Kofeiini estää unihiekan pääsyn aivosoluihin.

Teksti: Annikka Mutanen

Mistä apu, kun silmät alkavat lupsahdella väärässä paikassa väärään aikaan? Miljoonat ja taas miljoonat ihmiset eivät voi olla väärässä: vastaus on kahvimukissa. Kunnon kofeiinitujaus voi pelastaa jokapäiväisen työtehon, tenttimenestyksen ja jopa väsyneen autoilijan hengen. Saati sitten tunnelman aamiaispöydässä.Miksi kahvi vaikuttaa virkistävästi? Siksi, että kahvin sisältämä kofeiini tukkii aivoissa reseptorit, joihin unihiekka muuten sitoutuisi.Elimistön omaa unihiekkaa eli adenosiinia syntyy, kun aivosolujen polttoaine adenosiinitrifosfaatti atp kuluu ja hajoaa osiin. Adenosiini sitoutuu reseptoreihin soluissa, jotka pitävät yllä valvetta, ja hidastaa niiden toimintaa. Kofeiini sopii näihin samoihin reseptoreihin. Kun niissä on vieras valloittaja, adenosiini ei pääse unettamaan ihmistä. Vaikutus kestää joitakin tunteja, ennen kuin kofeiini hajoaa elimistöstä.

Ei tehoa kaikkiin

Kahvin tehossa on suuria yksilöllisiä eroja. Joiltakin ihmisiltä yksi kupillinen päivällä voi riistää yön unet. Osa taas ei huomaa vaikutusta, vaikka yrittäisi juoda pannullisen.Tämä johtuu paljolti geneettisistä eroavaisuuksista. Ihmisperimästä tunnetaan yhden emäksen eroja eli snipejä, jotka vaikuttavat adenosiinireseptorien rakenteeseen ja kofeiinin sitoutumiseen. Toisaalta adenosiinin määrä vaihtelee yksilöittäin, samoin reseptorien määrä. Kun reseptoreita on paljon, pieni kofeiiniannos ei riitä salpaamaan niitä.

Liikakäyttö vie terän

Jos kahvia juo kovin runsaasti, elimistö tottuu kofeiiniin. Käy siis samoin kuin alkoholin ja muiden hermostoon vaikuttavien aineiden kanssa. Kun elimistössä tuntuu olevan jatkuvasti ylimäärin välittäjäaihetta, reseptorien herkkyys vähenee. Kuormituksen yhä jatkuessa reseptorien määräkin alkaa vähetä. Näin hermosto pyrkii tasapainottamaan omaa tilaansa. Tässä toimessa ihmisen elimistö on tavattoman joustava.Sen vuoksi jatkuva kofeiinin latkiminen vie sen vaikutuksesta terän. Kahvittelu on siis taiteilua toivottujen ja ei-toivottujen vaikutusten välillä, ja kahvikissan on itse opittava ne omalta kohdaltaan tuntemaan.

Julkaistu Tiede -lehdessä 9/2011