muinaiset roomalaiset käyttivät isää merkitsevästä pater-sanasta johdettua adjektiivia patria viitatessaan isältä tai esi-isiltä perittyyn maaomaisuuteen. Se vakiintui kotimaata tai syntymämaata tarkoittavaksi substantiiviksi.

Latinankielisessä Uudessa testamentissa käytetään sanaa patria etenkin maallisen kotimaan merkityksessä. Kun sitä alettiin kääntää suomeksi, sanalle piti keksiä sopiva vastine.

Mikael Agricola haki mallia Lutherin saksalaisesta Bibliasta, ja sieltä löytyi Vaterland, joka oli muodostettu jo keskiajalla patria-sanan ideaa mukaillen. Suomeksi siitä tuli sananmukaisesti isänmaa.

Erona nykykäytäntöön oli se, että Agricola saattoi lisätä alkuosaan omistusliiteen: ei profeetta isänsmaalla mitään maksa. Nykykäännöksessä ei samassa yhteydessä puhuta isänmaasta, vaan paikalla on sananlaskuksi kiteytynyt ilmaus: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.

Isänmaa otettiin käyttöön myös hallintokielessä. Sillä vedottiin tehokkaasti alamaisten uskollisuuteen ja tukeen sotien ja muiden koettelemusten aikana. Suurvalta-aikana 1600-luvulla meidän rakas isänmaamme oli jo vakiintunut fraasi, mutta silloin se ei vielä viitannut Suomeen vaan koko Ruotsin valtakuntaan.

Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori turun yliopistossa.

Julkaistu Tiede-lehdessä 12/2017

Tutustu sisältöön ja lue uusi lehti digilehdet.fi:ssä.

Tieteessä 12/2017 

 

PÄÄKIRJOITUS

Epäile vain

Jos jokin asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta.

 

PÄÄUUTISET

Lintuvirus muuntuu pelottavasti

Tappajaksi tiedetty H7N9 leviää fretistä frettiin – milloin ihmisestä ihmiseen?

Tuoksu ei vielä myrkytä

Tanskalaiset kartoittivat neljän yleisen hajusteen haitallisuutta.

Biologia säätää leikkejä

Apinoillakin on tyttöjen ja poikien puuhat.

 

ARTIKKELIT

Vältä flunssa, keskity käsiisi

96 prosenttia meistä näplää huomaamattaan nenäänsä.
Se on varmin tapa tartuttaa itsensä.

Arktinen metaani karkaa
Miten käy ilmaston?

Räjähdyspurkaus tietäisi lämpökatastrofia.

Näistä maailma puhuu 2018

Toimitus ennakoi kärkiuutisia:

Kohta mennään kilpaa Kuuhun. Parempaa ruokaa geenisaksilla?

Lisää puhdasta energiaa. Masennus on myös tulehdus.

Psykedeeli korjaa mieltä. Lämpeneminen sorkkii säitä.

Kvanttilaskin valmistuu. Muovi koettelee merielämää.

Suru on aina oma

Väärää tapaa surra ei ole olemassa.

Kalat tekevät ikäennätyksiä

Holkeri päihittää mennen tullen jopa valaan.

Agricola, Suomen salaperäisin suurmies

1500-luvun pohjolassa ei ollut tapana laatia
muotokuvia hengen jättiläisistä.

 

TIEDE VASTAA

Voiko jäisen kinkun paistaa?

Miksi otetaan vaari?

Miksei ydinjätettä lähetetä Aurinkoon?

Miksi lääkäreiden käsialasta ei saa selvää?

Mitkä eläimet tuottavat eniten ulostetta?

Miksi sama ruoka kylläsyttää?

 

KIRJAT

Ihminen menettää kruununsa

Menestyskirjailija ja historioitsija Yuval Harari
ennustaa nyt tulevaisuutta.

 

OMAT SANAT

Isänmaan asialla

Kirjakielemme isä tarvitsi sopivan käsitteen suomennokseensa.

 

SUOMEN TIETEEN TÄHDET

Aivotutkimuksen uranuurtaja

Neurofysiologi Riitta Hari alkoi seurata aivojen toimintaa livenä.

 

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea uusimman numeron jutut Sanoman Digilehdet-palvelussa.

Ellet vielä ole ottanut tilaukseesi kuuluvaa digiominaisuutta käyttöön, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.